Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Nyökyttelyllä vilttiketjuun?

Paikallislehdestä lukemani kolumni sai ajatukseni askartelemaan. Siinä toimittaja Kurvinen pohti keskustelumme tasoa täällä Suomessa. Kolumnista sain sen käsityksen, että nimenomaan suomalaiset asiantuntijat pidättäytyvät argumentoimasta tilanteissa joissa tämä pitäisi ehdottomasti tehdä. Itsekin olen tähän ilmiöön törmännyt. Terve väittelytilanne väistetään nyökyttelemällä ja asiaa jauhetaan sitten muissa yhteyksissä myöhemmin – usein syyttelyhengessä. Voiko kulttuurissamme olla siis asiallisesti eri mieltä joutumatta selkäänpuukotetuksi?

 Myös kansainväliset asiantuntijat ovat huomioineet suomalaisen ”yhtä köyttä yhdistyksen” toiminnan. Brittiläinen Legatum-instituutti luokitteli viime vuoden lopulla Suomen maailman menestyneimmäksi maaksi mm. talouden, koulutuksen, terveyden, turvallisuuden ja oikeusvaltion toimivuuden näkökulmasta. Hyvinvoinnin edellytyksiä luo innovaatiojärjestelmämme, jota kansainvälinen arviointiraati (OPM:n ja TEM:n tilaustyö) pitää yhtenä maailman parhaista. Mutta miten parhaana pysytään, kun hyvä on parhaan vihollinen? Arvioitsijoita häkellytti suomalainen yksimielisyys siinä määrin, että sen pelätään jarruttavan kehitystä – jopa estävän uutta luovan erimielisyyden…

Olemmeko me suomalaiset liiaksi joo-miehiä ja -naisia? Joudummeko me yksimielisyydessämme vilttiketjuun vai piileekö tässä ”sinisilmäisyydessä” sittenkin menestyksemme avaimet?

2 Comments

Posted 24.3.2010 at 14:45

Olipa hyvä kirjoitus, Anne. Lamasta nousemiseen, uusien työpaikkojen synnyttämiseen ja alueelliseen menestykseen tarvitaan nyt ennen kaikkea avointa, ennakkoluulotonta ja rohkeaa keskustelua. Perinteiset ajatus- ja toimintamallit haastavat näkökulmat ovat toivottavia. Tämä ei rapauta Suomessa vahvaa luottamuksen ja sopimisen kulttuuria, mikäli ymmärretään tärkeä ero henkilökohtaisen riitelyn ja asiapohjaisen, vaikka räväkänkin keskustelun välillä.

Anna-Liisa Juurinen
Posted 2.9.2010 at 21:09

Kyllähän tästä kokemusta on sekä organisaatioiden sisäisessä, että niiden välisessä vuorovaikutuksessa. Ilmiö johtunee siitä, ettei suomalainen yhteiskunta ole kehittynyt kulttuuriltaan sitä tahtia kun olisi pitänyt.
Johtamiskulttuuri on suurelta osin edelleen hierarkinen huolimatta siitä, että entistä suurempi osa Suomessa tehtävästä työstä on asiantuntijatyötä. Hierarkiseen johtamiskulttuuriin ei kuulu kehittävä kritiikki tai arvioiva keskustelu edes vertaisilta. Sitä ei osata antaa, eikä ottaa vastaan. Se koetaan aliarvostuksena ja johtaa lähes väistämättä puolustautumiseen.
Muutos on kuitenkin välttämättömyys. Turha diplomatia hukkaa voimavarojamme ja johtaa väistämättä huonoihin lopputuloksiin.