Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: uusiutuva energia

Bioenergiaosaajien päätösseminaari 19.4.2013

 ”Bioenergiaosaaja -koulutus korkeakoulutetuille” -koulutuksemme alkaa olla kalkkiviivoilla Jyväskylässä viime syksynä aloittaneen ryhmän osalta.

15 täydennyskoulutettavaamme esittelee henkilökohtaisia kehittämistöitään perjantaina 19.4.2013 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tule kuulolle JAMKin pääkampuksen auditorio Valjakkaan klo 9-16. Ohjelmassa on ajankohtaista asiaa bioenergiatoimialan laajalta kentältä. Kaikki aiheet ovat taatusti työelämälähtöisiä, yritysten tai muiden organisaatioiden tarpeista nousseista kehittämistehtäviä.

Päivän ohjelma on koottu erilaisiin teemakokonaisuuksiin. Tule koko päiväksi tai valitse itseäsi kiinnostava teema ja piipahda paikalla vaikka lyhyen aikaa! TERVETULOA kuulemaan asiantuntevia puheenvuoroja ja toki myös keskustelemaan!!

Päivän ohjelma:

8:30 Aamukahvit

9:00 Seminaarin avaus. Koulutuksen vastuuopettaja ja päivän puheenjohtaja. Hannariina Honkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Biopolttoaineiden toimitusvarmuus ja laatu:

9:10 Dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon mallikehikko Suomen raaka- ja energiapuun markkinoista. Hannu Koskinen

9:30 Biomateriaalin kuiva-ainetappioiden määritysmenetelmistä. Jari Martiskainen

9:50 Hukkalämmön hyödyntäminen hakkeen kuivauksessa, kannattavuustarkastelu. Pentti Kupari

10:10 Metsäpolttoaineiden toimitusraportoinnin tiedonsiirron luotettavuuden tarkastelu. Mari Vasara

10:30 Tauko

10:50 Tapaus Kummunsuo – ympäristölupaprosessi. Jonna Löfqvist

 Energiantuotanto ja ympäristö:

11:10 Selvitys lämmöntalteenottopesurin markkinoista. Vilma Moilanen

11:30 Lento- ja pohjatuhkan laadunvalvonta ja hyötykäyttö Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksissa. Niina Mattila

11:50 Bioenergialla tuotetun sähkön vihreys – alkuperätakuut ja vihreät sertifikaatit. Kari Aarnos

12:10 Lounastauko (omakustanteinen)

Kestävän liiketoiminnan edistäminen:

13:00 Vaihtoehdot lietteiden ja biojätteiden käsittelyyn ja hyötykäyttöön Saarijärven seutukunnalla. Mari Korhonen

13:20 Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II: kestävyyden analyysityökalu. Hanna Hauvala

13:40 Sähköisellä markkinoinnilla liiketoimintaa, ajatuksia oman yrityksen perustamiseksi. Mikko Palsa

Tutkimuslaitosympäristöjen kehittäminen ja demostraatiot:

14:00 Arkkitehtuurikilpailu osana Tarvaalan Biotalouskampuksen kehittämistä. Tuula Salminen

14:20 Kahvitauko

14:40 Biopolttoaineen lämpöarvon määrittäminen ja polttoaineanalyysilaboratorion toimintojen kehittäminen. Annika Manninen

15:00 JAMKin logistiikkalaboratorion Bulk-kuljetinjärjestelmä –oppimisympäristön kehittäminen liittyen biomassan materiaalikäsittelyyn. Pekka Lehtonen

15:20 Mikromittakaavan CHP-demonstraatiolaitteiston kokoonpano ja toiminta. Marko Rasi

15:40 Loppuyhteenveto ja päivän päätös, Hannariina Honkanen 

 

Ohjelman aikatauluineen löydät myös Bioenergiakeskuksen sivuilta.

Laatuhaketta ja hakelaatuja

Tämän blogin on laatinut Luonnonvarainstituutin bioenergia-asiantuntija, päätoiminen tuntiopettaja Laura Vertainen.

********************

”Mitähän plaatua saisi olla?” kysyttiin ennen vanhaan kauppaliikkeessä ostoaikeiselta asiakkaalta – viitaten kaupan kohteena olevan hyödykkeen eri lajeihin. Sanalla laatu on kielessämme useita merkityksiä: laatu on tietynlaisuutta, mutta myös soveltuvuutta, mukavuutta, haluttavuutta ja käyttökelpoisuutta – kaikenlaista positiivista.

Laatu on myös kauneuden tapaan ”katsojan silmissä”, ei niinkään luonnonvakio. Yhdelle laadukas tuote saattaa olla toiselle keskinkertainen tai jopa aivan epäkelpo. On näkökulmakysymys, kenen laatu on ”sitä oikeaa” ja kuka lopulta määrittelee laadukkuuden mittarit ja mitattavat ominaisuudet? Onko biopolttoaineen kosteus aina kriteeristön kärjessä, vai onko vaikkapa hakkeen palakoolla, irtotiheydellä tai tuhkapitoisuudella luultua suurempi merkitys?

Hakkeen laatu alkaa metsästä, ja sen vaalimisessa läpi tuotantoketjun on jokaisella toimijalla oma roolinsa. Tulevaisuudessa myös kestävän kehityksen kriteerit tulevat yhä korostumaan. Voisiko taloudellisen ja ekologisen kestävyyden ohessa kilpailuvalttina olla sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä biopolttoaine – vaikkapa reilunkaupan lähihake?

Näiden kysymysten vastaamisen helpottamiseksi ja konsensuksen löytymisen avuksi on laadittu standardeja, joita esitellään osana Tarvaalan kampuksella ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona (9.-10.4.2013). Solid standars – hankkeen järjestämään hakkeen laatu -koulutukseen osallistuu runsaasti bioenergia-alan ammattilaisia ja opiskelijoita. Oppia saadaan paitsi kuuntelemalla asiantuntijoita myös keskustellen ja itse kokemalla polttoaineanalyysien eri vaiheita. Tietämyksen ja ymmärryksen karttuessa on mahdollista tuottaa yhä laadukkaampaa haketta yhä laadukkaammin. Ammattitaidolla, rinta ansaitusti rottingilla.

Kurkkaa lisätietoja kiinteiden biopolttoaineiden laadusta ja standardeista täältä. Huom. voit valita halutessasi suomenkieliset sivut.

 

Ammatiksi agrologi, biotalouden asiantuntija? JESS!!!

Hakuaika korkeakouluopintoihin alkaa kääntyä loppusuoralle. Yhteishaku päättyy pian pääsiäispyhien jälkeen eli 3.4.2013. Eletään siis jännittäviä aikoja, paitsi uravalintojaan tekevien keskuudessa kuin myös täällä oppilaitoksissa. Opiskelijakandidaatit toivovat luonnollisesti pääsevänsä itseä kiinnostavalle alalle ja myös mieluisaan opiskeluympäristöön, mutta yhtä kaikki meille kouluttajille on tärkeää, että saamme tänne ”hyviä tyyppejä”, motivoituneita ihmisiä.

Me täällä luonnonvara-alalla teemme töitä oikeastaan elämän perusasioiden äärellä. Puhdas ruoka, puhdas vesi ja puhdas energia – siinä ne keskeiset teemat, joita me JAMKin Luonnonvarainstituutissa pyörittelemme. Pakettiin kuuluu toki koko joukko myös yrittämiseen ja maaseudun kehittämiseen liittyviä opintoja – viihtyisässä ja viehättävässä ympäristössä Saarijärven Tarvaalassa, 50 minuutin ajomatkan päästä Jyväskylästä. Kurkkaapa lisätietoja nettisivuiltamme.

Meiltä valmistuu agrologeja, jotka ovat luonnonvaratalouden osaajia, biotalouden asiantuntijoita. Biotalous on nykyisin aika tavalla ”hottia” ja terminä trendikäs. Hienoa sinänsä, että laajemmissakin piireissä asiaan on viime aikoina havahduttu. Hiukan purevasti voisi kyllä todeta, että luonnonvara-alalla kyse on vanhasta asiasta. Me olemme olleet asian ytimessä jo pitkään.

Toki jatkuvaa kehittämistyötä pitää meidän ”vanhojen jäärienkin” tehdä . Ehkä suurimpana ja myös opiskelijoille näkyvimpänä asiana lähitulevaisuudessa on biotalouskampuksen kehittäminen Saarijärvelle, Luonnonvarainstituutin ja POKEn yhteyteen. Suunnitelmissa on rakentaa mm. innovatiivisia oppimisympäristöjä ja demopajoja, kohtauspaikkoja joissa yritykset, asiantuntijat ja opiskelijat pääsevät yhdessä viemään esim. kehittämishankkeita eteenpäin kohti kaupallistamista, uusia tuotteita ja palveluita. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea uutta saadaan aikaan, kun nuoret voimat ja ideat saadaan entistä paremmin liittoutumaan kokeneiden konkareiden kanssa. 🙂

*********

Hyvin ajankohtainen biotalouden teema liittyy ravinteiden kierrätykseen. Lannoitteiden hinnat nousevat ja uusiutumaton fosfori on loppumassa maapallolta noin 50 vuoden sisällä. Fosforilannoitetta ei voi korvata mitenkään, joten maataloustuotantoa odottaa raju supistuminen. Kierrätyslannoitteet ovat tulevaisuudessa välttämättömiä.

JAMK Luonnonvarainstituutti järjestää yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Maaseutustrategia-hankkeen kanssa ravinteiden kierrätystä koskevan työpajan ti 2.4.2013 Luonnonvarainstituutissa Saarijärvellä. Tavoitteena on ideoida toimenpiteitä, joiden avulla ravinteiden kierrätyksestä saataisiin kannattavaa liiketoimintaa pohjoiseen Keski-Suomeen. Työpajaan on ilmoittautunut useita aiheesta kiinnostuneita yrittäjiä Saarijärven seudulta.

Tilaisuuden alustajana toimii biokaasuyrittäjä, maanviljelijä Antti Laitinen Juvalta. Antti opiskeli AMK-agrologiksi JAMKissa ja on osakkaana mukana Juvan Bioson Oy:ssä. On aina kiva saada näitä meidän alumneja visiitille entiseen opinahjoonsa. Tällä kertaa roolit siis niin päin, että oppilas opettajiaan opettaa. 🙂

 

 

Lämpöpumppukeskustelussa osatotuuksia

Tämän blogitekstin on laatinut bioenergiatiimin asiantuntija Markku Paananen, etunimi.sukunimi@jamk.fi.

STT uutisoi, kuinka Kirkkonummen Sundsberginrannan alueelle rakennetaan maakaasua ja maalämpöä hyödyntävä kaukolämpöjärjestelmä. Toteuttajat, kaasuyhtiö ja rakennusliike, kuvaavat että ”alhaisten hiilidioksidipäästöjen lisäksi maalämmön ja luonnonkaasun yhdistelmä pitää myös alueen lähi-ilman puhtaana, sillä kummankaan energianlähteen käytöstä ei synny lainkaan rikki- tai hiukkaspäästöjä.” Tämäntyyppistä uutisointia on nähty muissakin yhteyksissä, jopa ympäristöjärjestöjen taholta.

Väite voisi pitää paikkaansa vaikkapa Ruotsissa, jossa sähkö tehdään lähes täysin ydin- ja vesivoimalla. Sen sijaan Suomessa käytännössä kaikki lisäsähkö lämmitykseen joudutaan tekemään hiililauhteella. Kun huomioidaan lauhdetuotannon ja sähkönsiirron hyötysuhteet, maalämpöpumpun tarvitseman sähkön tuotantoon tarvitaan enemmän fossiilista polttoainetta kuin hyvin toimivaan öljypannuun. Uudisrakennusten liittäminen ja öljyjärjestelmien muuttaminen lämpöpumppujärjestelmiin merkitseekin hiilidioksidipäästöjen kasvua ja paineita sähkön hinnan korotuksille.

Mikäli maalämpö alkaa vallata markkinoita kaukolämmitykseltä, lyödään vielä toisellekin poskelle, sillä samalla syödään mahdollisuuksia ympäristöystävälliseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

Ei voi kuin hämmästellä, kuinka heikosti alan toimijat tiedostavat asian. Asiantuntemattomille kuluttajille on helppo myydä ympäristöystävällisyyttä, kun ne päästöt, jotka toteutuvat jossakin muualla, jätetään kertomatta. Bioenergia on ylivoimaisesti ympäristöystävällisin vaihtoehto tällaisissa kohteissa – ja se pitää saada myös näkyväksi.

Bioenergia ja Afrikka

Käsiini sattui mielenkiintoinen, vast’ikään julkaistu verkkojulkaisu ”Myths and Facts about Bioenergy in Africa”, julkaisijana PANGEA (Partners for Euro African Green Energy).

Tekijät ovat sisällöntuottamisen lisäksi selvästi paneutuneet myös julkaisun ulkoasun hiomiseen houkuttelevaksi. Esimerkiksi aikakauslehdistä tuttua ”pläjäystekniikkaa” on sovellettu onnistuneesti, toisin sanoen lukijan koukuttamiseksi ja kiinnostuksen herättäjäksi on tekstistä nostettu esiin keskeisiä asioita, osuvia ilmauksia ja puhuttelevia faktoja.

Samalle sivulle on koottu faktojen lisäksi myös myyttejä, sopivasti. Tällaiseen raporttiin tarttuu mielellään. Vankkaa asiasisältöä ei tarvitse pukea ankeaan harmauteen, perinteiseen ja tiukkaan raporttiformaattiin. Ehkä tärkeintä onkin se, että viesti menee perille ja että lukija jaksaa syventyä itse sanomaan.

Mitä sanotte tällaisista nostoista, fakta-myytti –pareista, joiden varaan julkaisun koko juju rakentuu. Fakta: 0,05% maapallon biopolttoaineista tuotetaan Afrikassa. Myytti: Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei pitäisi tuottaa lainkaan biopolttoaineita, sillä siitä aiheutuu haittaa ruoantuotannolle.

Tai toinen fakta-myytti-pari. Fakta: Ruoan hinta on yhä enemmän sidoksissa öljyn hintaan, ei biopolttoaineiden hintaan. Myytti: Euroopan ja USA:n bioenergiapolitiikat johtavat ruoan hinnan nousuun Afrikassa.

Tai kolmantena esimerkkinä fakta: Kehittyvien maiden naiset voivat hyötyä taloudellisesti biopolttoaineiden tuotannossa syntyneistä sivutuotteista ja siitä, että biopolttoaineiden hajautettua tuotantoa lisätään. Myytti: Biopolttoaineiden tuotanto lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoa.

Raportissa, joka muuten on pituudeltaankin mukavan lukukelpoinen eli riittävän lyhyt (9 sivua), on monia muitakin tällaisia selkokielisiä toteamuksia ja puhuttelevaa tekstiä. Jos Afrikka kiinnostaa, kannattaa julkaisua vilkaista.

Keski-Suomen Energiapäivän antia

Keski-Suomen energiaväki kokoontui taas sydäntalviseen, jo perinteiseksi käyneeseen tapahtumaansa, Keski-Suomen Energiapäivään. Tällä kertaa erityisesti energiatoimialan yritysten ääni kuului kiitettävästi. Esillä oli niin keskitettyjä kuin hajautettuja ratkaisuja, samoin kokemuksia niin täältä kotikulmilta kuin kansainvälisiltäkin markkinoilta. Kiitos tilaisuuden järjestäjille ja erityisesti mielenkiintoisten puheenvuorojen esittäjille! Päivä oli antoisa ja onnistunut! Esitykset ilmaantunevat lähiaikoina Keski-Suomen Energiatoimiston sivuille.

Päivän avasi Jyväskylän Energia Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Kantola, joka toivoi energiapolitiikan ohjauskeinojen tasoittavan maailman turbulensseja. ”Tällä hetkellä näin ei ole”, Kantola harmitteli.

Edistystä Euroopassa

Benet Oy:n johtava asiantuntija Dan Asplund tarjosi yleisölle katsauksen uusiutuvan energian edistämistoimista Euroopan tasolla. Esimerkiksi Saksa ja Ranska porskuttavat jo hyvää vauhtia yli välitavoitteidensa. Tätä menoa nämä isot maat saavuttavat kevyesti vuoden 2020 kansalliset velvoitteensa. Taustalla on jämeriä toimia niin lainsäädännön, investointitukien, verotuksen kuin syöttötariffienkin osalta. Summa summarum: harkitut ja pitkäjänteiset ohjauskeinot (so. regulaatio) ovat osoittautuneet tehokkaiksi, eikä todennäköisesti puhtaalla markkinalähtöisellä hypetyksellä olisi tällaiselle kehityspolulle päästy.

Maailman tuulia

VTT:n teknologiapäällikkö Jouni Hämäläinen, Benet Oy:n toimitusjohtaja Asko Ojaniemi sekä KVL-Tekniikka Oy:n controller Marja-Terttu Raiskinmäki valoivat uskoa siihen, että suomalaisen osaamisen siivet kantavat myös maailmalla. Leijukattilaosaamisemme on huipputasolla, ja esimerkiksi kaukolämpöhankkeilla on valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi Chilessä. Pääministeri Katainenkin piipahti vast’ikään eteläisessä Amerikassa myynninedistämismatkalla, eli Suomea ja CleanTech-osaamistamme on tehty tunnetuksi ylintä valtiojohtoa myöten. Ihan niin kauas ei välttämättä tarvitse mennä: esimerkiksi KVL-Tekniikka on onnistuneesti rakentanut Viroon kaukolämpöverkostoa, mistä näimme ja kuulimme kokemuksia.

Positiivista puhetta yrityksiltä

Yrityspuheenvuorot olivat kaikessa konkreettisuudessaan energiapäivän parasta antia. Ariterm Oy:n Veijo Kilkkilä kertoili konttiratkaisuista lähilämpöliiketoiminnassa, Jyväskylän Energia Oy:n Suvi Harsunen puolestaan energiayhtiön lähitulevaisuuden suunnitelmista hajautetun lämmön toimittajana ja Propellet Oy:n Kimmo Martikainen taas pellettien hyödyntämisen ja lämpöyrittämisen mahdollisuuksista kaukolämpöverkon kupeessa, jyväskyläläisille tuttuna esimerkkinä Kaunisharjun kaupunginosa Vaajakoskella. Harri Ylikulju puolestaan valaisi Lämpöykkönen Oy:n lämpöpumppuratkaisuja, ja Benet Oy:n Asko Ojaniemi ja Suomen Metsäkeskuksen Veli-Pekka Kauppinen kertoivat Lievestuoreen taajaman uusista lämmitysratkaisuista ja öljystä luopumisesta.

Biotaloudesta puhtia kansantalouteen!

Laajempiin sfääreihin yleisöä johdatteli kehitysjohtaja Marika Ryyppö Jyväskylä Innovation Oy:stä. Termit biotalous, resurssiviisaus, vihreä talous, luonnonvaratalous, kierrätystalous, kiertotalous, kokeilukulttuuri jne. jne. ovat ajan hermolla. Bioenergialla on vahva rooli Keski-Suomen biotaloudessa. Toivotaan nyt, että myös aivan uudenlaisia avauksia ja ennen kaikkea uutta liiketoimintaa saataisiin viritettyä!

Biokaasu on teemana mielenkiintoinen esimerkki biotalouden mahdollisuuksista, Kalmarin tila ja Metener Oy puolestaan mainioita esimerkkeinä rohkeudesta ja ennakkoluulottomasta otteesta, vieläpä täällä Keski-Suomessa. Kuten Vambion Oy:n kehityspäällikkö Eeli Mykkänen totesi, biokaasu yhdistää oikeastaan kolme toimialaa: energiatuotannon, biojätehuollon ja lannoitetuotannon. ”Kyse on verkostomaisesta toiminnasta ja kokonaisuuksien hallinnasta”, Mykkänen korosti.

Entä jos vaihdetaankin näkökulmaa?

Biokaasua voi tosiaan tarkastella useasta näkökulmasta. Entäpä, jos otammekin ”ympäristökiikarit” silmille ja mietimme asiaa ennen kaikkea ravinteiden kierrätyksen ja tehokkaan jätehuollon näkökulmasta? Avautuisiko biokaasusta tätä kautta uusia mahdollisuuksia? Kaupan päälle saadaan sitten myyntikelpoista energiaa: lämpöä, sähköä, liikennepolttoaineita. Mutta entäpä jos sivutuotteena pidetty luomukelpoinen lannoite tosiaan olisikin se päätuote?

Ehkä ajatteluamme jossain määrin rajoittaa/ on rajoittanut perinteinen toimialajaottelu. Biokaasu jos mikä rikkoo rajoja: se koskee niin energiatoimialaa, maataloutta kasvinviljelystä karjatalouteen sekä ympäristöliiketoimintaa kaikessa kirjossaan.

Mikä mättää bioenergian edistämisessä?

Bioenergia ry:n toimihenkilöt ovat jalkautuneet maakuntakierroksille. Hyvä niin! Kävin itsekin kuulemassa ajankohtaisinfoa yhdistyksen tilaisuudessa runsas viikko sitten. Toimitusjohtaja Jyrki Peisa muistutti ajankohtaisesta taloustilanteesta ja valtion velkaantumisesta. Bioenergia voisi kotimaisena ja paljon työllistävänä toimialana auttaa näissä haasteissa. Toimintaympäristö ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen.

Uusiutuvien energialähteiden edistämistyössä on viime aikoina kuultu negatiivisia uutisia, kun isot energiayhtiöt tarttuvat kivihiilikorttiin. Tällä hetkellä myös Sisä-Suomen voimalaitoksilla poltetaan yhä enemmän hiiltä, puhumattakaan kivihiilirannikostamme.

Peisan mukaan kotimaisen energian investointiolosuhteet ovat heikentyneet, tukipolitiikka on poukkoilevaa ja toimintaympäristö kaikin puolin epävarma. Tuhansia hehtaareja potentiaalisia turvetuotantoalueita seisoo lupajonoissa. Ja voiton kaiken tässä hässäkässä vie venäläinen tai kazakstanilainen kivihiili. Voi itku!

Missä muuten ovat venäläisiä hiilikaivoksia käsittelevät lehtijutut tai LYHYET-palstan kiukkuiset tai edes hiukan huolestuneet jorinat kivihiilen tuotannon ympäristö –ja sosiaalisista vaikutuksista? En ole huomannut sellaisia. NIMBY-ajattelu (not in my backyard) näyttää omalla tavallaan olevan voimissaan tässä energiakeskustelussakin. Mutta miksi ihmeessä me likaamme omaa pesäämme ja rakennamme esteitä kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiselle, kun tähän maahan tarvitaan ihmisille kipeästi työpaikkoja ja toimeentuloa? Turve ei toki ole ongelmaton, mutta miksi sen tuotannon ja käytön ympäristöjalanjälkeä ei reilusti verrata kilpailijan, käytännössä kivihiilen tuotantoon, kuljettamiseen tuhansia kilometrejä ja polttoon voimalaitoksissamme? Ehkä vielä hiukan valaistusta tarvitaan siitäkin, millaista on elää hiilikaivosyhteisöissä ja miten hiilikaivosten ”jälkikäyttö” hoidetaan…

********

Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Tuomo Kantola muistutti Bioenergia ry:n tilaisuudessa siitä, että energiayhtiön on kaikissa ratkaisuissaan – samalla kertaa – huomioitava kestävyyden erilaiset elementit. Hyvä! Ekologiseen kestävyyteen liittyy mm. korkea materiaalitehokkuus, polttoaineiden käytön korkea hyötysuhde, polttoainekuljetusten minimointi ja tietysti ympäristövaikutusten hallinta niin polttoaineiden- kuin energiantuotannonkin osalta. Sosio-kulttuurista kestävyyttä mittaa mm. paikallisten ja kansallisten energiavarojen hyödyntämisen työllistävä vaikutus ja energiankuluttajien näkökulmasta kohtuulliset asuinkustannukset ja takuuvarma lämmöntuotanto. Kotimaisten energiavarojen hyödyntämisen Kantola näkee tärkeänä myös teknis-taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Tällä on heti suora ja positiivinen vaikutus vaihtotaseeseen – me kun olemme tässä maassa ikävän riippuvaisia energiantuonnista.

Nyt kun pahin eurokriisi lienee taakse jäänyttä elämää, toivotaan, että valtiojohtomme ehtisi viimein rivakasti tarttumaan myös sisäpoliittisiin haasteisiin. Puhtaan ja kotimaisen energiahuollon edistäminen kuuluu näihin tärkeisiin asioihin, puhumattakaan tietysti esim. sote-asioista.

”Vähähiilinen talous” on myös EU-kielessä ajankohtainen termi, oikeastaan muotisana. Entäs jos täällä Suomessa ryhdyttäisiin tosissaan konkreettisiin tekoihin vähähiiliseen biotalouteen siirtymiseksi? ”Jos mitään ei tehdä, kivihiili voittaa”, totesi eräs seminaarin kuulija varsin osuvasti. Näinkö me haluamme asioiden etenevän?

Ajatuksia bioenergiapulpetista

Tämän blogitekstin on laatinut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa parhaillaan opiskeleva ja työharjoitteluun juuri siirtynyt Annika Manninen.

Metsätalousinsinöörinä tunsin heti suurta lukkarinrakkautta bioenergia-asioihin. Puut ja turpeet, eli monet luonnonantimet oli jo aiemmissa opinnoissani käyty perusteellisesti läpi mittayksiköinä, metsänhoidon harjoitustöinä, tuottavuuslaskelmina jne. Opiskeluajan ensimetreillä tuli jo tunne, että metsäluonto tarjoaa valtavan reservin kaikkeen ihmisten hyödyntämiin tarpeisiin, visakoivusta turvemättäisiin.

Meneillään olevassa bioenergiakoulutuksessa tunnen jalostuvani kuin haapatukki: metsätalouden perusosaaminen hioutuu kohti asiantuntijuutta. Matkalla saan mukaani laaja-alaista tietoa niin savupiipun päästöistä kuin turvesoiden värjäämistä vesistöistä. Molempien taustalla on kuitenkin kyse siitä, että tuotetaan tuhansille ja taas tuhansille ihmisille lämpöä, valoa – ja myös työtä.

Niin kuin aina uuden oppiminen, tuo tämäkin koulutus lisää ideoita kehittää tätä alaa. Ei riitä, että osaamme laskea, kuinka monta vaarallista hiukkasta sieltä savupiipusta tuprahtaa tunnin aikana. Meidän on hahmotettava ja ymmärrettävä, mitkä kaikki asiat ylimääräisiin hiukkasiin ovat vaikuttaneet. Käytännön kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä uusien asioiden eteenpäin viemiseksi.

Tässä yhteydessä tuntuukin yllättävältä, miten nihkeästi esimerkiksi bioenergia-alan isot ja merkittävät toimijat ovat suhtautuneet yhteistyöhän meidän Bioenergiaosaaja –koulutuksessa olevien harjoittelupaikkojen suhteen. Säästöt, lomautukset ja kaiken kattavat supistukset tuntuvat säikäyttäneen jopa ”ilmaisen työvoiman” rekrytoinnin.

Pienemmät toimijat/ organisaatiot sen sijaan näyttävät olevan taipuisampia. Heillä päätöksenteko ei kestä seitsemää palaveria ja kuutta johtoryhmän kokousta, vaan vastauksen saa ”yön yli” miettimisen jälkeen siihen, onko heitetty idea heidän toimintaansa sopiva. Näkisin, että palaute, ideoiden kehittäminen ja toteutus onkin pienemmissä yksiköissä monta kertaa joustavaa. Uusiakin toimintamalleja voi kokeilla aivan ruohonjuuritasolla.

Harjoitteluun on osoitettu merkittävä aika koulutuksestamme. Ensi huhtikuussa olemme viisaampia, kun kokoamme yhteenvedot kaikkien uusien bioenergiaosaajien harjoittelukokemuksista. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla kurssikavereiden terveisiä siitä, mitä kahden kuukauden intensiivinen harjoittelujakso on tarjonnut. Uskon, että alan osaajille on tarvetta ja että tulevaisuus on valoisa – vaikka harjoittelupaikkoja pitikin kivien ja kantojen takaa metsästää.

On hyvä, että esimerkiksi EU:n kautta erilaisille innovaatioille, hankkeille ja projekteille on löytynyt rahoitusta käytännön toimintoihin. Uskon, että bioenergiaosaamiselle ja alan kehitystyölle on jatkossa(kin) kova kysyntä.