Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Suo siellä humusta täällä

Artikkelin kirjoittaja on projekti-insinööri Hannu Vilkkilä Bioenergiakeskuksesta

Viime aikoina julkisuudessa ollut vesistöjen tila on saanut aikaan paljon keskusteluja. Niinpä tarkastelen tässä asiaa tieteellisesti; en ota kantaa itse ongelmaan.

Ovatko yritysten maksamat tutkimukset tiedettä vai raakaa bisnestä? Tarkasteltaessa tutkimuksia tieteen etiikan näkökulmasta ovat tulokset helposti kyseenalaistettavissa ja havaittavissa oman edun tavoitteluksi. Oman näkemykseni sekä eettisesti ajatellen, nämä julkaisut eivät ole tiedettä. ”Tieteellisen tiedonhankinnan ja poliittisen päätöksenteon raja on jätetty hämäräksi” (Haaparanta Niiniluoto 1986, 88).

Vesistöihin on tullut paljon on turvetta, kun soita on ojitettu ja metsitetty tai yritetty metsittää. Työt on aloitettu pääsääntöisesti 1960 -luvulla. Tutkimuksia on tehty metsäteollisuutta ja metsän omistajia varten. Tutkimukset painottuivat metsästä saatavaan taloudelliseen hyötyyn ja tällöin unohdettiin vesistövaikutukset, jotka ovat tulleet ajankohtaiseksi vesien pilaantumisen myötä. Voidaanko moralisoida tehtyjä virheitä, jos toimintaa jatketaan tekemättä haitoista tutkimuksia? Ovatko tutkijat tai edun saaneet tahot eettisesti vastuussa?  Keskustelun kuumetessa unohtuvat helposti muut kuormittajat. Näitä ovat mm. maatalous, teollisuus, asutus, liikenne, pöly ym. laskeumat ja pistekuormittajat.

Tutkimuksen lähtökohtana on yleensä ongelma; edellä mainitussa tapauksessa kysymys vesistön tilasta. Tutkimusta suunnittelevan tutkijan eettiset ja moraaliset arvot vaikuttavat siihen, tuleeko tutkimuksesta tieteellinen tutkimus, joka käsittelee tutkimuksen lähtökohdan ongelmaa: vesistön ekologista tilaa ja kuormittajien vaikutusta vesistön ekosysteemiin. Tutkimuksen rahoittajatahon (yritys) tavoitteena on harvoin eettisiä arvoja, koska yrityksen panokset tutkimukseen pitää saada korkojen kera takaisin. ”Eettisen universalismin eli utilitarismin mukaan pitää tehdä sitä, mikä edistää suurinta yleistä hyvää.” (Haaparanta Niiniluoto 1986,84). Tutkijan harkintaan jää se, missä muodossa tutkimuksen tulokset raportoidaan ja missä yhteydessä ne julkaistaan, eli se mikä on ”suurinta yhteistä hyvää”?

Kun tutkimukset kaikilla tutkimusalueilta on suoritettu eettisiä ja moraalisia arvoja kunnioittaen, voidaan ongelmasta ”vesistön tila” muodostaa tieteellinen teoria. Siinä tieto on avointa, julkista, toistettavissa, itseään korjaavaa ja puolueetonta. Tällaiset maksavat paljon mutta pidän niitä välttämättöminä. Virkamiehet ja päättäjät tarvitsevat työkalun, jolla he voivat ohjata ja päättää asioita mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti.