Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Monthly Archives: maaliskuu 2013

Dialoginen ja hajautunut asiantuntijuus

Olen aiemminkin käsitellyt blogissani hajautunutta asiantuntijuutta. Palaan aiheeseen dosentti Jussi Onnismaan innoittamana. Onnismaa pohti taannoisessa Futurex-seminaarissa dialogista asiantuntijuutta, miten osaaminen ja tekeminen on yhteisöllistä – tällöin osaaminen (asiantuntijuus) kehittyykin vain dialogisessa toiminnassa! Me puhumme kuitenkin osaamisesta hyvin yksilöllisesti. Henkilökohtainen ei ole synonyymi sanalle yksilöllinen. Asioiden merkityksellisyys syntyy keskustellen.

Tulevaisuuden toimintaympäristön ongelmat ovat entistä kompleksisimpia. Looginen kausaaliajattelu ei enää toimi, vaan vaaditaan systeemistä ajattelua. Joko tai – sekä että -vaihtoehdot ovat olemassa yhtä aikaa. Paras asiantuntijuus ei asukkaan yhdessä päässä, vaan asiantuntijuus on hajautunutta, vaatii keskustelua, dialogia, on epävarmaa asiantuntijuutta. Eli asiantuntija ei tiedä suoralta kädeltä ratkaisua, vaan se vaatii keskustelua ja pohdintaa. Perinteinen asiantuntija haluaa ratkaista ongelman nopeasti (lukko ja avain). Ongelma ja ratkaisu eivät välttämättä liity toisiinsa kuin lukko ja avain, ongelmasta ei voida loogisesti johtaa ratkaisua, koska se toimii eri logiikalla. Kausaalisuus ei toimi. Vaatii ehkä ongelman erilaista asettelua, vatvontakeskustelua, jolloin ongelma on ratkaistavissa (systeeminen ajattelu, wiked problems).

Ongelma ei ole asiantila, vaan se voidaan muodostaa uudelleen keskustelemalla. Ei ole helppoa nähdä asioita uudella tavalla, ymmärtää eri näkökulmia ja tuottaa ideoita. Maailma on täynnä linkattavaa tietoa ja vastauksia. Oikea kysymys antaa oikeaa tietoa. Uusi syntyy toiminnassa ja vuorovaikutuksessa, alussa uudella ei ehkä ole edes sanoja. Ongelman voi usein ymmärtää vasta, kun se on jo ratkaistu tai se on muuttunut. Ennakoimattomuus avaa tarpeen dialogiselle verkosto- ja asiakastyölle sekä johtamistyylille. Anita Rubinin mukaan asiantuntijuus muuttuu vähitellen verkostojen ominaisuudeksi. Asiantuntijuus on siis hajautunutta.

Tulevaisuuden osaaminen

Miten tulevaisuutta tehdään? Kenelle ennakointi kuuluu? Riittääkö, että hoidetaan lakisääteinen ennakointijutska pois alta, jotta päästään tärkeämpiin töihin – heitetään sinne pari tilastoa (historiasta) ja sillä siisti… Me tehdään sitä, mikä me osataan – se on käynyt kaupaksi ennenkin. On pienemmän riskin tie pysyä tutussa ja turvallisessa kuin lähteä ennakoimaan tulevaa muutosta markkinoissa. Onko se tosiaankin niin?

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Tulevaisuuteen vaikutetaan koko ajan – olemmeko mukana vaikuttajissa vai seuraammeko vain perässä. Mielestäni suunnittelu- ja kehittämistöissä tulevaisuus on aina läsnä. Tehdään asioita tulevaisuuteen. Koulutetaan tulevaisuuden osaajia – lisätään osaamista, jolla pärjätään eri tulevaisuuksissa. Mitä se tulevaisuus sitten tuokaan mukanaan.

Kuuntelin taannoin Alf Rehniä ja hän osasi mielestäni avata hyvin tätä dilemmaa. Tämä tulevaisuusorientoituneisuuden vaikeus on lähtöisin suomalaisesta perusluonnosta. Me suomalaiset pidämme itseämme edelläkävijöinä, mutta olemme riippuvaisia siitä mitä muut meistä sanovat. Olemme edelläkävijöitä muiden viitoittamalla tiellä. Vasta kun joku muu noteeraa meitä suomalaisia, uskomme että olemme hyviä (vrt. mobiiliteknologia, lääketiede, bioteknologia…). Ja ennen kaikkea – me suomalaiset haluamme järkevää tulevaisuutta. Aivan – esimerkiksi some on mielestämme tulevaisuudessa tärkeä, koska me olemme oppineet vihdoin käyttämään facebookia. Senhän ymmärtää maalaisjärjellä.

MUTTA eihän me voida lähteä ajatuksesta, jossa nykyosaamisella ja nykyjärjellä pärjätään tulevaisuudessa. Että tulevaisuus on tämän päivän kaltainen. Että tänään tärkeältä tuntuvat asiat voisivat olla tulevaisuuden keskeisiä asioita. Jää ehkä näkemättä tärkeitä eri mahdollisuuksia, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua. Ei kannata lukkiutua nyt tärkeisiin asioihin. Mitä jääkään näkemättä, kun lähdetään etsimään uutta Nokiaa? Siis ajatellaan, että menestys syntyy vain jostain Nokian kaltaisesta jutusta. Muutama vuosi sitten emme olisi uskoneet, että seuraava menestystarina nojautuu peleihin… Mitä jätetään näkemättä kun rakennetaan tulevaisuutta katsomalla pelkästään historiaan?

Kuten havaijilainen pitkän linjan tulevaisuusajattelija Jim Dator sen kiteyttää:  “Every meaningful statement about Futures should appear to be ridiculous!  So wild, so different, so far out of the midway thinking, that it can nothing but attract our brains and hearts”.

Ollaanko siis järkeviä vai lähdetäänkö tekemään tulevaisuutta!!!