Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: ajankohtaista

Tuotteena kuuma vesi!

Ryhtyisinkö yrittäjäksi, entä rupeaisinko lämpöyrittäjäksi? Näitä teemoja pohdimme viime viikolla Bioenergiaosaaja –koulutettaviemme kanssa. Saimme kuulla käytännön näkemyksiä, aitoja kokemuksia, kun Pirkanmaan mies, pitkään puuenergianeuvojana ja lämpöyrittäjänä toiminut Veli-Matti Alanen kävi meitä asiassa herättelemässä, ravistelemassa ja ehkä – omaan persoonalliseen tyyliinsä – jopa hiukan provosoimassakin. Kukaan ei varmasti torkkunut Alasen tunnilla. 🙂 Puuwatti Oy:n kokemuksista kotimaisten bioraaka-aineiden paikallisesta hyödyntämisestä kannattaa aivan varmasti oppia ammentaa.

Kirjailin ylös Alasen teesejä lämpöyrittämisestä. Kokemusta miehelle on kertynyt niin pelletin kuin hakkeenkin polttamisesta, raaka-aineen hankinnasta puhumattakaan. Soveltaen näitä Alasen kokemuksia voi varmasti hyödyntää laajemminkin.

Ensinnäkin kenestä on lämpöyrittäjäksi eli myymään bioraaka-aineilla tuotettua lämpöä? Veli-Matti Alanen siteeraa kollegaansa Leevi Airaksista Savon mualta ja luettelee lämpöyrittäjän kriteerit: ”Pään pitää kestää velkaa. Pitää pystyä valvomaan yönsä. Pärjää ilman rahaa.”

Niinpä. Näillä ”markkinointipuheilla” saattaisi heikompihermoinen säikähtää. No, tosiasiassa Veli-Matti Alanen, Leevi Airaksinen ja kumppanit ovat niitä asiantuntijoita, joiden aktiivisuuden tuloksena tässä maassa on koko joukko kannattavia lämpöyrityksiä, paitsi oma firma niin paljon myös muita.

Lämpöyrittäjien asiakaskohteita on Suomessa viitisensataa ja kohteista huolta pitäviä lämpöyrityksiä parisensataa, joista päätoimisia on parikymmentä. Suuri osa yrittäjistä toimii sivutoimisesti esim. maatalous- ja/tai koneyrittämisen ohessa. Osuuskunnat ovat varsin tyypillinen yritysmuoto.

Ensimmäiset lämpöyritykset polkaisivat toimintansa käyntiin 1990-luvun alussa. Kyläkouluista aloitettiin ja vähitellen edettiin laajemmin kuntien muihin kiinteistöihin ja edelleen yksityiselle puolelle, teollisuuskiinteistöjen lämmitykseen.

Vaikka lämpöyrittäminen ei enää mikään uusi ja outo yrittämisen muoto olekaan, on Veli-Matti Alasen mukaan markkinoilla vielä tilaa. Myös Keski-Suomessa on edelleen joitakin kuntakeskuksia, taajamia ja asutuskeskittymiä, mutta erityisesti teollisuuskiinteistöjä, joihin 2-4 MW kokoluokan laitos sopisi mainiosti. Suuremmissa kokoluokissa ei pk-yrittäjän välttämättä kannata lähteä kisaamaan: isot energiayhtiöt alkavat tulla samoille kilpakentille.

”Pienikin yritys voi toimia kannattavasti ja tehokkaasti, kun kustannusrakenne on kohdallaan”, Veli-Matti Alanen vakuuttaa. Lämpöyrittäjän myyntituote, 90-asteinen vesi, on erinomaisen hyvä ja yksinkertainen. ”Käytännössä lämpö myydään eurolla ja luotettavuudella, mutta samalla asiakas saa kaupan päälle kotimaisuutta, paikallisuutta, työllistävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä”, Alanen muistuttaa. Lämpöyrittämisen vahvuuksien listaan Alanen lisää vielä suorat, mutkattomat kontaktit asiakaskuntaan ja joustavat toimintatavat. Ympäristöasioistakin on pidettävä hyvää huolta.” Meillä ei ole varaa hiukkaspäästöihin”, Alanen napauttaa.

Kiitos öljyn hinnan rajun nousun viime vuosikymmenenä, on hake tätä nykyä kilpailukykyinen polttoaine. Toisaalta on myös urakoitsijan saatava leipänsä. Siksi esimerkiksi pienpuun energiatukijärjestelmän on oltava kunnossa. Nähtäväksi jää, miten asia komission käsittelyssä etenee. Toivotaan, että puuenergian edistämistyö ei saa täyttä tyrmäystä.

*****************

Tällaisten rohkeiden tekijöiden, tuumasta toimeen tarttuvien ”rukkasmiesten” tapaaminen on oikein virkistävää. On kiva kuulla tositarinoita menestyvistä yrityksistä, esimerkkejä terveestä yrittäjähengestä, rohkeudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta. Tällaistakin tarvitaan, varsinkin kun esimerkiksi talousuutisten virta tuppaa nykyisin olevan kovin mollivoittoinen. Toimitusjohtaja Alaselle iso kiitos puhuttelevasta luennosta!

Keisarin uudet vaatteet?

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, tavataan sanoa. Olen viime aikoina pohtinut ”uuden” ja trendikkään toimialan, biotalouden, vapaasti suomennettuna luonnonvaratalouden syntyjä syviä.

Onko loppujen lopuksi keksitty mitään oleellista uutta? Entä nostaako hienolta kalskahtava termi oikeasti esille jotain uudenlaisia ajatuksia, innovatiivisia avauksia? Jos hiukan googlettaa, huomaa helposti, että biotalous (bioeconomy) käsitteenä on vain muutaman vuoden vanha. Mutta ovatko biotalouteen liitetyt sisällöt yhtä lailla aivan uutta ja mullistavaa?

Uskallan sanoa napakasti: EI pidä paikkaansa! Ainakin luonnonvara-alalla, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, on iän kaiken noudatettu biotalouden keskeisiä kriteerejä. Esimerkkinä kestävyyden periaate, joka sekin on joissakin piireissä nostettu ikään kuin uutena asiana esille. Itse kyllä muistan jo 80-luvulla nuorena metsäylioppilaana perehtyneeni kestävyyden eri ulottuvuuksiin heti ensimmäisestä opiskelusyksystä alkaen. Kokonaiskestävyys – sisältäen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja myös kulttuurisen kestävyyden – on ollut esimerkiksi metsävarojen hyödyntämistä, hoitoa ja käyttöä ohjaava keskeinen periaate Suomessa jo kauan. ”Metsää älköön hävitettäkö” oli keskeinen viesti pian sotien jälkeen uudistetussa metsälaissa. Uskon, että sama periaate ”viljele ja varjele maatasi” pätee myös vaikkapa maatalouden harjoittamiseen.

Biotaloutemme kunniakkaaseen historiaan kuuluu mm. tervanpolttoa, tärpätin valmistusta, myös viinanpolttoa 🙂 , maatalouden tärkkelystuotteiden jatkojalostamista, xylitolin tuotantoa, paperin, puun, sellun, kartongin ja muiden puutuotteiden lisäksi myös lukuisten metsäteollisuuden ”sivutuotteiden” valmistusta jne. jne. Sotavuosina puun kaasutukseen perustuvaa teknologiaa kehitettiin pitkälle. Vanhempi väki muistaa häkäpönttöautot.

Vaurastumisen myötä monet vanhat keksinnöt unohdettiin. Esimerkiksi puukaasulla toimivat ajoneuvot olivat köyhyyden symboli, ja sodan jälkeistä maailmaa alettiin rakentaa paljolti fossiilisten polttoaineiden varaan. Onko nyt ikään kuin nöyrrytty ja luonnonvarojen ehtyessä palattu takaisin perusasioiden äärelle?

No, tämä ehkä hiukan kyyninen ajattelu ei tietysti johda mihinkään. Nyt täytyy iloita siitä, että aiempaa laajemmissa piireissä (myös kovassa ”busineksessa”) aletaan oikeasti nähdä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät valtavat mahdollisuudet – toivottavasti kestävästi.

Luonnonvara-alan elinkeinoja on suuren yleisön joukossa jossain määrin pidetty laskevan auringon toimialoina, mutta tilanne on itse asiassa päinvastoin. TEM:n biotalousryhmän julkaisussa on mm. nostettu esille visio suomalaisesta ”fotosynteesiklusterista, joka kattaa kaikki bioraaka-ainetta jalostavat alta mukaan lukien luontoympäristöstä saatavat palvelut.” Yhtä kaikki nähdään, että ”vuonna 2040 voidaan bioraaka-aineesta valmistaa melkeinpä mitä vaan.” Insinööriosaamisen rinnalle nostetaan kuitenkin ekologinen ymmärrys ja ekosysteemitieto.

Myös SITRAn teeseissä biotalous on vahvasti esille. SITRAssa julkaisuissa korostuu ”uusiutuvien luonnonvarojen vastuullinen ja älykäs käyttö sekä kestävä hyvinvointi”. Mielenkiintoista on havaita, miten SITRAn viisaat toteavat, että ”biotalous haastaa keskittyneen yhteiskuntamallin” ja että ”kestäville biotalouden lähiratkaisuille on merkittävää kysyntää”.

Hienoja ajatuksia. Kyse on lopulta perusasioista, joiden varaan tätä maailmaa rakentaa. Metsät, suot ja pellot – siis maaseudun raaka-ainelähteet – ovat olleet, ovat nyt ja ovat myös tulevaisuudessa hyvinvointimme perustana. Pikkaisen me luonnonvara-alan toimijat voimme myös röyhistää rintaa. Olemme tainneet sittenkin olla aikaamme edellä!

Mihin maaseutua tarvitaan?

Provosoiva kysymys kenties….Yhtä lailla kysymyksen asettelun voisi kääntää toisin päin eli mihin kaupunkeja tarvitaan? Kumpaan kysymykseen Sinä osaisit helpommin vastata? Mitkä asiat lopulta ovat välttämättömiä ja mitkä taas eivät…? Niinpä.

Erityisesti Sitra on erilaisissa julkaisuissaan tuonut esille maaseudun asiakasnäkökulmaa, ts. pohtinut sitä, millaista kysyntää maaseudulla on, ketkä maaseutua tarvitsevat, ketkä sen tuottamia palveluita kysyvät ja kaipaavat. Tämä on mielenkiintoinen lähestymistapa myös maaseudun kehittämiselle, jossa perinteisesti on korostettu lähinnä maaseudun omia tarpeita. Nekin ovat toki tärkeitä, mutta entäpä jos uhraamme hiukan perusteellisemmin ajatuksia sille, että tosissamme mietimme vaikkapa, mitä Keski-Suomen upea maaseutu voi tarjota ja kenelle?

Vastaus kuuluu: meillä on tarjota vaikka mitä ja vaikka kenelle, puhtaasta laadukkaasta ruoasta ja uusiutuvasta energiasta mieleenpainuviin elämyksiin ja virkistäviin luontolähtöisiin hyvinvointipalveluihin!

Ilokseni olen viime viikkoina saanut olla tiiviisti mukana Keski-Suomen maaseudun kehittämisstrategiatyössä, jossa linjasimme maaseutualueidemme tulevaisuuden suuntaviivoja uudelle ohjelmakaudelle 2014-2020. Mm. seuraavat strategiset periaatteet nostettiin vahvasti esille: 1) Keski-Suomi on kokeilukulttuurin maakunta, 2) Keski-Suomi on biotalouden maakunta, 3) Keski-Suomi on lähitalouden maakunta, 4) Keski-Suomi on asiakaslähtöisesti toimiva maakunta ja 5) Keski-Suomi on yritteliäs, kannustava ja välittävä maakunta.

Uudella(kin) ohjelmakaudella Keski-Suomen maaseutualueiden kehittäminen kiteytyy seuraavaan kolmeen osa-alueeseen: 1) kestävä yrittäminen, työ & toimeentulo, 2) viihtyisä ja monimuotoinen maaseutuasuminen ja 3) vahva ja kokoava sosiaalinen pääoma. Positiivinen tahtotila, tulevaisuususko sekä kannustamisen, yhteistyön ja luottamuksen ilmapiiri pitävät ”eväspakettimme” kasassa. Maaseudusta ei todellakaan ole vaikea ”keksiä” positiivisia adjektiiveja! Annetaan niiden kantaa eteenpäin.

Kehittämistyömme taustalla ovat luonnollisesti omat vahvuutemme ja toisaalta maailman muuttumisesta johtuvat tarpeet. Esimerkiksi ”Lähitalouden Keski-Suomi” ei todellakaan tarkoita sisäänpäin sulkeutumista, vaan laajaa verkostoitumista ja yhteistyön tekemistä sekä asiakkaiden hakemista myös alueemme ulkopuolelta. Läheltä voi ponnistaa myös kauemmas ja isommille markkinoille!

Kun itse uskomme omaan tekemiseemme, osaamiseemme ja tuotteisiimme, arvostamme niitä ja näytämme uskomme ja arvostuksemme myös käytännön teoin, avaamme samalla mahdollisuuksia uudelle, alueen ulkopuolelta nousevalle kysynnälle ja uusien asiakkaiden löytämiselle.

Ei niitä uusia maaseudun asiakkaita lopulta tarvitse aluksi edes kovin kaukaa hakea. Työsarkaa ja mahdollisuuksia riittää ensi alkuun oman maakunnan sisällä ja myös lähinaapurissa olevilla kaupunkialueilla. Kaikenlainen maaseutualueiden ja kaupunkiseutujen vuoropuhelu ja yhteistyö on erittäin tervetullutta, tuoreina esimerkkeinä vaikkapa Maaseutu kaupungissa – ja Ween Maan Wiljaa – tapahtumat Jyväskylässä.

Maaseudun merkityksiä muuten udeltiin Maaseutu kaupunki –tapahtumassa syyskuun puolivälissä. Eräs vastaaja oli mm. todennut JyväsRiihi ry:n toteuttamassa katugallupissa seuraavasti:  ”Jos on hätä elämässä, menen maalle.”

Voiko sen kauniimmin ja napakammin asiaa enää ilmaista?

”Metsään huutamalla ääni menee hukkaan!”

”Sen sijaan metsänhoitoyhdistyksen valtuustovaaleissa ääntään kannattaa käyttää.” Näin kehottaa metsänhoitoyhdistysten väki metsänomistajia aktiivisuuteen parhaillaan käynnissä olevissa mhy:n valtuustovaaleissa.

Metsäsektorilla on tulossa lukuisia muutoksia jatkossa niin metsänhoitoyhdistys-, metsävero-, metsätuho- kuin kemera -lakiinkin. Lisäksi pienpuun energiatuki on edelleen Euroopan komission käsittelyssä. Seurattavaa riittää! Niinpä metsänomistajat ovat tärkeiden valintojen edessä. Toimintaympäristön ja –edellytysten muuttuessa on valtuutettujen turvattava metsänomistajille tulevat palvelut ja päätettävä niiden hinnoitteluperusteet. Edunvalvonta moninaisuudessaan on tärkein tehtävä!

Metsänomistajat ovat saaneet viime vuosina puunmyyntituloja täällä Keski-Suomessa 120–150 miljoonaa euroa vuodessa. Hakkuumäärät ja siitä saatavat tulot ovat vaihdelleet paljon eri vuosien välillä, mutta suunta on kuitenkin ollut alaspäin. Syynä tähän on se, että yksityismetsien osuus koko hakkuumäärästä on pudonnut ja on nyt noin 75 %, kun se 2000-luvun alussa oli enemmän kuin 80 %. Etämetsänomistajat myyvät puuta harvemmin ja epäsäännöllisemmin kuin esim. metsälönsä kotikunnassa asuvat maanviljelijät.  Taimikonhoitorästejäkin on liian monella metsänomistajalla. Niinpä metsänomistajien aktivoinnissa riittää niin metsänhoitoyhdistyksillä kuin muullakin metsäväellä työmaata.

Maakuntamme kantorahatulosta arviolta 80 % käytetään Keski-Suomessa, joten sektorin aluetalousvaikutus on merkittävä. Lisäksi metsäteollisuus työllistää täällä vajaat 6 000 henkilöä ja metsätalous vajaat 2 000 henkilöä.  Metsä tätä maakuntaa kovasti siis pyörittää. Vuotuisen kasvun perusteella olisi kuitenkin varaa lisätä metsän kestäviä hakkuita yli 10 %. Potentiaalia puun käytön kaikille muodoille on.

Metsällä on kuitenkin myös monia muita arvoja. Minulle metsä on työympäristö, pankki, virkistyskohde, polttoainevarasto, sijoituskohde, ruoka-aitta, eläinpuisto, kasvitarha, kulttuurimaisema, askartelutarvikevarasto, asuinympäristö, elämyspuisto ja sielunmaisema. Mitä se on Sinulle?

Entä haluatko vaikuttaa metsiesi edunvalvontaan näiden monipuolisten arvojen pohjalta? Nyt on tarjolla 71 ehdokasta Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen valtuustoon vuosille 2013–2016. Voit olla valitsemassa meistä 39 tähän maan toiseksi suurimpaan metsänhoitoyhdistykseen, jotta äänesi ei mene hukkaan. Ajatuksiamme löydät täältä: http://www.mhy.fi/keskisuomi/ehdokaslista2012/fi_FI/ehdokaslista/.

 

Hyvää metsäistä syksyä!

 

Liisa Vesterinen, metsänomistaja Keuruulta

Sisä-Suomen Metsäpäivän antia

Kautta aikoihin ensimmäinen Sisä-Suomen Metsäpäivä on onnistuneesti takana. FinnMETKOn yhteydessä järjestetty tapahtuma tarjosi kokonaisvaltaisen paketin ajankohtaisia metsäasioita niin metsäteollisuuden, metsänomistajien, koneyrittäjien kuin luonnonsuojelunkin näkökulmasta.

Aluejohtaja Helena Reiman Suomen metsäkeskuksesta loi katsauksen Keski-Suomen metsäsektoriin. Reimanin mukaan maakunnan metsät ovat hyvässä kasvukunnossa, ja metsäluonto monipuolista. Reiman uskoo, että Keski-Suomen metsistä saadaan jatkossa yhä enemmän työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia.

Valtiovallan näkökulmaa toivat esille ylijohtaja Juha Ojala maa- ja metsätalousministeriöstä ja strateginen johtaja Sixten Sunabacka työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ojala on huolissaan siitä, että puuvarojamme hyödynnetään liian vähän. Hänen mukaansa Suomen metsien hakkuita voisi kasvattaa välittömästi 10-15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsien hyvä hoito ja metsissä tehdyt mittavat investoinnit tulisi hyödyntää tehokkaammin ja samalla löytää puuraaka-aineelle uutta käyttöä. Ojala uskoo puunkäytön kasvuun mm. bioenergian tuotannossa, biokemikaalien ja biopolttoaineiden tuotannossa, pakkausmateriaaleissa sekä puurakentamisessa. Myös Sunabacka korosti sitä, että puulle tulee aktiivisesti etsiä uusia käyttömuotoja.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola peräsi lisää puun käyttöön perustuvia investointeja, lisää puunostajia sekä elinkeinolähtöistä metsänomistusta. Tiirola on huolissaan metsätilojen pirstoutumisesta ja metsänomistajien ikääntymisestä. Metsätilarakenteen kehittämiseksi Tiirola esittääkin sukupolvenvaihdoshuojennuksen ulottamista myös metsäkiinteistöihin.

Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja Asko Piirainen puolestaan nosti esille puuhuollossa toimivien yrittäjien kokemat haasteet. Koneyrittäjät kaipaavat Piiraisen mukaan ”vapaata kasvutilaa”, osaavaa työvoimaa ja pitkäjänteistä, selkeää energiapolitiikkaa. Lisäksi yrittäjien näkökulmasta puukuljetusten logistiikka on liiaksi organisaatiosidonnaista.”Avoimemmat logistiset järjestelmät voisivat tehostaa kuljetuksia”, Piirainen uskoo.

Johtaja Ari Eini Suomen metsäkeskuksesta puolestaan kertoi metsäkeskusuudistuksesta ja metsäkeskuksen palvelutarjonnasta. 13 maakunnallista metsäkeskusta fuusioitiin 1.1.2012 yhdeksi valtakunnalliseksi toimijaksi, joka toimii MMM:n ohjauksessa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava puolestaan toi esille metsien suojelunäkökulmaa. Sulkava kävi esityksessään läpi mm. nk. METSO-kriteerejä ja perusmetsätalouteen kytkeytyviä luonnonhoitotoimenpiteitä. Sulkava kuvaili myös näkemyksiään ilmastoystävällisestä metsätaloudesta.

Alkuiltapäivän paneelikeskustelun pääteema liittyi puumarkkinoiden toimivuuteen. Ennen varsinaisen keskustelun alkua panelistit Jorma Länsitalo (Stora Enso), Pekka S. Rajala (UPM Metsä), Kai Merivuori (Suomen Sahat), Mikko Tiirola (MTK) sekä Jussi Kumpula (Metsähallitus) kertoivat näkemyksistään puukaupan piristämiseksi. Yksityisten metsänomistajien ikääntyminen on kaikkien panelistien huoli. ”Harvaa avaintoimialaa eläkeläiset pyörittävät”, panelissa lohkaistiin. Stora Enson Jorma Länsitalo muistutti siitä, ettei ole olemassa passiivisia metsänomistajia. Ongelma on pikemminkin siinä, että metsäorganisaatiot eivät tavoita oikealla tavalla potentiaalisia puunmyyjiä. Metsähallituksen metsätalouden johtaja Jussi Kumpula korosti asiakaslähtöisyyden ja luottamuksen, mutta myös yhteiskunnan päätöksenteon merkitystä puukaupan edellytysten luojana.

Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola valotti omassa puheenvuorossaan erityisesti metsäalan koulutuksen ja osaavan työvoiman saannin merkitystä. Kannattavan koneyrittäjyyden näkökulmasta ammattitaitoisen työvoiman saaminen on eräs alan kohtalonkysymyksistä.

Aluejohtaja Pauli Rintala Järvi-Suomen Metsänomistajien liitosta puolestaan kävi esityksessään läpi uudistuvaa puutavaran mittauslakia erityisesti energiapuun mittauksen näkökulmasta. Uudistuksen yhteydessä myös energiapuukauppa tulee lain piiriin. Uusi laki astunee voimaan 1.1.2013.

Bioenergia-asiantuntija Markku Paananen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta loi katsauksen energiapuun käytön kehitykseen Keski-Suomessa. Maakunnassa on tehty bioenergiaan liittyvää määrätietoista kehitystyötä jo liki 20 vuotta, mutta edelleen esimerkiksi energiapuun korjuuseen ja käyttöön liittyy merkittäviä haasteita. ”Panoksia kehittämistyöhön tarvitaan edelleen, mutta alalla on suuria mahdollisuuksia”, Paananen uskoo.

Alustajien puheenvuoroihin pääsee lähiaikoina tarkemmin tutustumaan esimerkiksi Keski-Suomen Metsänhoitajat ry:n nettisivuilla. Käy kurkistamassa!

Tapahtumia pukkaa…

Keuruulla vietetään Bioenergiapäivää 30.5.2012. Ohjelmassa on alustuksia lämmöntuotannon haasteista, biomassan hankintaketjun vaiheista sekä energiantuotantolaitteista. Myös paikalliset yritykset ovat vahvasti esillä. Kannattaa siis kiiruhtaa Keurusselälle tämän kuun lopussa! Ohjelman ja ilmoittautumisohjeet löydät tästä linkistä.

Myös loppukesän ja alkusyksyn kalentereita kannattaa jo kurkistaa ja tehdä itselle aikatauluvarauksia. FinnMETKO 2012-konemessujen yhteydessä perjantaina 31.8.2012 järjestetään Sisä-Suomen Metsäpäivä. Paikkana siis Jämsänkoski. Ohjelmaluonnos lupaa kovan tason puheenvuoroja ja nimekkäitä esiintyjiä. Tapahtumateltassa pääsee vierailemaan myös metsäyritysten ja –organisaatioiden neuvontanurkkauksissa.

Puheenvuorojen teemat vaihtelevat metsäpolitiikasta, puumarkkinoista ja koulutuksesta koneyrittäjyyteen, luonnonsuojelukysymyksiin ja energiapuuasioihin. Terveisiä kuullaan mm. ministeriöiden kärkinimiltä, yritysten metsäpäälliköiltä, metsäntutkijoilta ja myös keskisuomalaisilta toimijoilta, joukossa mm. tutut bioenergiamiehet Markku Paananen ja Pekka-Juhani Kuitto ja luonnonsuojeluaktiivi Risto Sulkava. ”Metsäpäälliköiden kehityskeskustelussa” yritetään kaivaa tutun metsäradioäänen, Jyri Makkosen, johdolla piristysruiskeita puumarkkinoille. Luvassa on varmasti värikästä keskustelua!

Tapahtuman taustalla on iso joukko metsäalan toimijoita. Jos suunnitelmissasi on pistäytyä FinnMETKOssa, varaa siis visiittiisi perjantai 31.8. Messulipulla pääset ilmaiseksi metsäpäivän suurtelttaan.

Katso lisätietoja tapahtumasta: http://www.finnmetko.fi/ ja myöhemmin myös http://www.keskisuomenmetsanhoitajat.fi. Aikataulu ja ohjelma täsmentynevät lähiaikoina.

*****

Syyskuun loppupuolella 2012 Keski-Suomessa kisaillaan metsätaitoilun Suomen mestaruuksista. Tällä ammattilaistapahtumalla on pitkät perinteet, sillä Laukaassa kilvoitellaan jo 65:ttä kertaa Suomen Metsäurheiluliiton kesämestaruuksista. Kilpailijat mittelevät ammatillista osaamistaan erilaisilla tehtävärasteilla. Tehtävänä on mm. arvioida puuston kokonaistilavuutta, runkolukua ja pohjapinta-alaa tai yksittäisen puun pituutta ja tukkipuuosuutta. Metsikkötasolla määritellään mm. kehitysluokka ja metsätyyppi. Yleisessä sarjassa kilpailuun kuuluu myös suunnistus.

Suomen mestarilta edellytetään paitsi huipputulosta taitotehtävissä, niin myös hyvää fyysistä kuntoa ja suunnistusosaamista  – kaikki asioita joita metsä- ja luonnonvara-alalla edelleenkin tarvitaan. Tätäkin tapahtumaa voi yleisö mennä vapaasti seuraamaan. Merkkaa kalenteriisi lauantai 22.9.2012, jolloin Laukaassa kisaillaan henkilökohtaisessa kilpailussa. Tapahtuman järjestämisestä vastaavan Jymy ry:n nettisivuja kannattaa seurata. Ohjelma ja aikataulu tarkentuvat tämänkin tapahtuman osalta lähiaikoina.

Tulevaisuuden tekemistä

Saksan opetus- ja tutkimusministeriö on nimennyt vuoden 2012 tieteen vuoden pääteemaksi yhteisen maapallomme (Wissenschaftsjahr 2012 – Zukunfstprojekt Erde). Aloitteen tekijät ovat lanseeranneet näyttävät ja mukaansatempaavat verkkosivut http://www.zukunftsprojekt-erde.de/ teemavuodelle. Kannattaa käydä kurkistamassa!!

Kielivaikeuksia ei tarvitse pelätä, sillä sivusto on luettavissa myös englannin kielellä. Vaikuttaa siltä, että tieteen vuosia on Saksassa vietetty jo useampaan kertaan: esimerkiksi vuonna 2010 teemana oli energian tulevaisuus (die Zukunft der Energie) ja vuonna 2011 terveyttä koskeva tutkimus (Forschung für unsere Gesundheit).

Kestävyyden periaate eri ulottuvuuksineen on keskeinen tieteen vuoden teema. ”Huominen alkaa tänään”-ajattelumalli kuuluu tiiviisti mm. kestävyyden sosiaaliseen ulottuvuuteen. On hyvä pohtia, millaisessa maailmassa haluamme elää, millaista on ”kestävä elämä”, miten käytämme energiaa, missä asumme jne. jne. Asuvatko kenties tulevaisuuden maanviljelijät megaluokan suurkaupungeissa, joissa tuotetulla ”lähiruoalla” ruokitaan kaupungin asukkaat? Urbaania maataloutta tutkitaan esimerkiksi Berliinin teknisessä yliopistossa. Mielenkiintoista.

************

Vihreä talous näkyy ja kuuluu maailmalla yhä vahvemmin. Uusiutuva energia, raaka-aineiden aiempaa tehokkaampi hyödyntäminen ja kierrätys, ympäristönsuojelu ja monimuotoisuuden varjelu kuuluvat vihreään talouteen oleellisina osina. Saksalaiset(kin) nostavat esille mm. huolen puhtaan juomaveden riittävyydestä ja saatavuudesta. Tällä hetkellä vettä käytetään kahdeksan kertaa niin paljon kuin sata vuotta sitten, mutta silti puhtaan veden niukkuudesta kärsii peräti kolmasosa maailman ihmisistä. Hurjan isoja lukuja!

**********

Wissenschaftsjahr 2012- sivustolle on koottu myös tieteen vuoteen ja kestävyyskysymyksiin liittyviä tapahtumia. Hakusanalla ”bioenergia” en tosin löytänyt yhtään tapahtumaa, mutta esimerkiksi ”energia” tärppäsi jo huomattavasti paremmin. Tänään (14.5.2012) sattui kohdalle 59 osumaa, esimerkkeinä mm. nk. ScienceStation- näyttelyt, joissa tiedemaailma on jalkautunut rautatieasemille kaikkien ihmisten ulottuville. Näyttely kiertää 17.4.-9.7.2012 välisenä aikana kymmenellä rautatieasemalla eri puolilla Saksaa (mm. Münchenin; Dresdenin, Lübeckin, Mainzin päärautatieasemat). Erityisesti lasten ja nuorten – tulevaisuuden päättäjien – informointiin on muutenkin kiinnitetty huomiota. Tarjolla on monenlaista yhdessä tekemiseen perustuvaa tapahtumaa. Hyvä!

Tällaiset valtakunnalliset tulevaisuuskampanjat ovat erittäin tarpeellisia yleisen tietämyksen ja asenneilmapiirin muokkaamisessa. Ja kun resurssejakin on riittävästi takana, on lopputulos näyttävä ja onnistunut. Meillä Suomessa esimerkiksi on käynnistetty Metsä puhuu– kampanja, jossa on vastaavalla tavalla verkkoa hyödyntäen nostettu esille tärkeitä asioita. Myös Metsä puhuu –tulevaisuushanke haluaa tavoittaa erityisesti nuorison – ja onnistuu siinä käsittääkseni mukavasti. Olisikohan aika kypsä myös vastaavalle bioenergiaviestinnälle? Kuka/ mikä taho ottaisi kopin? Kenties pian aloittava uusia bioenergiayhdistys??

*******************

Wissenschaftsjahr 2012- ja Metsä puhuu –sivustoilla viihtyy hyvin näköjään myös keski-ikäinen, mutta välillä on riennettävä muihin töihin…:)

Kestävää energiaa

Tiesitkö, että tällä hetkellä peräti 1,5 miljardia ihmistä elää ilman sähköä ja että liki 3 miljardia ihmisiä on riippuvainen perinteisestä ja varsin tuhlailevasta puun ja karjanlannan poltosta?

Energiasaannin turvaaminen kaikille, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian osuuden nostaminen ovat isoja maailmanlaajuisia haasteita. YK viettääkin parhaillaan kestävän energian teemavuotta. Pääsihteeri Ban Ki-moon on toistuvasti muistuttanut siitä, että kehitystä ei tapahdu köyhissä maissa, jos energiansaanti ei ole turvattu. Energiapula on uhka myös opetuksen ja terveyden näkökulmasta.

Naisia energia-alalle!!

Tanskassa hiljattain pidetyssä kestävän energian huippukokouksessa nostettiin esille naisten asema energiasektorilla. Jos energiaa olisi nykyaikaisella tavalla myös köyhien maiden naisten ulottuvilla, voisivat naiset vapautua tuottavampaan työhön. Energia-asiat kytkeytyvät tiiviisti myös koulutukseen ja terveyteen – tavalla, jota emme kenties tule ajatelleeksi. Sähkövalon turvin lapset voisivat opiskella myös iltapimeällä. Lisäksi koulutuksen saavutettavuus paranisi, jos lapsia voitaisiin kuljettaa kauemmista kylistä kouluihin. Siihenkin tarvitaan energiaa.

On myös arvioitu, että vuosittain peräti kaksi miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti alkeellisen polttotekniikan aiheuttamien päästöjen vuoksi. Suurin osa näistä uhreista on naisia ja lapsia.

Myös energia-alan päätöksentekoon olisi saatava enemmän naisia. Naisilla on keskeinen rooli kotitalouksissa, mutta heillä ei ole juurikaan päätäntävaltaa eikä taloudellisia mahdollisuuksia esimerkiksi kestävämpien energiaratkaisujen tekemiseksi, saati mahdollisuuksia vaikuttaa suurempiin energiapoliittisiin linjauksiin.

Kestävän energian kysymykset ovat esillä myös tulevana kesänä Riossa järjestettävässä kestävän kehityksen huippukokouksessa. Hajautettu energiantuotanto, ympäristön kantokyky sekä kehityksen sosiaalinen ulottuvuus noussevat vahvasti esille tulevassa konferenssissa.

Osaavia ja energisiä naisia tarvitaan niin maailmalla kuin myös suomalaisella energiasektorilla. Kovin miehinen on energia-alan toimijoiden kenttä. Syitä ja seurauksia voi jokainen mielessään pohtia.

PS. Lue lisää EU:n energiahuippukokouksen sivuilta.