Työnhaun sähköinen vallankumous

Joka viikko sähköpostiini kolahtaa työpaikkahakemuksia. Jyväskylän ammattikorkeakoulu työpaikkana kiinnostaa korkeakoulutettuja työnhakijoita. Avoimessa työnhakupankissamme taitaa tällä hetkellä olla 200 työpaikkahakemusta. Myös avoinna oleviin tehtäviin on yleensä kymmeniä hakemuksia. Satanenkin menee toisinaan rikki. Työpaikkahakemukset ovat poikkeuksetta perinteisiä pdf-ansioluetteloita.

Se, mitä olen jo tovin odotellut, on video-CV. Yksikään työnhakija ei vielä sellaista ole lähettänyt. Osin syynä saattaa olla toimialamme perinteisyys ja se, ettei video-CV välttämättä aja samaa asiaa kuin yksilöity hakemusteksti. Takuuvarmasti video-CV kuitenkin erottuisi joukosta ja todennäköisesti, ellei olisi ihan valtavan pitkä elämänkerta, myös tulisi katsottua alusta loppuun. Vanha totuushan on, että työpaikkahakemusta vilkaistaan alkuvaiheessa ainoastaan n. 10 sekunttia. Siinä ajassa pitäisi työntekijän tehdä vaikutus ja myydä oma osaaminen ja sopivuus.

Työnhaku on muuttunut viime vuosina sekä työnantajien että työntekijöiden näkökulmasta. Kummatkin ovat siirtyneet sähköisiin rekrytointikanaviin ja sosiaaliseen mediaan. Työnhaun verkot ovat nykyisin digitaaliset. Paperisia lehti-ilmoituksia selaamalla ei enää pärjää. On suorastaan vanhanaikaista, jollei korkeakoulutettu työnhakija tai valveutunut työnantaja ole rekisteröitynyt työelämän sosiaaliseen mediaan eli LinkedInin. Siellä on nimittäin satoja työpaikkoja auki joka päivä. Eikä vain rekisteröitynyt, vaan käyttää aikaansa myös LinkedIn -profiilin päivittämiseen.

Työnhaun perimmäinen logiikka sen sijaan säilyy ja pysyy. Edelleenkin markkinoit itseäsi juuri sille kohderyhmälle, jonka arvioit olevan kiinnostunut sinusta. Samalla tuot esiin, millä tavoin eroat muista hakijoista. Mikä on muuttunut, on se, että nyt kanavat markkinointiin ovat huikean paljon laajemmat.

Itse vierastan työnhaun yhteydessä nykyään yleistynyttä brändäys -sanaa. Itsensä brändääminen on epäilemättä tullut digimaailman myötä jäädäkseen ja brändäystä on diginä helpompaa toteuttaakin. Voi sopivasti miksata työrooliaan ja yksityistä roolia, heittää huumoria sekaan ja luoda itsestään dynaamista kuvaa. Joillakin aloilla, esim. media- ja markkinointialalla, se varmasti on ”must be”.

Ammatillista brändiä ei kuitenkaan voi kietaista karamellipaperiin. Sen pitää näkyä aitona ja todenmukaisena osaamisena. Se, että pystyy viestimään itsestään, asioista ja verkostoistaan näkemyksellisesti ja selkeästi, on se ydinjuttu. Samoin se, että myöntää myös puutteensa eli mukavammin sanottuna ne kehittämiskohteet.

Mikä on tullut jäädäkseen ja luulenpa, että vain vahvistuu tulevaisuudessa, ovat viestintätaidot. Nyt jos koskaan ollaan tilanteessa, että hyvä suullinen, kirjallinen ja visuaalinen työelämän ilmaisutaito ovat vahvuuksia työnhaussa. Muuten ei suju bloggaaminen, wloggaaminen tai twiittaaminen. Työnteosta puhumattakaan.

Sillä aikaa, jään odottelemaan sitä video-CV:tä. Sen ei tarvitse olla viimeisen päälle hiottu, koska me emme JAMKissa hae avustajia tv-sarjaan. Haemme osaavia, aloitekykyisiä ja innostuneita ihmisiä touhumaan työelämälähtöisissä opetus- ja projektitehtävissä!

 

 

 

 

 

6 kommenttia

  1. Sähköinen ja digitaalinen hakumahdollisuus on hieno juttu ja varmaan tullut jäädäkseen. Voisimmeko avata jonkinlaisen sähköisen hakuportaalin Jamkissa, jonne meistä kiinnostunut hakija voisi jättää oman digitaalisen hakemuksensa ? Vai onko tällainen mahdollisuus jo olemassa ?

    • Meillä voisi JAMKissa olla video-CV:n lähettämistä varten oma ”postilaatikko”.

  2. Tuo video-CV on loistava idea. Eikös JAMK voisi olla aloitteellinen kouluttaja asiassa? Sieltähän ne työpaikan hakijatkin tulevat. ;-))

    • Jep Vesa. Noinhan se on, että meidän pitää kouluttaa – ei vain substanssia – vaan myös tällaisia yleisiä työnhaku- yms. taitoja. Ne on tosin monesti diginatiiveilla nuorilla jo hanskassa meitäkin paremmin 😉

  3. Minulla oli video-CV käsikirjoitettuna, mutta toteutus jäi sekä ajan puutteen että empimisen takia. Mietin, onko maailma vielä valmis sellaiselle, vai kääntyykö se itseään vastaan. Onneksi tulin valituksi JAMKiin ilman videoitakin, mutta en varmasti olisi tullut ilman ammatillista jalanjälkeäni verkossa. Osaamisesta viestiminen, verkostoituminen, verkko-oppiminen ja vuorovaikutus ovat asiantuntijalle todella tärkeitä taitoja, joiden oppimiseen ei vielä(kään) tarpeeksi panosteta!

  4. Helpottaisi varmasti myös videoiden saamista, ellei Jamk itse pyytäisi työpaikkahakujen yhteydessä täyttämään perinteistä sähköistä lomaketta kysymyspatteristoineen. Tuskin ihmiset uskaltavat toimia ohjeistuksen vastaisesti; jos työpaikkailmoituksessa ohjataan linkillä valmiiseen kysymyslomakkeeseen, niin hankalampi siinä on alkaa videoita lähetellä.