Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: bioenergiakoulutus

Bioenergiaosaajien päätösseminaari 19.4.2013

 ”Bioenergiaosaaja -koulutus korkeakoulutetuille” -koulutuksemme alkaa olla kalkkiviivoilla Jyväskylässä viime syksynä aloittaneen ryhmän osalta.

15 täydennyskoulutettavaamme esittelee henkilökohtaisia kehittämistöitään perjantaina 19.4.2013 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tule kuulolle JAMKin pääkampuksen auditorio Valjakkaan klo 9-16. Ohjelmassa on ajankohtaista asiaa bioenergiatoimialan laajalta kentältä. Kaikki aiheet ovat taatusti työelämälähtöisiä, yritysten tai muiden organisaatioiden tarpeista nousseista kehittämistehtäviä.

Päivän ohjelma on koottu erilaisiin teemakokonaisuuksiin. Tule koko päiväksi tai valitse itseäsi kiinnostava teema ja piipahda paikalla vaikka lyhyen aikaa! TERVETULOA kuulemaan asiantuntevia puheenvuoroja ja toki myös keskustelemaan!!

Päivän ohjelma:

8:30 Aamukahvit

9:00 Seminaarin avaus. Koulutuksen vastuuopettaja ja päivän puheenjohtaja. Hannariina Honkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Biopolttoaineiden toimitusvarmuus ja laatu:

9:10 Dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon mallikehikko Suomen raaka- ja energiapuun markkinoista. Hannu Koskinen

9:30 Biomateriaalin kuiva-ainetappioiden määritysmenetelmistä. Jari Martiskainen

9:50 Hukkalämmön hyödyntäminen hakkeen kuivauksessa, kannattavuustarkastelu. Pentti Kupari

10:10 Metsäpolttoaineiden toimitusraportoinnin tiedonsiirron luotettavuuden tarkastelu. Mari Vasara

10:30 Tauko

10:50 Tapaus Kummunsuo – ympäristölupaprosessi. Jonna Löfqvist

 Energiantuotanto ja ympäristö:

11:10 Selvitys lämmöntalteenottopesurin markkinoista. Vilma Moilanen

11:30 Lento- ja pohjatuhkan laadunvalvonta ja hyötykäyttö Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksissa. Niina Mattila

11:50 Bioenergialla tuotetun sähkön vihreys – alkuperätakuut ja vihreät sertifikaatit. Kari Aarnos

12:10 Lounastauko (omakustanteinen)

Kestävän liiketoiminnan edistäminen:

13:00 Vaihtoehdot lietteiden ja biojätteiden käsittelyyn ja hyötykäyttöön Saarijärven seutukunnalla. Mari Korhonen

13:20 Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II: kestävyyden analyysityökalu. Hanna Hauvala

13:40 Sähköisellä markkinoinnilla liiketoimintaa, ajatuksia oman yrityksen perustamiseksi. Mikko Palsa

Tutkimuslaitosympäristöjen kehittäminen ja demostraatiot:

14:00 Arkkitehtuurikilpailu osana Tarvaalan Biotalouskampuksen kehittämistä. Tuula Salminen

14:20 Kahvitauko

14:40 Biopolttoaineen lämpöarvon määrittäminen ja polttoaineanalyysilaboratorion toimintojen kehittäminen. Annika Manninen

15:00 JAMKin logistiikkalaboratorion Bulk-kuljetinjärjestelmä –oppimisympäristön kehittäminen liittyen biomassan materiaalikäsittelyyn. Pekka Lehtonen

15:20 Mikromittakaavan CHP-demonstraatiolaitteiston kokoonpano ja toiminta. Marko Rasi

15:40 Loppuyhteenveto ja päivän päätös, Hannariina Honkanen 

 

Ohjelman aikatauluineen löydät myös Bioenergiakeskuksen sivuilta.

Laatuhaketta ja hakelaatuja

Tämän blogin on laatinut Luonnonvarainstituutin bioenergia-asiantuntija, päätoiminen tuntiopettaja Laura Vertainen.

********************

”Mitähän plaatua saisi olla?” kysyttiin ennen vanhaan kauppaliikkeessä ostoaikeiselta asiakkaalta – viitaten kaupan kohteena olevan hyödykkeen eri lajeihin. Sanalla laatu on kielessämme useita merkityksiä: laatu on tietynlaisuutta, mutta myös soveltuvuutta, mukavuutta, haluttavuutta ja käyttökelpoisuutta – kaikenlaista positiivista.

Laatu on myös kauneuden tapaan ”katsojan silmissä”, ei niinkään luonnonvakio. Yhdelle laadukas tuote saattaa olla toiselle keskinkertainen tai jopa aivan epäkelpo. On näkökulmakysymys, kenen laatu on ”sitä oikeaa” ja kuka lopulta määrittelee laadukkuuden mittarit ja mitattavat ominaisuudet? Onko biopolttoaineen kosteus aina kriteeristön kärjessä, vai onko vaikkapa hakkeen palakoolla, irtotiheydellä tai tuhkapitoisuudella luultua suurempi merkitys?

Hakkeen laatu alkaa metsästä, ja sen vaalimisessa läpi tuotantoketjun on jokaisella toimijalla oma roolinsa. Tulevaisuudessa myös kestävän kehityksen kriteerit tulevat yhä korostumaan. Voisiko taloudellisen ja ekologisen kestävyyden ohessa kilpailuvalttina olla sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä biopolttoaine – vaikkapa reilunkaupan lähihake?

Näiden kysymysten vastaamisen helpottamiseksi ja konsensuksen löytymisen avuksi on laadittu standardeja, joita esitellään osana Tarvaalan kampuksella ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona (9.-10.4.2013). Solid standars – hankkeen järjestämään hakkeen laatu -koulutukseen osallistuu runsaasti bioenergia-alan ammattilaisia ja opiskelijoita. Oppia saadaan paitsi kuuntelemalla asiantuntijoita myös keskustellen ja itse kokemalla polttoaineanalyysien eri vaiheita. Tietämyksen ja ymmärryksen karttuessa on mahdollista tuottaa yhä laadukkaampaa haketta yhä laadukkaammin. Ammattitaidolla, rinta ansaitusti rottingilla.

Kurkkaa lisätietoja kiinteiden biopolttoaineiden laadusta ja standardeista täältä. Huom. voit valita halutessasi suomenkieliset sivut.

 

Ammatiksi agrologi, biotalouden asiantuntija? JESS!!!

Hakuaika korkeakouluopintoihin alkaa kääntyä loppusuoralle. Yhteishaku päättyy pian pääsiäispyhien jälkeen eli 3.4.2013. Eletään siis jännittäviä aikoja, paitsi uravalintojaan tekevien keskuudessa kuin myös täällä oppilaitoksissa. Opiskelijakandidaatit toivovat luonnollisesti pääsevänsä itseä kiinnostavalle alalle ja myös mieluisaan opiskeluympäristöön, mutta yhtä kaikki meille kouluttajille on tärkeää, että saamme tänne ”hyviä tyyppejä”, motivoituneita ihmisiä.

Me täällä luonnonvara-alalla teemme töitä oikeastaan elämän perusasioiden äärellä. Puhdas ruoka, puhdas vesi ja puhdas energia – siinä ne keskeiset teemat, joita me JAMKin Luonnonvarainstituutissa pyörittelemme. Pakettiin kuuluu toki koko joukko myös yrittämiseen ja maaseudun kehittämiseen liittyviä opintoja – viihtyisässä ja viehättävässä ympäristössä Saarijärven Tarvaalassa, 50 minuutin ajomatkan päästä Jyväskylästä. Kurkkaapa lisätietoja nettisivuiltamme.

Meiltä valmistuu agrologeja, jotka ovat luonnonvaratalouden osaajia, biotalouden asiantuntijoita. Biotalous on nykyisin aika tavalla ”hottia” ja terminä trendikäs. Hienoa sinänsä, että laajemmissakin piireissä asiaan on viime aikoina havahduttu. Hiukan purevasti voisi kyllä todeta, että luonnonvara-alalla kyse on vanhasta asiasta. Me olemme olleet asian ytimessä jo pitkään.

Toki jatkuvaa kehittämistyötä pitää meidän ”vanhojen jäärienkin” tehdä . Ehkä suurimpana ja myös opiskelijoille näkyvimpänä asiana lähitulevaisuudessa on biotalouskampuksen kehittäminen Saarijärvelle, Luonnonvarainstituutin ja POKEn yhteyteen. Suunnitelmissa on rakentaa mm. innovatiivisia oppimisympäristöjä ja demopajoja, kohtauspaikkoja joissa yritykset, asiantuntijat ja opiskelijat pääsevät yhdessä viemään esim. kehittämishankkeita eteenpäin kohti kaupallistamista, uusia tuotteita ja palveluita. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea uutta saadaan aikaan, kun nuoret voimat ja ideat saadaan entistä paremmin liittoutumaan kokeneiden konkareiden kanssa. 🙂

*********

Hyvin ajankohtainen biotalouden teema liittyy ravinteiden kierrätykseen. Lannoitteiden hinnat nousevat ja uusiutumaton fosfori on loppumassa maapallolta noin 50 vuoden sisällä. Fosforilannoitetta ei voi korvata mitenkään, joten maataloustuotantoa odottaa raju supistuminen. Kierrätyslannoitteet ovat tulevaisuudessa välttämättömiä.

JAMK Luonnonvarainstituutti järjestää yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Maaseutustrategia-hankkeen kanssa ravinteiden kierrätystä koskevan työpajan ti 2.4.2013 Luonnonvarainstituutissa Saarijärvellä. Tavoitteena on ideoida toimenpiteitä, joiden avulla ravinteiden kierrätyksestä saataisiin kannattavaa liiketoimintaa pohjoiseen Keski-Suomeen. Työpajaan on ilmoittautunut useita aiheesta kiinnostuneita yrittäjiä Saarijärven seudulta.

Tilaisuuden alustajana toimii biokaasuyrittäjä, maanviljelijä Antti Laitinen Juvalta. Antti opiskeli AMK-agrologiksi JAMKissa ja on osakkaana mukana Juvan Bioson Oy:ssä. On aina kiva saada näitä meidän alumneja visiitille entiseen opinahjoonsa. Tällä kertaa roolit siis niin päin, että oppilas opettajiaan opettaa. 🙂

 

 

Bioenergianoviisin mietteitä

Tämän blogitekstin on laatinut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa opiskeleva Jonna Löfqvist, joka on juuri aloittanut koulutukseensa kuuluvan työharjoittelun turvealalla toimivassa yrityksessä.

Tässä vaiheessa bioenergiakoulutusta on hyvä vähän mietiskellä ja jäsennellä sitä kaikkea uutta tietoa, mitä tähän mennessä on päähän kertynyt. Voin myöntää, että aloittaessani Bioenergiaosaaja-koulutuksen minulla ei ollut kovin suuria odotuksia, koska en käytännössä tiennyt bioenergia-alasta mitään. Lähdin mukaan koulutukseen, koska se vaikutti kiinnostavalta, tuli sopivaan elämäntilanteeseen ja täydensi hyvin myös biologin koulutustani. Nyt tietoa ja ymmärrystä alasta on jo kertynyt paljon. Erityisesti odotan työharjoittelujaksoa – niin, että saisi sitä käytännön osaamistakin. Käytännön osaaminenhan on kuitenkin alalla kuin alalla olennaista. Mistä tahansa asiastahan voi opetella teoriaa vaikka loputtomiin, mutta mikään ei opeta niin hyvin kuin se, että itse pääsee tekemään.

Olen kokenut koulutuksen tähän mennessä hyvin antoisaksi. Käynnit yrityksissä, eri luennoitsijat ja vierailijat ovat avartaneet näkökulmia ja antaneet ajattelemisen aihetta. Jotkut aiheet ovat kiinnostaneet enemmän kuin toiset ja joskus sitä innostuu jopa luennoimaan itse kotona, jos päivän aihe on ollut todella kiinnostava ja innostava. Minulla ei aikaisemmin ollut käsitystä siitä, kuinka laajasta toimialasta on kyse ja että Keski-Suomessa ylipäänsä on näin paljon bioenergia-asiantuntemusta ja -osaamista. Nyt oikeastaan ihmetyttää se, miksei Keski-Suomen korkeaa osaamisen tasoa tällä alalla tuoda enemmän esiin. Tuntuu siltä, että myös monet tuttavani eivät ole/ ole olleet perillä siitä, että Keski-Suomessa on paljon bioenergiaosaamista. Näkisin, että bioenergia-alaa pitäisi tuoda enemmän esille erilaisissa medioissa. Alaa pitäisi tehdä tutummaksi ihan tavallisille tallaajillekin ja korostaa Keski-Suomen roolia. Positiivista julkisuutta tarvitaan enemmän.

Bioenergia-alaan liittyy tietysti myös kiistanalaisia kysymyksiä, turvetuotanto erinomaisena esimerkkinä tästä. Itse olen tässä koulutuksen aikana erityisesti kiinnostunut juuri turvetuotannosta ja olen menossa alan yritykseen työharjoitteluun. Olen kokenut hieman hämmentävänä turvetuotannon kiivaan vastustamisen. Miksi juuri turvetuotanto on niin tunteita herättävä?

Minulla ei ole ollut tilaisuutta keskustella kenenkään sellaisen henkilön kanssa, joka olisi turvetuotannon vastustaja, jotta voisin ymmärtää paremmin asian toisenkin puolen. Näkisin, että tässä asiassa negatiivisella julkisuudella on suuri merkitys, kun on pitkälti kyse ihmisten asenteista. Asiat esitetään medioissa aika tavalla yksipuoleisesti ja sääntönähän on, että negatiiviset uutiset myyvät paremmin kuin positiiviset. Kuten kaikissa kiistanalaisissa kysymyksissä, faktatietoa ja asioiden esille nostamista pitäisi olla enemmän. Ihmisillä ei ehkä ole riittävästi tietoa, jotta he voisivat itse muodostaa omat mielipiteensä, eivätkä vain niele purematta erilaisten medioiden tyrkyttämiä mielipiteitä.

Tämä koskee tietyssä mielessä koko bioenergia-alaa, ei vain turvetta. Ihmisille tulisi tarjota enemmän tietoa ja erilaisia näkökulmia, jotta kuka tahansa asiasta kiinnostunut pystyisi itse muodostamaan omat valistuneet mielipiteensä bioenergian laajasta kentästä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Näin negatiivissävytteisen ja myynnin edistämiseen tähtäävän julkisuuden merkitys olisi vähäisempi. Terve mutta samalla rakentava kriittisyys tulisi nostaa kunniaan.

Lopuksi voisin vielä todeta, että hetkeäkään en ole katunut, että lähdin tähän koulutukseen mukaan. Se on omalla tavallaan avannut minulle ihan uuden maailman. Ja olen saamani tiedon pohjalta pystynyt luomaan nyt myös omia – jopa valistuneita 🙂  – mielipiteitä minulle aikaisemmin vieraista asioista.

 

Ajatuksia bioenergiapulpetista

Tämän blogitekstin on laatinut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa parhaillaan opiskeleva ja työharjoitteluun juuri siirtynyt Annika Manninen.

Metsätalousinsinöörinä tunsin heti suurta lukkarinrakkautta bioenergia-asioihin. Puut ja turpeet, eli monet luonnonantimet oli jo aiemmissa opinnoissani käyty perusteellisesti läpi mittayksiköinä, metsänhoidon harjoitustöinä, tuottavuuslaskelmina jne. Opiskeluajan ensimetreillä tuli jo tunne, että metsäluonto tarjoaa valtavan reservin kaikkeen ihmisten hyödyntämiin tarpeisiin, visakoivusta turvemättäisiin.

Meneillään olevassa bioenergiakoulutuksessa tunnen jalostuvani kuin haapatukki: metsätalouden perusosaaminen hioutuu kohti asiantuntijuutta. Matkalla saan mukaani laaja-alaista tietoa niin savupiipun päästöistä kuin turvesoiden värjäämistä vesistöistä. Molempien taustalla on kuitenkin kyse siitä, että tuotetaan tuhansille ja taas tuhansille ihmisille lämpöä, valoa – ja myös työtä.

Niin kuin aina uuden oppiminen, tuo tämäkin koulutus lisää ideoita kehittää tätä alaa. Ei riitä, että osaamme laskea, kuinka monta vaarallista hiukkasta sieltä savupiipusta tuprahtaa tunnin aikana. Meidän on hahmotettava ja ymmärrettävä, mitkä kaikki asiat ylimääräisiin hiukkasiin ovat vaikuttaneet. Käytännön kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä uusien asioiden eteenpäin viemiseksi.

Tässä yhteydessä tuntuukin yllättävältä, miten nihkeästi esimerkiksi bioenergia-alan isot ja merkittävät toimijat ovat suhtautuneet yhteistyöhän meidän Bioenergiaosaaja –koulutuksessa olevien harjoittelupaikkojen suhteen. Säästöt, lomautukset ja kaiken kattavat supistukset tuntuvat säikäyttäneen jopa ”ilmaisen työvoiman” rekrytoinnin.

Pienemmät toimijat/ organisaatiot sen sijaan näyttävät olevan taipuisampia. Heillä päätöksenteko ei kestä seitsemää palaveria ja kuutta johtoryhmän kokousta, vaan vastauksen saa ”yön yli” miettimisen jälkeen siihen, onko heitetty idea heidän toimintaansa sopiva. Näkisin, että palaute, ideoiden kehittäminen ja toteutus onkin pienemmissä yksiköissä monta kertaa joustavaa. Uusiakin toimintamalleja voi kokeilla aivan ruohonjuuritasolla.

Harjoitteluun on osoitettu merkittävä aika koulutuksestamme. Ensi huhtikuussa olemme viisaampia, kun kokoamme yhteenvedot kaikkien uusien bioenergiaosaajien harjoittelukokemuksista. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla kurssikavereiden terveisiä siitä, mitä kahden kuukauden intensiivinen harjoittelujakso on tarjonnut. Uskon, että alan osaajille on tarvetta ja että tulevaisuus on valoisa – vaikka harjoittelupaikkoja pitikin kivien ja kantojen takaa metsästää.

On hyvä, että esimerkiksi EU:n kautta erilaisille innovaatioille, hankkeille ja projekteille on löytynyt rahoitusta käytännön toimintoihin. Uskon, että bioenergiaosaamiselle ja alan kehitystyölle on jatkossa(kin) kova kysyntä.

Tuotteena kuuma vesi!

Ryhtyisinkö yrittäjäksi, entä rupeaisinko lämpöyrittäjäksi? Näitä teemoja pohdimme viime viikolla Bioenergiaosaaja –koulutettaviemme kanssa. Saimme kuulla käytännön näkemyksiä, aitoja kokemuksia, kun Pirkanmaan mies, pitkään puuenergianeuvojana ja lämpöyrittäjänä toiminut Veli-Matti Alanen kävi meitä asiassa herättelemässä, ravistelemassa ja ehkä – omaan persoonalliseen tyyliinsä – jopa hiukan provosoimassakin. Kukaan ei varmasti torkkunut Alasen tunnilla. 🙂 Puuwatti Oy:n kokemuksista kotimaisten bioraaka-aineiden paikallisesta hyödyntämisestä kannattaa aivan varmasti oppia ammentaa.

Kirjailin ylös Alasen teesejä lämpöyrittämisestä. Kokemusta miehelle on kertynyt niin pelletin kuin hakkeenkin polttamisesta, raaka-aineen hankinnasta puhumattakaan. Soveltaen näitä Alasen kokemuksia voi varmasti hyödyntää laajemminkin.

Ensinnäkin kenestä on lämpöyrittäjäksi eli myymään bioraaka-aineilla tuotettua lämpöä? Veli-Matti Alanen siteeraa kollegaansa Leevi Airaksista Savon mualta ja luettelee lämpöyrittäjän kriteerit: ”Pään pitää kestää velkaa. Pitää pystyä valvomaan yönsä. Pärjää ilman rahaa.”

Niinpä. Näillä ”markkinointipuheilla” saattaisi heikompihermoinen säikähtää. No, tosiasiassa Veli-Matti Alanen, Leevi Airaksinen ja kumppanit ovat niitä asiantuntijoita, joiden aktiivisuuden tuloksena tässä maassa on koko joukko kannattavia lämpöyrityksiä, paitsi oma firma niin paljon myös muita.

Lämpöyrittäjien asiakaskohteita on Suomessa viitisensataa ja kohteista huolta pitäviä lämpöyrityksiä parisensataa, joista päätoimisia on parikymmentä. Suuri osa yrittäjistä toimii sivutoimisesti esim. maatalous- ja/tai koneyrittämisen ohessa. Osuuskunnat ovat varsin tyypillinen yritysmuoto.

Ensimmäiset lämpöyritykset polkaisivat toimintansa käyntiin 1990-luvun alussa. Kyläkouluista aloitettiin ja vähitellen edettiin laajemmin kuntien muihin kiinteistöihin ja edelleen yksityiselle puolelle, teollisuuskiinteistöjen lämmitykseen.

Vaikka lämpöyrittäminen ei enää mikään uusi ja outo yrittämisen muoto olekaan, on Veli-Matti Alasen mukaan markkinoilla vielä tilaa. Myös Keski-Suomessa on edelleen joitakin kuntakeskuksia, taajamia ja asutuskeskittymiä, mutta erityisesti teollisuuskiinteistöjä, joihin 2-4 MW kokoluokan laitos sopisi mainiosti. Suuremmissa kokoluokissa ei pk-yrittäjän välttämättä kannata lähteä kisaamaan: isot energiayhtiöt alkavat tulla samoille kilpakentille.

”Pienikin yritys voi toimia kannattavasti ja tehokkaasti, kun kustannusrakenne on kohdallaan”, Veli-Matti Alanen vakuuttaa. Lämpöyrittäjän myyntituote, 90-asteinen vesi, on erinomaisen hyvä ja yksinkertainen. ”Käytännössä lämpö myydään eurolla ja luotettavuudella, mutta samalla asiakas saa kaupan päälle kotimaisuutta, paikallisuutta, työllistävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä”, Alanen muistuttaa. Lämpöyrittämisen vahvuuksien listaan Alanen lisää vielä suorat, mutkattomat kontaktit asiakaskuntaan ja joustavat toimintatavat. Ympäristöasioistakin on pidettävä hyvää huolta.” Meillä ei ole varaa hiukkaspäästöihin”, Alanen napauttaa.

Kiitos öljyn hinnan rajun nousun viime vuosikymmenenä, on hake tätä nykyä kilpailukykyinen polttoaine. Toisaalta on myös urakoitsijan saatava leipänsä. Siksi esimerkiksi pienpuun energiatukijärjestelmän on oltava kunnossa. Nähtäväksi jää, miten asia komission käsittelyssä etenee. Toivotaan, että puuenergian edistämistyö ei saa täyttä tyrmäystä.

*****************

Tällaisten rohkeiden tekijöiden, tuumasta toimeen tarttuvien ”rukkasmiesten” tapaaminen on oikein virkistävää. On kiva kuulla tositarinoita menestyvistä yrityksistä, esimerkkejä terveestä yrittäjähengestä, rohkeudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta. Tällaistakin tarvitaan, varsinkin kun esimerkiksi talousuutisten virta tuppaa nykyisin olevan kovin mollivoittoinen. Toimitusjohtaja Alaselle iso kiitos puhuttelevasta luennosta!

Kevään kuulumisia Bionergiakeskuksesta!

Kuulumisia Tarvaalasta kertoo tässä Bioenergiakeskuksen yrityspalvelupäällikkö Kari Sänkiaho:

Vuosi sitten leikeltiin nauhoja Bioenergiakeskuksen kattilantestauslaboratorion avajaisissa. Juhlallisuuksien jälkeen koitti arki ja arjen aherrus. Miltä se arki sitten näyttää?

Kattilantestauslaboratorio on ehkä hiukan harhaanjohtava nimi, koska siellä tehdään myös paljon muuta. Voisi jopa sanoa, että siellä onkin tehty enimmäkseen kaikkea muuta – polttoaineiden testausta ja erilaisia kehitysprojekteja. Asiakkainamme on ollut yrityksiä, joita emme olisi osanneet edes kuvitella. Työ ei missään tapauksessa ole ollut tylsää ja rutiininomaista, vaan on vaatinut joustavuutta ja osaamista. Asiakkaiden palautekin on ollut niin positiivista, että tästä on hyvä jatkaa. Akkreditiointi alkaa olla loppusuoralla, joten pääsemme tekemään myös virallisia testauksia. Lisäksi laitteistoa lisätään ja kehitetään koko ajan tarpeiden mukaan. Markkinointipuolella teemme töitä toimintamme tunnettavuuden lisäämiseksi. Hyvät referenssit ovat tässä työssä tärkeitä ja niitä o onkin. Yleinen taloustilanne tällä hetkellä vaikeuttaa asioita, mutta selkeitä piristymisen merkkejä on jo olemassa. Luotamme siis tulevaisuuteen!

Viimeisen vuoden aikana olemme myös kehittäneet uusia tuotteita. Osana Jamkia meille sopivat hyvin erilaiset koulutuspalvelut. Viime vuonna toteutettu Bioenergiaosaajakoulutus korkeakoulutetuille oli menestys niin oppilaiden kuin myös koulutuksen tilaajan mielestä. Oppilaat olivat tyytyväisiä koulutuksen sisältöön ja tilaaja opiskelijoiden hyvään työllistymiseen koulutuksen jälkeen. Tällä hetkellä vastaava koulutus on menossa Uudellamaalla ja Jyväskylään suunnitellaan seuraavaa jo ensi syksylle. Myös muualta päin Suomea on ollut kiinnostusta.

Bioenergian ABC on puolestaan koulutus päättäjille ja toki myös muille energia-asioiden kanssa toimiville. Ajatuksena on tarjota koulutuspaketti, joka sisältää eri osioita asiakkaan tarpeiden mukaan. Pääkohderyhmänä on ensi vuoden uudet kunnanvaltuutetut. Kunnissa kun tehdään suuria ja kauaskantoisia energiaratkaisuja, mutta aina valtuutetuilla ei välttämättä ole riittävää tietotasoa asioiden puolueettomaan tarkasteluun.

Bioenergiakeskus tarjoaa vastaavia koulutuspaketteja myös kansainvälisesti. Bioenergian käyttö tulee lisääntymään niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Tietoa tarvitaan ja tarjoamalla koulutusta eri maihin avaamme samalla markkinoita suomalaiselle laiteviennille.

Food for thought (and energy)

Pääblogistimme on jäänyt toimivapaalle ja jatkamme kirjoittelua nyt koko tiimin voimin. Tervetuloa jälleen jutun juurille!

Tämän artikkelin on kirjoittanut brittiläinen asiantuntijamme Phil Hollins, joka on perehtynyt mm. biodieselin valmistukseen.NB! This article has been written by Phil Hollins who is our British specialist on biodiesel production.

Although decidedly unhealthy, I do enjoy a good burger once in a while……

However, I am mindful that the UK has some of the highest levels of obesity in Europe. And certainly, having recently arrived from the UK, I have notice that waistlines are somewhat narrower over here.

So what has all this got to do with bioenergy or environmental sustainability, well……

With a growing world population, transport fuel produced directly from food crops meant for human consumption, or in utilizing land that could be used for such crops, has proven to be controversial. Furthermore, there is evidence to suggest via CO2 lifecycle analysis, that in some instances, emissions are not substantially lowered when compared to existing fossil fuel usage. However, if a waste product from the human food supply-chain is used, these issues are less pronounced.

So what if, waste vegetable oil was to be used to produce biodiesel?

Out of curiosity, a small pilot study was carried out using three sources of waste vegetable oil. These samples came from a hotel in Jyväskylä and two burger fast-food outlets, one in Jyväskylä and the other one in Saarijärvi. It was left to JAMK students to test the suitability of these waste oil samples for conversion to biodiesel. The results were both interesting and surprising, with clear differences found between these samples and the biodiesel produced.

It is certainly possible to run vehicles on biodiesel produced from such waste. It has been successfully demonstrated elsewhere. But would it be possible for example, to operate a bus service run on biodiesel here in Jyväskylä?

A number of questions remain to be answered, including:
• How much waste vegetable oil is available?
• How suitable are the vehicles
• What are the financial implications?

Further work is currently been undertaken by JAMK students to investigate the feasibility of larger scale production and utilization of such biodiesel.

Hmm….all those questions are making me hungry.
Now, where is that ruis burger………… ?