Hakuna Matata

It’s time to thank all of you who have been reading my blog and sending messages to me. I have enjoyed sharing my experiences with you and writing this blog have also cleared things in my own head, and there is lot of thing to be cleared 🙂

Asante sana na tutaonana baadaye <3

Thank you very much and see you later <3

********************************************

Nyt on aika kiittää teitä kaikki jotka olette olleet lukemassa blogiania ja sitä kautta jakaneet kokemukseni, sekä olette kommentoineet tai lähettäneet minulle viestejä. Huomaan nauttineeni kirjoittamisesta ja asioiden jakamisesta, tämä on myös selkeyttänyt omaa päätäni ja ajatuksiani ja niissä onkin paljon selviteltävää 🙂

Kiitos paljon ja nähdään myöhemmin <3

Three weeks in home… Two weeks in school… Everything seems to be so different. Here is so much space, so clean, so quiet, some how strange and well, different. This must be culture shock? I never thought it will come to me, it didn’t came when I went to Kenya, but now when I came home?

For the first week I was really tired, just wanted to sleep, didn’t want to talk about my experiences, or show the pictures. I felt that no one will understand, just needed time to think everything over and over in my head. But my friends and family members have been patient and now I’m more than happy to show pictures and tell about my staying in there.

It is difficult not to compare living in Kenya and Finland, but why not compare? Countries are so different, the other is less developed country and the other is western, developed country. Gap between the countries is so huge, but still people are the same and have same problems and joys.

************************************************

Kolme viikkoa kotona … Kaksi viikkoa koulussa … Kaikki on niin erilaista. Täällä on niin paljon tilaa, niin puhdasta, niin hiljaista, jotenkin outoa ja no, erinlaista. Tämäkö on sitä kulttuurishokkia? En uskonut, että tulee minulle, se ei tullut kun menin Keniaan, mutta nyt kun tulin kotiin?

Ensimmäisen viikon olin todella väsynyt, halusin vain nukkua, en halunnut puhua kokemuksistani, tai näyttää kuvia. Tuntui että kukaan ei voi ymmärtää, tarvitsin vain aikaa ajatella kaikkea uudestaan ​​ja uudestaan ​​omassa päässäni. Mutta ystäväni ja perheenjäsenet ovat olleet kärsivällisiä ja nyt olen iloinen voidessani näyttää kuvia ja kertoessani olemisestani siellä.

On vaikeaa olla vertaamatta Keniaa ja Suomea, mutta miksi en vertaisi? Maat ovat niin erilaisia​​, toinen on vähemmän kehitysmaa ja toinen teollisuusmaa. Ero maiden välillä on niin valtava, mutta silti ihmiset ovat samanlaiset ja heillä on samat ongelmat ja ilot.

Last two weeks before heading back home, to Finland, were really hectic. Hectic and busy in work, but also emotional. I was happy to go back home and see all the dear friends, but also really sad to leave from Kenya and leave friends in there. My feelings were going up and down, from happiness and joy to sadness and anger, very emotional time. I’m sorry for the people who had to spend those days with me…

5 months went so quickly, partly because I had so much to do in Children’s Home, because there were so much to see and learn, because of new friends…

I’m happy and feel my self privileged that I had this opportunity to go and see the life, live the life in Kenya. I cant say that it changed me, but I can say that it has open my eyes and thoughts to think and see the most important things in life, in my life.

******************************

Viimeiset kaksi viikoa ennen suuntaamista takaisin kotiin, Suomeen, oli todella hektiset. Hektistä ja kiireistä töissä, mutta myös emotionaalisesti raskasta. Olin iloinen voidessani palata kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ystävät, mutta myös todella surullinen ajatuksesta jättää Kenia ja ystävät siellä. Tunteeni menivät vuoristorataa ylös ja alas, onnesta ja ilosta suruun ja vihaan, hyvin emotionaalista aikaa. Säälin niitä jotka joutuivat viettämään viimeisiä päiviä kanssani …

5 kuukautta meni nopeasti, osittain siksi että lastenkodilla oli niin paljon työtä, toisaalta koska siellä oli niin paljon nähtävää ja oppimista, ja koska uudet ystävät auttoivat sopeutumaan …

Olen onnellinen ja tunnen itseni etuoikeutetuksi, että minulla oli tämä tilaisuus mennä ja nähdä, elää elämää Keniassa. En voi sanoa, että se muutti minua, mutta voin sanoa, että se on avannut silmäni ja ajatukseni tärkeimmille asiolle elämässä, omassa elämässäni.

Witnessing haircutting in Children’s Home. They really know what t do  🙂

Todistin hiustenleikkuuta Lastenkodilla. Kyllä ne tietää mitä pitää tehdä 🙂

In Kenya there is 42 tribes and each tribe has their own language and culture. Though the largest tribe is the Kikuyu who are found in the central part of Kenya, followed by Luhyia from the western Province, then Kalenjin from the Rift valley province and the fourth tribe is Luo from Nyanza Province. Normally elections and presidency is decided by the largest tribe in the Country. Each community is unique on it’s own, especially with foodstuffs. Luhyia eat Ugali, Luo are known for fish, Kalenjin Mursik (sour milk) and Kikuyu Mokimo (mixture of potatoes, Green vegetables and maize). Maasais might be the most famous tribe even tough it’s not biggest. They still have really strong unique culture. They have beautiful necklets, bracelet, unique hairstyle and body colours. But also still 95% of the girls go thru circumcision.

When I came to Kenya I was told that the tribes are not so big deal any more, that it doesn’t have any influence which tribe you come from. Hah, I say. It has everything to do with that. During the post election violence 2007 there were thousands of people killed just in Rift Valley area, only because of the tribes. Even now they have “tribal violence” in some parts of Kenya.

At least present days people are getting married crossing the tribes.  Locals will also recognize he tribe when they hear person’s name. I was named again after few weeks being here, I’m Akinyi Wanjiru. Akinyi is Luo name and Wanjiru Kikuyu, so that is not a real Kenyan name, even tough both are typical Kenyan names.

Maasai soturi ja Isä

Keniassa in 42 heimoa ja jokaisella heimolla on oma kielensä ja kulttuurinsa. Suurin heimo löytyy keskisestä Keniasta ja on Kikuyut, seuraavana Luhyiat lännestä, Kalenjit Rift Valleyn alueelta ja Luot Nyanzasta. Monesti vaaleissa hallitus ja presidentti valitaan suurimman heimon mukaan (eniten äänestäjiä). Jokaisella haimolla on omat tapansa ja perinteensä, varsinkin ruokakulttuuri on vahvaa. Luhyiat syövät ugalia, Luot ovat kuuluisia kaloista, Kalenjit piimästä, Kikuiyut Mokimosta (peruna-vihannes-maissi-muussia). Maasait ovat ehkä tunnetuin heimo, vaikka se ei suurin olekkaan. Heillä on vielä todella vahva oma uniikki kulttuurinsa. Maasailla myös ulkoinen olemus on huomiota herättävä, heillä on isot kaulakorut, korvikset, käsirenkaat ja kehonympärille kiedotut kankaat. Mutta edelleen myös 95% tytöistä ympärileikataan.

Kun tulin Keniaan minulle sanottiin että ei heimoilla enää ole hirvittävää merkitystä, ei ole väliä mistä heimosta tulet. Hah, sanon minä, sillä on suuri merkitys. Edellisten vaalien jälkeen vuonna 2007, Rift Valleyn alueella surmattiin tuhansia ihmisiä ainoastaan heimojen takia. Vieläkin jossain osissa Keniaa esiintyy heimojen välisiä väkivaltaisuuksia.

Onneksi tänä päivänä ihmiset voivat mennä naimisiin heimo rajojen yli. Paikalliset myös tunnistavat pelkästään nimestä tai kasvojen piirteistä mihin heimoon toinen kuuluu. Minut nimettiin uudestaan heti parin viikon Keniassa olemisten jälkeen, sain nimen Akinyi Wanjiru. Akinyi on Luo nimi ja Wanjiru Kikuyu, joten oikeasti ketään Kenialaista ei voi nimetä noin, vaikka molemmat ovat hyvin tyypillisiä nimiä.

The president of Kenya did announce hunger as a national disaster. This was after reports that people had lost their lives due to hunger and famine. The most affected part were Turkana, Garrisa, Pokot and North Eastern Parts of Kenya. With the daily fighting in Somalia, this made the situation very serious for refugees kept on escaping from war and coming over to Kenya. The Government of Kenya has been criticized for taking long to react and lack of clear plan and mechanisms in terms of disaster response. This was after reports that the Government knew there would be hunger this year after experiencing the same last year.

Kenyan citizens have been raising money over than 1,5 billion shillings to help in this national catastrophe. With the current situation I hope that the Kenyan government can have effective strategies to avoid such situations in future.

There are hundreds of people dying and how much international media is reporting about the situation? In here it’s in the news every day, pictures of dying babies, people who are covered in blankets so that sun wouldn’t burn so hot, people who don’t have energy to do anything else than wait for help and food to arrive…

Kenian presidentti on julistanut maassa olevan nälänhädän kansalliseksi katastrofiksi sen jälkeen kun ihmisiä on kuollut nälkään. Eniten nälänhätä vaikuttaa Turkanan, Pokotin, Garissan alueille ja koillis Keniassa. Somaliasta taisteluiden alta pakenevat pakolaiset tulevat Keniaan. Kenian hallitusta kohtaan on esitetty kritiikkiä ettei se ole toiminut ajoissa ehkäistääkseen katastrofia, varsinkin kun saman kaltainen tilanne on ollut viime vuonna.

Kenialaiset ovat keränneet yli 1,5miljardia Kenian Shillinkiä auttaakseen nälänhädästä kärsiviä. Toivon että Kenian hallitus pystyy tekemään jonkinlaiset suunnitelmat ehkäistäkseen tämän kaltaisen tilanteen uudistumisen ensi vuonna.

Satoja ihmisiä kuolee ja paljonko kansainvälinen media tiedottaa tilanteesta? Täällä se on uutisissa joka päivä, kuvia kuolevista vauvoista, huopiin kääriytyneistä ihmisistä ettei aurinko pääse polttamaan liian kuumasti, ihmisiä joilla ei ole energiaa tehdä mitään muuta kuin odottaa apua tulevaksi…

The most popular sport in Kenya is football.  Athletics follows as good number two though majority are football lovers. Everyone has they favourite, either Manchester or Arsenal. Kenyan national football team has not been doing well at the international stage for the last 5 years, but here is Kenya Premier league that is mandated to run the Kenyan league with 16 teams.

I managed to attend two matches, one in Nakuru, other in Nairobi. There are two most popular football teams: Gor Mahia and AFC Leopards. The first one has a strong following from the Luo community and the later from the Luhyia community. Gor Mahia fans had caused two matches to be abandoned, and destroyed properties. They say that Gor Mahia don’t have fans, it is life style… AFC leopards on the other hand had been involved in rowdy behaviours. When these two teams played last time in September 2010, six people lost their life and hundreds were injured. This year match was postponed three times due to unavailability of the venue. In the stadium there were 25,000 people watching the game, the highest attended match in the country. Gor Mahia came out to be winners by 3-1.

It was a historic win and an interesting event for me (I’m not the biggest fan of any sports). Sometimes it seemed that people were singing and dancing, not watching football. When Gor Mahia did the first goal, half of the stadium (Gor Mahia fans) jumped up, shouting, dancing, making fun of AFC Leopards fans. You should have seen the other half (Leopards fans), they were just sitting still, they were so shocked.

After match friend of mine told me that I should be happy that Gor Mahia won, other wise they could have been really aggressive after match…

Suosituin urheilulaji Keniassa on jalkapallo. Yleisurheilu tulee hyvänä kakkosena, mutta suurinosa rakastaa jalkapalloa. Jokaisella on oma suosikki, joka Manchester tai Arsenal. Kansainvälisesti Kenialaiset eivät ole pärjänneet viimeiseen viiteen vuoteen, mutta valtakunnallisesti Kenian liigassa pelaa 16 joukkuetta.

Pääsin seuraamaan kahta peliä täällä ollessani, ensimmäinen peli oli Nakurussa, toinen Nairobissa. Täällä on kaksi suosituinta joukkuetta: Gor Mahia ja AFC Leopards. Ensimmäisellä joukkueella on vankka kannattajajoukko Luo heimon jäsenissä ja toisella Luhyia heimossa. Gor Mahian fanit ovat aiheuttaneet aihettaneet tuhoa ja epäjärjestyssä muutamissa peleissä. Täällä sanotaankin että Gor Mahialla ei ole faneja, se on elämäntapa… AFC Leopardinkin kannattajat ovat syyllistyneet rajuun käyttäytymiseen. Kun nämä kaksi joukkuetta pelasivat edellisen kerran vastakkain syyskuussa 2010, kuusi ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Tämän vuoden peliä siirrettiin kolmeen kertaan, jotta löytyi sopiva ajankohta. Stadionille oli 25 000 ihmistä seuraamassa peliä, suurin katsojamäärä koko maassa. Gor Mahia voitti 3-1.

Se oli historiallinen voitto ja mielenkiintoinen tapahtuma minulle (en ole mikään aktiivinen penkkiurheiluja). Välillä kuitenkin tuntui että ihmiset tanssivat ja lauloivat enemmän kuin olisivat seuranneet koko peliä. Kun Gor Mahia teki ensimmäisen maalin, toinen puoli stadionista (Gor Mahia fanit) pomppivat pystyyn, tanssivat, lauloivat ja tekivät pilkkaa Leopard faneista. Olisitte nähneet toisen puoliskon (Leopard fanit) he istuivat hiljaa paikoillaan ja olivat ihan shokissa.

Pelin jälkeen ystäväni sanoi minulle että saan olla iloinen Gor Mahian  voitosta, muuten he olisivat olleet todella agresiivisia pelin jälkeen…

While in Kenya I managed to attend the Kenya secondary schools music Festivals. These festivals are organized annually and brings together learning institutions to show there talents and skills. This year was the 84^th edition and the nationals were held in Nakuru. Before the nationals, participants are performing zone level, then District before proceeding to the Province level and the Nationals. I traveled to Embu to watch the eastern provincial Festivals. This was exciting and interesting, I was able to see different cultural pieces and items from the eastern part of Kenya. I also had opportunity to watch the Rift Valley Provincials in Eldoret. Competitions were really interesting, like example singing, poetry, drumming or dancing. Groups doing their cultural and tribal performances, like Maasai boys dancing.

Täällä Keniassa ollessani minulla oli mahdollisuus päästä katsomaan koulujen musiikki festivaaleja. Festivaalit järjestetään joka vuosi ja se kerää yhteen kouluja esittämään taitojaan. Tänä vuonna kilpailut olivat 84 kertaa ja valtakunnallinen kisa pidettiin Nakurussa. Ennen valtakunnallisia kilpailuja esiintyjät osallistuvat paikallisiin, alueellisiin ja province tasolle ennen kuin pääsevät valtakunnallisiin. Matkustin Embuun katsomaan läntisen province kisoja. Siellä näin pieniä palasia läntisen Kenian kulttuurista, se oli mielenkiintoista ja jännää. Minulla oli myäs mahdollisuus nähdä Rift Valleyn provincen kisat Eldoretissa. Kilpailut olivat äärimmäisen mielenkiintoiset, siellä oli laulua, runon lausuntaa, rumpujen soittoa ja tanssia. Ryhmät tekemässä omaan kulttuuriin ja heimoihin liittyviä esityksiä. Esimerkiksi Maasai pojat tanssimassa.

Don’t remember if I had write about African time already, but repeating doesn’t do any harm, does it? Especially few days ago I was so full of this time. “Timing“ just came out of the edge. Well not just timing, but also lack of planning. How am I suppose to work and be productive if I just don’t know where to go, when and why? Or because of not planning, we traveled 5hours back home just to hear that we are traveling back to the same place next day… Driving up and down, up and down… About African time, if I’m told to came to work at 8am, so that we will leave at 8, but we are really leaving at 10am, sometimes it’s just goes over my understanding…

***********************************************************************

En muista olenko kirjoittanut vielä Afrikkalaisesta aikakäsityksestä, mutta kertaaminen ei varmaankaa haittaa, eihän? Varsinkin pari päivää sitten meni totaalisesti hermot tähän “ajankäyttöön”. Eikä oikeastaan vain aikaan, vaan suunnitelemattomuuteen. Miten minun on tarkoitus tehdä töitä ja olla tehokas, jos en tiedä mihin mennä, milloin tai miksi? Tai että suunnitelemattomuuden takia matkustimme kotikäynniltä 5tuntia takaisin Nakuruun, vain kuullaksemme että menemme seuraavana päivänä takaisin mistä juuri tulimme… Ajamista ylös ja alas, sinne ja takaisin… Afrikkalaisesta ajasta vielä, kun minulle kerrotaan että töissä pitää olla kahdeksalta, että silloin lähdemme liikkeelle, mutta todellisuudessa lähdemmekin liikkeelle kymmeneltä niin ihan aina en jaksa ymmärtää. Vaikka lehmänhermoinen olenkin….

When I was traveling abroad from Kenya and came back, I felt that I was coming home. Funny thing is that everything in here starts to feel cosy and homelike. Soon I will travel back to Finland and I will miss my Kenyan home. While visiting people in their homes, I’ve heard many times that when ever I came back here, I will always home in their homes. I appreciate the offer.

***************************************************

Kun matkustin Keniasta pois ja tulin takaisin, tuntui ihan siltä kuin olisin kotiin tullut. Hassua miten kaikki täällä alkaa tuntua kotoisalta ja tutulta. Kohta matkustan takaisin Suomeen ja tiedän että ikävöin kotiani Keniassa. Vieraillessani ihmisten luona ja heidän kodeissaan, minulle on monta kertaa sanottu että aina kun tulen tänne takaisin, niin olen tervetullut heille ja minulla on aina koti heidän luonaan. Olen erittäin kiitollinen tarjouksesta.