Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: metsätalous

Bioenergiaosaajien päätösseminaari 19.4.2013

 ”Bioenergiaosaaja -koulutus korkeakoulutetuille” -koulutuksemme alkaa olla kalkkiviivoilla Jyväskylässä viime syksynä aloittaneen ryhmän osalta.

15 täydennyskoulutettavaamme esittelee henkilökohtaisia kehittämistöitään perjantaina 19.4.2013 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tule kuulolle JAMKin pääkampuksen auditorio Valjakkaan klo 9-16. Ohjelmassa on ajankohtaista asiaa bioenergiatoimialan laajalta kentältä. Kaikki aiheet ovat taatusti työelämälähtöisiä, yritysten tai muiden organisaatioiden tarpeista nousseista kehittämistehtäviä.

Päivän ohjelma on koottu erilaisiin teemakokonaisuuksiin. Tule koko päiväksi tai valitse itseäsi kiinnostava teema ja piipahda paikalla vaikka lyhyen aikaa! TERVETULOA kuulemaan asiantuntevia puheenvuoroja ja toki myös keskustelemaan!!

Päivän ohjelma:

8:30 Aamukahvit

9:00 Seminaarin avaus. Koulutuksen vastuuopettaja ja päivän puheenjohtaja. Hannariina Honkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Biopolttoaineiden toimitusvarmuus ja laatu:

9:10 Dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon mallikehikko Suomen raaka- ja energiapuun markkinoista. Hannu Koskinen

9:30 Biomateriaalin kuiva-ainetappioiden määritysmenetelmistä. Jari Martiskainen

9:50 Hukkalämmön hyödyntäminen hakkeen kuivauksessa, kannattavuustarkastelu. Pentti Kupari

10:10 Metsäpolttoaineiden toimitusraportoinnin tiedonsiirron luotettavuuden tarkastelu. Mari Vasara

10:30 Tauko

10:50 Tapaus Kummunsuo – ympäristölupaprosessi. Jonna Löfqvist

 Energiantuotanto ja ympäristö:

11:10 Selvitys lämmöntalteenottopesurin markkinoista. Vilma Moilanen

11:30 Lento- ja pohjatuhkan laadunvalvonta ja hyötykäyttö Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksissa. Niina Mattila

11:50 Bioenergialla tuotetun sähkön vihreys – alkuperätakuut ja vihreät sertifikaatit. Kari Aarnos

12:10 Lounastauko (omakustanteinen)

Kestävän liiketoiminnan edistäminen:

13:00 Vaihtoehdot lietteiden ja biojätteiden käsittelyyn ja hyötykäyttöön Saarijärven seutukunnalla. Mari Korhonen

13:20 Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II: kestävyyden analyysityökalu. Hanna Hauvala

13:40 Sähköisellä markkinoinnilla liiketoimintaa, ajatuksia oman yrityksen perustamiseksi. Mikko Palsa

Tutkimuslaitosympäristöjen kehittäminen ja demostraatiot:

14:00 Arkkitehtuurikilpailu osana Tarvaalan Biotalouskampuksen kehittämistä. Tuula Salminen

14:20 Kahvitauko

14:40 Biopolttoaineen lämpöarvon määrittäminen ja polttoaineanalyysilaboratorion toimintojen kehittäminen. Annika Manninen

15:00 JAMKin logistiikkalaboratorion Bulk-kuljetinjärjestelmä –oppimisympäristön kehittäminen liittyen biomassan materiaalikäsittelyyn. Pekka Lehtonen

15:20 Mikromittakaavan CHP-demonstraatiolaitteiston kokoonpano ja toiminta. Marko Rasi

15:40 Loppuyhteenveto ja päivän päätös, Hannariina Honkanen 

 

Ohjelman aikatauluineen löydät myös Bioenergiakeskuksen sivuilta.

Ajatuksia bioenergiapulpetista

Tämän blogitekstin on laatinut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa parhaillaan opiskeleva ja työharjoitteluun juuri siirtynyt Annika Manninen.

Metsätalousinsinöörinä tunsin heti suurta lukkarinrakkautta bioenergia-asioihin. Puut ja turpeet, eli monet luonnonantimet oli jo aiemmissa opinnoissani käyty perusteellisesti läpi mittayksiköinä, metsänhoidon harjoitustöinä, tuottavuuslaskelmina jne. Opiskeluajan ensimetreillä tuli jo tunne, että metsäluonto tarjoaa valtavan reservin kaikkeen ihmisten hyödyntämiin tarpeisiin, visakoivusta turvemättäisiin.

Meneillään olevassa bioenergiakoulutuksessa tunnen jalostuvani kuin haapatukki: metsätalouden perusosaaminen hioutuu kohti asiantuntijuutta. Matkalla saan mukaani laaja-alaista tietoa niin savupiipun päästöistä kuin turvesoiden värjäämistä vesistöistä. Molempien taustalla on kuitenkin kyse siitä, että tuotetaan tuhansille ja taas tuhansille ihmisille lämpöä, valoa – ja myös työtä.

Niin kuin aina uuden oppiminen, tuo tämäkin koulutus lisää ideoita kehittää tätä alaa. Ei riitä, että osaamme laskea, kuinka monta vaarallista hiukkasta sieltä savupiipusta tuprahtaa tunnin aikana. Meidän on hahmotettava ja ymmärrettävä, mitkä kaikki asiat ylimääräisiin hiukkasiin ovat vaikuttaneet. Käytännön kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä uusien asioiden eteenpäin viemiseksi.

Tässä yhteydessä tuntuukin yllättävältä, miten nihkeästi esimerkiksi bioenergia-alan isot ja merkittävät toimijat ovat suhtautuneet yhteistyöhän meidän Bioenergiaosaaja –koulutuksessa olevien harjoittelupaikkojen suhteen. Säästöt, lomautukset ja kaiken kattavat supistukset tuntuvat säikäyttäneen jopa ”ilmaisen työvoiman” rekrytoinnin.

Pienemmät toimijat/ organisaatiot sen sijaan näyttävät olevan taipuisampia. Heillä päätöksenteko ei kestä seitsemää palaveria ja kuutta johtoryhmän kokousta, vaan vastauksen saa ”yön yli” miettimisen jälkeen siihen, onko heitetty idea heidän toimintaansa sopiva. Näkisin, että palaute, ideoiden kehittäminen ja toteutus onkin pienemmissä yksiköissä monta kertaa joustavaa. Uusiakin toimintamalleja voi kokeilla aivan ruohonjuuritasolla.

Harjoitteluun on osoitettu merkittävä aika koulutuksestamme. Ensi huhtikuussa olemme viisaampia, kun kokoamme yhteenvedot kaikkien uusien bioenergiaosaajien harjoittelukokemuksista. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla kurssikavereiden terveisiä siitä, mitä kahden kuukauden intensiivinen harjoittelujakso on tarjonnut. Uskon, että alan osaajille on tarvetta ja että tulevaisuus on valoisa – vaikka harjoittelupaikkoja pitikin kivien ja kantojen takaa metsästää.

On hyvä, että esimerkiksi EU:n kautta erilaisille innovaatioille, hankkeille ja projekteille on löytynyt rahoitusta käytännön toimintoihin. Uskon, että bioenergiaosaamiselle ja alan kehitystyölle on jatkossa(kin) kova kysyntä.

Metsäenergia suonsilmässä?

HUOM. Tämän blogitekstin on kirjoittanut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa opiskeleva Hannu Koskinen.

Mikäli julkishallinnosta peräisin olevia tiedotteita ja ohjelmajulistuksia on uskominen, metsästä peräisin olevalla bioenergialla on suuri tulevaisuus jo lähitulevaisuudessa Suomen energiahuollossa. Osittain tämän uskoo ja käytännössä huomaakin – onhan esimerkiksi Keski-Suomessa bioenergialla jo nyt merkittävä, kansalliset lähiajan tavoitteet ylittävä osuus kokonaisenergian tuotannosta.

Valtakunnallisella tasolla eräs merkittävimpiä metsäalaa ja siten metsäenergian saatavuutta koskeva linjanveto on Metsä-alan strateginen ohjelma 2011-2015 sekä siihen liittyvä Kansallinen metsäohjelma 2015. Näiden ohjelmien ylimpänä tavoitteena on metsäalan ’nostaminen suosta’ ja sen arvonmuodostuksen monipuolistaminen.

Tässä yhteydessä ilmastonmuutoksen ehkäisy ja energiahuollon turvaaminen tarjoavat suurimmalle osalle kansalaisista hyväksyttävän lähtökohdan metsäsektorin kohottamiseksi takaisin menneiden vuosikymmenten merkitykseen. Myös alueellisilla toimijoilla, maakuntaliitot etunenässä, on korkeat ja jalot tavoitteet metsäenergian suhteen. Maakuntaliitoissa pohditaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemistä, energiahuollon omavaraisuutta ja alueiden taloudellisia näkökohtia.

Ohjelmia ja niiden strategioita hiomaan on perustettu toinen toistaan vaikutusvaltaisemmista jäsenistä koostuvia työryhmiä ja komiteoita. Kun seuraa ruohonjuuritasolta energiahuollon toteutumista Suomessa ylipäätään ja sen maakunnissa erityisesti, ei voi kuin ihmetellä sitä ristivetoa, joka alueellisen lämpövoimalaitoksen kattilan alla vallitsee ennenkuin ensimmäistäkään megawattituntia energiaa on tuotettu. Ristiveto ilmenee mielestäni tavoitteiden asetannan ja niiden realistisuuden sekä käytännön toteutuksen välillä.

Realismia on, että tarvitsemme kylmässä ja pimeässä ilmanalassa energiaa jo lämmittämiseen sekä valaistukseen aivan eri mittakaavassa kuin eteläeurooppalaiset. Emme siis voi suoraviivaisesti verrata energian tuotantotapoja ja kulutusta, täällä kun päivä paistaa niin suopeasti kuin etelässä ainoastaan pari päivää kesäisin. Tämä mitä yksinkertaisin perusasia vaikuttaa liian usein unohtuvan.

Voimalahankkeet käyvät läpi jos jonkinlaiset kädenväännöt lupaprosesseissa eri intressiryhmien välillä alkaen itseään vihreinä luonnonystävistä pitävistä kansalaisista aina yltiöindividualistisiin kapitalismin tukipilareihin. Ja kun voimalaitos sitten vihdoin viimein on valmis, saattaakin ilmetä kuten pahimmissa komedioissa, että laitos edustaa vääränlaista tekniikkaa ’väärässä paikassa’.

Metsäenergian täysimittainen hyödyntäminen jää vain haaveeksi, kun ei sitä turvettakaan tahdo saada suosta kaivettua tukipolttoaineeksi. Seuraavaksi esitetäänkin kivihiilen polttoa ko. laitoksessa energian saannin turvaamiseksi, ikäänkuin draamassa ei vielä olisi koomisia piirteitä tarpeeksi.

Joidenkin ohjelmien pääkohdaksi valittu ”metsäenergian puunhankinnan pullonkaulojen poistaminen” on luku sinänsä, työtä riittää jos vain käytännön tekemiseen pääsisi siirtymään.

Vaikutelmani on, että kiirettä tulee pitämään, jos 2020 asetettuihin tavoitteisiin todella, käytännössä, halutaan päästä. Mahdollisia tukoksia, jotka metsäenergiaohjelmat suonsilmään ovat ajaneet, voi vain arvailla. Arvaisin taloudellisella taantumalla ja asenteilla / asennekasvatuksella olevan jonkinlaista osuutta asiaan. Taloudellisen taantuman piikkiin tilanteen voi laittaa syystä, että koetaan, ettei ole varaa kehittää ja kokeilla uusia menetelmiä. Asenteet puolestaan vaikuttavat taustalla, kun uudet toimintatavat ja teknologia koetaan hankaliksi edes kokeilla tosissaan, kun on tämä (vakavan) taantuman uhkakin.

Asennekasvatuksella on joskus kauaskantoiset siivet. Puunpolttohan on jotain muuta kuin modernia, saasteetonta tapaa tuottaa energiaa – näinhän tuo ajatuskulku näyttää käyvän valitettavan usein.

Keisarin uudet vaatteet?

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, tavataan sanoa. Olen viime aikoina pohtinut ”uuden” ja trendikkään toimialan, biotalouden, vapaasti suomennettuna luonnonvaratalouden syntyjä syviä.

Onko loppujen lopuksi keksitty mitään oleellista uutta? Entä nostaako hienolta kalskahtava termi oikeasti esille jotain uudenlaisia ajatuksia, innovatiivisia avauksia? Jos hiukan googlettaa, huomaa helposti, että biotalous (bioeconomy) käsitteenä on vain muutaman vuoden vanha. Mutta ovatko biotalouteen liitetyt sisällöt yhtä lailla aivan uutta ja mullistavaa?

Uskallan sanoa napakasti: EI pidä paikkaansa! Ainakin luonnonvara-alalla, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, on iän kaiken noudatettu biotalouden keskeisiä kriteerejä. Esimerkkinä kestävyyden periaate, joka sekin on joissakin piireissä nostettu ikään kuin uutena asiana esille. Itse kyllä muistan jo 80-luvulla nuorena metsäylioppilaana perehtyneeni kestävyyden eri ulottuvuuksiin heti ensimmäisestä opiskelusyksystä alkaen. Kokonaiskestävyys – sisältäen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja myös kulttuurisen kestävyyden – on ollut esimerkiksi metsävarojen hyödyntämistä, hoitoa ja käyttöä ohjaava keskeinen periaate Suomessa jo kauan. ”Metsää älköön hävitettäkö” oli keskeinen viesti pian sotien jälkeen uudistetussa metsälaissa. Uskon, että sama periaate ”viljele ja varjele maatasi” pätee myös vaikkapa maatalouden harjoittamiseen.

Biotaloutemme kunniakkaaseen historiaan kuuluu mm. tervanpolttoa, tärpätin valmistusta, myös viinanpolttoa 🙂 , maatalouden tärkkelystuotteiden jatkojalostamista, xylitolin tuotantoa, paperin, puun, sellun, kartongin ja muiden puutuotteiden lisäksi myös lukuisten metsäteollisuuden ”sivutuotteiden” valmistusta jne. jne. Sotavuosina puun kaasutukseen perustuvaa teknologiaa kehitettiin pitkälle. Vanhempi väki muistaa häkäpönttöautot.

Vaurastumisen myötä monet vanhat keksinnöt unohdettiin. Esimerkiksi puukaasulla toimivat ajoneuvot olivat köyhyyden symboli, ja sodan jälkeistä maailmaa alettiin rakentaa paljolti fossiilisten polttoaineiden varaan. Onko nyt ikään kuin nöyrrytty ja luonnonvarojen ehtyessä palattu takaisin perusasioiden äärelle?

No, tämä ehkä hiukan kyyninen ajattelu ei tietysti johda mihinkään. Nyt täytyy iloita siitä, että aiempaa laajemmissa piireissä (myös kovassa ”busineksessa”) aletaan oikeasti nähdä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät valtavat mahdollisuudet – toivottavasti kestävästi.

Luonnonvara-alan elinkeinoja on suuren yleisön joukossa jossain määrin pidetty laskevan auringon toimialoina, mutta tilanne on itse asiassa päinvastoin. TEM:n biotalousryhmän julkaisussa on mm. nostettu esille visio suomalaisesta ”fotosynteesiklusterista, joka kattaa kaikki bioraaka-ainetta jalostavat alta mukaan lukien luontoympäristöstä saatavat palvelut.” Yhtä kaikki nähdään, että ”vuonna 2040 voidaan bioraaka-aineesta valmistaa melkeinpä mitä vaan.” Insinööriosaamisen rinnalle nostetaan kuitenkin ekologinen ymmärrys ja ekosysteemitieto.

Myös SITRAn teeseissä biotalous on vahvasti esille. SITRAssa julkaisuissa korostuu ”uusiutuvien luonnonvarojen vastuullinen ja älykäs käyttö sekä kestävä hyvinvointi”. Mielenkiintoista on havaita, miten SITRAn viisaat toteavat, että ”biotalous haastaa keskittyneen yhteiskuntamallin” ja että ”kestäville biotalouden lähiratkaisuille on merkittävää kysyntää”.

Hienoja ajatuksia. Kyse on lopulta perusasioista, joiden varaan tätä maailmaa rakentaa. Metsät, suot ja pellot – siis maaseudun raaka-ainelähteet – ovat olleet, ovat nyt ja ovat myös tulevaisuudessa hyvinvointimme perustana. Pikkaisen me luonnonvara-alan toimijat voimme myös röyhistää rintaa. Olemme tainneet sittenkin olla aikaamme edellä!

”Metsään huutamalla ääni menee hukkaan!”

”Sen sijaan metsänhoitoyhdistyksen valtuustovaaleissa ääntään kannattaa käyttää.” Näin kehottaa metsänhoitoyhdistysten väki metsänomistajia aktiivisuuteen parhaillaan käynnissä olevissa mhy:n valtuustovaaleissa.

Metsäsektorilla on tulossa lukuisia muutoksia jatkossa niin metsänhoitoyhdistys-, metsävero-, metsätuho- kuin kemera -lakiinkin. Lisäksi pienpuun energiatuki on edelleen Euroopan komission käsittelyssä. Seurattavaa riittää! Niinpä metsänomistajat ovat tärkeiden valintojen edessä. Toimintaympäristön ja –edellytysten muuttuessa on valtuutettujen turvattava metsänomistajille tulevat palvelut ja päätettävä niiden hinnoitteluperusteet. Edunvalvonta moninaisuudessaan on tärkein tehtävä!

Metsänomistajat ovat saaneet viime vuosina puunmyyntituloja täällä Keski-Suomessa 120–150 miljoonaa euroa vuodessa. Hakkuumäärät ja siitä saatavat tulot ovat vaihdelleet paljon eri vuosien välillä, mutta suunta on kuitenkin ollut alaspäin. Syynä tähän on se, että yksityismetsien osuus koko hakkuumäärästä on pudonnut ja on nyt noin 75 %, kun se 2000-luvun alussa oli enemmän kuin 80 %. Etämetsänomistajat myyvät puuta harvemmin ja epäsäännöllisemmin kuin esim. metsälönsä kotikunnassa asuvat maanviljelijät.  Taimikonhoitorästejäkin on liian monella metsänomistajalla. Niinpä metsänomistajien aktivoinnissa riittää niin metsänhoitoyhdistyksillä kuin muullakin metsäväellä työmaata.

Maakuntamme kantorahatulosta arviolta 80 % käytetään Keski-Suomessa, joten sektorin aluetalousvaikutus on merkittävä. Lisäksi metsäteollisuus työllistää täällä vajaat 6 000 henkilöä ja metsätalous vajaat 2 000 henkilöä.  Metsä tätä maakuntaa kovasti siis pyörittää. Vuotuisen kasvun perusteella olisi kuitenkin varaa lisätä metsän kestäviä hakkuita yli 10 %. Potentiaalia puun käytön kaikille muodoille on.

Metsällä on kuitenkin myös monia muita arvoja. Minulle metsä on työympäristö, pankki, virkistyskohde, polttoainevarasto, sijoituskohde, ruoka-aitta, eläinpuisto, kasvitarha, kulttuurimaisema, askartelutarvikevarasto, asuinympäristö, elämyspuisto ja sielunmaisema. Mitä se on Sinulle?

Entä haluatko vaikuttaa metsiesi edunvalvontaan näiden monipuolisten arvojen pohjalta? Nyt on tarjolla 71 ehdokasta Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen valtuustoon vuosille 2013–2016. Voit olla valitsemassa meistä 39 tähän maan toiseksi suurimpaan metsänhoitoyhdistykseen, jotta äänesi ei mene hukkaan. Ajatuksiamme löydät täältä: http://www.mhy.fi/keskisuomi/ehdokaslista2012/fi_FI/ehdokaslista/.

 

Hyvää metsäistä syksyä!

 

Liisa Vesterinen, metsänomistaja Keuruulta

Sisä-Suomen Metsäpäivän antia

Kautta aikoihin ensimmäinen Sisä-Suomen Metsäpäivä on onnistuneesti takana. FinnMETKOn yhteydessä järjestetty tapahtuma tarjosi kokonaisvaltaisen paketin ajankohtaisia metsäasioita niin metsäteollisuuden, metsänomistajien, koneyrittäjien kuin luonnonsuojelunkin näkökulmasta.

Aluejohtaja Helena Reiman Suomen metsäkeskuksesta loi katsauksen Keski-Suomen metsäsektoriin. Reimanin mukaan maakunnan metsät ovat hyvässä kasvukunnossa, ja metsäluonto monipuolista. Reiman uskoo, että Keski-Suomen metsistä saadaan jatkossa yhä enemmän työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia.

Valtiovallan näkökulmaa toivat esille ylijohtaja Juha Ojala maa- ja metsätalousministeriöstä ja strateginen johtaja Sixten Sunabacka työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ojala on huolissaan siitä, että puuvarojamme hyödynnetään liian vähän. Hänen mukaansa Suomen metsien hakkuita voisi kasvattaa välittömästi 10-15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsien hyvä hoito ja metsissä tehdyt mittavat investoinnit tulisi hyödyntää tehokkaammin ja samalla löytää puuraaka-aineelle uutta käyttöä. Ojala uskoo puunkäytön kasvuun mm. bioenergian tuotannossa, biokemikaalien ja biopolttoaineiden tuotannossa, pakkausmateriaaleissa sekä puurakentamisessa. Myös Sunabacka korosti sitä, että puulle tulee aktiivisesti etsiä uusia käyttömuotoja.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola peräsi lisää puun käyttöön perustuvia investointeja, lisää puunostajia sekä elinkeinolähtöistä metsänomistusta. Tiirola on huolissaan metsätilojen pirstoutumisesta ja metsänomistajien ikääntymisestä. Metsätilarakenteen kehittämiseksi Tiirola esittääkin sukupolvenvaihdoshuojennuksen ulottamista myös metsäkiinteistöihin.

Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja Asko Piirainen puolestaan nosti esille puuhuollossa toimivien yrittäjien kokemat haasteet. Koneyrittäjät kaipaavat Piiraisen mukaan ”vapaata kasvutilaa”, osaavaa työvoimaa ja pitkäjänteistä, selkeää energiapolitiikkaa. Lisäksi yrittäjien näkökulmasta puukuljetusten logistiikka on liiaksi organisaatiosidonnaista.”Avoimemmat logistiset järjestelmät voisivat tehostaa kuljetuksia”, Piirainen uskoo.

Johtaja Ari Eini Suomen metsäkeskuksesta puolestaan kertoi metsäkeskusuudistuksesta ja metsäkeskuksen palvelutarjonnasta. 13 maakunnallista metsäkeskusta fuusioitiin 1.1.2012 yhdeksi valtakunnalliseksi toimijaksi, joka toimii MMM:n ohjauksessa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava puolestaan toi esille metsien suojelunäkökulmaa. Sulkava kävi esityksessään läpi mm. nk. METSO-kriteerejä ja perusmetsätalouteen kytkeytyviä luonnonhoitotoimenpiteitä. Sulkava kuvaili myös näkemyksiään ilmastoystävällisestä metsätaloudesta.

Alkuiltapäivän paneelikeskustelun pääteema liittyi puumarkkinoiden toimivuuteen. Ennen varsinaisen keskustelun alkua panelistit Jorma Länsitalo (Stora Enso), Pekka S. Rajala (UPM Metsä), Kai Merivuori (Suomen Sahat), Mikko Tiirola (MTK) sekä Jussi Kumpula (Metsähallitus) kertoivat näkemyksistään puukaupan piristämiseksi. Yksityisten metsänomistajien ikääntyminen on kaikkien panelistien huoli. ”Harvaa avaintoimialaa eläkeläiset pyörittävät”, panelissa lohkaistiin. Stora Enson Jorma Länsitalo muistutti siitä, ettei ole olemassa passiivisia metsänomistajia. Ongelma on pikemminkin siinä, että metsäorganisaatiot eivät tavoita oikealla tavalla potentiaalisia puunmyyjiä. Metsähallituksen metsätalouden johtaja Jussi Kumpula korosti asiakaslähtöisyyden ja luottamuksen, mutta myös yhteiskunnan päätöksenteon merkitystä puukaupan edellytysten luojana.

Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola valotti omassa puheenvuorossaan erityisesti metsäalan koulutuksen ja osaavan työvoiman saannin merkitystä. Kannattavan koneyrittäjyyden näkökulmasta ammattitaitoisen työvoiman saaminen on eräs alan kohtalonkysymyksistä.

Aluejohtaja Pauli Rintala Järvi-Suomen Metsänomistajien liitosta puolestaan kävi esityksessään läpi uudistuvaa puutavaran mittauslakia erityisesti energiapuun mittauksen näkökulmasta. Uudistuksen yhteydessä myös energiapuukauppa tulee lain piiriin. Uusi laki astunee voimaan 1.1.2013.

Bioenergia-asiantuntija Markku Paananen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta loi katsauksen energiapuun käytön kehitykseen Keski-Suomessa. Maakunnassa on tehty bioenergiaan liittyvää määrätietoista kehitystyötä jo liki 20 vuotta, mutta edelleen esimerkiksi energiapuun korjuuseen ja käyttöön liittyy merkittäviä haasteita. ”Panoksia kehittämistyöhön tarvitaan edelleen, mutta alalla on suuria mahdollisuuksia”, Paananen uskoo.

Alustajien puheenvuoroihin pääsee lähiaikoina tarkemmin tutustumaan esimerkiksi Keski-Suomen Metsänhoitajat ry:n nettisivuilla. Käy kurkistamassa!

Tapahtumia pukkaa…

Keuruulla vietetään Bioenergiapäivää 30.5.2012. Ohjelmassa on alustuksia lämmöntuotannon haasteista, biomassan hankintaketjun vaiheista sekä energiantuotantolaitteista. Myös paikalliset yritykset ovat vahvasti esillä. Kannattaa siis kiiruhtaa Keurusselälle tämän kuun lopussa! Ohjelman ja ilmoittautumisohjeet löydät tästä linkistä.

Myös loppukesän ja alkusyksyn kalentereita kannattaa jo kurkistaa ja tehdä itselle aikatauluvarauksia. FinnMETKO 2012-konemessujen yhteydessä perjantaina 31.8.2012 järjestetään Sisä-Suomen Metsäpäivä. Paikkana siis Jämsänkoski. Ohjelmaluonnos lupaa kovan tason puheenvuoroja ja nimekkäitä esiintyjiä. Tapahtumateltassa pääsee vierailemaan myös metsäyritysten ja –organisaatioiden neuvontanurkkauksissa.

Puheenvuorojen teemat vaihtelevat metsäpolitiikasta, puumarkkinoista ja koulutuksesta koneyrittäjyyteen, luonnonsuojelukysymyksiin ja energiapuuasioihin. Terveisiä kuullaan mm. ministeriöiden kärkinimiltä, yritysten metsäpäälliköiltä, metsäntutkijoilta ja myös keskisuomalaisilta toimijoilta, joukossa mm. tutut bioenergiamiehet Markku Paananen ja Pekka-Juhani Kuitto ja luonnonsuojeluaktiivi Risto Sulkava. ”Metsäpäälliköiden kehityskeskustelussa” yritetään kaivaa tutun metsäradioäänen, Jyri Makkosen, johdolla piristysruiskeita puumarkkinoille. Luvassa on varmasti värikästä keskustelua!

Tapahtuman taustalla on iso joukko metsäalan toimijoita. Jos suunnitelmissasi on pistäytyä FinnMETKOssa, varaa siis visiittiisi perjantai 31.8. Messulipulla pääset ilmaiseksi metsäpäivän suurtelttaan.

Katso lisätietoja tapahtumasta: http://www.finnmetko.fi/ ja myöhemmin myös http://www.keskisuomenmetsanhoitajat.fi. Aikataulu ja ohjelma täsmentynevät lähiaikoina.

*****

Syyskuun loppupuolella 2012 Keski-Suomessa kisaillaan metsätaitoilun Suomen mestaruuksista. Tällä ammattilaistapahtumalla on pitkät perinteet, sillä Laukaassa kilvoitellaan jo 65:ttä kertaa Suomen Metsäurheiluliiton kesämestaruuksista. Kilpailijat mittelevät ammatillista osaamistaan erilaisilla tehtävärasteilla. Tehtävänä on mm. arvioida puuston kokonaistilavuutta, runkolukua ja pohjapinta-alaa tai yksittäisen puun pituutta ja tukkipuuosuutta. Metsikkötasolla määritellään mm. kehitysluokka ja metsätyyppi. Yleisessä sarjassa kilpailuun kuuluu myös suunnistus.

Suomen mestarilta edellytetään paitsi huipputulosta taitotehtävissä, niin myös hyvää fyysistä kuntoa ja suunnistusosaamista  – kaikki asioita joita metsä- ja luonnonvara-alalla edelleenkin tarvitaan. Tätäkin tapahtumaa voi yleisö mennä vapaasti seuraamaan. Merkkaa kalenteriisi lauantai 22.9.2012, jolloin Laukaassa kisaillaan henkilökohtaisessa kilpailussa. Tapahtuman järjestämisestä vastaavan Jymy ry:n nettisivuja kannattaa seurata. Ohjelma ja aikataulu tarkentuvat tämänkin tapahtuman osalta lähiaikoina.

Suo siellä humusta täällä

Artikkelin kirjoittaja on projekti-insinööri Hannu Vilkkilä Bioenergiakeskuksesta

Viime aikoina julkisuudessa ollut vesistöjen tila on saanut aikaan paljon keskusteluja. Niinpä tarkastelen tässä asiaa tieteellisesti; en ota kantaa itse ongelmaan.

Ovatko yritysten maksamat tutkimukset tiedettä vai raakaa bisnestä? Tarkasteltaessa tutkimuksia tieteen etiikan näkökulmasta ovat tulokset helposti kyseenalaistettavissa ja havaittavissa oman edun tavoitteluksi. Oman näkemykseni sekä eettisesti ajatellen, nämä julkaisut eivät ole tiedettä. ”Tieteellisen tiedonhankinnan ja poliittisen päätöksenteon raja on jätetty hämäräksi” (Haaparanta Niiniluoto 1986, 88).

Vesistöihin on tullut paljon on turvetta, kun soita on ojitettu ja metsitetty tai yritetty metsittää. Työt on aloitettu pääsääntöisesti 1960 -luvulla. Tutkimuksia on tehty metsäteollisuutta ja metsän omistajia varten. Tutkimukset painottuivat metsästä saatavaan taloudelliseen hyötyyn ja tällöin unohdettiin vesistövaikutukset, jotka ovat tulleet ajankohtaiseksi vesien pilaantumisen myötä. Voidaanko moralisoida tehtyjä virheitä, jos toimintaa jatketaan tekemättä haitoista tutkimuksia? Ovatko tutkijat tai edun saaneet tahot eettisesti vastuussa?  Keskustelun kuumetessa unohtuvat helposti muut kuormittajat. Näitä ovat mm. maatalous, teollisuus, asutus, liikenne, pöly ym. laskeumat ja pistekuormittajat.

Tutkimuksen lähtökohtana on yleensä ongelma; edellä mainitussa tapauksessa kysymys vesistön tilasta. Tutkimusta suunnittelevan tutkijan eettiset ja moraaliset arvot vaikuttavat siihen, tuleeko tutkimuksesta tieteellinen tutkimus, joka käsittelee tutkimuksen lähtökohdan ongelmaa: vesistön ekologista tilaa ja kuormittajien vaikutusta vesistön ekosysteemiin. Tutkimuksen rahoittajatahon (yritys) tavoitteena on harvoin eettisiä arvoja, koska yrityksen panokset tutkimukseen pitää saada korkojen kera takaisin. ”Eettisen universalismin eli utilitarismin mukaan pitää tehdä sitä, mikä edistää suurinta yleistä hyvää.” (Haaparanta Niiniluoto 1986,84). Tutkijan harkintaan jää se, missä muodossa tutkimuksen tulokset raportoidaan ja missä yhteydessä ne julkaistaan, eli se mikä on ”suurinta yhteistä hyvää”?

Kun tutkimukset kaikilla tutkimusalueilta on suoritettu eettisiä ja moraalisia arvoja kunnioittaen, voidaan ongelmasta ”vesistön tila” muodostaa tieteellinen teoria. Siinä tieto on avointa, julkista, toistettavissa, itseään korjaavaa ja puolueetonta. Tällaiset maksavat paljon mutta pidän niitä välttämättöminä. Virkamiehet ja päättäjät tarvitsevat työkalun, jolla he voivat ohjata ja päättää asioita mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti.