Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: lämmitysmuodot

Bioenergiaosaajien päätösseminaari 19.4.2013

 ”Bioenergiaosaaja -koulutus korkeakoulutetuille” -koulutuksemme alkaa olla kalkkiviivoilla Jyväskylässä viime syksynä aloittaneen ryhmän osalta.

15 täydennyskoulutettavaamme esittelee henkilökohtaisia kehittämistöitään perjantaina 19.4.2013 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tule kuulolle JAMKin pääkampuksen auditorio Valjakkaan klo 9-16. Ohjelmassa on ajankohtaista asiaa bioenergiatoimialan laajalta kentältä. Kaikki aiheet ovat taatusti työelämälähtöisiä, yritysten tai muiden organisaatioiden tarpeista nousseista kehittämistehtäviä.

Päivän ohjelma on koottu erilaisiin teemakokonaisuuksiin. Tule koko päiväksi tai valitse itseäsi kiinnostava teema ja piipahda paikalla vaikka lyhyen aikaa! TERVETULOA kuulemaan asiantuntevia puheenvuoroja ja toki myös keskustelemaan!!

Päivän ohjelma:

8:30 Aamukahvit

9:00 Seminaarin avaus. Koulutuksen vastuuopettaja ja päivän puheenjohtaja. Hannariina Honkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Biopolttoaineiden toimitusvarmuus ja laatu:

9:10 Dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon mallikehikko Suomen raaka- ja energiapuun markkinoista. Hannu Koskinen

9:30 Biomateriaalin kuiva-ainetappioiden määritysmenetelmistä. Jari Martiskainen

9:50 Hukkalämmön hyödyntäminen hakkeen kuivauksessa, kannattavuustarkastelu. Pentti Kupari

10:10 Metsäpolttoaineiden toimitusraportoinnin tiedonsiirron luotettavuuden tarkastelu. Mari Vasara

10:30 Tauko

10:50 Tapaus Kummunsuo – ympäristölupaprosessi. Jonna Löfqvist

 Energiantuotanto ja ympäristö:

11:10 Selvitys lämmöntalteenottopesurin markkinoista. Vilma Moilanen

11:30 Lento- ja pohjatuhkan laadunvalvonta ja hyötykäyttö Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksissa. Niina Mattila

11:50 Bioenergialla tuotetun sähkön vihreys – alkuperätakuut ja vihreät sertifikaatit. Kari Aarnos

12:10 Lounastauko (omakustanteinen)

Kestävän liiketoiminnan edistäminen:

13:00 Vaihtoehdot lietteiden ja biojätteiden käsittelyyn ja hyötykäyttöön Saarijärven seutukunnalla. Mari Korhonen

13:20 Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II: kestävyyden analyysityökalu. Hanna Hauvala

13:40 Sähköisellä markkinoinnilla liiketoimintaa, ajatuksia oman yrityksen perustamiseksi. Mikko Palsa

Tutkimuslaitosympäristöjen kehittäminen ja demostraatiot:

14:00 Arkkitehtuurikilpailu osana Tarvaalan Biotalouskampuksen kehittämistä. Tuula Salminen

14:20 Kahvitauko

14:40 Biopolttoaineen lämpöarvon määrittäminen ja polttoaineanalyysilaboratorion toimintojen kehittäminen. Annika Manninen

15:00 JAMKin logistiikkalaboratorion Bulk-kuljetinjärjestelmä –oppimisympäristön kehittäminen liittyen biomassan materiaalikäsittelyyn. Pekka Lehtonen

15:20 Mikromittakaavan CHP-demonstraatiolaitteiston kokoonpano ja toiminta. Marko Rasi

15:40 Loppuyhteenveto ja päivän päätös, Hannariina Honkanen 

 

Ohjelman aikatauluineen löydät myös Bioenergiakeskuksen sivuilta.

Lämpöpumppukeskustelussa osatotuuksia

Tämän blogitekstin on laatinut bioenergiatiimin asiantuntija Markku Paananen, etunimi.sukunimi@jamk.fi.

STT uutisoi, kuinka Kirkkonummen Sundsberginrannan alueelle rakennetaan maakaasua ja maalämpöä hyödyntävä kaukolämpöjärjestelmä. Toteuttajat, kaasuyhtiö ja rakennusliike, kuvaavat että ”alhaisten hiilidioksidipäästöjen lisäksi maalämmön ja luonnonkaasun yhdistelmä pitää myös alueen lähi-ilman puhtaana, sillä kummankaan energianlähteen käytöstä ei synny lainkaan rikki- tai hiukkaspäästöjä.” Tämäntyyppistä uutisointia on nähty muissakin yhteyksissä, jopa ympäristöjärjestöjen taholta.

Väite voisi pitää paikkaansa vaikkapa Ruotsissa, jossa sähkö tehdään lähes täysin ydin- ja vesivoimalla. Sen sijaan Suomessa käytännössä kaikki lisäsähkö lämmitykseen joudutaan tekemään hiililauhteella. Kun huomioidaan lauhdetuotannon ja sähkönsiirron hyötysuhteet, maalämpöpumpun tarvitseman sähkön tuotantoon tarvitaan enemmän fossiilista polttoainetta kuin hyvin toimivaan öljypannuun. Uudisrakennusten liittäminen ja öljyjärjestelmien muuttaminen lämpöpumppujärjestelmiin merkitseekin hiilidioksidipäästöjen kasvua ja paineita sähkön hinnan korotuksille.

Mikäli maalämpö alkaa vallata markkinoita kaukolämmitykseltä, lyödään vielä toisellekin poskelle, sillä samalla syödään mahdollisuuksia ympäristöystävälliseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

Ei voi kuin hämmästellä, kuinka heikosti alan toimijat tiedostavat asian. Asiantuntemattomille kuluttajille on helppo myydä ympäristöystävällisyyttä, kun ne päästöt, jotka toteutuvat jossakin muualla, jätetään kertomatta. Bioenergia on ylivoimaisesti ympäristöystävällisin vaihtoehto tällaisissa kohteissa – ja se pitää saada myös näkyväksi.

Keski-Suomen Energiapäivän antia

Keski-Suomen energiaväki kokoontui taas sydäntalviseen, jo perinteiseksi käyneeseen tapahtumaansa, Keski-Suomen Energiapäivään. Tällä kertaa erityisesti energiatoimialan yritysten ääni kuului kiitettävästi. Esillä oli niin keskitettyjä kuin hajautettuja ratkaisuja, samoin kokemuksia niin täältä kotikulmilta kuin kansainvälisiltäkin markkinoilta. Kiitos tilaisuuden järjestäjille ja erityisesti mielenkiintoisten puheenvuorojen esittäjille! Päivä oli antoisa ja onnistunut! Esitykset ilmaantunevat lähiaikoina Keski-Suomen Energiatoimiston sivuille.

Päivän avasi Jyväskylän Energia Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Kantola, joka toivoi energiapolitiikan ohjauskeinojen tasoittavan maailman turbulensseja. ”Tällä hetkellä näin ei ole”, Kantola harmitteli.

Edistystä Euroopassa

Benet Oy:n johtava asiantuntija Dan Asplund tarjosi yleisölle katsauksen uusiutuvan energian edistämistoimista Euroopan tasolla. Esimerkiksi Saksa ja Ranska porskuttavat jo hyvää vauhtia yli välitavoitteidensa. Tätä menoa nämä isot maat saavuttavat kevyesti vuoden 2020 kansalliset velvoitteensa. Taustalla on jämeriä toimia niin lainsäädännön, investointitukien, verotuksen kuin syöttötariffienkin osalta. Summa summarum: harkitut ja pitkäjänteiset ohjauskeinot (so. regulaatio) ovat osoittautuneet tehokkaiksi, eikä todennäköisesti puhtaalla markkinalähtöisellä hypetyksellä olisi tällaiselle kehityspolulle päästy.

Maailman tuulia

VTT:n teknologiapäällikkö Jouni Hämäläinen, Benet Oy:n toimitusjohtaja Asko Ojaniemi sekä KVL-Tekniikka Oy:n controller Marja-Terttu Raiskinmäki valoivat uskoa siihen, että suomalaisen osaamisen siivet kantavat myös maailmalla. Leijukattilaosaamisemme on huipputasolla, ja esimerkiksi kaukolämpöhankkeilla on valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi Chilessä. Pääministeri Katainenkin piipahti vast’ikään eteläisessä Amerikassa myynninedistämismatkalla, eli Suomea ja CleanTech-osaamistamme on tehty tunnetuksi ylintä valtiojohtoa myöten. Ihan niin kauas ei välttämättä tarvitse mennä: esimerkiksi KVL-Tekniikka on onnistuneesti rakentanut Viroon kaukolämpöverkostoa, mistä näimme ja kuulimme kokemuksia.

Positiivista puhetta yrityksiltä

Yrityspuheenvuorot olivat kaikessa konkreettisuudessaan energiapäivän parasta antia. Ariterm Oy:n Veijo Kilkkilä kertoili konttiratkaisuista lähilämpöliiketoiminnassa, Jyväskylän Energia Oy:n Suvi Harsunen puolestaan energiayhtiön lähitulevaisuuden suunnitelmista hajautetun lämmön toimittajana ja Propellet Oy:n Kimmo Martikainen taas pellettien hyödyntämisen ja lämpöyrittämisen mahdollisuuksista kaukolämpöverkon kupeessa, jyväskyläläisille tuttuna esimerkkinä Kaunisharjun kaupunginosa Vaajakoskella. Harri Ylikulju puolestaan valaisi Lämpöykkönen Oy:n lämpöpumppuratkaisuja, ja Benet Oy:n Asko Ojaniemi ja Suomen Metsäkeskuksen Veli-Pekka Kauppinen kertoivat Lievestuoreen taajaman uusista lämmitysratkaisuista ja öljystä luopumisesta.

Biotaloudesta puhtia kansantalouteen!

Laajempiin sfääreihin yleisöä johdatteli kehitysjohtaja Marika Ryyppö Jyväskylä Innovation Oy:stä. Termit biotalous, resurssiviisaus, vihreä talous, luonnonvaratalous, kierrätystalous, kiertotalous, kokeilukulttuuri jne. jne. ovat ajan hermolla. Bioenergialla on vahva rooli Keski-Suomen biotaloudessa. Toivotaan nyt, että myös aivan uudenlaisia avauksia ja ennen kaikkea uutta liiketoimintaa saataisiin viritettyä!

Biokaasu on teemana mielenkiintoinen esimerkki biotalouden mahdollisuuksista, Kalmarin tila ja Metener Oy puolestaan mainioita esimerkkeinä rohkeudesta ja ennakkoluulottomasta otteesta, vieläpä täällä Keski-Suomessa. Kuten Vambion Oy:n kehityspäällikkö Eeli Mykkänen totesi, biokaasu yhdistää oikeastaan kolme toimialaa: energiatuotannon, biojätehuollon ja lannoitetuotannon. ”Kyse on verkostomaisesta toiminnasta ja kokonaisuuksien hallinnasta”, Mykkänen korosti.

Entä jos vaihdetaankin näkökulmaa?

Biokaasua voi tosiaan tarkastella useasta näkökulmasta. Entäpä, jos otammekin ”ympäristökiikarit” silmille ja mietimme asiaa ennen kaikkea ravinteiden kierrätyksen ja tehokkaan jätehuollon näkökulmasta? Avautuisiko biokaasusta tätä kautta uusia mahdollisuuksia? Kaupan päälle saadaan sitten myyntikelpoista energiaa: lämpöä, sähköä, liikennepolttoaineita. Mutta entäpä jos sivutuotteena pidetty luomukelpoinen lannoite tosiaan olisikin se päätuote?

Ehkä ajatteluamme jossain määrin rajoittaa/ on rajoittanut perinteinen toimialajaottelu. Biokaasu jos mikä rikkoo rajoja: se koskee niin energiatoimialaa, maataloutta kasvinviljelystä karjatalouteen sekä ympäristöliiketoimintaa kaikessa kirjossaan.

Mikä mättää bioenergian edistämisessä?

Bioenergia ry:n toimihenkilöt ovat jalkautuneet maakuntakierroksille. Hyvä niin! Kävin itsekin kuulemassa ajankohtaisinfoa yhdistyksen tilaisuudessa runsas viikko sitten. Toimitusjohtaja Jyrki Peisa muistutti ajankohtaisesta taloustilanteesta ja valtion velkaantumisesta. Bioenergia voisi kotimaisena ja paljon työllistävänä toimialana auttaa näissä haasteissa. Toimintaympäristö ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen.

Uusiutuvien energialähteiden edistämistyössä on viime aikoina kuultu negatiivisia uutisia, kun isot energiayhtiöt tarttuvat kivihiilikorttiin. Tällä hetkellä myös Sisä-Suomen voimalaitoksilla poltetaan yhä enemmän hiiltä, puhumattakaan kivihiilirannikostamme.

Peisan mukaan kotimaisen energian investointiolosuhteet ovat heikentyneet, tukipolitiikka on poukkoilevaa ja toimintaympäristö kaikin puolin epävarma. Tuhansia hehtaareja potentiaalisia turvetuotantoalueita seisoo lupajonoissa. Ja voiton kaiken tässä hässäkässä vie venäläinen tai kazakstanilainen kivihiili. Voi itku!

Missä muuten ovat venäläisiä hiilikaivoksia käsittelevät lehtijutut tai LYHYET-palstan kiukkuiset tai edes hiukan huolestuneet jorinat kivihiilen tuotannon ympäristö –ja sosiaalisista vaikutuksista? En ole huomannut sellaisia. NIMBY-ajattelu (not in my backyard) näyttää omalla tavallaan olevan voimissaan tässä energiakeskustelussakin. Mutta miksi ihmeessä me likaamme omaa pesäämme ja rakennamme esteitä kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiselle, kun tähän maahan tarvitaan ihmisille kipeästi työpaikkoja ja toimeentuloa? Turve ei toki ole ongelmaton, mutta miksi sen tuotannon ja käytön ympäristöjalanjälkeä ei reilusti verrata kilpailijan, käytännössä kivihiilen tuotantoon, kuljettamiseen tuhansia kilometrejä ja polttoon voimalaitoksissamme? Ehkä vielä hiukan valaistusta tarvitaan siitäkin, millaista on elää hiilikaivosyhteisöissä ja miten hiilikaivosten ”jälkikäyttö” hoidetaan…

********

Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Tuomo Kantola muistutti Bioenergia ry:n tilaisuudessa siitä, että energiayhtiön on kaikissa ratkaisuissaan – samalla kertaa – huomioitava kestävyyden erilaiset elementit. Hyvä! Ekologiseen kestävyyteen liittyy mm. korkea materiaalitehokkuus, polttoaineiden käytön korkea hyötysuhde, polttoainekuljetusten minimointi ja tietysti ympäristövaikutusten hallinta niin polttoaineiden- kuin energiantuotannonkin osalta. Sosio-kulttuurista kestävyyttä mittaa mm. paikallisten ja kansallisten energiavarojen hyödyntämisen työllistävä vaikutus ja energiankuluttajien näkökulmasta kohtuulliset asuinkustannukset ja takuuvarma lämmöntuotanto. Kotimaisten energiavarojen hyödyntämisen Kantola näkee tärkeänä myös teknis-taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Tällä on heti suora ja positiivinen vaikutus vaihtotaseeseen – me kun olemme tässä maassa ikävän riippuvaisia energiantuonnista.

Nyt kun pahin eurokriisi lienee taakse jäänyttä elämää, toivotaan, että valtiojohtomme ehtisi viimein rivakasti tarttumaan myös sisäpoliittisiin haasteisiin. Puhtaan ja kotimaisen energiahuollon edistäminen kuuluu näihin tärkeisiin asioihin, puhumattakaan tietysti esim. sote-asioista.

”Vähähiilinen talous” on myös EU-kielessä ajankohtainen termi, oikeastaan muotisana. Entäs jos täällä Suomessa ryhdyttäisiin tosissaan konkreettisiin tekoihin vähähiiliseen biotalouteen siirtymiseksi? ”Jos mitään ei tehdä, kivihiili voittaa”, totesi eräs seminaarin kuulija varsin osuvasti. Näinkö me haluamme asioiden etenevän?

Tuotteena kuuma vesi!

Ryhtyisinkö yrittäjäksi, entä rupeaisinko lämpöyrittäjäksi? Näitä teemoja pohdimme viime viikolla Bioenergiaosaaja –koulutettaviemme kanssa. Saimme kuulla käytännön näkemyksiä, aitoja kokemuksia, kun Pirkanmaan mies, pitkään puuenergianeuvojana ja lämpöyrittäjänä toiminut Veli-Matti Alanen kävi meitä asiassa herättelemässä, ravistelemassa ja ehkä – omaan persoonalliseen tyyliinsä – jopa hiukan provosoimassakin. Kukaan ei varmasti torkkunut Alasen tunnilla. 🙂 Puuwatti Oy:n kokemuksista kotimaisten bioraaka-aineiden paikallisesta hyödyntämisestä kannattaa aivan varmasti oppia ammentaa.

Kirjailin ylös Alasen teesejä lämpöyrittämisestä. Kokemusta miehelle on kertynyt niin pelletin kuin hakkeenkin polttamisesta, raaka-aineen hankinnasta puhumattakaan. Soveltaen näitä Alasen kokemuksia voi varmasti hyödyntää laajemminkin.

Ensinnäkin kenestä on lämpöyrittäjäksi eli myymään bioraaka-aineilla tuotettua lämpöä? Veli-Matti Alanen siteeraa kollegaansa Leevi Airaksista Savon mualta ja luettelee lämpöyrittäjän kriteerit: ”Pään pitää kestää velkaa. Pitää pystyä valvomaan yönsä. Pärjää ilman rahaa.”

Niinpä. Näillä ”markkinointipuheilla” saattaisi heikompihermoinen säikähtää. No, tosiasiassa Veli-Matti Alanen, Leevi Airaksinen ja kumppanit ovat niitä asiantuntijoita, joiden aktiivisuuden tuloksena tässä maassa on koko joukko kannattavia lämpöyrityksiä, paitsi oma firma niin paljon myös muita.

Lämpöyrittäjien asiakaskohteita on Suomessa viitisensataa ja kohteista huolta pitäviä lämpöyrityksiä parisensataa, joista päätoimisia on parikymmentä. Suuri osa yrittäjistä toimii sivutoimisesti esim. maatalous- ja/tai koneyrittämisen ohessa. Osuuskunnat ovat varsin tyypillinen yritysmuoto.

Ensimmäiset lämpöyritykset polkaisivat toimintansa käyntiin 1990-luvun alussa. Kyläkouluista aloitettiin ja vähitellen edettiin laajemmin kuntien muihin kiinteistöihin ja edelleen yksityiselle puolelle, teollisuuskiinteistöjen lämmitykseen.

Vaikka lämpöyrittäminen ei enää mikään uusi ja outo yrittämisen muoto olekaan, on Veli-Matti Alasen mukaan markkinoilla vielä tilaa. Myös Keski-Suomessa on edelleen joitakin kuntakeskuksia, taajamia ja asutuskeskittymiä, mutta erityisesti teollisuuskiinteistöjä, joihin 2-4 MW kokoluokan laitos sopisi mainiosti. Suuremmissa kokoluokissa ei pk-yrittäjän välttämättä kannata lähteä kisaamaan: isot energiayhtiöt alkavat tulla samoille kilpakentille.

”Pienikin yritys voi toimia kannattavasti ja tehokkaasti, kun kustannusrakenne on kohdallaan”, Veli-Matti Alanen vakuuttaa. Lämpöyrittäjän myyntituote, 90-asteinen vesi, on erinomaisen hyvä ja yksinkertainen. ”Käytännössä lämpö myydään eurolla ja luotettavuudella, mutta samalla asiakas saa kaupan päälle kotimaisuutta, paikallisuutta, työllistävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä”, Alanen muistuttaa. Lämpöyrittämisen vahvuuksien listaan Alanen lisää vielä suorat, mutkattomat kontaktit asiakaskuntaan ja joustavat toimintatavat. Ympäristöasioistakin on pidettävä hyvää huolta.” Meillä ei ole varaa hiukkaspäästöihin”, Alanen napauttaa.

Kiitos öljyn hinnan rajun nousun viime vuosikymmenenä, on hake tätä nykyä kilpailukykyinen polttoaine. Toisaalta on myös urakoitsijan saatava leipänsä. Siksi esimerkiksi pienpuun energiatukijärjestelmän on oltava kunnossa. Nähtäväksi jää, miten asia komission käsittelyssä etenee. Toivotaan, että puuenergian edistämistyö ei saa täyttä tyrmäystä.

*****************

Tällaisten rohkeiden tekijöiden, tuumasta toimeen tarttuvien ”rukkasmiesten” tapaaminen on oikein virkistävää. On kiva kuulla tositarinoita menestyvistä yrityksistä, esimerkkejä terveestä yrittäjähengestä, rohkeudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta. Tällaistakin tarvitaan, varsinkin kun esimerkiksi talousuutisten virta tuppaa nykyisin olevan kovin mollivoittoinen. Toimitusjohtaja Alaselle iso kiitos puhuttelevasta luennosta!

Eko-joulupukki matkaan jo käy…;)

Huom. Alla olevan tekstin on tällä kertaa kirjoittanut projektipäällikkö Tapani Sauranen.

Joulupukki on oikeasti aika ekohenkinen, vaikka jakaakin turhan paljon kiiltäviin papereihin käärittyjä lahjoja. Tosiasiassa lapset pakottavat pitkillä lahjalistoillaan joulupukin vastoin tahtoaan toimimaan niin kuin toimii.   Vanhemmat yrittävät hieman hillitä, kun leluja ja legoja ovat kaapit ja hyllyt pullollaan. Aikuisten mielestä kaikki lapsille mielenkiintoinen ei ole tarpeellista – ja vastaavasti kaikki aikuisten mielestä tarpeellinen ei ole lasten mielestä kiinnostavaa.

Mutta siihen joulupukkiin, ja hänen jouluaaton valmisteluihinsa. Joulupukki suosii lähiruokaa totta kai, joka tässä tapauksessa tulee olla kevyttä, pitkän töistä poissaolojakson ja amerikkalaisten ahtaitten savupiippujen takia. Jouluun niin usein yhdistetty riisipuuro ei ole soveliasta, koska riisi ei kasva Korvatunturilla, eikä sitä tämän takia lueta lähiruoaksi. Liharuoka ei tule kysymykseenkään – ei ainakaan poronliha. Joulumuori onkin valmistanut puulämmitteisessä leivinuunissa yön yli haudutettua ohrapuuroa, joka maistuu puolukkahillon kanssa koko tonttujoukolle.

Vaatetuksessaan joulupukki on hyvin säästäväinen, sama asu kesät talvet, pyhät arjet. Ei kulu luonnonvaroja karderoobin täyttämiseen. Tai mistäpä sen tietää, kun ei ole joulupukkia muussa asussa nähnyt, tai on saattanut nähdä, mutta ei ole erilaisen puvun takia joulupukiksi tunnistanut.

Lahjakuljetukset hoitaa perinteikäs Petteri Punakuono Transporting Ltd. Kuljetuspalvelu on kilpailutettu, kuten nykyisin on tapana. Ympäristöystävällisyydelle on kilpailutusprosessissa (onpa hieno sana) annettu peräti 75 % painoarvo. Tosin muilla yrityksillä ei ole tarjota jäkälällä ja eräiden hassujen sienien avulla lentäviä poroja vain yhden illan kuljetuksia varten. Logistiikkajärjestelyistä vastaavat sentään joulupukin omat vuosikymmeniä palvelleet, ei lähelläkään eläkeikää olevat, ammattilaiset. Heidän on suunniteltava optimaaliset reitit aikaa ja turhia ristikkäissiirtymiä minimoiden – tavoitteena olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. (Siinäpä oivallista tavoitetta Valtion rautateillekin.)

Mikäli joulupukki tulisi Suomessakin savupiipun kautta niin kuin Amerikassa, kannustaisi se bioenergian lisäkäyttöön – aivan tosi. Ainakin kaikki lapsiperheet haluaisivat asua sellaisissa omakotitaloissa, joissa olisi puulla (toivottavasti) lämmitettävä tulisija. Mikä lapsiperhe haluaisi jäädä lahjoitta vain sen takia, että talossa ei ole piippua? Siitä tulikin mieleeni, että pysyvästi asutun rakennuksen savupiippu tulee nuohouttaa kerran vuodessa, jotta palovakuutus olisi voimassa. Joulupukki voisi hoitaa tämänkin homman, kunhan asia saadaan sovittua Vakuutusyhtiöitten keskusliiton kanssa.

Siinähän olisi perheen isälle joululahja: ”Savupiippu nuohottu, terveisin joulupukki”. No ehkä isälle voisi antaa lisäksi pari pinomottia kuivia polttopuita. Perheen äidille voisi antaa etäsammuttimen, joka on aivan eri tuote kuin etälamautin, mutta tarkoitus on sama. Sillä äiti voisi sammuttaa esimerkiksi kellariin, vaatehuoneeseen, ullakolle tai lastenhuoneeseen unohtuneet valot yhdellä painalluksella. Sillä sammuisi myös teini-iässä olevan tyttären suihku 10 minuutin jälkeen (ja vaimentaisi myös siitä seuraavan huudon). Tällä etälamauttimella tosin on käyttöä vain sellaisissa taloissa, joissa ei ole liiketunnistimia. Pojalle sopisi sähköskootteri, jonka voisi ladata vain vanhaan polkupyörään yhdistetyllä poljettavalla latauslaitteella. Pysyisi takuulla kaveri hyvässä fyysisessä kunnossa. Ja tytär – hän varmaan haluaisi antietäsammuttimen, jotta suihkussa voisi olla niin kauan kuin haluaa…

Näin pohdiskeli entinen Teko-Joulupukki, nykyinen Vale-Joulupukki

Keski-Suomen Energiapäivän antia – ja vähän muutakin

Keski-Suomen perinteistä energiapäivää on taas vietetty. Tälläkin kertaa kuultiin kiinnostavia puheenvuoroja.

Teollisuusneuvos Petteri Kuuva TEM:stä kertoi metsäenergian tukipolitiikasta. Melkoinen viidakko tässä metsäenergian käytön edistämisessä kyllä rehottaa. EU säätää taustalla asioita ja näin kotimaisesta näkökulmasta katsoen jarruttaa lopullista päätöksentekoa. Ottaako tuosta kaikesta erkkikään enää selvää….Sinänsä hyvin harmillista, että vaikeudet ja viiveet ohjaustoimien rintamalla vaikuttavat hyvin nopeasti suoraan alan yrityksiin – niin hakeyrittäjien, laitevalmistajien kuin energiantuottajienkin puolella.

Toimitusjohtajat Asko Ojaniemi (Benet Oy) ja Petteri Korpioja (Ariterm Oy) pitivät mielenkiintoiset alustukset bioenergiaviennin mahdollisuuksista ja haasteista. Bioenergiamarkkinat kasvavat nopeasti monessa Euroopan maassa, ja esimerkiksi laitevalmistajille näkymät ovat lupaavat. Esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Puolassa ja Ruotsissa kasvuluvut ovat isoja – osin kiitos Euroopan Unionin UE-velvoitteiden.

Maailmalle ei kuitenkaan voi mennä pelkästään suomalainen konsepti repussa; jokaisessa maassa on omat kommervenkkinsa ja ”omituisuutensa”. ”Palvelut ja tuotteet on räätälöitävä jokaisen kohdemaan mukaan erikseen”, Ojaniemi korosti puheenvuorossaan.

Petteri Korpioja kertoi puheenvuorossaan käytännön haasteista, joihin laitevalmistaja vientirintamalla törmää. ”Protektionismia on täällä Euroopassakin todella paljon. Viennissä törmää myös eri maiden erilaisiin tukipolitiikkoihin, jotka saattavat olla hyvin tempoilevia. Bioenergiaosaamisen taso maailmalla on myös hyvin kirjavaa. On tärkeätä, että löytää kohdemaasta oikeasti osaavia yhteistyökumppaneita, jotta päästään jatkossakin tekemään kauppaa. Senkin olemme oppineet, että monessa maassa kannattaa itse olla kädestä pitäen käynnistämässä laitokset – muuten voi syntyä sutta”, Korpioja kuvaili.

Viennin menestystekijöiksi myös Korpioja nostaa paikallistuntemuksen.  ”Esimerkiksi Puolaan tai Iso-Britanniaan mennään ihan eri tavoilla. Ylipäätään kohdemaan yhteistyökumppaneiden koulutus ja asentajien sertifionti ovat tärkeitä asioita. Me emme kaipaa pelkkiä välimiehiä ja jälleenmyyjiä, vaan myös osaavia, tekeviä käsiä.”

Uskottavuus, palvelualttius, hinta, kaupankäyntitavat ja läsnäolo markkinoilla – siinä niitä kriittisiä tekijöitä. Haastetta mutta myös mahdollisuuksia suomalaisen osaamisen viejille!

PS. Metlan tutkijat Hannu Ilvesniemi, Antti Asikainen ja Jari Hynynen ottavat mielenkiintoisella tavalla kantaa kantojen hyödyntämiseen bioenergian tuotannossa. Hyvä! 

Millään muotoa ei ole perusteltua verrata kivihiiltä ja kantoja toisiinsa. Puhutaan ihan eri suuruusluokan ilmastovaikutuksista. Kuten Ilvesniemi ja kumppanit kirjoittavat, voidaan kyllä tehdä  kaikenlaisia johtopäätöksiä, jos todellisuus ja talonpoikaisjärki unohtuvat. Käypä lukemassa miesten kommenttipuheenvuoro Metlan sivuilla.

Bioenergiaosaaja –työvoimakoulutus liikkeelle maaliskuussa

Astumme uusille urille koulutusrintamalla, ja tartumme työvoimakoulutuksen haasteisiin. Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) Bioenergiakeskus kouluttaa uusia bioenergiaosaajia 7.3.2011 alkavassa työvoimakoulutuksessa. Puolen vuoden mittainen koulutus (120 työpäivää) on tarkoitettu ensisijaisesti korkeakoulututkinnon suorittaneille luonnonvara-alan, luonnontieteellisen, teknisen tai muun soveltuvan alan osaajille, työttömille tai työttömyysuhan alaisille ihmisille. Koulutuksen on tilannut Keski-Suomen ELY-keskus.

Koulutuksen tavoitteena on parantaa osallistujien työllistymismahdollisuuksia bioenergia-alan suunnittelun, kehittämisen, tiedottamisen, koordinoinnin, palveluyrittäjyyden tai työnjohdon parissa. Opintoihin sisältyy lähiopiskelua, etäopiskelua, laboratorioharjoituksia, yritysvierailuja, käytännön harjoituksia sekä kehittämistehtävä. Työssäoppimisjakson pituus on 40 työpäivää.

Kannolta kattilaan, laadusta logistiikkaan ja projektihallintaan

Koulutuksessa käydään läpi bioenergiaketjun vaiheet biomassasta biopolttoaineisiin ja energiantuotantoon. Opiskelijat tutustuvat bioenergian toimintaympäristössä toimiviin yrityksiin ja organisaatioihin sekä perehtyvät bioenergian raaka-ainelähteisiin, biopolttoaineiden tuotantoon, laatuun ja logistiikkaan sekä lämmitysjärjestelmiin ja bioenergian ympäristökysymyksiin. Opintoihin sisältyy myös mm. markkinointiin ja viestintään sekä projektihallintaan ja –johtamiseen liittyviä opintoja. Käytännön harjoitustöiden ja kehittämistehtävän avulla opiskelija voi suunnata opintojaan omien mielenkiinnonkohteidensa mukaan.

Koulutus toteutetaan valtaosin Jyväskylän ammattikorkeakoulun pääkampuksella, muutamien käytännön harjoitustöiden osalta myös Saarijärvellä Bioenergiakeskuksen uusissa tiloissa sekä yhteistyökumppanina toimivan Pohjoisen Keski-Suomen Oppimiskeskuksen (POKE) kalustoa ja asiantuntijoita hyödyntäen. JAMK tekee koulutuksen toteuttamisessa yhteistyötä myös Jyväskylän yliopiston uusiutuvan energian koulutus- ja tutkimusohjelman kanssa.

Hae koulutukseen MOL:n sivujen kautta

Koulutukseen hakeudutaan työhallinnon kotisivuilta http://www.mol.fi/ tai työ- ja elinkeinotoimistosta saatavalla hakemuslomakkeella. Hakuaika päättyy 21.1.2011. Tietoa koulutuksesta sekä koulutuksen aikaisista tuista saa työ- ja elinkeinotoimistosta, Jyväskylässä koulutusneuvonnasta, puh. 010 19 4326 sekä netistä http://www.mol.fi/toimistot/jyvaskyla/, josta voi hakea lisätietoa esimerkiksi hakusanalla ”Bioenergia”.

Jyväskylän TE-toimistossa yhteyshenkilönä toimii Sari Peitsenheimo-Viitanen (sari.peitsenheimo-viitanen(at)te-toimisto.fi. Lisätietoja saa myös työhallinnon valtakunnallisesta palvelunumerosta (Koulutuslinja), puh. 010 19 4901.

Allekirjoittanut toimii koulutuksen koordinaattorina. Ota rohkeasti yhteyttä (etunimi.sukunimi@jamk.fi) ja kysy lisää!

Mutta ensin rauhoitutaan joulun viettoon. Jääkööt arkihuolet toviksi unholaan – niin jaksetaan taas levännein mielin tarttua uuden vuoden tuomiin uusiin haasteisiin. Lämpöistä ja Rauhallista Joulun aikaa kaikille lukijoille!!