Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tulevaisuuden osaaminen

Miten tulevaisuutta tehdään? Kenelle ennakointi kuuluu? Riittääkö, että hoidetaan lakisääteinen ennakointijutska pois alta, jotta päästään tärkeämpiin töihin – heitetään sinne pari tilastoa (historiasta) ja sillä siisti… Me tehdään sitä, mikä me osataan – se on käynyt kaupaksi ennenkin. On pienemmän riskin tie pysyä tutussa ja turvallisessa kuin lähteä ennakoimaan tulevaa muutosta markkinoissa. Onko se tosiaankin niin?

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Tulevaisuuteen vaikutetaan koko ajan – olemmeko mukana vaikuttajissa vai seuraammeko vain perässä. Mielestäni suunnittelu- ja kehittämistöissä tulevaisuus on aina läsnä. Tehdään asioita tulevaisuuteen. Koulutetaan tulevaisuuden osaajia – lisätään osaamista, jolla pärjätään eri tulevaisuuksissa. Mitä se tulevaisuus sitten tuokaan mukanaan.

Kuuntelin taannoin Alf Rehniä ja hän osasi mielestäni avata hyvin tätä dilemmaa. Tämä tulevaisuusorientoituneisuuden vaikeus on lähtöisin suomalaisesta perusluonnosta. Me suomalaiset pidämme itseämme edelläkävijöinä, mutta olemme riippuvaisia siitä mitä muut meistä sanovat. Olemme edelläkävijöitä muiden viitoittamalla tiellä. Vasta kun joku muu noteeraa meitä suomalaisia, uskomme että olemme hyviä (vrt. mobiiliteknologia, lääketiede, bioteknologia…). Ja ennen kaikkea – me suomalaiset haluamme järkevää tulevaisuutta. Aivan – esimerkiksi some on mielestämme tulevaisuudessa tärkeä, koska me olemme oppineet vihdoin käyttämään facebookia. Senhän ymmärtää maalaisjärjellä.

MUTTA eihän me voida lähteä ajatuksesta, jossa nykyosaamisella ja nykyjärjellä pärjätään tulevaisuudessa. Että tulevaisuus on tämän päivän kaltainen. Että tänään tärkeältä tuntuvat asiat voisivat olla tulevaisuuden keskeisiä asioita. Jää ehkä näkemättä tärkeitä eri mahdollisuuksia, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua. Ei kannata lukkiutua nyt tärkeisiin asioihin. Mitä jääkään näkemättä, kun lähdetään etsimään uutta Nokiaa? Siis ajatellaan, että menestys syntyy vain jostain Nokian kaltaisesta jutusta. Muutama vuosi sitten emme olisi uskoneet, että seuraava menestystarina nojautuu peleihin… Mitä jätetään näkemättä kun rakennetaan tulevaisuutta katsomalla pelkästään historiaan?

Kuten havaijilainen pitkän linjan tulevaisuusajattelija Jim Dator sen kiteyttää:  “Every meaningful statement about Futures should appear to be ridiculous!  So wild, so different, so far out of the midway thinking, that it can nothing but attract our brains and hearts”.

Ollaanko siis järkeviä vai lähdetäänkö tekemään tulevaisuutta!!!