Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: energian käyttö

Kestävää energiaa

Tiesitkö, että tällä hetkellä peräti 1,5 miljardia ihmistä elää ilman sähköä ja että liki 3 miljardia ihmisiä on riippuvainen perinteisestä ja varsin tuhlailevasta puun ja karjanlannan poltosta?

Energiasaannin turvaaminen kaikille, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian osuuden nostaminen ovat isoja maailmanlaajuisia haasteita. YK viettääkin parhaillaan kestävän energian teemavuotta. Pääsihteeri Ban Ki-moon on toistuvasti muistuttanut siitä, että kehitystä ei tapahdu köyhissä maissa, jos energiansaanti ei ole turvattu. Energiapula on uhka myös opetuksen ja terveyden näkökulmasta.

Naisia energia-alalle!!

Tanskassa hiljattain pidetyssä kestävän energian huippukokouksessa nostettiin esille naisten asema energiasektorilla. Jos energiaa olisi nykyaikaisella tavalla myös köyhien maiden naisten ulottuvilla, voisivat naiset vapautua tuottavampaan työhön. Energia-asiat kytkeytyvät tiiviisti myös koulutukseen ja terveyteen – tavalla, jota emme kenties tule ajatelleeksi. Sähkövalon turvin lapset voisivat opiskella myös iltapimeällä. Lisäksi koulutuksen saavutettavuus paranisi, jos lapsia voitaisiin kuljettaa kauemmista kylistä kouluihin. Siihenkin tarvitaan energiaa.

On myös arvioitu, että vuosittain peräti kaksi miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti alkeellisen polttotekniikan aiheuttamien päästöjen vuoksi. Suurin osa näistä uhreista on naisia ja lapsia.

Myös energia-alan päätöksentekoon olisi saatava enemmän naisia. Naisilla on keskeinen rooli kotitalouksissa, mutta heillä ei ole juurikaan päätäntävaltaa eikä taloudellisia mahdollisuuksia esimerkiksi kestävämpien energiaratkaisujen tekemiseksi, saati mahdollisuuksia vaikuttaa suurempiin energiapoliittisiin linjauksiin.

Kestävän energian kysymykset ovat esillä myös tulevana kesänä Riossa järjestettävässä kestävän kehityksen huippukokouksessa. Hajautettu energiantuotanto, ympäristön kantokyky sekä kehityksen sosiaalinen ulottuvuus noussevat vahvasti esille tulevassa konferenssissa.

Osaavia ja energisiä naisia tarvitaan niin maailmalla kuin myös suomalaisella energiasektorilla. Kovin miehinen on energia-alan toimijoiden kenttä. Syitä ja seurauksia voi jokainen mielessään pohtia.

PS. Lue lisää EU:n energiahuippukokouksen sivuilta.

Viestitään bionergiasta!

Bioenergia-alaan liittyy paljon positiivista. Alaa koskevassa markkinoinnissa ja viestinnässä voi reilusti viljellä vaikkapa tällaisia adjektiiveja: kestävyys, huoltovarmuus, ympäristöystävällisyys, puhtaus, kotimaisuus, omavaraisuus, hyvinvointi, yrittäjyys, kilpailukyky, kierrätys, ekotehokkuus jne. jne.

Kohderyhmistä ja tilanteesta riippuen voi viestinnässä korostaa erilaisia argumentteja: taloudellisia viestejä, ympäristöargumentteja, yhteisönäkökulmaa tai yksilönäkökulmaa. Voimme esimerkiksi muistuttaa siitä, että tuontienergian korvaaminen bioenergialla tuo selvää rahaa vaikkapa Keski-Suomeen. Tai että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla vähentää hiilidioksidipäästöjä. Yhtä lailla voi todeta, että bioenergialla voidaan lisätä maaseudun elinvoimaisuutta tai että energia-asiat ovat osa jokaisen suomalaisen jokapäiväistä elämää. Kaikki ovat sinällään yhtä arvokkaita näkökohtia – argumentit on vain osattava kohdentaa oikealle yleisölle. 

Vaikuttaa siltä, että edelleen esimerkiksi meillä Bioenergiakeskuksessa on urakkaa jo perustunnettuutemme lisäämisessä. Googletin huvikseni sanalla ”bioenergia” ja vielä sanaparilla ”bioenergia Keski-Suomi”, enkä kovin nopeasti päässyt kiinni omille sivuillemme, valitettavasti.

Ylipäätään viestinnässä ei käsittääkseni voi oikein koskaan olla liian aktiivinen. Hyvä periaate on, että annetaan tekojen puhua puolestaan. Ensinnäkin tehdään hyviä asioita, niin kuin toki on paljon tehtykin, mutta muistetaan myös kertoa niistä muille! Ei se riitä, että me alan toimijat keskenämme hymistelemme hienoista saavutuksista kehittämishankkeissamme tai muissa toimissamme. Niistä pitää myös muistaa viestiä!

Eko-joulupukki matkaan jo käy…;)

Huom. Alla olevan tekstin on tällä kertaa kirjoittanut projektipäällikkö Tapani Sauranen.

Joulupukki on oikeasti aika ekohenkinen, vaikka jakaakin turhan paljon kiiltäviin papereihin käärittyjä lahjoja. Tosiasiassa lapset pakottavat pitkillä lahjalistoillaan joulupukin vastoin tahtoaan toimimaan niin kuin toimii.   Vanhemmat yrittävät hieman hillitä, kun leluja ja legoja ovat kaapit ja hyllyt pullollaan. Aikuisten mielestä kaikki lapsille mielenkiintoinen ei ole tarpeellista – ja vastaavasti kaikki aikuisten mielestä tarpeellinen ei ole lasten mielestä kiinnostavaa.

Mutta siihen joulupukkiin, ja hänen jouluaaton valmisteluihinsa. Joulupukki suosii lähiruokaa totta kai, joka tässä tapauksessa tulee olla kevyttä, pitkän töistä poissaolojakson ja amerikkalaisten ahtaitten savupiippujen takia. Jouluun niin usein yhdistetty riisipuuro ei ole soveliasta, koska riisi ei kasva Korvatunturilla, eikä sitä tämän takia lueta lähiruoaksi. Liharuoka ei tule kysymykseenkään – ei ainakaan poronliha. Joulumuori onkin valmistanut puulämmitteisessä leivinuunissa yön yli haudutettua ohrapuuroa, joka maistuu puolukkahillon kanssa koko tonttujoukolle.

Vaatetuksessaan joulupukki on hyvin säästäväinen, sama asu kesät talvet, pyhät arjet. Ei kulu luonnonvaroja karderoobin täyttämiseen. Tai mistäpä sen tietää, kun ei ole joulupukkia muussa asussa nähnyt, tai on saattanut nähdä, mutta ei ole erilaisen puvun takia joulupukiksi tunnistanut.

Lahjakuljetukset hoitaa perinteikäs Petteri Punakuono Transporting Ltd. Kuljetuspalvelu on kilpailutettu, kuten nykyisin on tapana. Ympäristöystävällisyydelle on kilpailutusprosessissa (onpa hieno sana) annettu peräti 75 % painoarvo. Tosin muilla yrityksillä ei ole tarjota jäkälällä ja eräiden hassujen sienien avulla lentäviä poroja vain yhden illan kuljetuksia varten. Logistiikkajärjestelyistä vastaavat sentään joulupukin omat vuosikymmeniä palvelleet, ei lähelläkään eläkeikää olevat, ammattilaiset. Heidän on suunniteltava optimaaliset reitit aikaa ja turhia ristikkäissiirtymiä minimoiden – tavoitteena olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. (Siinäpä oivallista tavoitetta Valtion rautateillekin.)

Mikäli joulupukki tulisi Suomessakin savupiipun kautta niin kuin Amerikassa, kannustaisi se bioenergian lisäkäyttöön – aivan tosi. Ainakin kaikki lapsiperheet haluaisivat asua sellaisissa omakotitaloissa, joissa olisi puulla (toivottavasti) lämmitettävä tulisija. Mikä lapsiperhe haluaisi jäädä lahjoitta vain sen takia, että talossa ei ole piippua? Siitä tulikin mieleeni, että pysyvästi asutun rakennuksen savupiippu tulee nuohouttaa kerran vuodessa, jotta palovakuutus olisi voimassa. Joulupukki voisi hoitaa tämänkin homman, kunhan asia saadaan sovittua Vakuutusyhtiöitten keskusliiton kanssa.

Siinähän olisi perheen isälle joululahja: ”Savupiippu nuohottu, terveisin joulupukki”. No ehkä isälle voisi antaa lisäksi pari pinomottia kuivia polttopuita. Perheen äidille voisi antaa etäsammuttimen, joka on aivan eri tuote kuin etälamautin, mutta tarkoitus on sama. Sillä äiti voisi sammuttaa esimerkiksi kellariin, vaatehuoneeseen, ullakolle tai lastenhuoneeseen unohtuneet valot yhdellä painalluksella. Sillä sammuisi myös teini-iässä olevan tyttären suihku 10 minuutin jälkeen (ja vaimentaisi myös siitä seuraavan huudon). Tällä etälamauttimella tosin on käyttöä vain sellaisissa taloissa, joissa ei ole liiketunnistimia. Pojalle sopisi sähköskootteri, jonka voisi ladata vain vanhaan polkupyörään yhdistetyllä poljettavalla latauslaitteella. Pysyisi takuulla kaveri hyvässä fyysisessä kunnossa. Ja tytär – hän varmaan haluaisi antietäsammuttimen, jotta suihkussa voisi olla niin kauan kuin haluaa…

Näin pohdiskeli entinen Teko-Joulupukki, nykyinen Vale-Joulupukki