Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Category Archives: uusiutuva energia

Metsäenergia suonsilmässä?

HUOM. Tämän blogitekstin on kirjoittanut JAMKin Bioenergiaosaaja -koulutuksessa opiskeleva Hannu Koskinen.

Mikäli julkishallinnosta peräisin olevia tiedotteita ja ohjelmajulistuksia on uskominen, metsästä peräisin olevalla bioenergialla on suuri tulevaisuus jo lähitulevaisuudessa Suomen energiahuollossa. Osittain tämän uskoo ja käytännössä huomaakin – onhan esimerkiksi Keski-Suomessa bioenergialla jo nyt merkittävä, kansalliset lähiajan tavoitteet ylittävä osuus kokonaisenergian tuotannosta.

Valtakunnallisella tasolla eräs merkittävimpiä metsäalaa ja siten metsäenergian saatavuutta koskeva linjanveto on Metsä-alan strateginen ohjelma 2011-2015 sekä siihen liittyvä Kansallinen metsäohjelma 2015. Näiden ohjelmien ylimpänä tavoitteena on metsäalan ’nostaminen suosta’ ja sen arvonmuodostuksen monipuolistaminen.

Tässä yhteydessä ilmastonmuutoksen ehkäisy ja energiahuollon turvaaminen tarjoavat suurimmalle osalle kansalaisista hyväksyttävän lähtökohdan metsäsektorin kohottamiseksi takaisin menneiden vuosikymmenten merkitykseen. Myös alueellisilla toimijoilla, maakuntaliitot etunenässä, on korkeat ja jalot tavoitteet metsäenergian suhteen. Maakuntaliitoissa pohditaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemistä, energiahuollon omavaraisuutta ja alueiden taloudellisia näkökohtia.

Ohjelmia ja niiden strategioita hiomaan on perustettu toinen toistaan vaikutusvaltaisemmista jäsenistä koostuvia työryhmiä ja komiteoita. Kun seuraa ruohonjuuritasolta energiahuollon toteutumista Suomessa ylipäätään ja sen maakunnissa erityisesti, ei voi kuin ihmetellä sitä ristivetoa, joka alueellisen lämpövoimalaitoksen kattilan alla vallitsee ennenkuin ensimmäistäkään megawattituntia energiaa on tuotettu. Ristiveto ilmenee mielestäni tavoitteiden asetannan ja niiden realistisuuden sekä käytännön toteutuksen välillä.

Realismia on, että tarvitsemme kylmässä ja pimeässä ilmanalassa energiaa jo lämmittämiseen sekä valaistukseen aivan eri mittakaavassa kuin eteläeurooppalaiset. Emme siis voi suoraviivaisesti verrata energian tuotantotapoja ja kulutusta, täällä kun päivä paistaa niin suopeasti kuin etelässä ainoastaan pari päivää kesäisin. Tämä mitä yksinkertaisin perusasia vaikuttaa liian usein unohtuvan.

Voimalahankkeet käyvät läpi jos jonkinlaiset kädenväännöt lupaprosesseissa eri intressiryhmien välillä alkaen itseään vihreinä luonnonystävistä pitävistä kansalaisista aina yltiöindividualistisiin kapitalismin tukipilareihin. Ja kun voimalaitos sitten vihdoin viimein on valmis, saattaakin ilmetä kuten pahimmissa komedioissa, että laitos edustaa vääränlaista tekniikkaa ’väärässä paikassa’.

Metsäenergian täysimittainen hyödyntäminen jää vain haaveeksi, kun ei sitä turvettakaan tahdo saada suosta kaivettua tukipolttoaineeksi. Seuraavaksi esitetäänkin kivihiilen polttoa ko. laitoksessa energian saannin turvaamiseksi, ikäänkuin draamassa ei vielä olisi koomisia piirteitä tarpeeksi.

Joidenkin ohjelmien pääkohdaksi valittu ”metsäenergian puunhankinnan pullonkaulojen poistaminen” on luku sinänsä, työtä riittää jos vain käytännön tekemiseen pääsisi siirtymään.

Vaikutelmani on, että kiirettä tulee pitämään, jos 2020 asetettuihin tavoitteisiin todella, käytännössä, halutaan päästä. Mahdollisia tukoksia, jotka metsäenergiaohjelmat suonsilmään ovat ajaneet, voi vain arvailla. Arvaisin taloudellisella taantumalla ja asenteilla / asennekasvatuksella olevan jonkinlaista osuutta asiaan. Taloudellisen taantuman piikkiin tilanteen voi laittaa syystä, että koetaan, ettei ole varaa kehittää ja kokeilla uusia menetelmiä. Asenteet puolestaan vaikuttavat taustalla, kun uudet toimintatavat ja teknologia koetaan hankaliksi edes kokeilla tosissaan, kun on tämä (vakavan) taantuman uhkakin.

Asennekasvatuksella on joskus kauaskantoiset siivet. Puunpolttohan on jotain muuta kuin modernia, saasteetonta tapaa tuottaa energiaa – näinhän tuo ajatuskulku näyttää käyvän valitettavan usein.

Tuotteena kuuma vesi!

Ryhtyisinkö yrittäjäksi, entä rupeaisinko lämpöyrittäjäksi? Näitä teemoja pohdimme viime viikolla Bioenergiaosaaja –koulutettaviemme kanssa. Saimme kuulla käytännön näkemyksiä, aitoja kokemuksia, kun Pirkanmaan mies, pitkään puuenergianeuvojana ja lämpöyrittäjänä toiminut Veli-Matti Alanen kävi meitä asiassa herättelemässä, ravistelemassa ja ehkä – omaan persoonalliseen tyyliinsä – jopa hiukan provosoimassakin. Kukaan ei varmasti torkkunut Alasen tunnilla. 🙂 Puuwatti Oy:n kokemuksista kotimaisten bioraaka-aineiden paikallisesta hyödyntämisestä kannattaa aivan varmasti oppia ammentaa.

Kirjailin ylös Alasen teesejä lämpöyrittämisestä. Kokemusta miehelle on kertynyt niin pelletin kuin hakkeenkin polttamisesta, raaka-aineen hankinnasta puhumattakaan. Soveltaen näitä Alasen kokemuksia voi varmasti hyödyntää laajemminkin.

Ensinnäkin kenestä on lämpöyrittäjäksi eli myymään bioraaka-aineilla tuotettua lämpöä? Veli-Matti Alanen siteeraa kollegaansa Leevi Airaksista Savon mualta ja luettelee lämpöyrittäjän kriteerit: ”Pään pitää kestää velkaa. Pitää pystyä valvomaan yönsä. Pärjää ilman rahaa.”

Niinpä. Näillä ”markkinointipuheilla” saattaisi heikompihermoinen säikähtää. No, tosiasiassa Veli-Matti Alanen, Leevi Airaksinen ja kumppanit ovat niitä asiantuntijoita, joiden aktiivisuuden tuloksena tässä maassa on koko joukko kannattavia lämpöyrityksiä, paitsi oma firma niin paljon myös muita.

Lämpöyrittäjien asiakaskohteita on Suomessa viitisensataa ja kohteista huolta pitäviä lämpöyrityksiä parisensataa, joista päätoimisia on parikymmentä. Suuri osa yrittäjistä toimii sivutoimisesti esim. maatalous- ja/tai koneyrittämisen ohessa. Osuuskunnat ovat varsin tyypillinen yritysmuoto.

Ensimmäiset lämpöyritykset polkaisivat toimintansa käyntiin 1990-luvun alussa. Kyläkouluista aloitettiin ja vähitellen edettiin laajemmin kuntien muihin kiinteistöihin ja edelleen yksityiselle puolelle, teollisuuskiinteistöjen lämmitykseen.

Vaikka lämpöyrittäminen ei enää mikään uusi ja outo yrittämisen muoto olekaan, on Veli-Matti Alasen mukaan markkinoilla vielä tilaa. Myös Keski-Suomessa on edelleen joitakin kuntakeskuksia, taajamia ja asutuskeskittymiä, mutta erityisesti teollisuuskiinteistöjä, joihin 2-4 MW kokoluokan laitos sopisi mainiosti. Suuremmissa kokoluokissa ei pk-yrittäjän välttämättä kannata lähteä kisaamaan: isot energiayhtiöt alkavat tulla samoille kilpakentille.

”Pienikin yritys voi toimia kannattavasti ja tehokkaasti, kun kustannusrakenne on kohdallaan”, Veli-Matti Alanen vakuuttaa. Lämpöyrittäjän myyntituote, 90-asteinen vesi, on erinomaisen hyvä ja yksinkertainen. ”Käytännössä lämpö myydään eurolla ja luotettavuudella, mutta samalla asiakas saa kaupan päälle kotimaisuutta, paikallisuutta, työllistävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä”, Alanen muistuttaa. Lämpöyrittämisen vahvuuksien listaan Alanen lisää vielä suorat, mutkattomat kontaktit asiakaskuntaan ja joustavat toimintatavat. Ympäristöasioistakin on pidettävä hyvää huolta.” Meillä ei ole varaa hiukkaspäästöihin”, Alanen napauttaa.

Kiitos öljyn hinnan rajun nousun viime vuosikymmenenä, on hake tätä nykyä kilpailukykyinen polttoaine. Toisaalta on myös urakoitsijan saatava leipänsä. Siksi esimerkiksi pienpuun energiatukijärjestelmän on oltava kunnossa. Nähtäväksi jää, miten asia komission käsittelyssä etenee. Toivotaan, että puuenergian edistämistyö ei saa täyttä tyrmäystä.

*****************

Tällaisten rohkeiden tekijöiden, tuumasta toimeen tarttuvien ”rukkasmiesten” tapaaminen on oikein virkistävää. On kiva kuulla tositarinoita menestyvistä yrityksistä, esimerkkejä terveestä yrittäjähengestä, rohkeudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta. Tällaistakin tarvitaan, varsinkin kun esimerkiksi talousuutisten virta tuppaa nykyisin olevan kovin mollivoittoinen. Toimitusjohtaja Alaselle iso kiitos puhuttelevasta luennosta!

Keisarin uudet vaatteet?

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, tavataan sanoa. Olen viime aikoina pohtinut ”uuden” ja trendikkään toimialan, biotalouden, vapaasti suomennettuna luonnonvaratalouden syntyjä syviä.

Onko loppujen lopuksi keksitty mitään oleellista uutta? Entä nostaako hienolta kalskahtava termi oikeasti esille jotain uudenlaisia ajatuksia, innovatiivisia avauksia? Jos hiukan googlettaa, huomaa helposti, että biotalous (bioeconomy) käsitteenä on vain muutaman vuoden vanha. Mutta ovatko biotalouteen liitetyt sisällöt yhtä lailla aivan uutta ja mullistavaa?

Uskallan sanoa napakasti: EI pidä paikkaansa! Ainakin luonnonvara-alalla, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, on iän kaiken noudatettu biotalouden keskeisiä kriteerejä. Esimerkkinä kestävyyden periaate, joka sekin on joissakin piireissä nostettu ikään kuin uutena asiana esille. Itse kyllä muistan jo 80-luvulla nuorena metsäylioppilaana perehtyneeni kestävyyden eri ulottuvuuksiin heti ensimmäisestä opiskelusyksystä alkaen. Kokonaiskestävyys – sisältäen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja myös kulttuurisen kestävyyden – on ollut esimerkiksi metsävarojen hyödyntämistä, hoitoa ja käyttöä ohjaava keskeinen periaate Suomessa jo kauan. ”Metsää älköön hävitettäkö” oli keskeinen viesti pian sotien jälkeen uudistetussa metsälaissa. Uskon, että sama periaate ”viljele ja varjele maatasi” pätee myös vaikkapa maatalouden harjoittamiseen.

Biotaloutemme kunniakkaaseen historiaan kuuluu mm. tervanpolttoa, tärpätin valmistusta, myös viinanpolttoa 🙂 , maatalouden tärkkelystuotteiden jatkojalostamista, xylitolin tuotantoa, paperin, puun, sellun, kartongin ja muiden puutuotteiden lisäksi myös lukuisten metsäteollisuuden ”sivutuotteiden” valmistusta jne. jne. Sotavuosina puun kaasutukseen perustuvaa teknologiaa kehitettiin pitkälle. Vanhempi väki muistaa häkäpönttöautot.

Vaurastumisen myötä monet vanhat keksinnöt unohdettiin. Esimerkiksi puukaasulla toimivat ajoneuvot olivat köyhyyden symboli, ja sodan jälkeistä maailmaa alettiin rakentaa paljolti fossiilisten polttoaineiden varaan. Onko nyt ikään kuin nöyrrytty ja luonnonvarojen ehtyessä palattu takaisin perusasioiden äärelle?

No, tämä ehkä hiukan kyyninen ajattelu ei tietysti johda mihinkään. Nyt täytyy iloita siitä, että aiempaa laajemmissa piireissä (myös kovassa ”busineksessa”) aletaan oikeasti nähdä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät valtavat mahdollisuudet – toivottavasti kestävästi.

Luonnonvara-alan elinkeinoja on suuren yleisön joukossa jossain määrin pidetty laskevan auringon toimialoina, mutta tilanne on itse asiassa päinvastoin. TEM:n biotalousryhmän julkaisussa on mm. nostettu esille visio suomalaisesta ”fotosynteesiklusterista, joka kattaa kaikki bioraaka-ainetta jalostavat alta mukaan lukien luontoympäristöstä saatavat palvelut.” Yhtä kaikki nähdään, että ”vuonna 2040 voidaan bioraaka-aineesta valmistaa melkeinpä mitä vaan.” Insinööriosaamisen rinnalle nostetaan kuitenkin ekologinen ymmärrys ja ekosysteemitieto.

Myös SITRAn teeseissä biotalous on vahvasti esille. SITRAssa julkaisuissa korostuu ”uusiutuvien luonnonvarojen vastuullinen ja älykäs käyttö sekä kestävä hyvinvointi”. Mielenkiintoista on havaita, miten SITRAn viisaat toteavat, että ”biotalous haastaa keskittyneen yhteiskuntamallin” ja että ”kestäville biotalouden lähiratkaisuille on merkittävää kysyntää”.

Hienoja ajatuksia. Kyse on lopulta perusasioista, joiden varaan tätä maailmaa rakentaa. Metsät, suot ja pellot – siis maaseudun raaka-ainelähteet – ovat olleet, ovat nyt ja ovat myös tulevaisuudessa hyvinvointimme perustana. Pikkaisen me luonnonvara-alan toimijat voimme myös röyhistää rintaa. Olemme tainneet sittenkin olla aikaamme edellä!

Tapahtumia pukkaa…

Keuruulla vietetään Bioenergiapäivää 30.5.2012. Ohjelmassa on alustuksia lämmöntuotannon haasteista, biomassan hankintaketjun vaiheista sekä energiantuotantolaitteista. Myös paikalliset yritykset ovat vahvasti esillä. Kannattaa siis kiiruhtaa Keurusselälle tämän kuun lopussa! Ohjelman ja ilmoittautumisohjeet löydät tästä linkistä.

Myös loppukesän ja alkusyksyn kalentereita kannattaa jo kurkistaa ja tehdä itselle aikatauluvarauksia. FinnMETKO 2012-konemessujen yhteydessä perjantaina 31.8.2012 järjestetään Sisä-Suomen Metsäpäivä. Paikkana siis Jämsänkoski. Ohjelmaluonnos lupaa kovan tason puheenvuoroja ja nimekkäitä esiintyjiä. Tapahtumateltassa pääsee vierailemaan myös metsäyritysten ja –organisaatioiden neuvontanurkkauksissa.

Puheenvuorojen teemat vaihtelevat metsäpolitiikasta, puumarkkinoista ja koulutuksesta koneyrittäjyyteen, luonnonsuojelukysymyksiin ja energiapuuasioihin. Terveisiä kuullaan mm. ministeriöiden kärkinimiltä, yritysten metsäpäälliköiltä, metsäntutkijoilta ja myös keskisuomalaisilta toimijoilta, joukossa mm. tutut bioenergiamiehet Markku Paananen ja Pekka-Juhani Kuitto ja luonnonsuojeluaktiivi Risto Sulkava. ”Metsäpäälliköiden kehityskeskustelussa” yritetään kaivaa tutun metsäradioäänen, Jyri Makkosen, johdolla piristysruiskeita puumarkkinoille. Luvassa on varmasti värikästä keskustelua!

Tapahtuman taustalla on iso joukko metsäalan toimijoita. Jos suunnitelmissasi on pistäytyä FinnMETKOssa, varaa siis visiittiisi perjantai 31.8. Messulipulla pääset ilmaiseksi metsäpäivän suurtelttaan.

Katso lisätietoja tapahtumasta: http://www.finnmetko.fi/ ja myöhemmin myös http://www.keskisuomenmetsanhoitajat.fi. Aikataulu ja ohjelma täsmentynevät lähiaikoina.

*****

Syyskuun loppupuolella 2012 Keski-Suomessa kisaillaan metsätaitoilun Suomen mestaruuksista. Tällä ammattilaistapahtumalla on pitkät perinteet, sillä Laukaassa kilvoitellaan jo 65:ttä kertaa Suomen Metsäurheiluliiton kesämestaruuksista. Kilpailijat mittelevät ammatillista osaamistaan erilaisilla tehtävärasteilla. Tehtävänä on mm. arvioida puuston kokonaistilavuutta, runkolukua ja pohjapinta-alaa tai yksittäisen puun pituutta ja tukkipuuosuutta. Metsikkötasolla määritellään mm. kehitysluokka ja metsätyyppi. Yleisessä sarjassa kilpailuun kuuluu myös suunnistus.

Suomen mestarilta edellytetään paitsi huipputulosta taitotehtävissä, niin myös hyvää fyysistä kuntoa ja suunnistusosaamista  – kaikki asioita joita metsä- ja luonnonvara-alalla edelleenkin tarvitaan. Tätäkin tapahtumaa voi yleisö mennä vapaasti seuraamaan. Merkkaa kalenteriisi lauantai 22.9.2012, jolloin Laukaassa kisaillaan henkilökohtaisessa kilpailussa. Tapahtuman järjestämisestä vastaavan Jymy ry:n nettisivuja kannattaa seurata. Ohjelma ja aikataulu tarkentuvat tämänkin tapahtuman osalta lähiaikoina.

Tulevaisuuden tekemistä

Saksan opetus- ja tutkimusministeriö on nimennyt vuoden 2012 tieteen vuoden pääteemaksi yhteisen maapallomme (Wissenschaftsjahr 2012 – Zukunfstprojekt Erde). Aloitteen tekijät ovat lanseeranneet näyttävät ja mukaansatempaavat verkkosivut http://www.zukunftsprojekt-erde.de/ teemavuodelle. Kannattaa käydä kurkistamassa!!

Kielivaikeuksia ei tarvitse pelätä, sillä sivusto on luettavissa myös englannin kielellä. Vaikuttaa siltä, että tieteen vuosia on Saksassa vietetty jo useampaan kertaan: esimerkiksi vuonna 2010 teemana oli energian tulevaisuus (die Zukunft der Energie) ja vuonna 2011 terveyttä koskeva tutkimus (Forschung für unsere Gesundheit).

Kestävyyden periaate eri ulottuvuuksineen on keskeinen tieteen vuoden teema. ”Huominen alkaa tänään”-ajattelumalli kuuluu tiiviisti mm. kestävyyden sosiaaliseen ulottuvuuteen. On hyvä pohtia, millaisessa maailmassa haluamme elää, millaista on ”kestävä elämä”, miten käytämme energiaa, missä asumme jne. jne. Asuvatko kenties tulevaisuuden maanviljelijät megaluokan suurkaupungeissa, joissa tuotetulla ”lähiruoalla” ruokitaan kaupungin asukkaat? Urbaania maataloutta tutkitaan esimerkiksi Berliinin teknisessä yliopistossa. Mielenkiintoista.

************

Vihreä talous näkyy ja kuuluu maailmalla yhä vahvemmin. Uusiutuva energia, raaka-aineiden aiempaa tehokkaampi hyödyntäminen ja kierrätys, ympäristönsuojelu ja monimuotoisuuden varjelu kuuluvat vihreään talouteen oleellisina osina. Saksalaiset(kin) nostavat esille mm. huolen puhtaan juomaveden riittävyydestä ja saatavuudesta. Tällä hetkellä vettä käytetään kahdeksan kertaa niin paljon kuin sata vuotta sitten, mutta silti puhtaan veden niukkuudesta kärsii peräti kolmasosa maailman ihmisistä. Hurjan isoja lukuja!

**********

Wissenschaftsjahr 2012- sivustolle on koottu myös tieteen vuoteen ja kestävyyskysymyksiin liittyviä tapahtumia. Hakusanalla ”bioenergia” en tosin löytänyt yhtään tapahtumaa, mutta esimerkiksi ”energia” tärppäsi jo huomattavasti paremmin. Tänään (14.5.2012) sattui kohdalle 59 osumaa, esimerkkeinä mm. nk. ScienceStation- näyttelyt, joissa tiedemaailma on jalkautunut rautatieasemille kaikkien ihmisten ulottuville. Näyttely kiertää 17.4.-9.7.2012 välisenä aikana kymmenellä rautatieasemalla eri puolilla Saksaa (mm. Münchenin; Dresdenin, Lübeckin, Mainzin päärautatieasemat). Erityisesti lasten ja nuorten – tulevaisuuden päättäjien – informointiin on muutenkin kiinnitetty huomiota. Tarjolla on monenlaista yhdessä tekemiseen perustuvaa tapahtumaa. Hyvä!

Tällaiset valtakunnalliset tulevaisuuskampanjat ovat erittäin tarpeellisia yleisen tietämyksen ja asenneilmapiirin muokkaamisessa. Ja kun resurssejakin on riittävästi takana, on lopputulos näyttävä ja onnistunut. Meillä Suomessa esimerkiksi on käynnistetty Metsä puhuu– kampanja, jossa on vastaavalla tavalla verkkoa hyödyntäen nostettu esille tärkeitä asioita. Myös Metsä puhuu –tulevaisuushanke haluaa tavoittaa erityisesti nuorison – ja onnistuu siinä käsittääkseni mukavasti. Olisikohan aika kypsä myös vastaavalle bioenergiaviestinnälle? Kuka/ mikä taho ottaisi kopin? Kenties pian aloittava uusia bioenergiayhdistys??

*******************

Wissenschaftsjahr 2012- ja Metsä puhuu –sivustoilla viihtyy hyvin näköjään myös keski-ikäinen, mutta välillä on riennettävä muihin töihin…:)

Kestävää energiaa

Tiesitkö, että tällä hetkellä peräti 1,5 miljardia ihmistä elää ilman sähköä ja että liki 3 miljardia ihmisiä on riippuvainen perinteisestä ja varsin tuhlailevasta puun ja karjanlannan poltosta?

Energiasaannin turvaaminen kaikille, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian osuuden nostaminen ovat isoja maailmanlaajuisia haasteita. YK viettääkin parhaillaan kestävän energian teemavuotta. Pääsihteeri Ban Ki-moon on toistuvasti muistuttanut siitä, että kehitystä ei tapahdu köyhissä maissa, jos energiansaanti ei ole turvattu. Energiapula on uhka myös opetuksen ja terveyden näkökulmasta.

Naisia energia-alalle!!

Tanskassa hiljattain pidetyssä kestävän energian huippukokouksessa nostettiin esille naisten asema energiasektorilla. Jos energiaa olisi nykyaikaisella tavalla myös köyhien maiden naisten ulottuvilla, voisivat naiset vapautua tuottavampaan työhön. Energia-asiat kytkeytyvät tiiviisti myös koulutukseen ja terveyteen – tavalla, jota emme kenties tule ajatelleeksi. Sähkövalon turvin lapset voisivat opiskella myös iltapimeällä. Lisäksi koulutuksen saavutettavuus paranisi, jos lapsia voitaisiin kuljettaa kauemmista kylistä kouluihin. Siihenkin tarvitaan energiaa.

On myös arvioitu, että vuosittain peräti kaksi miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti alkeellisen polttotekniikan aiheuttamien päästöjen vuoksi. Suurin osa näistä uhreista on naisia ja lapsia.

Myös energia-alan päätöksentekoon olisi saatava enemmän naisia. Naisilla on keskeinen rooli kotitalouksissa, mutta heillä ei ole juurikaan päätäntävaltaa eikä taloudellisia mahdollisuuksia esimerkiksi kestävämpien energiaratkaisujen tekemiseksi, saati mahdollisuuksia vaikuttaa suurempiin energiapoliittisiin linjauksiin.

Kestävän energian kysymykset ovat esillä myös tulevana kesänä Riossa järjestettävässä kestävän kehityksen huippukokouksessa. Hajautettu energiantuotanto, ympäristön kantokyky sekä kehityksen sosiaalinen ulottuvuus noussevat vahvasti esille tulevassa konferenssissa.

Osaavia ja energisiä naisia tarvitaan niin maailmalla kuin myös suomalaisella energiasektorilla. Kovin miehinen on energia-alan toimijoiden kenttä. Syitä ja seurauksia voi jokainen mielessään pohtia.

PS. Lue lisää EU:n energiahuippukokouksen sivuilta.

Eko-joulupukki matkaan jo käy…;)

Huom. Alla olevan tekstin on tällä kertaa kirjoittanut projektipäällikkö Tapani Sauranen.

Joulupukki on oikeasti aika ekohenkinen, vaikka jakaakin turhan paljon kiiltäviin papereihin käärittyjä lahjoja. Tosiasiassa lapset pakottavat pitkillä lahjalistoillaan joulupukin vastoin tahtoaan toimimaan niin kuin toimii.   Vanhemmat yrittävät hieman hillitä, kun leluja ja legoja ovat kaapit ja hyllyt pullollaan. Aikuisten mielestä kaikki lapsille mielenkiintoinen ei ole tarpeellista – ja vastaavasti kaikki aikuisten mielestä tarpeellinen ei ole lasten mielestä kiinnostavaa.

Mutta siihen joulupukkiin, ja hänen jouluaaton valmisteluihinsa. Joulupukki suosii lähiruokaa totta kai, joka tässä tapauksessa tulee olla kevyttä, pitkän töistä poissaolojakson ja amerikkalaisten ahtaitten savupiippujen takia. Jouluun niin usein yhdistetty riisipuuro ei ole soveliasta, koska riisi ei kasva Korvatunturilla, eikä sitä tämän takia lueta lähiruoaksi. Liharuoka ei tule kysymykseenkään – ei ainakaan poronliha. Joulumuori onkin valmistanut puulämmitteisessä leivinuunissa yön yli haudutettua ohrapuuroa, joka maistuu puolukkahillon kanssa koko tonttujoukolle.

Vaatetuksessaan joulupukki on hyvin säästäväinen, sama asu kesät talvet, pyhät arjet. Ei kulu luonnonvaroja karderoobin täyttämiseen. Tai mistäpä sen tietää, kun ei ole joulupukkia muussa asussa nähnyt, tai on saattanut nähdä, mutta ei ole erilaisen puvun takia joulupukiksi tunnistanut.

Lahjakuljetukset hoitaa perinteikäs Petteri Punakuono Transporting Ltd. Kuljetuspalvelu on kilpailutettu, kuten nykyisin on tapana. Ympäristöystävällisyydelle on kilpailutusprosessissa (onpa hieno sana) annettu peräti 75 % painoarvo. Tosin muilla yrityksillä ei ole tarjota jäkälällä ja eräiden hassujen sienien avulla lentäviä poroja vain yhden illan kuljetuksia varten. Logistiikkajärjestelyistä vastaavat sentään joulupukin omat vuosikymmeniä palvelleet, ei lähelläkään eläkeikää olevat, ammattilaiset. Heidän on suunniteltava optimaaliset reitit aikaa ja turhia ristikkäissiirtymiä minimoiden – tavoitteena olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. (Siinäpä oivallista tavoitetta Valtion rautateillekin.)

Mikäli joulupukki tulisi Suomessakin savupiipun kautta niin kuin Amerikassa, kannustaisi se bioenergian lisäkäyttöön – aivan tosi. Ainakin kaikki lapsiperheet haluaisivat asua sellaisissa omakotitaloissa, joissa olisi puulla (toivottavasti) lämmitettävä tulisija. Mikä lapsiperhe haluaisi jäädä lahjoitta vain sen takia, että talossa ei ole piippua? Siitä tulikin mieleeni, että pysyvästi asutun rakennuksen savupiippu tulee nuohouttaa kerran vuodessa, jotta palovakuutus olisi voimassa. Joulupukki voisi hoitaa tämänkin homman, kunhan asia saadaan sovittua Vakuutusyhtiöitten keskusliiton kanssa.

Siinähän olisi perheen isälle joululahja: ”Savupiippu nuohottu, terveisin joulupukki”. No ehkä isälle voisi antaa lisäksi pari pinomottia kuivia polttopuita. Perheen äidille voisi antaa etäsammuttimen, joka on aivan eri tuote kuin etälamautin, mutta tarkoitus on sama. Sillä äiti voisi sammuttaa esimerkiksi kellariin, vaatehuoneeseen, ullakolle tai lastenhuoneeseen unohtuneet valot yhdellä painalluksella. Sillä sammuisi myös teini-iässä olevan tyttären suihku 10 minuutin jälkeen (ja vaimentaisi myös siitä seuraavan huudon). Tällä etälamauttimella tosin on käyttöä vain sellaisissa taloissa, joissa ei ole liiketunnistimia. Pojalle sopisi sähköskootteri, jonka voisi ladata vain vanhaan polkupyörään yhdistetyllä poljettavalla latauslaitteella. Pysyisi takuulla kaveri hyvässä fyysisessä kunnossa. Ja tytär – hän varmaan haluaisi antietäsammuttimen, jotta suihkussa voisi olla niin kauan kuin haluaa…

Näin pohdiskeli entinen Teko-Joulupukki, nykyinen Vale-Joulupukki

Kansainvälistä väriä

Viikko sitten oli Paviljongissa koolla iso joukko kansainvälistä bioenergiaväkeä. Suomen Bioenergiayhdistys FINBIO ry:n järjestämä bioenergiakonferenssi keräsi paikalle väkeä kaikilta mantereilta, yhteensä 32 eri maasta.

Esitelmiä ja puheenvuoroja oli taas hyvin monesta eri teemasta. Liittyyhän bioenergiaan ja biomassojen hyödyntämiseen monenlaista asiaa, erilaisia näkökulmia ja monta eri ammattia. Tärkeitä teemoja tänä vuonna olivat mm. biomassan hyödyntämiseen liittyvät kestävyyskysymykset, logistiikka ja kuljetusratkaisut sekä liikennepolttoaineet.

Monessa puheenvuorossa tuotiin esille se, että uusiutuvaa energiaa koskevassa kansainvälisessä keskustelussa bioenergia on ”unohdettu”, vaikka tosiasiassa se on selvästi merkittävin uusiutuvan energian muoto. Aurinko ja tuuli näyttävät kuitenkin olevan trendikkäämpiä ja vievät päähuomion keskustelussa. Käytännössä niiden merkitys on kuitenkin varsin marginaalinen biomassan hyödyntämismahdollisuuksiin verrattuna. Bioenergia-alalla tarvitaankin tarmokasta tiedonvälitystä ja esimerkiksi päättäjien informointia. Ala on hyvin riippuvainen poliittisesta mielipiteestä – se on vain voitettava asiallisella tiedottamisella!

Onneksi kuitenkin alaa koskeva yleinen mielipide näyttää olevan pääsääntöisesti positiivinen. Tosin jonkin verran kriittistä keskustelua on käyty esimerkiksi bioperäisten liikennepolttoaineiden ympäristövaikutuksista. Ovatko ne oikeasti ilmastoystävällisiä, entä vievätkö ne sijaa ruoantuotannolta? Useassa puheenvuorossa todettiinkin, että bioenergia-ala tarvitsee selkeät kestävyyden kriteerit. Kuluttaja haluaa tietää käyttämänsä tuotteen – esimerkiksi bioetanolin – alkuperän, tuotantomenetelmät ja ympäristövaikutukset. Yhtä lailla bioenergia-alalla yhä kasvava kansainvälinen kauppa tarvitsee pelisäännöt.

Oli mukava nähdä, miten moni suomalainen yritys oli mukana esittelemässä toimintaansa ja osaamistaan. Hienoa! Henkilökohtaisesti mieleeni jäivät esimerkiksi UPM Kymmene Oyj:n Pekka Jokelan puheenvuoro nestemäisten biopolttoaineiden kehittämisestä, St1:n Mika Ahon ”Jätteistä etanolia” –konseptin esittäminen sekä OK Yhtiöt Oy:n Asko Piiraisen kuvaus energiapuuyrittäjyydestä.

Logistiikka näyttää olevan yksi bioenergia-alan haasteista. Kuljetusmatkat kasvavat, biomassoja liikutellaan myös valtakunnan rajojen yli, kuljetusmuodot vaihtelevat jne. jne. Myös meillä suomalaisilla saattaisi olla tässä annettavaa. Muutama mielenkiintoinen puheenvuoro kuultiinkin.

Maailmantalouden epävarmuudet vaikuttavat vääjäämättä myös bioenergiatoimialaan. Nähtäväksi jää, mitä vaikutuksia heikkenevillä talousnäkyvillä on esimerkiksi investointipäätöksiin. Energia-ala on tiukasti kiinni globaalissa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi Saksan taannoinen päätös sulkea ydinvoimalat nosti nopeasti hiilidioksiditonnin hintaa, mutta toisaalta pian Kreikan kriisin syvennyttyä kasvihuonekaasupäästöjen hinta taas laski hyvin voimakkaasti. Aaltoliikettä siis ja osaltaan epävarmuutta lisäävää tämä maailman meno.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja kaikkine muutoksineen. Joka tapauksessa paljon onnea 20-vuotiaalle FINBIOlle! Kuka tietää, miltä maailma näyttää seuraavan 20 vuoden päästä…