Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Monthly Archives: huhtikuu 2012

Historian havinaa Turveteollisuusliiton kevätseminaarissa

69 vuoden ajan turvetuottajien etuja ajanut Turveteollisuusliitto ry järjesti eilen toistaiseksi viimeisen kevätpäivänsä. Hautajaisia ei sentään vietetty, vaikka menneitä muisteltiinkin. Edessä on uusi alku, kun myös turveväki liittyy kesällä toimintansa käynnistävään Bioenergia ry:een, bioenergia-alan uuteen yhteiseen etujärjestöön. Ainakin TTL:n hallituksen puheenjohtaja ja Vapo Oy:n toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny oli luottavainen –  haasteista huolimatta.

Avauspuheenvuorossaan Yli-Kyyny pohdiskeli Suomen hankalaa taloustilannetta ja ennen kaikkea kauppataseen historiallista alijäämäisyyttä. Samassa tilanteessa oltiin öljykriisin aikaan 1970-luvulla. Edellisellä kerralla valtiovalta reagoi ongelmallisen tilanteeseen näkyvin ja konkreettisin toimin: lanseerattiin energiansäästöohjelmia ja lähdettiin määrätietoisesti parantamaan maan energiaomavaraisuutta, mm. energiaturpeen tuotantoa kehittämällä. ”Nyt sen sijaan hallitusohjelman tavoitteena on käytännössä ajaa turvetuotanto ja turpeen käyttö kokonaan alas. Myös Luonnonsuojeluliitto on liikkeellä kovin panoksin. Toisaalta ei tässä muu auta kuin toimia mahdollisimman avoimesti esimerkiksi paikallisten ihmisten kanssa ja pitää viimeisen päälle huolta ympäristönsuojeluasioista”, Yli-Kyyny pohti.

Turvetuotannon kehittymisen vaiheita saatiin katsella videoesitysten ja kuvakavalkadien kautta. Hienoa, että aikanaan on ollut viisautta tallentaa näitä, nyt jo historiaksikin muuttuneita työvaiheita ja -koneita: laahakauhoja, ruoppauskoneita, turvemyllyjä, nauhakuljettajia, köysiratoja, lautasveitsiä, kettinkilevittimiä, kieppivaunuja, kapearaiteisia turvejunia, haravalla kääntämistä jne. jne. Turpeen korjuuseen ja kuljetukseen tarvittiin lisäksi valtava määrä ihmisiä. Naurunpyrskähdyksiä herätti arviolta 40-luvulta olleessa filmissä vakavalla naamalla esitetty toteamus siitä, että turpeen ”käsin kääntäminen on nuorukaisille, naisille ja lapsille sopivaa työtä”. Oi niitä aikoja – taitaisivat jäädä turpeet nykyihmisiltä korjaamatta!

Sittemmin on siirrytty varsin järeiden, jossain vaiheessa myös Neuvostoliitosta peräisin olleiden konevaiheiden kautta nykyiseen tuotantoteknologiaan. Suomalainen erikoisuus on hyödyntää turvekoneiden vetokoneena maataloustraktoria. Sama ”valmetti” on monessa pitäjässä palvellut isäntiään niin turveurakoinnissa kuin maataloustöissäkin. Turveruukki Oy:n toimitusjohtaja Heikki Karppimaan mukaan nimenomaan konekannan kehittyminen ja eri työvaiheiden tehostuminen on tehnyt turvetuotannosta kannattavaa ja kilpailukykyistä. ”Toisaalta samalla turpeen hintakäyrä on pitkään ollut kuin aivokuolleen käyrä”, Karppimaa naurahti lakonisesti.

Kurkistuksia suokulttuuriin tarjosi tutkija Kirsi Laurén Itä-Suomen yliopistosta. Suolla työskentely on perinteisesti ollut keskeinen osa suomalaista kulttuuria, ja soihin on liittynyt paljon myös erilaisia mielikuvia. Esimerkkejä on lukuisia kalevalaisesta suohon laulamisesta ja polkemisesta, keskiajan kehtolauluista, virvatulista ja muista kansanuskomuksista myös nykypäivän kulttuuriin. Suomaisema esiintyy mm. ”Taru sormusten herrasta” – ja ”Näkymätön Elina”- elokuvissa. Soittavatpa maailmankuulut muusikkomme – Ville Valo, Lauri Ylönen ja Apocalyptica – Torronsuon ”myyttisissä” maisemissa.

Suokulttuuria on mielestäni syytä pohtia myös luonnonvarojen hyödyntämisen näkökulmasta. Nykyisin ihmisillä on yhä vähemmän kontakteja suoluontoon ja samalla toki myös turpeeseen. Arvot ja asenteet pohjautuvat pitkälti mielikuviin, ja samalla myös suoympäristöön liittyy yhä enemmän nostalgisoivaa ja romantisoivaa ajattelua, toisaalta myös puhtaasti ekologisten silmälasien läpi katsomista. 1940-50 –lukulainen, hyvin praktinen näkökulma leivän hankkimisesta suoluonnosta tuntuu monille vieraalta. Ehkä tästä ajattelutavan muuttumisesta löytyy eräs selittävä tekijä nykyisille turvetuotannon haasteille: ”cityihmisten” ja ”turvemiesten” ajatusmaailmat eivät kerta kaikkiaan kohtaa. Jo käsitteenä suo ymmärretään aivan eri tavoin.

 Minusta tässä on ainesta syvällisemmällekin pohdinnalle. Ehkä jonkinlainen yhteinen sävel ja ymmärrys on vielä löydettävissä, kun osapuolet aukaisevat ajatteluaan ja lisäävät keskinäistä vuorovaikutusta!

Kevään kuulumisia Bionergiakeskuksesta!

Kuulumisia Tarvaalasta kertoo tässä Bioenergiakeskuksen yrityspalvelupäällikkö Kari Sänkiaho:

Vuosi sitten leikeltiin nauhoja Bioenergiakeskuksen kattilantestauslaboratorion avajaisissa. Juhlallisuuksien jälkeen koitti arki ja arjen aherrus. Miltä se arki sitten näyttää?

Kattilantestauslaboratorio on ehkä hiukan harhaanjohtava nimi, koska siellä tehdään myös paljon muuta. Voisi jopa sanoa, että siellä onkin tehty enimmäkseen kaikkea muuta – polttoaineiden testausta ja erilaisia kehitysprojekteja. Asiakkainamme on ollut yrityksiä, joita emme olisi osanneet edes kuvitella. Työ ei missään tapauksessa ole ollut tylsää ja rutiininomaista, vaan on vaatinut joustavuutta ja osaamista. Asiakkaiden palautekin on ollut niin positiivista, että tästä on hyvä jatkaa. Akkreditiointi alkaa olla loppusuoralla, joten pääsemme tekemään myös virallisia testauksia. Lisäksi laitteistoa lisätään ja kehitetään koko ajan tarpeiden mukaan. Markkinointipuolella teemme töitä toimintamme tunnettavuuden lisäämiseksi. Hyvät referenssit ovat tässä työssä tärkeitä ja niitä o onkin. Yleinen taloustilanne tällä hetkellä vaikeuttaa asioita, mutta selkeitä piristymisen merkkejä on jo olemassa. Luotamme siis tulevaisuuteen!

Viimeisen vuoden aikana olemme myös kehittäneet uusia tuotteita. Osana Jamkia meille sopivat hyvin erilaiset koulutuspalvelut. Viime vuonna toteutettu Bioenergiaosaajakoulutus korkeakoulutetuille oli menestys niin oppilaiden kuin myös koulutuksen tilaajan mielestä. Oppilaat olivat tyytyväisiä koulutuksen sisältöön ja tilaaja opiskelijoiden hyvään työllistymiseen koulutuksen jälkeen. Tällä hetkellä vastaava koulutus on menossa Uudellamaalla ja Jyväskylään suunnitellaan seuraavaa jo ensi syksylle. Myös muualta päin Suomea on ollut kiinnostusta.

Bioenergian ABC on puolestaan koulutus päättäjille ja toki myös muille energia-asioiden kanssa toimiville. Ajatuksena on tarjota koulutuspaketti, joka sisältää eri osioita asiakkaan tarpeiden mukaan. Pääkohderyhmänä on ensi vuoden uudet kunnanvaltuutetut. Kunnissa kun tehdään suuria ja kauaskantoisia energiaratkaisuja, mutta aina valtuutetuilla ei välttämättä ole riittävää tietotasoa asioiden puolueettomaan tarkasteluun.

Bioenergiakeskus tarjoaa vastaavia koulutuspaketteja myös kansainvälisesti. Bioenergian käyttö tulee lisääntymään niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Tietoa tarvitaan ja tarjoamalla koulutusta eri maihin avaamme samalla markkinoita suomalaiselle laiteviennille.

Viestitään bionergiasta!

Bioenergia-alaan liittyy paljon positiivista. Alaa koskevassa markkinoinnissa ja viestinnässä voi reilusti viljellä vaikkapa tällaisia adjektiiveja: kestävyys, huoltovarmuus, ympäristöystävällisyys, puhtaus, kotimaisuus, omavaraisuus, hyvinvointi, yrittäjyys, kilpailukyky, kierrätys, ekotehokkuus jne. jne.

Kohderyhmistä ja tilanteesta riippuen voi viestinnässä korostaa erilaisia argumentteja: taloudellisia viestejä, ympäristöargumentteja, yhteisönäkökulmaa tai yksilönäkökulmaa. Voimme esimerkiksi muistuttaa siitä, että tuontienergian korvaaminen bioenergialla tuo selvää rahaa vaikkapa Keski-Suomeen. Tai että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla vähentää hiilidioksidipäästöjä. Yhtä lailla voi todeta, että bioenergialla voidaan lisätä maaseudun elinvoimaisuutta tai että energia-asiat ovat osa jokaisen suomalaisen jokapäiväistä elämää. Kaikki ovat sinällään yhtä arvokkaita näkökohtia – argumentit on vain osattava kohdentaa oikealle yleisölle. 

Vaikuttaa siltä, että edelleen esimerkiksi meillä Bioenergiakeskuksessa on urakkaa jo perustunnettuutemme lisäämisessä. Googletin huvikseni sanalla ”bioenergia” ja vielä sanaparilla ”bioenergia Keski-Suomi”, enkä kovin nopeasti päässyt kiinni omille sivuillemme, valitettavasti.

Ylipäätään viestinnässä ei käsittääkseni voi oikein koskaan olla liian aktiivinen. Hyvä periaate on, että annetaan tekojen puhua puolestaan. Ensinnäkin tehdään hyviä asioita, niin kuin toki on paljon tehtykin, mutta muistetaan myös kertoa niistä muille! Ei se riitä, että me alan toimijat keskenämme hymistelemme hienoista saavutuksista kehittämishankkeissamme tai muissa toimissamme. Niistä pitää myös muistaa viestiä!