Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Ajatuksia bioenergiapulpetista

Tämän blogitekstin on laatinut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa parhaillaan opiskeleva ja työharjoitteluun juuri siirtynyt Annika Manninen.

Metsätalousinsinöörinä tunsin heti suurta lukkarinrakkautta bioenergia-asioihin. Puut ja turpeet, eli monet luonnonantimet oli jo aiemmissa opinnoissani käyty perusteellisesti läpi mittayksiköinä, metsänhoidon harjoitustöinä, tuottavuuslaskelmina jne. Opiskeluajan ensimetreillä tuli jo tunne, että metsäluonto tarjoaa valtavan reservin kaikkeen ihmisten hyödyntämiin tarpeisiin, visakoivusta turvemättäisiin.

Meneillään olevassa bioenergiakoulutuksessa tunnen jalostuvani kuin haapatukki: metsätalouden perusosaaminen hioutuu kohti asiantuntijuutta. Matkalla saan mukaani laaja-alaista tietoa niin savupiipun päästöistä kuin turvesoiden värjäämistä vesistöistä. Molempien taustalla on kuitenkin kyse siitä, että tuotetaan tuhansille ja taas tuhansille ihmisille lämpöä, valoa – ja myös työtä.

Niin kuin aina uuden oppiminen, tuo tämäkin koulutus lisää ideoita kehittää tätä alaa. Ei riitä, että osaamme laskea, kuinka monta vaarallista hiukkasta sieltä savupiipusta tuprahtaa tunnin aikana. Meidän on hahmotettava ja ymmärrettävä, mitkä kaikki asiat ylimääräisiin hiukkasiin ovat vaikuttaneet. Käytännön kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä uusien asioiden eteenpäin viemiseksi.

Tässä yhteydessä tuntuukin yllättävältä, miten nihkeästi esimerkiksi bioenergia-alan isot ja merkittävät toimijat ovat suhtautuneet yhteistyöhän meidän Bioenergiaosaaja –koulutuksessa olevien harjoittelupaikkojen suhteen. Säästöt, lomautukset ja kaiken kattavat supistukset tuntuvat säikäyttäneen jopa ”ilmaisen työvoiman” rekrytoinnin.

Pienemmät toimijat/ organisaatiot sen sijaan näyttävät olevan taipuisampia. Heillä päätöksenteko ei kestä seitsemää palaveria ja kuutta johtoryhmän kokousta, vaan vastauksen saa ”yön yli” miettimisen jälkeen siihen, onko heitetty idea heidän toimintaansa sopiva. Näkisin, että palaute, ideoiden kehittäminen ja toteutus onkin pienemmissä yksiköissä monta kertaa joustavaa. Uusiakin toimintamalleja voi kokeilla aivan ruohonjuuritasolla.

Harjoitteluun on osoitettu merkittävä aika koulutuksestamme. Ensi huhtikuussa olemme viisaampia, kun kokoamme yhteenvedot kaikkien uusien bioenergiaosaajien harjoittelukokemuksista. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla kurssikavereiden terveisiä siitä, mitä kahden kuukauden intensiivinen harjoittelujakso on tarjonnut. Uskon, että alan osaajille on tarvetta ja että tulevaisuus on valoisa – vaikka harjoittelupaikkoja pitikin kivien ja kantojen takaa metsästää.

On hyvä, että esimerkiksi EU:n kautta erilaisille innovaatioille, hankkeille ja projekteille on löytynyt rahoitusta käytännön toimintoihin. Uskon, että bioenergiaosaamiselle ja alan kehitystyölle on jatkossa(kin) kova kysyntä.