Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: liiketoiminta

Bioenergiaosaajien päätösseminaari 19.4.2013

 ”Bioenergiaosaaja -koulutus korkeakoulutetuille” -koulutuksemme alkaa olla kalkkiviivoilla Jyväskylässä viime syksynä aloittaneen ryhmän osalta.

15 täydennyskoulutettavaamme esittelee henkilökohtaisia kehittämistöitään perjantaina 19.4.2013 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tule kuulolle JAMKin pääkampuksen auditorio Valjakkaan klo 9-16. Ohjelmassa on ajankohtaista asiaa bioenergiatoimialan laajalta kentältä. Kaikki aiheet ovat taatusti työelämälähtöisiä, yritysten tai muiden organisaatioiden tarpeista nousseista kehittämistehtäviä.

Päivän ohjelma on koottu erilaisiin teemakokonaisuuksiin. Tule koko päiväksi tai valitse itseäsi kiinnostava teema ja piipahda paikalla vaikka lyhyen aikaa! TERVETULOA kuulemaan asiantuntevia puheenvuoroja ja toki myös keskustelemaan!!

Päivän ohjelma:

8:30 Aamukahvit

9:00 Seminaarin avaus. Koulutuksen vastuuopettaja ja päivän puheenjohtaja. Hannariina Honkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Biopolttoaineiden toimitusvarmuus ja laatu:

9:10 Dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon mallikehikko Suomen raaka- ja energiapuun markkinoista. Hannu Koskinen

9:30 Biomateriaalin kuiva-ainetappioiden määritysmenetelmistä. Jari Martiskainen

9:50 Hukkalämmön hyödyntäminen hakkeen kuivauksessa, kannattavuustarkastelu. Pentti Kupari

10:10 Metsäpolttoaineiden toimitusraportoinnin tiedonsiirron luotettavuuden tarkastelu. Mari Vasara

10:30 Tauko

10:50 Tapaus Kummunsuo – ympäristölupaprosessi. Jonna Löfqvist

 Energiantuotanto ja ympäristö:

11:10 Selvitys lämmöntalteenottopesurin markkinoista. Vilma Moilanen

11:30 Lento- ja pohjatuhkan laadunvalvonta ja hyötykäyttö Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksissa. Niina Mattila

11:50 Bioenergialla tuotetun sähkön vihreys – alkuperätakuut ja vihreät sertifikaatit. Kari Aarnos

12:10 Lounastauko (omakustanteinen)

Kestävän liiketoiminnan edistäminen:

13:00 Vaihtoehdot lietteiden ja biojätteiden käsittelyyn ja hyötykäyttöön Saarijärven seutukunnalla. Mari Korhonen

13:20 Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II: kestävyyden analyysityökalu. Hanna Hauvala

13:40 Sähköisellä markkinoinnilla liiketoimintaa, ajatuksia oman yrityksen perustamiseksi. Mikko Palsa

Tutkimuslaitosympäristöjen kehittäminen ja demostraatiot:

14:00 Arkkitehtuurikilpailu osana Tarvaalan Biotalouskampuksen kehittämistä. Tuula Salminen

14:20 Kahvitauko

14:40 Biopolttoaineen lämpöarvon määrittäminen ja polttoaineanalyysilaboratorion toimintojen kehittäminen. Annika Manninen

15:00 JAMKin logistiikkalaboratorion Bulk-kuljetinjärjestelmä –oppimisympäristön kehittäminen liittyen biomassan materiaalikäsittelyyn. Pekka Lehtonen

15:20 Mikromittakaavan CHP-demonstraatiolaitteiston kokoonpano ja toiminta. Marko Rasi

15:40 Loppuyhteenveto ja päivän päätös, Hannariina Honkanen 

 

Ohjelman aikatauluineen löydät myös Bioenergiakeskuksen sivuilta.

Ammatiksi agrologi, biotalouden asiantuntija? JESS!!!

Hakuaika korkeakouluopintoihin alkaa kääntyä loppusuoralle. Yhteishaku päättyy pian pääsiäispyhien jälkeen eli 3.4.2013. Eletään siis jännittäviä aikoja, paitsi uravalintojaan tekevien keskuudessa kuin myös täällä oppilaitoksissa. Opiskelijakandidaatit toivovat luonnollisesti pääsevänsä itseä kiinnostavalle alalle ja myös mieluisaan opiskeluympäristöön, mutta yhtä kaikki meille kouluttajille on tärkeää, että saamme tänne ”hyviä tyyppejä”, motivoituneita ihmisiä.

Me täällä luonnonvara-alalla teemme töitä oikeastaan elämän perusasioiden äärellä. Puhdas ruoka, puhdas vesi ja puhdas energia – siinä ne keskeiset teemat, joita me JAMKin Luonnonvarainstituutissa pyörittelemme. Pakettiin kuuluu toki koko joukko myös yrittämiseen ja maaseudun kehittämiseen liittyviä opintoja – viihtyisässä ja viehättävässä ympäristössä Saarijärven Tarvaalassa, 50 minuutin ajomatkan päästä Jyväskylästä. Kurkkaapa lisätietoja nettisivuiltamme.

Meiltä valmistuu agrologeja, jotka ovat luonnonvaratalouden osaajia, biotalouden asiantuntijoita. Biotalous on nykyisin aika tavalla ”hottia” ja terminä trendikäs. Hienoa sinänsä, että laajemmissakin piireissä asiaan on viime aikoina havahduttu. Hiukan purevasti voisi kyllä todeta, että luonnonvara-alalla kyse on vanhasta asiasta. Me olemme olleet asian ytimessä jo pitkään.

Toki jatkuvaa kehittämistyötä pitää meidän ”vanhojen jäärienkin” tehdä . Ehkä suurimpana ja myös opiskelijoille näkyvimpänä asiana lähitulevaisuudessa on biotalouskampuksen kehittäminen Saarijärvelle, Luonnonvarainstituutin ja POKEn yhteyteen. Suunnitelmissa on rakentaa mm. innovatiivisia oppimisympäristöjä ja demopajoja, kohtauspaikkoja joissa yritykset, asiantuntijat ja opiskelijat pääsevät yhdessä viemään esim. kehittämishankkeita eteenpäin kohti kaupallistamista, uusia tuotteita ja palveluita. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea uutta saadaan aikaan, kun nuoret voimat ja ideat saadaan entistä paremmin liittoutumaan kokeneiden konkareiden kanssa. 🙂

*********

Hyvin ajankohtainen biotalouden teema liittyy ravinteiden kierrätykseen. Lannoitteiden hinnat nousevat ja uusiutumaton fosfori on loppumassa maapallolta noin 50 vuoden sisällä. Fosforilannoitetta ei voi korvata mitenkään, joten maataloustuotantoa odottaa raju supistuminen. Kierrätyslannoitteet ovat tulevaisuudessa välttämättömiä.

JAMK Luonnonvarainstituutti järjestää yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Maaseutustrategia-hankkeen kanssa ravinteiden kierrätystä koskevan työpajan ti 2.4.2013 Luonnonvarainstituutissa Saarijärvellä. Tavoitteena on ideoida toimenpiteitä, joiden avulla ravinteiden kierrätyksestä saataisiin kannattavaa liiketoimintaa pohjoiseen Keski-Suomeen. Työpajaan on ilmoittautunut useita aiheesta kiinnostuneita yrittäjiä Saarijärven seudulta.

Tilaisuuden alustajana toimii biokaasuyrittäjä, maanviljelijä Antti Laitinen Juvalta. Antti opiskeli AMK-agrologiksi JAMKissa ja on osakkaana mukana Juvan Bioson Oy:ssä. On aina kiva saada näitä meidän alumneja visiitille entiseen opinahjoonsa. Tällä kertaa roolit siis niin päin, että oppilas opettajiaan opettaa. 🙂

 

 

Keski-Suomen Energiapäivän antia

Keski-Suomen energiaväki kokoontui taas sydäntalviseen, jo perinteiseksi käyneeseen tapahtumaansa, Keski-Suomen Energiapäivään. Tällä kertaa erityisesti energiatoimialan yritysten ääni kuului kiitettävästi. Esillä oli niin keskitettyjä kuin hajautettuja ratkaisuja, samoin kokemuksia niin täältä kotikulmilta kuin kansainvälisiltäkin markkinoilta. Kiitos tilaisuuden järjestäjille ja erityisesti mielenkiintoisten puheenvuorojen esittäjille! Päivä oli antoisa ja onnistunut! Esitykset ilmaantunevat lähiaikoina Keski-Suomen Energiatoimiston sivuille.

Päivän avasi Jyväskylän Energia Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Kantola, joka toivoi energiapolitiikan ohjauskeinojen tasoittavan maailman turbulensseja. ”Tällä hetkellä näin ei ole”, Kantola harmitteli.

Edistystä Euroopassa

Benet Oy:n johtava asiantuntija Dan Asplund tarjosi yleisölle katsauksen uusiutuvan energian edistämistoimista Euroopan tasolla. Esimerkiksi Saksa ja Ranska porskuttavat jo hyvää vauhtia yli välitavoitteidensa. Tätä menoa nämä isot maat saavuttavat kevyesti vuoden 2020 kansalliset velvoitteensa. Taustalla on jämeriä toimia niin lainsäädännön, investointitukien, verotuksen kuin syöttötariffienkin osalta. Summa summarum: harkitut ja pitkäjänteiset ohjauskeinot (so. regulaatio) ovat osoittautuneet tehokkaiksi, eikä todennäköisesti puhtaalla markkinalähtöisellä hypetyksellä olisi tällaiselle kehityspolulle päästy.

Maailman tuulia

VTT:n teknologiapäällikkö Jouni Hämäläinen, Benet Oy:n toimitusjohtaja Asko Ojaniemi sekä KVL-Tekniikka Oy:n controller Marja-Terttu Raiskinmäki valoivat uskoa siihen, että suomalaisen osaamisen siivet kantavat myös maailmalla. Leijukattilaosaamisemme on huipputasolla, ja esimerkiksi kaukolämpöhankkeilla on valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi Chilessä. Pääministeri Katainenkin piipahti vast’ikään eteläisessä Amerikassa myynninedistämismatkalla, eli Suomea ja CleanTech-osaamistamme on tehty tunnetuksi ylintä valtiojohtoa myöten. Ihan niin kauas ei välttämättä tarvitse mennä: esimerkiksi KVL-Tekniikka on onnistuneesti rakentanut Viroon kaukolämpöverkostoa, mistä näimme ja kuulimme kokemuksia.

Positiivista puhetta yrityksiltä

Yrityspuheenvuorot olivat kaikessa konkreettisuudessaan energiapäivän parasta antia. Ariterm Oy:n Veijo Kilkkilä kertoili konttiratkaisuista lähilämpöliiketoiminnassa, Jyväskylän Energia Oy:n Suvi Harsunen puolestaan energiayhtiön lähitulevaisuuden suunnitelmista hajautetun lämmön toimittajana ja Propellet Oy:n Kimmo Martikainen taas pellettien hyödyntämisen ja lämpöyrittämisen mahdollisuuksista kaukolämpöverkon kupeessa, jyväskyläläisille tuttuna esimerkkinä Kaunisharjun kaupunginosa Vaajakoskella. Harri Ylikulju puolestaan valaisi Lämpöykkönen Oy:n lämpöpumppuratkaisuja, ja Benet Oy:n Asko Ojaniemi ja Suomen Metsäkeskuksen Veli-Pekka Kauppinen kertoivat Lievestuoreen taajaman uusista lämmitysratkaisuista ja öljystä luopumisesta.

Biotaloudesta puhtia kansantalouteen!

Laajempiin sfääreihin yleisöä johdatteli kehitysjohtaja Marika Ryyppö Jyväskylä Innovation Oy:stä. Termit biotalous, resurssiviisaus, vihreä talous, luonnonvaratalous, kierrätystalous, kiertotalous, kokeilukulttuuri jne. jne. ovat ajan hermolla. Bioenergialla on vahva rooli Keski-Suomen biotaloudessa. Toivotaan nyt, että myös aivan uudenlaisia avauksia ja ennen kaikkea uutta liiketoimintaa saataisiin viritettyä!

Biokaasu on teemana mielenkiintoinen esimerkki biotalouden mahdollisuuksista, Kalmarin tila ja Metener Oy puolestaan mainioita esimerkkeinä rohkeudesta ja ennakkoluulottomasta otteesta, vieläpä täällä Keski-Suomessa. Kuten Vambion Oy:n kehityspäällikkö Eeli Mykkänen totesi, biokaasu yhdistää oikeastaan kolme toimialaa: energiatuotannon, biojätehuollon ja lannoitetuotannon. ”Kyse on verkostomaisesta toiminnasta ja kokonaisuuksien hallinnasta”, Mykkänen korosti.

Entä jos vaihdetaankin näkökulmaa?

Biokaasua voi tosiaan tarkastella useasta näkökulmasta. Entäpä, jos otammekin ”ympäristökiikarit” silmille ja mietimme asiaa ennen kaikkea ravinteiden kierrätyksen ja tehokkaan jätehuollon näkökulmasta? Avautuisiko biokaasusta tätä kautta uusia mahdollisuuksia? Kaupan päälle saadaan sitten myyntikelpoista energiaa: lämpöä, sähköä, liikennepolttoaineita. Mutta entäpä jos sivutuotteena pidetty luomukelpoinen lannoite tosiaan olisikin se päätuote?

Ehkä ajatteluamme jossain määrin rajoittaa/ on rajoittanut perinteinen toimialajaottelu. Biokaasu jos mikä rikkoo rajoja: se koskee niin energiatoimialaa, maataloutta kasvinviljelystä karjatalouteen sekä ympäristöliiketoimintaa kaikessa kirjossaan.

Mikä mättää bioenergian edistämisessä?

Bioenergia ry:n toimihenkilöt ovat jalkautuneet maakuntakierroksille. Hyvä niin! Kävin itsekin kuulemassa ajankohtaisinfoa yhdistyksen tilaisuudessa runsas viikko sitten. Toimitusjohtaja Jyrki Peisa muistutti ajankohtaisesta taloustilanteesta ja valtion velkaantumisesta. Bioenergia voisi kotimaisena ja paljon työllistävänä toimialana auttaa näissä haasteissa. Toimintaympäristö ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen.

Uusiutuvien energialähteiden edistämistyössä on viime aikoina kuultu negatiivisia uutisia, kun isot energiayhtiöt tarttuvat kivihiilikorttiin. Tällä hetkellä myös Sisä-Suomen voimalaitoksilla poltetaan yhä enemmän hiiltä, puhumattakaan kivihiilirannikostamme.

Peisan mukaan kotimaisen energian investointiolosuhteet ovat heikentyneet, tukipolitiikka on poukkoilevaa ja toimintaympäristö kaikin puolin epävarma. Tuhansia hehtaareja potentiaalisia turvetuotantoalueita seisoo lupajonoissa. Ja voiton kaiken tässä hässäkässä vie venäläinen tai kazakstanilainen kivihiili. Voi itku!

Missä muuten ovat venäläisiä hiilikaivoksia käsittelevät lehtijutut tai LYHYET-palstan kiukkuiset tai edes hiukan huolestuneet jorinat kivihiilen tuotannon ympäristö –ja sosiaalisista vaikutuksista? En ole huomannut sellaisia. NIMBY-ajattelu (not in my backyard) näyttää omalla tavallaan olevan voimissaan tässä energiakeskustelussakin. Mutta miksi ihmeessä me likaamme omaa pesäämme ja rakennamme esteitä kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiselle, kun tähän maahan tarvitaan ihmisille kipeästi työpaikkoja ja toimeentuloa? Turve ei toki ole ongelmaton, mutta miksi sen tuotannon ja käytön ympäristöjalanjälkeä ei reilusti verrata kilpailijan, käytännössä kivihiilen tuotantoon, kuljettamiseen tuhansia kilometrejä ja polttoon voimalaitoksissamme? Ehkä vielä hiukan valaistusta tarvitaan siitäkin, millaista on elää hiilikaivosyhteisöissä ja miten hiilikaivosten ”jälkikäyttö” hoidetaan…

********

Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Tuomo Kantola muistutti Bioenergia ry:n tilaisuudessa siitä, että energiayhtiön on kaikissa ratkaisuissaan – samalla kertaa – huomioitava kestävyyden erilaiset elementit. Hyvä! Ekologiseen kestävyyteen liittyy mm. korkea materiaalitehokkuus, polttoaineiden käytön korkea hyötysuhde, polttoainekuljetusten minimointi ja tietysti ympäristövaikutusten hallinta niin polttoaineiden- kuin energiantuotannonkin osalta. Sosio-kulttuurista kestävyyttä mittaa mm. paikallisten ja kansallisten energiavarojen hyödyntämisen työllistävä vaikutus ja energiankuluttajien näkökulmasta kohtuulliset asuinkustannukset ja takuuvarma lämmöntuotanto. Kotimaisten energiavarojen hyödyntämisen Kantola näkee tärkeänä myös teknis-taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Tällä on heti suora ja positiivinen vaikutus vaihtotaseeseen – me kun olemme tässä maassa ikävän riippuvaisia energiantuonnista.

Nyt kun pahin eurokriisi lienee taakse jäänyttä elämää, toivotaan, että valtiojohtomme ehtisi viimein rivakasti tarttumaan myös sisäpoliittisiin haasteisiin. Puhtaan ja kotimaisen energiahuollon edistäminen kuuluu näihin tärkeisiin asioihin, puhumattakaan tietysti esim. sote-asioista.

”Vähähiilinen talous” on myös EU-kielessä ajankohtainen termi, oikeastaan muotisana. Entäs jos täällä Suomessa ryhdyttäisiin tosissaan konkreettisiin tekoihin vähähiiliseen biotalouteen siirtymiseksi? ”Jos mitään ei tehdä, kivihiili voittaa”, totesi eräs seminaarin kuulija varsin osuvasti. Näinkö me haluamme asioiden etenevän?

Tuotteena kuuma vesi!

Ryhtyisinkö yrittäjäksi, entä rupeaisinko lämpöyrittäjäksi? Näitä teemoja pohdimme viime viikolla Bioenergiaosaaja –koulutettaviemme kanssa. Saimme kuulla käytännön näkemyksiä, aitoja kokemuksia, kun Pirkanmaan mies, pitkään puuenergianeuvojana ja lämpöyrittäjänä toiminut Veli-Matti Alanen kävi meitä asiassa herättelemässä, ravistelemassa ja ehkä – omaan persoonalliseen tyyliinsä – jopa hiukan provosoimassakin. Kukaan ei varmasti torkkunut Alasen tunnilla. 🙂 Puuwatti Oy:n kokemuksista kotimaisten bioraaka-aineiden paikallisesta hyödyntämisestä kannattaa aivan varmasti oppia ammentaa.

Kirjailin ylös Alasen teesejä lämpöyrittämisestä. Kokemusta miehelle on kertynyt niin pelletin kuin hakkeenkin polttamisesta, raaka-aineen hankinnasta puhumattakaan. Soveltaen näitä Alasen kokemuksia voi varmasti hyödyntää laajemminkin.

Ensinnäkin kenestä on lämpöyrittäjäksi eli myymään bioraaka-aineilla tuotettua lämpöä? Veli-Matti Alanen siteeraa kollegaansa Leevi Airaksista Savon mualta ja luettelee lämpöyrittäjän kriteerit: ”Pään pitää kestää velkaa. Pitää pystyä valvomaan yönsä. Pärjää ilman rahaa.”

Niinpä. Näillä ”markkinointipuheilla” saattaisi heikompihermoinen säikähtää. No, tosiasiassa Veli-Matti Alanen, Leevi Airaksinen ja kumppanit ovat niitä asiantuntijoita, joiden aktiivisuuden tuloksena tässä maassa on koko joukko kannattavia lämpöyrityksiä, paitsi oma firma niin paljon myös muita.

Lämpöyrittäjien asiakaskohteita on Suomessa viitisensataa ja kohteista huolta pitäviä lämpöyrityksiä parisensataa, joista päätoimisia on parikymmentä. Suuri osa yrittäjistä toimii sivutoimisesti esim. maatalous- ja/tai koneyrittämisen ohessa. Osuuskunnat ovat varsin tyypillinen yritysmuoto.

Ensimmäiset lämpöyritykset polkaisivat toimintansa käyntiin 1990-luvun alussa. Kyläkouluista aloitettiin ja vähitellen edettiin laajemmin kuntien muihin kiinteistöihin ja edelleen yksityiselle puolelle, teollisuuskiinteistöjen lämmitykseen.

Vaikka lämpöyrittäminen ei enää mikään uusi ja outo yrittämisen muoto olekaan, on Veli-Matti Alasen mukaan markkinoilla vielä tilaa. Myös Keski-Suomessa on edelleen joitakin kuntakeskuksia, taajamia ja asutuskeskittymiä, mutta erityisesti teollisuuskiinteistöjä, joihin 2-4 MW kokoluokan laitos sopisi mainiosti. Suuremmissa kokoluokissa ei pk-yrittäjän välttämättä kannata lähteä kisaamaan: isot energiayhtiöt alkavat tulla samoille kilpakentille.

”Pienikin yritys voi toimia kannattavasti ja tehokkaasti, kun kustannusrakenne on kohdallaan”, Veli-Matti Alanen vakuuttaa. Lämpöyrittäjän myyntituote, 90-asteinen vesi, on erinomaisen hyvä ja yksinkertainen. ”Käytännössä lämpö myydään eurolla ja luotettavuudella, mutta samalla asiakas saa kaupan päälle kotimaisuutta, paikallisuutta, työllistävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä”, Alanen muistuttaa. Lämpöyrittämisen vahvuuksien listaan Alanen lisää vielä suorat, mutkattomat kontaktit asiakaskuntaan ja joustavat toimintatavat. Ympäristöasioistakin on pidettävä hyvää huolta.” Meillä ei ole varaa hiukkaspäästöihin”, Alanen napauttaa.

Kiitos öljyn hinnan rajun nousun viime vuosikymmenenä, on hake tätä nykyä kilpailukykyinen polttoaine. Toisaalta on myös urakoitsijan saatava leipänsä. Siksi esimerkiksi pienpuun energiatukijärjestelmän on oltava kunnossa. Nähtäväksi jää, miten asia komission käsittelyssä etenee. Toivotaan, että puuenergian edistämistyö ei saa täyttä tyrmäystä.

*****************

Tällaisten rohkeiden tekijöiden, tuumasta toimeen tarttuvien ”rukkasmiesten” tapaaminen on oikein virkistävää. On kiva kuulla tositarinoita menestyvistä yrityksistä, esimerkkejä terveestä yrittäjähengestä, rohkeudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta. Tällaistakin tarvitaan, varsinkin kun esimerkiksi talousuutisten virta tuppaa nykyisin olevan kovin mollivoittoinen. Toimitusjohtaja Alaselle iso kiitos puhuttelevasta luennosta!

Keisarin uudet vaatteet?

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, tavataan sanoa. Olen viime aikoina pohtinut ”uuden” ja trendikkään toimialan, biotalouden, vapaasti suomennettuna luonnonvaratalouden syntyjä syviä.

Onko loppujen lopuksi keksitty mitään oleellista uutta? Entä nostaako hienolta kalskahtava termi oikeasti esille jotain uudenlaisia ajatuksia, innovatiivisia avauksia? Jos hiukan googlettaa, huomaa helposti, että biotalous (bioeconomy) käsitteenä on vain muutaman vuoden vanha. Mutta ovatko biotalouteen liitetyt sisällöt yhtä lailla aivan uutta ja mullistavaa?

Uskallan sanoa napakasti: EI pidä paikkaansa! Ainakin luonnonvara-alalla, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, on iän kaiken noudatettu biotalouden keskeisiä kriteerejä. Esimerkkinä kestävyyden periaate, joka sekin on joissakin piireissä nostettu ikään kuin uutena asiana esille. Itse kyllä muistan jo 80-luvulla nuorena metsäylioppilaana perehtyneeni kestävyyden eri ulottuvuuksiin heti ensimmäisestä opiskelusyksystä alkaen. Kokonaiskestävyys – sisältäen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja myös kulttuurisen kestävyyden – on ollut esimerkiksi metsävarojen hyödyntämistä, hoitoa ja käyttöä ohjaava keskeinen periaate Suomessa jo kauan. ”Metsää älköön hävitettäkö” oli keskeinen viesti pian sotien jälkeen uudistetussa metsälaissa. Uskon, että sama periaate ”viljele ja varjele maatasi” pätee myös vaikkapa maatalouden harjoittamiseen.

Biotaloutemme kunniakkaaseen historiaan kuuluu mm. tervanpolttoa, tärpätin valmistusta, myös viinanpolttoa 🙂 , maatalouden tärkkelystuotteiden jatkojalostamista, xylitolin tuotantoa, paperin, puun, sellun, kartongin ja muiden puutuotteiden lisäksi myös lukuisten metsäteollisuuden ”sivutuotteiden” valmistusta jne. jne. Sotavuosina puun kaasutukseen perustuvaa teknologiaa kehitettiin pitkälle. Vanhempi väki muistaa häkäpönttöautot.

Vaurastumisen myötä monet vanhat keksinnöt unohdettiin. Esimerkiksi puukaasulla toimivat ajoneuvot olivat köyhyyden symboli, ja sodan jälkeistä maailmaa alettiin rakentaa paljolti fossiilisten polttoaineiden varaan. Onko nyt ikään kuin nöyrrytty ja luonnonvarojen ehtyessä palattu takaisin perusasioiden äärelle?

No, tämä ehkä hiukan kyyninen ajattelu ei tietysti johda mihinkään. Nyt täytyy iloita siitä, että aiempaa laajemmissa piireissä (myös kovassa ”busineksessa”) aletaan oikeasti nähdä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät valtavat mahdollisuudet – toivottavasti kestävästi.

Luonnonvara-alan elinkeinoja on suuren yleisön joukossa jossain määrin pidetty laskevan auringon toimialoina, mutta tilanne on itse asiassa päinvastoin. TEM:n biotalousryhmän julkaisussa on mm. nostettu esille visio suomalaisesta ”fotosynteesiklusterista, joka kattaa kaikki bioraaka-ainetta jalostavat alta mukaan lukien luontoympäristöstä saatavat palvelut.” Yhtä kaikki nähdään, että ”vuonna 2040 voidaan bioraaka-aineesta valmistaa melkeinpä mitä vaan.” Insinööriosaamisen rinnalle nostetaan kuitenkin ekologinen ymmärrys ja ekosysteemitieto.

Myös SITRAn teeseissä biotalous on vahvasti esille. SITRAssa julkaisuissa korostuu ”uusiutuvien luonnonvarojen vastuullinen ja älykäs käyttö sekä kestävä hyvinvointi”. Mielenkiintoista on havaita, miten SITRAn viisaat toteavat, että ”biotalous haastaa keskittyneen yhteiskuntamallin” ja että ”kestäville biotalouden lähiratkaisuille on merkittävää kysyntää”.

Hienoja ajatuksia. Kyse on lopulta perusasioista, joiden varaan tätä maailmaa rakentaa. Metsät, suot ja pellot – siis maaseudun raaka-ainelähteet – ovat olleet, ovat nyt ja ovat myös tulevaisuudessa hyvinvointimme perustana. Pikkaisen me luonnonvara-alan toimijat voimme myös röyhistää rintaa. Olemme tainneet sittenkin olla aikaamme edellä!

Sisä-Suomen Metsäpäivän antia

Kautta aikoihin ensimmäinen Sisä-Suomen Metsäpäivä on onnistuneesti takana. FinnMETKOn yhteydessä järjestetty tapahtuma tarjosi kokonaisvaltaisen paketin ajankohtaisia metsäasioita niin metsäteollisuuden, metsänomistajien, koneyrittäjien kuin luonnonsuojelunkin näkökulmasta.

Aluejohtaja Helena Reiman Suomen metsäkeskuksesta loi katsauksen Keski-Suomen metsäsektoriin. Reimanin mukaan maakunnan metsät ovat hyvässä kasvukunnossa, ja metsäluonto monipuolista. Reiman uskoo, että Keski-Suomen metsistä saadaan jatkossa yhä enemmän työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia.

Valtiovallan näkökulmaa toivat esille ylijohtaja Juha Ojala maa- ja metsätalousministeriöstä ja strateginen johtaja Sixten Sunabacka työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ojala on huolissaan siitä, että puuvarojamme hyödynnetään liian vähän. Hänen mukaansa Suomen metsien hakkuita voisi kasvattaa välittömästi 10-15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsien hyvä hoito ja metsissä tehdyt mittavat investoinnit tulisi hyödyntää tehokkaammin ja samalla löytää puuraaka-aineelle uutta käyttöä. Ojala uskoo puunkäytön kasvuun mm. bioenergian tuotannossa, biokemikaalien ja biopolttoaineiden tuotannossa, pakkausmateriaaleissa sekä puurakentamisessa. Myös Sunabacka korosti sitä, että puulle tulee aktiivisesti etsiä uusia käyttömuotoja.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola peräsi lisää puun käyttöön perustuvia investointeja, lisää puunostajia sekä elinkeinolähtöistä metsänomistusta. Tiirola on huolissaan metsätilojen pirstoutumisesta ja metsänomistajien ikääntymisestä. Metsätilarakenteen kehittämiseksi Tiirola esittääkin sukupolvenvaihdoshuojennuksen ulottamista myös metsäkiinteistöihin.

Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja Asko Piirainen puolestaan nosti esille puuhuollossa toimivien yrittäjien kokemat haasteet. Koneyrittäjät kaipaavat Piiraisen mukaan ”vapaata kasvutilaa”, osaavaa työvoimaa ja pitkäjänteistä, selkeää energiapolitiikkaa. Lisäksi yrittäjien näkökulmasta puukuljetusten logistiikka on liiaksi organisaatiosidonnaista.”Avoimemmat logistiset järjestelmät voisivat tehostaa kuljetuksia”, Piirainen uskoo.

Johtaja Ari Eini Suomen metsäkeskuksesta puolestaan kertoi metsäkeskusuudistuksesta ja metsäkeskuksen palvelutarjonnasta. 13 maakunnallista metsäkeskusta fuusioitiin 1.1.2012 yhdeksi valtakunnalliseksi toimijaksi, joka toimii MMM:n ohjauksessa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava puolestaan toi esille metsien suojelunäkökulmaa. Sulkava kävi esityksessään läpi mm. nk. METSO-kriteerejä ja perusmetsätalouteen kytkeytyviä luonnonhoitotoimenpiteitä. Sulkava kuvaili myös näkemyksiään ilmastoystävällisestä metsätaloudesta.

Alkuiltapäivän paneelikeskustelun pääteema liittyi puumarkkinoiden toimivuuteen. Ennen varsinaisen keskustelun alkua panelistit Jorma Länsitalo (Stora Enso), Pekka S. Rajala (UPM Metsä), Kai Merivuori (Suomen Sahat), Mikko Tiirola (MTK) sekä Jussi Kumpula (Metsähallitus) kertoivat näkemyksistään puukaupan piristämiseksi. Yksityisten metsänomistajien ikääntyminen on kaikkien panelistien huoli. ”Harvaa avaintoimialaa eläkeläiset pyörittävät”, panelissa lohkaistiin. Stora Enson Jorma Länsitalo muistutti siitä, ettei ole olemassa passiivisia metsänomistajia. Ongelma on pikemminkin siinä, että metsäorganisaatiot eivät tavoita oikealla tavalla potentiaalisia puunmyyjiä. Metsähallituksen metsätalouden johtaja Jussi Kumpula korosti asiakaslähtöisyyden ja luottamuksen, mutta myös yhteiskunnan päätöksenteon merkitystä puukaupan edellytysten luojana.

Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola valotti omassa puheenvuorossaan erityisesti metsäalan koulutuksen ja osaavan työvoiman saannin merkitystä. Kannattavan koneyrittäjyyden näkökulmasta ammattitaitoisen työvoiman saaminen on eräs alan kohtalonkysymyksistä.

Aluejohtaja Pauli Rintala Järvi-Suomen Metsänomistajien liitosta puolestaan kävi esityksessään läpi uudistuvaa puutavaran mittauslakia erityisesti energiapuun mittauksen näkökulmasta. Uudistuksen yhteydessä myös energiapuukauppa tulee lain piiriin. Uusi laki astunee voimaan 1.1.2013.

Bioenergia-asiantuntija Markku Paananen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta loi katsauksen energiapuun käytön kehitykseen Keski-Suomessa. Maakunnassa on tehty bioenergiaan liittyvää määrätietoista kehitystyötä jo liki 20 vuotta, mutta edelleen esimerkiksi energiapuun korjuuseen ja käyttöön liittyy merkittäviä haasteita. ”Panoksia kehittämistyöhön tarvitaan edelleen, mutta alalla on suuria mahdollisuuksia”, Paananen uskoo.

Alustajien puheenvuoroihin pääsee lähiaikoina tarkemmin tutustumaan esimerkiksi Keski-Suomen Metsänhoitajat ry:n nettisivuilla. Käy kurkistamassa!

Tapahtumia pukkaa…

Keuruulla vietetään Bioenergiapäivää 30.5.2012. Ohjelmassa on alustuksia lämmöntuotannon haasteista, biomassan hankintaketjun vaiheista sekä energiantuotantolaitteista. Myös paikalliset yritykset ovat vahvasti esillä. Kannattaa siis kiiruhtaa Keurusselälle tämän kuun lopussa! Ohjelman ja ilmoittautumisohjeet löydät tästä linkistä.

Myös loppukesän ja alkusyksyn kalentereita kannattaa jo kurkistaa ja tehdä itselle aikatauluvarauksia. FinnMETKO 2012-konemessujen yhteydessä perjantaina 31.8.2012 järjestetään Sisä-Suomen Metsäpäivä. Paikkana siis Jämsänkoski. Ohjelmaluonnos lupaa kovan tason puheenvuoroja ja nimekkäitä esiintyjiä. Tapahtumateltassa pääsee vierailemaan myös metsäyritysten ja –organisaatioiden neuvontanurkkauksissa.

Puheenvuorojen teemat vaihtelevat metsäpolitiikasta, puumarkkinoista ja koulutuksesta koneyrittäjyyteen, luonnonsuojelukysymyksiin ja energiapuuasioihin. Terveisiä kuullaan mm. ministeriöiden kärkinimiltä, yritysten metsäpäälliköiltä, metsäntutkijoilta ja myös keskisuomalaisilta toimijoilta, joukossa mm. tutut bioenergiamiehet Markku Paananen ja Pekka-Juhani Kuitto ja luonnonsuojeluaktiivi Risto Sulkava. ”Metsäpäälliköiden kehityskeskustelussa” yritetään kaivaa tutun metsäradioäänen, Jyri Makkosen, johdolla piristysruiskeita puumarkkinoille. Luvassa on varmasti värikästä keskustelua!

Tapahtuman taustalla on iso joukko metsäalan toimijoita. Jos suunnitelmissasi on pistäytyä FinnMETKOssa, varaa siis visiittiisi perjantai 31.8. Messulipulla pääset ilmaiseksi metsäpäivän suurtelttaan.

Katso lisätietoja tapahtumasta: http://www.finnmetko.fi/ ja myöhemmin myös http://www.keskisuomenmetsanhoitajat.fi. Aikataulu ja ohjelma täsmentynevät lähiaikoina.

*****

Syyskuun loppupuolella 2012 Keski-Suomessa kisaillaan metsätaitoilun Suomen mestaruuksista. Tällä ammattilaistapahtumalla on pitkät perinteet, sillä Laukaassa kilvoitellaan jo 65:ttä kertaa Suomen Metsäurheiluliiton kesämestaruuksista. Kilpailijat mittelevät ammatillista osaamistaan erilaisilla tehtävärasteilla. Tehtävänä on mm. arvioida puuston kokonaistilavuutta, runkolukua ja pohjapinta-alaa tai yksittäisen puun pituutta ja tukkipuuosuutta. Metsikkötasolla määritellään mm. kehitysluokka ja metsätyyppi. Yleisessä sarjassa kilpailuun kuuluu myös suunnistus.

Suomen mestarilta edellytetään paitsi huipputulosta taitotehtävissä, niin myös hyvää fyysistä kuntoa ja suunnistusosaamista  – kaikki asioita joita metsä- ja luonnonvara-alalla edelleenkin tarvitaan. Tätäkin tapahtumaa voi yleisö mennä vapaasti seuraamaan. Merkkaa kalenteriisi lauantai 22.9.2012, jolloin Laukaassa kisaillaan henkilökohtaisessa kilpailussa. Tapahtuman järjestämisestä vastaavan Jymy ry:n nettisivuja kannattaa seurata. Ohjelma ja aikataulu tarkentuvat tämänkin tapahtuman osalta lähiaikoina.