Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: Vapaata pohdiskelua asiasta ja asian vierestä

Tulevaisuuden tekemistä

Saksan opetus- ja tutkimusministeriö on nimennyt vuoden 2012 tieteen vuoden pääteemaksi yhteisen maapallomme (Wissenschaftsjahr 2012 – Zukunfstprojekt Erde). Aloitteen tekijät ovat lanseeranneet näyttävät ja mukaansatempaavat verkkosivut http://www.zukunftsprojekt-erde.de/ teemavuodelle. Kannattaa käydä kurkistamassa!!

Kielivaikeuksia ei tarvitse pelätä, sillä sivusto on luettavissa myös englannin kielellä. Vaikuttaa siltä, että tieteen vuosia on Saksassa vietetty jo useampaan kertaan: esimerkiksi vuonna 2010 teemana oli energian tulevaisuus (die Zukunft der Energie) ja vuonna 2011 terveyttä koskeva tutkimus (Forschung für unsere Gesundheit).

Kestävyyden periaate eri ulottuvuuksineen on keskeinen tieteen vuoden teema. ”Huominen alkaa tänään”-ajattelumalli kuuluu tiiviisti mm. kestävyyden sosiaaliseen ulottuvuuteen. On hyvä pohtia, millaisessa maailmassa haluamme elää, millaista on ”kestävä elämä”, miten käytämme energiaa, missä asumme jne. jne. Asuvatko kenties tulevaisuuden maanviljelijät megaluokan suurkaupungeissa, joissa tuotetulla ”lähiruoalla” ruokitaan kaupungin asukkaat? Urbaania maataloutta tutkitaan esimerkiksi Berliinin teknisessä yliopistossa. Mielenkiintoista.

************

Vihreä talous näkyy ja kuuluu maailmalla yhä vahvemmin. Uusiutuva energia, raaka-aineiden aiempaa tehokkaampi hyödyntäminen ja kierrätys, ympäristönsuojelu ja monimuotoisuuden varjelu kuuluvat vihreään talouteen oleellisina osina. Saksalaiset(kin) nostavat esille mm. huolen puhtaan juomaveden riittävyydestä ja saatavuudesta. Tällä hetkellä vettä käytetään kahdeksan kertaa niin paljon kuin sata vuotta sitten, mutta silti puhtaan veden niukkuudesta kärsii peräti kolmasosa maailman ihmisistä. Hurjan isoja lukuja!

**********

Wissenschaftsjahr 2012- sivustolle on koottu myös tieteen vuoteen ja kestävyyskysymyksiin liittyviä tapahtumia. Hakusanalla ”bioenergia” en tosin löytänyt yhtään tapahtumaa, mutta esimerkiksi ”energia” tärppäsi jo huomattavasti paremmin. Tänään (14.5.2012) sattui kohdalle 59 osumaa, esimerkkeinä mm. nk. ScienceStation- näyttelyt, joissa tiedemaailma on jalkautunut rautatieasemille kaikkien ihmisten ulottuville. Näyttely kiertää 17.4.-9.7.2012 välisenä aikana kymmenellä rautatieasemalla eri puolilla Saksaa (mm. Münchenin; Dresdenin, Lübeckin, Mainzin päärautatieasemat). Erityisesti lasten ja nuorten – tulevaisuuden päättäjien – informointiin on muutenkin kiinnitetty huomiota. Tarjolla on monenlaista yhdessä tekemiseen perustuvaa tapahtumaa. Hyvä!

Tällaiset valtakunnalliset tulevaisuuskampanjat ovat erittäin tarpeellisia yleisen tietämyksen ja asenneilmapiirin muokkaamisessa. Ja kun resurssejakin on riittävästi takana, on lopputulos näyttävä ja onnistunut. Meillä Suomessa esimerkiksi on käynnistetty Metsä puhuu– kampanja, jossa on vastaavalla tavalla verkkoa hyödyntäen nostettu esille tärkeitä asioita. Myös Metsä puhuu –tulevaisuushanke haluaa tavoittaa erityisesti nuorison – ja onnistuu siinä käsittääkseni mukavasti. Olisikohan aika kypsä myös vastaavalle bioenergiaviestinnälle? Kuka/ mikä taho ottaisi kopin? Kenties pian aloittava uusia bioenergiayhdistys??

*******************

Wissenschaftsjahr 2012- ja Metsä puhuu –sivustoilla viihtyy hyvin näköjään myös keski-ikäinen, mutta välillä on riennettävä muihin töihin…:)

Kestävää energiaa

Tiesitkö, että tällä hetkellä peräti 1,5 miljardia ihmistä elää ilman sähköä ja että liki 3 miljardia ihmisiä on riippuvainen perinteisestä ja varsin tuhlailevasta puun ja karjanlannan poltosta?

Energiasaannin turvaaminen kaikille, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian osuuden nostaminen ovat isoja maailmanlaajuisia haasteita. YK viettääkin parhaillaan kestävän energian teemavuotta. Pääsihteeri Ban Ki-moon on toistuvasti muistuttanut siitä, että kehitystä ei tapahdu köyhissä maissa, jos energiansaanti ei ole turvattu. Energiapula on uhka myös opetuksen ja terveyden näkökulmasta.

Naisia energia-alalle!!

Tanskassa hiljattain pidetyssä kestävän energian huippukokouksessa nostettiin esille naisten asema energiasektorilla. Jos energiaa olisi nykyaikaisella tavalla myös köyhien maiden naisten ulottuvilla, voisivat naiset vapautua tuottavampaan työhön. Energia-asiat kytkeytyvät tiiviisti myös koulutukseen ja terveyteen – tavalla, jota emme kenties tule ajatelleeksi. Sähkövalon turvin lapset voisivat opiskella myös iltapimeällä. Lisäksi koulutuksen saavutettavuus paranisi, jos lapsia voitaisiin kuljettaa kauemmista kylistä kouluihin. Siihenkin tarvitaan energiaa.

On myös arvioitu, että vuosittain peräti kaksi miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti alkeellisen polttotekniikan aiheuttamien päästöjen vuoksi. Suurin osa näistä uhreista on naisia ja lapsia.

Myös energia-alan päätöksentekoon olisi saatava enemmän naisia. Naisilla on keskeinen rooli kotitalouksissa, mutta heillä ei ole juurikaan päätäntävaltaa eikä taloudellisia mahdollisuuksia esimerkiksi kestävämpien energiaratkaisujen tekemiseksi, saati mahdollisuuksia vaikuttaa suurempiin energiapoliittisiin linjauksiin.

Kestävän energian kysymykset ovat esillä myös tulevana kesänä Riossa järjestettävässä kestävän kehityksen huippukokouksessa. Hajautettu energiantuotanto, ympäristön kantokyky sekä kehityksen sosiaalinen ulottuvuus noussevat vahvasti esille tulevassa konferenssissa.

Osaavia ja energisiä naisia tarvitaan niin maailmalla kuin myös suomalaisella energiasektorilla. Kovin miehinen on energia-alan toimijoiden kenttä. Syitä ja seurauksia voi jokainen mielessään pohtia.

PS. Lue lisää EU:n energiahuippukokouksen sivuilta.

Kevään kuulumisia Bionergiakeskuksesta!

Kuulumisia Tarvaalasta kertoo tässä Bioenergiakeskuksen yrityspalvelupäällikkö Kari Sänkiaho:

Vuosi sitten leikeltiin nauhoja Bioenergiakeskuksen kattilantestauslaboratorion avajaisissa. Juhlallisuuksien jälkeen koitti arki ja arjen aherrus. Miltä se arki sitten näyttää?

Kattilantestauslaboratorio on ehkä hiukan harhaanjohtava nimi, koska siellä tehdään myös paljon muuta. Voisi jopa sanoa, että siellä onkin tehty enimmäkseen kaikkea muuta – polttoaineiden testausta ja erilaisia kehitysprojekteja. Asiakkainamme on ollut yrityksiä, joita emme olisi osanneet edes kuvitella. Työ ei missään tapauksessa ole ollut tylsää ja rutiininomaista, vaan on vaatinut joustavuutta ja osaamista. Asiakkaiden palautekin on ollut niin positiivista, että tästä on hyvä jatkaa. Akkreditiointi alkaa olla loppusuoralla, joten pääsemme tekemään myös virallisia testauksia. Lisäksi laitteistoa lisätään ja kehitetään koko ajan tarpeiden mukaan. Markkinointipuolella teemme töitä toimintamme tunnettavuuden lisäämiseksi. Hyvät referenssit ovat tässä työssä tärkeitä ja niitä o onkin. Yleinen taloustilanne tällä hetkellä vaikeuttaa asioita, mutta selkeitä piristymisen merkkejä on jo olemassa. Luotamme siis tulevaisuuteen!

Viimeisen vuoden aikana olemme myös kehittäneet uusia tuotteita. Osana Jamkia meille sopivat hyvin erilaiset koulutuspalvelut. Viime vuonna toteutettu Bioenergiaosaajakoulutus korkeakoulutetuille oli menestys niin oppilaiden kuin myös koulutuksen tilaajan mielestä. Oppilaat olivat tyytyväisiä koulutuksen sisältöön ja tilaaja opiskelijoiden hyvään työllistymiseen koulutuksen jälkeen. Tällä hetkellä vastaava koulutus on menossa Uudellamaalla ja Jyväskylään suunnitellaan seuraavaa jo ensi syksylle. Myös muualta päin Suomea on ollut kiinnostusta.

Bioenergian ABC on puolestaan koulutus päättäjille ja toki myös muille energia-asioiden kanssa toimiville. Ajatuksena on tarjota koulutuspaketti, joka sisältää eri osioita asiakkaan tarpeiden mukaan. Pääkohderyhmänä on ensi vuoden uudet kunnanvaltuutetut. Kunnissa kun tehdään suuria ja kauaskantoisia energiaratkaisuja, mutta aina valtuutetuilla ei välttämättä ole riittävää tietotasoa asioiden puolueettomaan tarkasteluun.

Bioenergiakeskus tarjoaa vastaavia koulutuspaketteja myös kansainvälisesti. Bioenergian käyttö tulee lisääntymään niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Tietoa tarvitaan ja tarjoamalla koulutusta eri maihin avaamme samalla markkinoita suomalaiselle laiteviennille.

Viestitään bionergiasta!

Bioenergia-alaan liittyy paljon positiivista. Alaa koskevassa markkinoinnissa ja viestinnässä voi reilusti viljellä vaikkapa tällaisia adjektiiveja: kestävyys, huoltovarmuus, ympäristöystävällisyys, puhtaus, kotimaisuus, omavaraisuus, hyvinvointi, yrittäjyys, kilpailukyky, kierrätys, ekotehokkuus jne. jne.

Kohderyhmistä ja tilanteesta riippuen voi viestinnässä korostaa erilaisia argumentteja: taloudellisia viestejä, ympäristöargumentteja, yhteisönäkökulmaa tai yksilönäkökulmaa. Voimme esimerkiksi muistuttaa siitä, että tuontienergian korvaaminen bioenergialla tuo selvää rahaa vaikkapa Keski-Suomeen. Tai että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla vähentää hiilidioksidipäästöjä. Yhtä lailla voi todeta, että bioenergialla voidaan lisätä maaseudun elinvoimaisuutta tai että energia-asiat ovat osa jokaisen suomalaisen jokapäiväistä elämää. Kaikki ovat sinällään yhtä arvokkaita näkökohtia – argumentit on vain osattava kohdentaa oikealle yleisölle. 

Vaikuttaa siltä, että edelleen esimerkiksi meillä Bioenergiakeskuksessa on urakkaa jo perustunnettuutemme lisäämisessä. Googletin huvikseni sanalla ”bioenergia” ja vielä sanaparilla ”bioenergia Keski-Suomi”, enkä kovin nopeasti päässyt kiinni omille sivuillemme, valitettavasti.

Ylipäätään viestinnässä ei käsittääkseni voi oikein koskaan olla liian aktiivinen. Hyvä periaate on, että annetaan tekojen puhua puolestaan. Ensinnäkin tehdään hyviä asioita, niin kuin toki on paljon tehtykin, mutta muistetaan myös kertoa niistä muille! Ei se riitä, että me alan toimijat keskenämme hymistelemme hienoista saavutuksista kehittämishankkeissamme tai muissa toimissamme. Niistä pitää myös muistaa viestiä!

OPTI-MAALLISTA – maaseudun kehittäminen kaukonäköisempää kuin keskittäminen

Tällä kertaa ajatuksiaan tuo julki bioenergiatiimimme esimies, asiantuntija Markku Paananen.

Kylmä koura karsii syrjäseutujen viimeisiä vihreitä oksia. Kun elinvoimaa ylläpitävät lehdet ovat poissa, kuolee runko nopeasti ja jää törröttämään joksikin aikaa muistoksi menneestä tai kaatuu ja häviää maisemasta saman tien. Hallinnollisilla päätöksillä lopetetaan yhteiskunnan ylläpitävät rakenteet maakunnista ja niiden maaseudullisilta osilta. Näin kuolee viimeinenkin toivo, että maaseutua ylläpitävää elinkeinotoimintaa voitaisiin luoda. Suomen kansa halutaan keskittää Etelä-Suomeen.

Politiikalle on haettu perusteet. On laskettu tehokkuuslukuja ja jaettu niukkuutta. On pyritty optimoimaan. Sanotaan, että keskittyminen on luonnollinen prosessi, jota vastaan on turha potkia. On vain jäänyt näkemättä, ehkä tarkoituksella, että keskittäminen on osaoptimointia. Mitä lyhyemmällä tähtäimellä asioita tarkastellaan, sitä optimaalisemmalta keskittäminen vaikuttaa – ja päinvastoin. Suurten yhteiskunnallisten rakenteiden kehittämisen pitää olla hidas prosessi, jonka hallintaan tarvitaan kauas katsovaa kokonaisnäkemystä.

Kansakunta on kuin talo. Luonnollinen prosessi pyrkii rapauttamaan taloa. Varmasti näyttää mukavalta laittaa ylläpitopanokset keittiön ja makuuhuoneen ehostamiseen, mutta pitkällä tähtäimellä kylmä koura tavoittelee omia nilkkoja, jos koko taloa ei pidetä kunnossa.

Sanotaan, että katsokaa mitä Ruotsissa tapahtuu. Syytä onkin katsoa. 70-luvulla Ruotsissa tehtiin linjapäätös, että kehittäminen keskitetään asutuskeskuksiin. Tulokset ovat nähtävissä. Koko Pohjois-Ruotsi on autio. Pohjoisin yliopisto on Vaasan korkeudella. Entäpä, jos katsoisimme Ruotsin yli Norjaan? Siellä tuetaan valtion toimin pohjoista asutusta, muun muassa verohelpotuksin. Koko Pohjois-Norja on vireää ja asuttua. Esimerkiksi Hammerfestissä, huomattavasti Utsjoen pohjoispuolella, on korkeakoulu.

Mikäli osa Suomesta autioituu, menetämme ne mahdollisuudet mitä kyseisiin alueisiin liittyy. Viime kädessähän kaikki tulee maasta. Eikö maaseudun mahdollisuuksien hyödyntäminen pitäisi olla eräs tie, jota pitkin etsimme huomisen menestystä? Metsäntutkimuslaitoksen johtaja on muiden muassa kiinnittänyt tähän huomiota. Luonnonvarainstituutissa ainakin uskomme siihen.

Markku Paananen

Suo siellä humusta täällä

Artikkelin kirjoittaja on projekti-insinööri Hannu Vilkkilä Bioenergiakeskuksesta

Viime aikoina julkisuudessa ollut vesistöjen tila on saanut aikaan paljon keskusteluja. Niinpä tarkastelen tässä asiaa tieteellisesti; en ota kantaa itse ongelmaan.

Ovatko yritysten maksamat tutkimukset tiedettä vai raakaa bisnestä? Tarkasteltaessa tutkimuksia tieteen etiikan näkökulmasta ovat tulokset helposti kyseenalaistettavissa ja havaittavissa oman edun tavoitteluksi. Oman näkemykseni sekä eettisesti ajatellen, nämä julkaisut eivät ole tiedettä. ”Tieteellisen tiedonhankinnan ja poliittisen päätöksenteon raja on jätetty hämäräksi” (Haaparanta Niiniluoto 1986, 88).

Vesistöihin on tullut paljon on turvetta, kun soita on ojitettu ja metsitetty tai yritetty metsittää. Työt on aloitettu pääsääntöisesti 1960 -luvulla. Tutkimuksia on tehty metsäteollisuutta ja metsän omistajia varten. Tutkimukset painottuivat metsästä saatavaan taloudelliseen hyötyyn ja tällöin unohdettiin vesistövaikutukset, jotka ovat tulleet ajankohtaiseksi vesien pilaantumisen myötä. Voidaanko moralisoida tehtyjä virheitä, jos toimintaa jatketaan tekemättä haitoista tutkimuksia? Ovatko tutkijat tai edun saaneet tahot eettisesti vastuussa?  Keskustelun kuumetessa unohtuvat helposti muut kuormittajat. Näitä ovat mm. maatalous, teollisuus, asutus, liikenne, pöly ym. laskeumat ja pistekuormittajat.

Tutkimuksen lähtökohtana on yleensä ongelma; edellä mainitussa tapauksessa kysymys vesistön tilasta. Tutkimusta suunnittelevan tutkijan eettiset ja moraaliset arvot vaikuttavat siihen, tuleeko tutkimuksesta tieteellinen tutkimus, joka käsittelee tutkimuksen lähtökohdan ongelmaa: vesistön ekologista tilaa ja kuormittajien vaikutusta vesistön ekosysteemiin. Tutkimuksen rahoittajatahon (yritys) tavoitteena on harvoin eettisiä arvoja, koska yrityksen panokset tutkimukseen pitää saada korkojen kera takaisin. ”Eettisen universalismin eli utilitarismin mukaan pitää tehdä sitä, mikä edistää suurinta yleistä hyvää.” (Haaparanta Niiniluoto 1986,84). Tutkijan harkintaan jää se, missä muodossa tutkimuksen tulokset raportoidaan ja missä yhteydessä ne julkaistaan, eli se mikä on ”suurinta yhteistä hyvää”?

Kun tutkimukset kaikilla tutkimusalueilta on suoritettu eettisiä ja moraalisia arvoja kunnioittaen, voidaan ongelmasta ”vesistön tila” muodostaa tieteellinen teoria. Siinä tieto on avointa, julkista, toistettavissa, itseään korjaavaa ja puolueetonta. Tällaiset maksavat paljon mutta pidän niitä välttämättöminä. Virkamiehet ja päättäjät tarvitsevat työkalun, jolla he voivat ohjata ja päättää asioita mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti.

 

Eko-joulupukki matkaan jo käy…;)

Huom. Alla olevan tekstin on tällä kertaa kirjoittanut projektipäällikkö Tapani Sauranen.

Joulupukki on oikeasti aika ekohenkinen, vaikka jakaakin turhan paljon kiiltäviin papereihin käärittyjä lahjoja. Tosiasiassa lapset pakottavat pitkillä lahjalistoillaan joulupukin vastoin tahtoaan toimimaan niin kuin toimii.   Vanhemmat yrittävät hieman hillitä, kun leluja ja legoja ovat kaapit ja hyllyt pullollaan. Aikuisten mielestä kaikki lapsille mielenkiintoinen ei ole tarpeellista – ja vastaavasti kaikki aikuisten mielestä tarpeellinen ei ole lasten mielestä kiinnostavaa.

Mutta siihen joulupukkiin, ja hänen jouluaaton valmisteluihinsa. Joulupukki suosii lähiruokaa totta kai, joka tässä tapauksessa tulee olla kevyttä, pitkän töistä poissaolojakson ja amerikkalaisten ahtaitten savupiippujen takia. Jouluun niin usein yhdistetty riisipuuro ei ole soveliasta, koska riisi ei kasva Korvatunturilla, eikä sitä tämän takia lueta lähiruoaksi. Liharuoka ei tule kysymykseenkään – ei ainakaan poronliha. Joulumuori onkin valmistanut puulämmitteisessä leivinuunissa yön yli haudutettua ohrapuuroa, joka maistuu puolukkahillon kanssa koko tonttujoukolle.

Vaatetuksessaan joulupukki on hyvin säästäväinen, sama asu kesät talvet, pyhät arjet. Ei kulu luonnonvaroja karderoobin täyttämiseen. Tai mistäpä sen tietää, kun ei ole joulupukkia muussa asussa nähnyt, tai on saattanut nähdä, mutta ei ole erilaisen puvun takia joulupukiksi tunnistanut.

Lahjakuljetukset hoitaa perinteikäs Petteri Punakuono Transporting Ltd. Kuljetuspalvelu on kilpailutettu, kuten nykyisin on tapana. Ympäristöystävällisyydelle on kilpailutusprosessissa (onpa hieno sana) annettu peräti 75 % painoarvo. Tosin muilla yrityksillä ei ole tarjota jäkälällä ja eräiden hassujen sienien avulla lentäviä poroja vain yhden illan kuljetuksia varten. Logistiikkajärjestelyistä vastaavat sentään joulupukin omat vuosikymmeniä palvelleet, ei lähelläkään eläkeikää olevat, ammattilaiset. Heidän on suunniteltava optimaaliset reitit aikaa ja turhia ristikkäissiirtymiä minimoiden – tavoitteena olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. (Siinäpä oivallista tavoitetta Valtion rautateillekin.)

Mikäli joulupukki tulisi Suomessakin savupiipun kautta niin kuin Amerikassa, kannustaisi se bioenergian lisäkäyttöön – aivan tosi. Ainakin kaikki lapsiperheet haluaisivat asua sellaisissa omakotitaloissa, joissa olisi puulla (toivottavasti) lämmitettävä tulisija. Mikä lapsiperhe haluaisi jäädä lahjoitta vain sen takia, että talossa ei ole piippua? Siitä tulikin mieleeni, että pysyvästi asutun rakennuksen savupiippu tulee nuohouttaa kerran vuodessa, jotta palovakuutus olisi voimassa. Joulupukki voisi hoitaa tämänkin homman, kunhan asia saadaan sovittua Vakuutusyhtiöitten keskusliiton kanssa.

Siinähän olisi perheen isälle joululahja: ”Savupiippu nuohottu, terveisin joulupukki”. No ehkä isälle voisi antaa lisäksi pari pinomottia kuivia polttopuita. Perheen äidille voisi antaa etäsammuttimen, joka on aivan eri tuote kuin etälamautin, mutta tarkoitus on sama. Sillä äiti voisi sammuttaa esimerkiksi kellariin, vaatehuoneeseen, ullakolle tai lastenhuoneeseen unohtuneet valot yhdellä painalluksella. Sillä sammuisi myös teini-iässä olevan tyttären suihku 10 minuutin jälkeen (ja vaimentaisi myös siitä seuraavan huudon). Tällä etälamauttimella tosin on käyttöä vain sellaisissa taloissa, joissa ei ole liiketunnistimia. Pojalle sopisi sähköskootteri, jonka voisi ladata vain vanhaan polkupyörään yhdistetyllä poljettavalla latauslaitteella. Pysyisi takuulla kaveri hyvässä fyysisessä kunnossa. Ja tytär – hän varmaan haluaisi antietäsammuttimen, jotta suihkussa voisi olla niin kauan kuin haluaa…

Näin pohdiskeli entinen Teko-Joulupukki, nykyinen Vale-Joulupukki

IFMEttä katsomaan!

Jyväskylän ammattikorkeakoulun teknologiayksikkö järjestää 25.-27.11.2010 kansainvälisen IFME-konferenssin (International Forum of Mechanical Engineering) Rajakadulla Jyväskylässä. Järjestelyvastuun kantaa konetekniikan tulosalue, mutta myös Bioenergiakeskus on menossa mukana. Haaste on yhteinen. Viidettä kertaa järjestettävän tapahtuman teema on tänä vuonna uusiutuva energia, mikä istuu meille mainiosti.

Tapahtuma kokoaa yhteen erityisesti eurooppalaisia vaikuttajia, yrityksiä, tutkimus- ja kehittämisorganisaatioita. Aiempina vuosina IFMEssä on ihmetelty mm. Kiina-ilmiötä, globalisaation koukeroita, laatu- ja ympäristöasioita sekä tuotekehityksen haasteita. Tänä vuonna siis pureudutaan ajankohtaisiin UE-haasteisiin ja -mahdollisuuksiin.

IFME 2010:een on vielä mahdollista ilmoittautua. Asiantuntija-alustuksia pääsee seuraamaan ja työpajoihin ym. tapahtuman rientoihin voi osallistua, kun käy rekisteröitymässä IFMEn sivuilla 12.11.2010 mennessä. Klikkaa tästä ja tule mukaan!

Mikäli yrityksiä tai muita alan toimijoita kiinnostaa olla mukana tapahtuman yhteyteen rakennettavassa näyttelyssä, kannattaa olla järjestäjiin ripeästi yhteydessä. Renewable Energy Exhibiotionissa on mahdollista esitellä osaamistamme, laajentaa verkostoja ja ehkä tehdä konkreettista kauppaakin. Mukaan on ilmoittautunut useita maakuntamme kärkiyrityksiä – ja mikä parasta, näyttely ei maksa mitään!

Tervetuloa mukaan! Tavataan ja verkostoidutaan IFMEssä!