Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Korkeakoulujen aluekehitysvaikutus syntyy sosiaalisesti kyvykkäissä verkostoissa

 

Korkeakoulujen rooli pienten kaupunkiseutujen aluekehitystyössä

Mitä tarkoittaa korkeakoulujen osaamisen läsnäolo seudulla kiinteiden toimipisteiden sijaan? Mihin rooliin pienet kaupunkiseudut yliopistoja ja korkeakouluja eniten tarvitsevat? Kuinka paljon pienellä kaupunkiseudulla on todellista tarvetta korkeakoulun asiantuntijuudelle? Muutostilanteessa haikaillaan vanhojen rakenteiden perään – ainoana tarpeena nousee esiin korkeakoulupaikkakuntana olemisen imagoarvo, mutta tarvitaanko pienellä seudulla todellakin vain jonkun tietyn korkeakoulun yhden koulutusohjelman tuottamaa osaamista, vai tarvittaisiinko ennemmin eri alojen osaamista – kaikkia vähäsen.

Sotarauta ja Lester ovat kiteyttäneet korkeakoulujen roolit seutujen kehitystyössä mielestäni todella osuvasti: Korkeakoulut vaikuttavat eniten perustehtävän kautta kouluttamalla osaavaa työvoimaa alueelle. Toisaalta korkeakoulut voivat kyseenalaistaa ja tarjota keskusteluareenoja avartamaan aluekehittämisen ilmapiiriä, siis olla mukana seudun strategisen tason työskentelyssä. Aluekehittäjän on luotava siltoja eri maailmojen väliin: käytännössä uudet asiat syntyvät tilanteissa, joissa on riittävästi erilaisia ihmisiä tekemässä riittävästi erilaisia asioita esim. klustereiden rajapinnoilla. Kolmanneksi korkeakouluilla on osaamista tuottaa ratkaisuja elinkeinoelämän tarpeisiin.

Opiskelijat tuottavat uutta tietoa ja soveltavat muualla tuotettua tietoa paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Erilaajuisten työharjoittelujaksojen, projektien ja opinnäytetöiden kautta korkeakoulut toimivat kosketuksissa elinkeinoelämään tuottaen erilaisia sovelluksia, uutta tietoa sekä ratkaisuja. Toinen kysymys on, kykeneekö pieni kaupunkiseutu tarjoamaan kiinnostavia työpaikkoja ja olemaan tarpeeksi houkutteleva suhteessa suurempiin kaupunkeihin. Tarjoaako seutu opiskelunaikaisia mahdollisuuksia juurtua seutuun tai löytyykö seudun yrityksistä sopivia harjoittelupaikkoja, opinnäytetyönaiheita tai muita tutkimuskohteita? 

Aluekehitysvaikutus syntyy sosiaalisesti kyvykkäissä verkostoissa. Alueen kehittämisprosessi on useiden erilaisia intressejä omaavien toimijoiden ja organisaatioiden kehittämistyön yhteensovittamista. On myös muistettava, että alueen tulevaisuuden mahdollisuuksien kehittäminen on sidoksissa alueen historiaan ja perinteeseen. Jokaisen alueen on kuljettava oma kehityspolkunsa ja tehtävä sille sopivat valinnat. Alueiden täytyy resurssien houkuttelemisen lisäksi pitää kiinni saamistaan resursseista ja kasvattaa niitä. Alueen elämänlaatu ja julkisen sektorin toiminnan laadukas taso sitouttaa työvoimaa, osaamista ja investoijia alueelle.

4 Comments

Sinikka Hakkarainen
Posted 2.12.2009 at 9:14

Yrittäjä Esko Reinonpoika Alanko totesi eräässä haastattelussa, että meidän on hyvä välillä mennä postilaatikkoa kauemmaksi. Myös meidän turvallisessa korkeakouluyhteisössä työskentelevien tulisi välillä avartaa näkemystämme vaikka tutustumalla oman maakuntamme pieniin kaupunkiseutuihin.Näiden seutujen yrityksistä löytyy mm. kansainvälisen tason osaamista,jota voisimme hyödyntää omassa ja opiskelijoidemme kansainvälistymisessä. Aluekehitystyö pienillä kaupunkiseuduilla on meille mahdollisuus.

Anne Hakala
Posted 2.12.2009 at 15:06

Vuorovaikutustahan tässä tarvitaan ja molemminpuolista halua ja kykyä. Nykyinen muutostilanne edellyttää kaikilta toimijoilta – ei vähiten korkeakouluilta – systeemistä muutosta ja strategista ketteryyttä. Postilaatikkoa etäämmällä käväiseminen tai helikopteriajelu auttaa kokonaiskuvan hahmotuksessa varmasti!

Hannele Torvinen
Posted 3.12.2009 at 13:19

Olipa herkullista ajatusten vaihtoa, johon ihan pakko laittaa lusikkansa mukaan. Verkostoista keskustellaan monella rintamalla ja niistä haetaan ratkaisuja hyvinvointiin ja menestymiseen. Jäin miettimään niitä mielenmaisemia, joiden varassa itse kukin hoitaa näitä tehtäviään, yhdessä ja erikseen. Jos Esko Reinonpoika pitää terveellisenä toimena kulkea pidemälle kuin omalle postilaatikolle portinpielessä, ajattelen itse, että tulisi tuulettaa myös yhteisiä ja jaettuja käsityksiä siitä, mitä ja miten ajattelemme verkostoista ja millä valtuuksilla itse kukin kulloinkin voi ja saa toimia verkostoissa? Liian usein verkostojen anti viedään takaisin omaan hierarkiseen rakenteeseen, jonne kehitystyö, innostus ja ideat hautautuvat. Ja palataan takaisin vanhaan toimintamalliin. Miten saamme mielenmaisemamme ja käsityksemme verkostojen voimasta elämään? Kai Erikssonin (2009, 9*) ilmaisua lainaten hierarkialla on tapana ”oksastaa” uudet ainekset osaksi rakennettaan. Vastavoimana verkostot voivat avata ei-totalisoivia mahdollisuuksia ja kokonaistaa siten toimintaa.

*) Eriksson, Kai 2009. Maailma ilman ulkopuolta. Verkostot yhteiskunnallisessa ajattelussa. Gaudeamus.

Terttu Konttinen
Posted 3.12.2009 at 16:17

Hyvä ilmaisu tuo sosiaalisesti kyvykkäät verkostot. Siihen kuuluu varmaan sellaisia asioita kuin luottamus, avoimuus ja Annen mainitsemat halu ja kyky. Kun ne saadaan rakennettua, on pienillä alueilla lisäksi helppo saada aikaiseksi poikkitieteellisiä, monialaisia verkostoja, jotka taatusti rikastuttavat keskustelua.

Sotarauta puhuu tulkitsevien tilojen tarjoamisesta (yliopistojen roolina), ja minusta sellaiset foorumit korkeakoulujen tarjoamina voisivat olla pienillä seuduilla yksi mahdollisuus luoda parempaa tulevaisuutta yhdessä. Sillä tavalla saataisiin lisäksi mukaan sellaisetkin toimijat, jotka eivät virkansa puolesta tai luottamustoimiensa mahdollistamana ole valmistelemassa tai tekemässä päätöksiä mutta joilla voisi olla hyviä ideoita.

Sen lisäksi, että luotan koulutuksen ja osaamisen voimaan (tietämys/osaaminen korreloi innovaatiokyvyn kanssa), uskon, että yhä suurempaan joukkoon positiivisesti vaikuttamalla saadaan myönteistä aluekehitystä aikaiseksi. Kun tarpeeksi moni menee samaan suuntaan, ovat vaikutuksetkin merkittävämpiä.