Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: energian käyttö

Bioenergiaosaajien päätösseminaari 19.4.2013

 ”Bioenergiaosaaja -koulutus korkeakoulutetuille” -koulutuksemme alkaa olla kalkkiviivoilla Jyväskylässä viime syksynä aloittaneen ryhmän osalta.

15 täydennyskoulutettavaamme esittelee henkilökohtaisia kehittämistöitään perjantaina 19.4.2013 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tule kuulolle JAMKin pääkampuksen auditorio Valjakkaan klo 9-16. Ohjelmassa on ajankohtaista asiaa bioenergiatoimialan laajalta kentältä. Kaikki aiheet ovat taatusti työelämälähtöisiä, yritysten tai muiden organisaatioiden tarpeista nousseista kehittämistehtäviä.

Päivän ohjelma on koottu erilaisiin teemakokonaisuuksiin. Tule koko päiväksi tai valitse itseäsi kiinnostava teema ja piipahda paikalla vaikka lyhyen aikaa! TERVETULOA kuulemaan asiantuntevia puheenvuoroja ja toki myös keskustelemaan!!

Päivän ohjelma:

8:30 Aamukahvit

9:00 Seminaarin avaus. Koulutuksen vastuuopettaja ja päivän puheenjohtaja. Hannariina Honkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Biopolttoaineiden toimitusvarmuus ja laatu:

9:10 Dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon mallikehikko Suomen raaka- ja energiapuun markkinoista. Hannu Koskinen

9:30 Biomateriaalin kuiva-ainetappioiden määritysmenetelmistä. Jari Martiskainen

9:50 Hukkalämmön hyödyntäminen hakkeen kuivauksessa, kannattavuustarkastelu. Pentti Kupari

10:10 Metsäpolttoaineiden toimitusraportoinnin tiedonsiirron luotettavuuden tarkastelu. Mari Vasara

10:30 Tauko

10:50 Tapaus Kummunsuo – ympäristölupaprosessi. Jonna Löfqvist

 Energiantuotanto ja ympäristö:

11:10 Selvitys lämmöntalteenottopesurin markkinoista. Vilma Moilanen

11:30 Lento- ja pohjatuhkan laadunvalvonta ja hyötykäyttö Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksissa. Niina Mattila

11:50 Bioenergialla tuotetun sähkön vihreys – alkuperätakuut ja vihreät sertifikaatit. Kari Aarnos

12:10 Lounastauko (omakustanteinen)

Kestävän liiketoiminnan edistäminen:

13:00 Vaihtoehdot lietteiden ja biojätteiden käsittelyyn ja hyötykäyttöön Saarijärven seutukunnalla. Mari Korhonen

13:20 Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II: kestävyyden analyysityökalu. Hanna Hauvala

13:40 Sähköisellä markkinoinnilla liiketoimintaa, ajatuksia oman yrityksen perustamiseksi. Mikko Palsa

Tutkimuslaitosympäristöjen kehittäminen ja demostraatiot:

14:00 Arkkitehtuurikilpailu osana Tarvaalan Biotalouskampuksen kehittämistä. Tuula Salminen

14:20 Kahvitauko

14:40 Biopolttoaineen lämpöarvon määrittäminen ja polttoaineanalyysilaboratorion toimintojen kehittäminen. Annika Manninen

15:00 JAMKin logistiikkalaboratorion Bulk-kuljetinjärjestelmä –oppimisympäristön kehittäminen liittyen biomassan materiaalikäsittelyyn. Pekka Lehtonen

15:20 Mikromittakaavan CHP-demonstraatiolaitteiston kokoonpano ja toiminta. Marko Rasi

15:40 Loppuyhteenveto ja päivän päätös, Hannariina Honkanen 

 

Ohjelman aikatauluineen löydät myös Bioenergiakeskuksen sivuilta.

Lämpöpumppukeskustelussa osatotuuksia

Tämän blogitekstin on laatinut bioenergiatiimin asiantuntija Markku Paananen, etunimi.sukunimi@jamk.fi.

STT uutisoi, kuinka Kirkkonummen Sundsberginrannan alueelle rakennetaan maakaasua ja maalämpöä hyödyntävä kaukolämpöjärjestelmä. Toteuttajat, kaasuyhtiö ja rakennusliike, kuvaavat että ”alhaisten hiilidioksidipäästöjen lisäksi maalämmön ja luonnonkaasun yhdistelmä pitää myös alueen lähi-ilman puhtaana, sillä kummankaan energianlähteen käytöstä ei synny lainkaan rikki- tai hiukkaspäästöjä.” Tämäntyyppistä uutisointia on nähty muissakin yhteyksissä, jopa ympäristöjärjestöjen taholta.

Väite voisi pitää paikkaansa vaikkapa Ruotsissa, jossa sähkö tehdään lähes täysin ydin- ja vesivoimalla. Sen sijaan Suomessa käytännössä kaikki lisäsähkö lämmitykseen joudutaan tekemään hiililauhteella. Kun huomioidaan lauhdetuotannon ja sähkönsiirron hyötysuhteet, maalämpöpumpun tarvitseman sähkön tuotantoon tarvitaan enemmän fossiilista polttoainetta kuin hyvin toimivaan öljypannuun. Uudisrakennusten liittäminen ja öljyjärjestelmien muuttaminen lämpöpumppujärjestelmiin merkitseekin hiilidioksidipäästöjen kasvua ja paineita sähkön hinnan korotuksille.

Mikäli maalämpö alkaa vallata markkinoita kaukolämmitykseltä, lyödään vielä toisellekin poskelle, sillä samalla syödään mahdollisuuksia ympäristöystävälliseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

Ei voi kuin hämmästellä, kuinka heikosti alan toimijat tiedostavat asian. Asiantuntemattomille kuluttajille on helppo myydä ympäristöystävällisyyttä, kun ne päästöt, jotka toteutuvat jossakin muualla, jätetään kertomatta. Bioenergia on ylivoimaisesti ympäristöystävällisin vaihtoehto tällaisissa kohteissa – ja se pitää saada myös näkyväksi.

Bioenergia ja Afrikka

Käsiini sattui mielenkiintoinen, vast’ikään julkaistu verkkojulkaisu ”Myths and Facts about Bioenergy in Africa”, julkaisijana PANGEA (Partners for Euro African Green Energy).

Tekijät ovat sisällöntuottamisen lisäksi selvästi paneutuneet myös julkaisun ulkoasun hiomiseen houkuttelevaksi. Esimerkiksi aikakauslehdistä tuttua ”pläjäystekniikkaa” on sovellettu onnistuneesti, toisin sanoen lukijan koukuttamiseksi ja kiinnostuksen herättäjäksi on tekstistä nostettu esiin keskeisiä asioita, osuvia ilmauksia ja puhuttelevia faktoja.

Samalle sivulle on koottu faktojen lisäksi myös myyttejä, sopivasti. Tällaiseen raporttiin tarttuu mielellään. Vankkaa asiasisältöä ei tarvitse pukea ankeaan harmauteen, perinteiseen ja tiukkaan raporttiformaattiin. Ehkä tärkeintä onkin se, että viesti menee perille ja että lukija jaksaa syventyä itse sanomaan.

Mitä sanotte tällaisista nostoista, fakta-myytti –pareista, joiden varaan julkaisun koko juju rakentuu. Fakta: 0,05% maapallon biopolttoaineista tuotetaan Afrikassa. Myytti: Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei pitäisi tuottaa lainkaan biopolttoaineita, sillä siitä aiheutuu haittaa ruoantuotannolle.

Tai toinen fakta-myytti-pari. Fakta: Ruoan hinta on yhä enemmän sidoksissa öljyn hintaan, ei biopolttoaineiden hintaan. Myytti: Euroopan ja USA:n bioenergiapolitiikat johtavat ruoan hinnan nousuun Afrikassa.

Tai kolmantena esimerkkinä fakta: Kehittyvien maiden naiset voivat hyötyä taloudellisesti biopolttoaineiden tuotannossa syntyneistä sivutuotteista ja siitä, että biopolttoaineiden hajautettua tuotantoa lisätään. Myytti: Biopolttoaineiden tuotanto lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoa.

Raportissa, joka muuten on pituudeltaankin mukavan lukukelpoinen eli riittävän lyhyt (9 sivua), on monia muitakin tällaisia selkokielisiä toteamuksia ja puhuttelevaa tekstiä. Jos Afrikka kiinnostaa, kannattaa julkaisua vilkaista.

Keski-Suomen Energiapäivän antia

Keski-Suomen energiaväki kokoontui taas sydäntalviseen, jo perinteiseksi käyneeseen tapahtumaansa, Keski-Suomen Energiapäivään. Tällä kertaa erityisesti energiatoimialan yritysten ääni kuului kiitettävästi. Esillä oli niin keskitettyjä kuin hajautettuja ratkaisuja, samoin kokemuksia niin täältä kotikulmilta kuin kansainvälisiltäkin markkinoilta. Kiitos tilaisuuden järjestäjille ja erityisesti mielenkiintoisten puheenvuorojen esittäjille! Päivä oli antoisa ja onnistunut! Esitykset ilmaantunevat lähiaikoina Keski-Suomen Energiatoimiston sivuille.

Päivän avasi Jyväskylän Energia Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Kantola, joka toivoi energiapolitiikan ohjauskeinojen tasoittavan maailman turbulensseja. ”Tällä hetkellä näin ei ole”, Kantola harmitteli.

Edistystä Euroopassa

Benet Oy:n johtava asiantuntija Dan Asplund tarjosi yleisölle katsauksen uusiutuvan energian edistämistoimista Euroopan tasolla. Esimerkiksi Saksa ja Ranska porskuttavat jo hyvää vauhtia yli välitavoitteidensa. Tätä menoa nämä isot maat saavuttavat kevyesti vuoden 2020 kansalliset velvoitteensa. Taustalla on jämeriä toimia niin lainsäädännön, investointitukien, verotuksen kuin syöttötariffienkin osalta. Summa summarum: harkitut ja pitkäjänteiset ohjauskeinot (so. regulaatio) ovat osoittautuneet tehokkaiksi, eikä todennäköisesti puhtaalla markkinalähtöisellä hypetyksellä olisi tällaiselle kehityspolulle päästy.

Maailman tuulia

VTT:n teknologiapäällikkö Jouni Hämäläinen, Benet Oy:n toimitusjohtaja Asko Ojaniemi sekä KVL-Tekniikka Oy:n controller Marja-Terttu Raiskinmäki valoivat uskoa siihen, että suomalaisen osaamisen siivet kantavat myös maailmalla. Leijukattilaosaamisemme on huipputasolla, ja esimerkiksi kaukolämpöhankkeilla on valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi Chilessä. Pääministeri Katainenkin piipahti vast’ikään eteläisessä Amerikassa myynninedistämismatkalla, eli Suomea ja CleanTech-osaamistamme on tehty tunnetuksi ylintä valtiojohtoa myöten. Ihan niin kauas ei välttämättä tarvitse mennä: esimerkiksi KVL-Tekniikka on onnistuneesti rakentanut Viroon kaukolämpöverkostoa, mistä näimme ja kuulimme kokemuksia.

Positiivista puhetta yrityksiltä

Yrityspuheenvuorot olivat kaikessa konkreettisuudessaan energiapäivän parasta antia. Ariterm Oy:n Veijo Kilkkilä kertoili konttiratkaisuista lähilämpöliiketoiminnassa, Jyväskylän Energia Oy:n Suvi Harsunen puolestaan energiayhtiön lähitulevaisuuden suunnitelmista hajautetun lämmön toimittajana ja Propellet Oy:n Kimmo Martikainen taas pellettien hyödyntämisen ja lämpöyrittämisen mahdollisuuksista kaukolämpöverkon kupeessa, jyväskyläläisille tuttuna esimerkkinä Kaunisharjun kaupunginosa Vaajakoskella. Harri Ylikulju puolestaan valaisi Lämpöykkönen Oy:n lämpöpumppuratkaisuja, ja Benet Oy:n Asko Ojaniemi ja Suomen Metsäkeskuksen Veli-Pekka Kauppinen kertoivat Lievestuoreen taajaman uusista lämmitysratkaisuista ja öljystä luopumisesta.

Biotaloudesta puhtia kansantalouteen!

Laajempiin sfääreihin yleisöä johdatteli kehitysjohtaja Marika Ryyppö Jyväskylä Innovation Oy:stä. Termit biotalous, resurssiviisaus, vihreä talous, luonnonvaratalous, kierrätystalous, kiertotalous, kokeilukulttuuri jne. jne. ovat ajan hermolla. Bioenergialla on vahva rooli Keski-Suomen biotaloudessa. Toivotaan nyt, että myös aivan uudenlaisia avauksia ja ennen kaikkea uutta liiketoimintaa saataisiin viritettyä!

Biokaasu on teemana mielenkiintoinen esimerkki biotalouden mahdollisuuksista, Kalmarin tila ja Metener Oy puolestaan mainioita esimerkkeinä rohkeudesta ja ennakkoluulottomasta otteesta, vieläpä täällä Keski-Suomessa. Kuten Vambion Oy:n kehityspäällikkö Eeli Mykkänen totesi, biokaasu yhdistää oikeastaan kolme toimialaa: energiatuotannon, biojätehuollon ja lannoitetuotannon. ”Kyse on verkostomaisesta toiminnasta ja kokonaisuuksien hallinnasta”, Mykkänen korosti.

Entä jos vaihdetaankin näkökulmaa?

Biokaasua voi tosiaan tarkastella useasta näkökulmasta. Entäpä, jos otammekin ”ympäristökiikarit” silmille ja mietimme asiaa ennen kaikkea ravinteiden kierrätyksen ja tehokkaan jätehuollon näkökulmasta? Avautuisiko biokaasusta tätä kautta uusia mahdollisuuksia? Kaupan päälle saadaan sitten myyntikelpoista energiaa: lämpöä, sähköä, liikennepolttoaineita. Mutta entäpä jos sivutuotteena pidetty luomukelpoinen lannoite tosiaan olisikin se päätuote?

Ehkä ajatteluamme jossain määrin rajoittaa/ on rajoittanut perinteinen toimialajaottelu. Biokaasu jos mikä rikkoo rajoja: se koskee niin energiatoimialaa, maataloutta kasvinviljelystä karjatalouteen sekä ympäristöliiketoimintaa kaikessa kirjossaan.

Mikä mättää bioenergian edistämisessä?

Bioenergia ry:n toimihenkilöt ovat jalkautuneet maakuntakierroksille. Hyvä niin! Kävin itsekin kuulemassa ajankohtaisinfoa yhdistyksen tilaisuudessa runsas viikko sitten. Toimitusjohtaja Jyrki Peisa muistutti ajankohtaisesta taloustilanteesta ja valtion velkaantumisesta. Bioenergia voisi kotimaisena ja paljon työllistävänä toimialana auttaa näissä haasteissa. Toimintaympäristö ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen.

Uusiutuvien energialähteiden edistämistyössä on viime aikoina kuultu negatiivisia uutisia, kun isot energiayhtiöt tarttuvat kivihiilikorttiin. Tällä hetkellä myös Sisä-Suomen voimalaitoksilla poltetaan yhä enemmän hiiltä, puhumattakaan kivihiilirannikostamme.

Peisan mukaan kotimaisen energian investointiolosuhteet ovat heikentyneet, tukipolitiikka on poukkoilevaa ja toimintaympäristö kaikin puolin epävarma. Tuhansia hehtaareja potentiaalisia turvetuotantoalueita seisoo lupajonoissa. Ja voiton kaiken tässä hässäkässä vie venäläinen tai kazakstanilainen kivihiili. Voi itku!

Missä muuten ovat venäläisiä hiilikaivoksia käsittelevät lehtijutut tai LYHYET-palstan kiukkuiset tai edes hiukan huolestuneet jorinat kivihiilen tuotannon ympäristö –ja sosiaalisista vaikutuksista? En ole huomannut sellaisia. NIMBY-ajattelu (not in my backyard) näyttää omalla tavallaan olevan voimissaan tässä energiakeskustelussakin. Mutta miksi ihmeessä me likaamme omaa pesäämme ja rakennamme esteitä kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiselle, kun tähän maahan tarvitaan ihmisille kipeästi työpaikkoja ja toimeentuloa? Turve ei toki ole ongelmaton, mutta miksi sen tuotannon ja käytön ympäristöjalanjälkeä ei reilusti verrata kilpailijan, käytännössä kivihiilen tuotantoon, kuljettamiseen tuhansia kilometrejä ja polttoon voimalaitoksissamme? Ehkä vielä hiukan valaistusta tarvitaan siitäkin, millaista on elää hiilikaivosyhteisöissä ja miten hiilikaivosten ”jälkikäyttö” hoidetaan…

********

Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Tuomo Kantola muistutti Bioenergia ry:n tilaisuudessa siitä, että energiayhtiön on kaikissa ratkaisuissaan – samalla kertaa – huomioitava kestävyyden erilaiset elementit. Hyvä! Ekologiseen kestävyyteen liittyy mm. korkea materiaalitehokkuus, polttoaineiden käytön korkea hyötysuhde, polttoainekuljetusten minimointi ja tietysti ympäristövaikutusten hallinta niin polttoaineiden- kuin energiantuotannonkin osalta. Sosio-kulttuurista kestävyyttä mittaa mm. paikallisten ja kansallisten energiavarojen hyödyntämisen työllistävä vaikutus ja energiankuluttajien näkökulmasta kohtuulliset asuinkustannukset ja takuuvarma lämmöntuotanto. Kotimaisten energiavarojen hyödyntämisen Kantola näkee tärkeänä myös teknis-taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Tällä on heti suora ja positiivinen vaikutus vaihtotaseeseen – me kun olemme tässä maassa ikävän riippuvaisia energiantuonnista.

Nyt kun pahin eurokriisi lienee taakse jäänyttä elämää, toivotaan, että valtiojohtomme ehtisi viimein rivakasti tarttumaan myös sisäpoliittisiin haasteisiin. Puhtaan ja kotimaisen energiahuollon edistäminen kuuluu näihin tärkeisiin asioihin, puhumattakaan tietysti esim. sote-asioista.

”Vähähiilinen talous” on myös EU-kielessä ajankohtainen termi, oikeastaan muotisana. Entäs jos täällä Suomessa ryhdyttäisiin tosissaan konkreettisiin tekoihin vähähiiliseen biotalouteen siirtymiseksi? ”Jos mitään ei tehdä, kivihiili voittaa”, totesi eräs seminaarin kuulija varsin osuvasti. Näinkö me haluamme asioiden etenevän?

Metsäenergia suonsilmässä?

HUOM. Tämän blogitekstin on kirjoittanut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa opiskeleva Hannu Koskinen.

Mikäli julkishallinnosta peräisin olevia tiedotteita ja ohjelmajulistuksia on uskominen, metsästä peräisin olevalla bioenergialla on suuri tulevaisuus jo lähitulevaisuudessa Suomen energiahuollossa. Osittain tämän uskoo ja käytännössä huomaakin – onhan esimerkiksi Keski-Suomessa bioenergialla jo nyt merkittävä, kansalliset lähiajan tavoitteet ylittävä osuus kokonaisenergian tuotannosta.

Valtakunnallisella tasolla eräs merkittävimpiä metsäalaa ja siten metsäenergian saatavuutta koskeva linjanveto on Metsä-alan strateginen ohjelma 2011-2015 sekä siihen liittyvä Kansallinen metsäohjelma 2015. Näiden ohjelmien ylimpänä tavoitteena on metsäalan ’nostaminen suosta’ ja sen arvonmuodostuksen monipuolistaminen.

Tässä yhteydessä ilmastonmuutoksen ehkäisy ja energiahuollon turvaaminen tarjoavat suurimmalle osalle kansalaisista hyväksyttävän lähtökohdan metsäsektorin kohottamiseksi takaisin menneiden vuosikymmenten merkitykseen. Myös alueellisilla toimijoilla, maakuntaliitot etunenässä, on korkeat ja jalot tavoitteet metsäenergian suhteen. Maakuntaliitoissa pohditaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemistä, energiahuollon omavaraisuutta ja alueiden taloudellisia näkökohtia.

Ohjelmia ja niiden strategioita hiomaan on perustettu toinen toistaan vaikutusvaltaisemmista jäsenistä koostuvia työryhmiä ja komiteoita. Kun seuraa ruohonjuuritasolta energiahuollon toteutumista Suomessa ylipäätään ja sen maakunnissa erityisesti, ei voi kuin ihmetellä sitä ristivetoa, joka alueellisen lämpövoimalaitoksen kattilan alla vallitsee ennenkuin ensimmäistäkään megawattituntia energiaa on tuotettu. Ristiveto ilmenee mielestäni tavoitteiden asetannan ja niiden realistisuuden sekä käytännön toteutuksen välillä.

Realismia on, että tarvitsemme kylmässä ja pimeässä ilmanalassa energiaa jo lämmittämiseen sekä valaistukseen aivan eri mittakaavassa kuin eteläeurooppalaiset. Emme siis voi suoraviivaisesti verrata energian tuotantotapoja ja kulutusta, täällä kun päivä paistaa niin suopeasti kuin etelässä ainoastaan pari päivää kesäisin. Tämä mitä yksinkertaisin perusasia vaikuttaa liian usein unohtuvan.

Voimalahankkeet käyvät läpi jos jonkinlaiset kädenväännöt lupaprosesseissa eri intressiryhmien välillä alkaen itseään vihreinä luonnonystävistä pitävistä kansalaisista aina yltiöindividualistisiin kapitalismin tukipilareihin. Ja kun voimalaitos sitten vihdoin viimein on valmis, saattaakin ilmetä kuten pahimmissa komedioissa, että laitos edustaa vääränlaista tekniikkaa ’väärässä paikassa’.

Metsäenergian täysimittainen hyödyntäminen jää vain haaveeksi, kun ei sitä turvettakaan tahdo saada suosta kaivettua tukipolttoaineeksi. Seuraavaksi esitetäänkin kivihiilen polttoa ko. laitoksessa energian saannin turvaamiseksi, ikäänkuin draamassa ei vielä olisi koomisia piirteitä tarpeeksi.

Joidenkin ohjelmien pääkohdaksi valittu ”metsäenergian puunhankinnan pullonkaulojen poistaminen” on luku sinänsä, työtä riittää jos vain käytännön tekemiseen pääsisi siirtymään.

Vaikutelmani on, että kiirettä tulee pitämään, jos 2020 asetettuihin tavoitteisiin todella, käytännössä, halutaan päästä. Mahdollisia tukoksia, jotka metsäenergiaohjelmat suonsilmään ovat ajaneet, voi vain arvailla. Arvaisin taloudellisella taantumalla ja asenteilla / asennekasvatuksella olevan jonkinlaista osuutta asiaan. Taloudellisen taantuman piikkiin tilanteen voi laittaa syystä, että koetaan, ettei ole varaa kehittää ja kokeilla uusia menetelmiä. Asenteet puolestaan vaikuttavat taustalla, kun uudet toimintatavat ja teknologia koetaan hankaliksi edes kokeilla tosissaan, kun on tämä (vakavan) taantuman uhkakin.

Asennekasvatuksella on joskus kauaskantoiset siivet. Puunpolttohan on jotain muuta kuin modernia, saasteetonta tapaa tuottaa energiaa – näinhän tuo ajatuskulku näyttää käyvän valitettavan usein.

Tuotteena kuuma vesi!

Ryhtyisinkö yrittäjäksi, entä rupeaisinko lämpöyrittäjäksi? Näitä teemoja pohdimme viime viikolla Bioenergiaosaaja –koulutettaviemme kanssa. Saimme kuulla käytännön näkemyksiä, aitoja kokemuksia, kun Pirkanmaan mies, pitkään puuenergianeuvojana ja lämpöyrittäjänä toiminut Veli-Matti Alanen kävi meitä asiassa herättelemässä, ravistelemassa ja ehkä – omaan persoonalliseen tyyliinsä – jopa hiukan provosoimassakin. Kukaan ei varmasti torkkunut Alasen tunnilla. 🙂 Puuwatti Oy:n kokemuksista kotimaisten bioraaka-aineiden paikallisesta hyödyntämisestä kannattaa aivan varmasti oppia ammentaa.

Kirjailin ylös Alasen teesejä lämpöyrittämisestä. Kokemusta miehelle on kertynyt niin pelletin kuin hakkeenkin polttamisesta, raaka-aineen hankinnasta puhumattakaan. Soveltaen näitä Alasen kokemuksia voi varmasti hyödyntää laajemminkin.

Ensinnäkin kenestä on lämpöyrittäjäksi eli myymään bioraaka-aineilla tuotettua lämpöä? Veli-Matti Alanen siteeraa kollegaansa Leevi Airaksista Savon mualta ja luettelee lämpöyrittäjän kriteerit: ”Pään pitää kestää velkaa. Pitää pystyä valvomaan yönsä. Pärjää ilman rahaa.”

Niinpä. Näillä ”markkinointipuheilla” saattaisi heikompihermoinen säikähtää. No, tosiasiassa Veli-Matti Alanen, Leevi Airaksinen ja kumppanit ovat niitä asiantuntijoita, joiden aktiivisuuden tuloksena tässä maassa on koko joukko kannattavia lämpöyrityksiä, paitsi oma firma niin paljon myös muita.

Lämpöyrittäjien asiakaskohteita on Suomessa viitisensataa ja kohteista huolta pitäviä lämpöyrityksiä parisensataa, joista päätoimisia on parikymmentä. Suuri osa yrittäjistä toimii sivutoimisesti esim. maatalous- ja/tai koneyrittämisen ohessa. Osuuskunnat ovat varsin tyypillinen yritysmuoto.

Ensimmäiset lämpöyritykset polkaisivat toimintansa käyntiin 1990-luvun alussa. Kyläkouluista aloitettiin ja vähitellen edettiin laajemmin kuntien muihin kiinteistöihin ja edelleen yksityiselle puolelle, teollisuuskiinteistöjen lämmitykseen.

Vaikka lämpöyrittäminen ei enää mikään uusi ja outo yrittämisen muoto olekaan, on Veli-Matti Alasen mukaan markkinoilla vielä tilaa. Myös Keski-Suomessa on edelleen joitakin kuntakeskuksia, taajamia ja asutuskeskittymiä, mutta erityisesti teollisuuskiinteistöjä, joihin 2-4 MW kokoluokan laitos sopisi mainiosti. Suuremmissa kokoluokissa ei pk-yrittäjän välttämättä kannata lähteä kisaamaan: isot energiayhtiöt alkavat tulla samoille kilpakentille.

”Pienikin yritys voi toimia kannattavasti ja tehokkaasti, kun kustannusrakenne on kohdallaan”, Veli-Matti Alanen vakuuttaa. Lämpöyrittäjän myyntituote, 90-asteinen vesi, on erinomaisen hyvä ja yksinkertainen. ”Käytännössä lämpö myydään eurolla ja luotettavuudella, mutta samalla asiakas saa kaupan päälle kotimaisuutta, paikallisuutta, työllistävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä”, Alanen muistuttaa. Lämpöyrittämisen vahvuuksien listaan Alanen lisää vielä suorat, mutkattomat kontaktit asiakaskuntaan ja joustavat toimintatavat. Ympäristöasioistakin on pidettävä hyvää huolta.” Meillä ei ole varaa hiukkaspäästöihin”, Alanen napauttaa.

Kiitos öljyn hinnan rajun nousun viime vuosikymmenenä, on hake tätä nykyä kilpailukykyinen polttoaine. Toisaalta on myös urakoitsijan saatava leipänsä. Siksi esimerkiksi pienpuun energiatukijärjestelmän on oltava kunnossa. Nähtäväksi jää, miten asia komission käsittelyssä etenee. Toivotaan, että puuenergian edistämistyö ei saa täyttä tyrmäystä.

*****************

Tällaisten rohkeiden tekijöiden, tuumasta toimeen tarttuvien ”rukkasmiesten” tapaaminen on oikein virkistävää. On kiva kuulla tositarinoita menestyvistä yrityksistä, esimerkkejä terveestä yrittäjähengestä, rohkeudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta. Tällaistakin tarvitaan, varsinkin kun esimerkiksi talousuutisten virta tuppaa nykyisin olevan kovin mollivoittoinen. Toimitusjohtaja Alaselle iso kiitos puhuttelevasta luennosta!

Keisarin uudet vaatteet?

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, tavataan sanoa. Olen viime aikoina pohtinut ”uuden” ja trendikkään toimialan, biotalouden, vapaasti suomennettuna luonnonvaratalouden syntyjä syviä.

Onko loppujen lopuksi keksitty mitään oleellista uutta? Entä nostaako hienolta kalskahtava termi oikeasti esille jotain uudenlaisia ajatuksia, innovatiivisia avauksia? Jos hiukan googlettaa, huomaa helposti, että biotalous (bioeconomy) käsitteenä on vain muutaman vuoden vanha. Mutta ovatko biotalouteen liitetyt sisällöt yhtä lailla aivan uutta ja mullistavaa?

Uskallan sanoa napakasti: EI pidä paikkaansa! Ainakin luonnonvara-alalla, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, on iän kaiken noudatettu biotalouden keskeisiä kriteerejä. Esimerkkinä kestävyyden periaate, joka sekin on joissakin piireissä nostettu ikään kuin uutena asiana esille. Itse kyllä muistan jo 80-luvulla nuorena metsäylioppilaana perehtyneeni kestävyyden eri ulottuvuuksiin heti ensimmäisestä opiskelusyksystä alkaen. Kokonaiskestävyys – sisältäen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja myös kulttuurisen kestävyyden – on ollut esimerkiksi metsävarojen hyödyntämistä, hoitoa ja käyttöä ohjaava keskeinen periaate Suomessa jo kauan. ”Metsää älköön hävitettäkö” oli keskeinen viesti pian sotien jälkeen uudistetussa metsälaissa. Uskon, että sama periaate ”viljele ja varjele maatasi” pätee myös vaikkapa maatalouden harjoittamiseen.

Biotaloutemme kunniakkaaseen historiaan kuuluu mm. tervanpolttoa, tärpätin valmistusta, myös viinanpolttoa 🙂 , maatalouden tärkkelystuotteiden jatkojalostamista, xylitolin tuotantoa, paperin, puun, sellun, kartongin ja muiden puutuotteiden lisäksi myös lukuisten metsäteollisuuden ”sivutuotteiden” valmistusta jne. jne. Sotavuosina puun kaasutukseen perustuvaa teknologiaa kehitettiin pitkälle. Vanhempi väki muistaa häkäpönttöautot.

Vaurastumisen myötä monet vanhat keksinnöt unohdettiin. Esimerkiksi puukaasulla toimivat ajoneuvot olivat köyhyyden symboli, ja sodan jälkeistä maailmaa alettiin rakentaa paljolti fossiilisten polttoaineiden varaan. Onko nyt ikään kuin nöyrrytty ja luonnonvarojen ehtyessä palattu takaisin perusasioiden äärelle?

No, tämä ehkä hiukan kyyninen ajattelu ei tietysti johda mihinkään. Nyt täytyy iloita siitä, että aiempaa laajemmissa piireissä (myös kovassa ”busineksessa”) aletaan oikeasti nähdä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät valtavat mahdollisuudet – toivottavasti kestävästi.

Luonnonvara-alan elinkeinoja on suuren yleisön joukossa jossain määrin pidetty laskevan auringon toimialoina, mutta tilanne on itse asiassa päinvastoin. TEM:n biotalousryhmän julkaisussa on mm. nostettu esille visio suomalaisesta ”fotosynteesiklusterista, joka kattaa kaikki bioraaka-ainetta jalostavat alta mukaan lukien luontoympäristöstä saatavat palvelut.” Yhtä kaikki nähdään, että ”vuonna 2040 voidaan bioraaka-aineesta valmistaa melkeinpä mitä vaan.” Insinööriosaamisen rinnalle nostetaan kuitenkin ekologinen ymmärrys ja ekosysteemitieto.

Myös SITRAn teeseissä biotalous on vahvasti esille. SITRAssa julkaisuissa korostuu ”uusiutuvien luonnonvarojen vastuullinen ja älykäs käyttö sekä kestävä hyvinvointi”. Mielenkiintoista on havaita, miten SITRAn viisaat toteavat, että ”biotalous haastaa keskittyneen yhteiskuntamallin” ja että ”kestäville biotalouden lähiratkaisuille on merkittävää kysyntää”.

Hienoja ajatuksia. Kyse on lopulta perusasioista, joiden varaan tätä maailmaa rakentaa. Metsät, suot ja pellot – siis maaseudun raaka-ainelähteet – ovat olleet, ovat nyt ja ovat myös tulevaisuudessa hyvinvointimme perustana. Pikkaisen me luonnonvara-alan toimijat voimme myös röyhistää rintaa. Olemme tainneet sittenkin olla aikaamme edellä!