Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Category Archives: Aluekehitys

Lupa ajatella toisin

Näin uuden vuoden alkajaisiksi on mukava valaa positiivisia tulevaisuusajatuksia. Optimistisena tulevaisuusorientoitujana tartun innolla positiivisiin tunnelmiin ja tulevaisuuskuviin – unelmat ja toiveet saattavat toteutua -periaatteella.

Tällä kertaa uskoa parempaan tulevaisuuteen valoi taannoisessa Luovien alojen ja Innovaatioverkoston seminaarissa esiintynyt Esko Valtaoja. Valtaojan sanoin meidät on vallannut valtava pessimismi. Varaudutaan ja tarjotaan vain huonoa tulevaisuutta niukkenevin resurssein. Kuitenkin maailma on kehittynyt. Väkilukuun suhteutettuna sodat ja arjen väkivalta ovat vähentyneet. Maailman vauraus kasvaa exponentiaalisesti. Pessimistit eivät ota huomioon uusia mahdollisuuksia, kuten energiaa merivedestä tai aurinkoenergiaa avaruudesta (ei muuten tarvitsisi taistella kenen takapihalle voimalat sijoitetaan) tai mineraaleja avaruudesta. Suomen mittakaavassa on turha haikailla valmistavan teollisuuden perään – oleellista on osaaminen. Haikaillaan ja murehditaan myös katoavia työpaikkoja. Työ on kuitenkin varsin nuori ilmiö maailmassa. Eläimet tai alkuperäiskansat eivät sitä tee. Onko työ siis meille välttämätön hyvinvoinnin mittari vai yksi sosiaalisen itseilmaisun väline? Mitä muuta voisimme tehdä kuin työtä?

Muutos on jotain muuta kuin mitä osaamme kuvitella.

Ja nyt puhutaan siis pitkän tähtäimen tulevaisuudesta. Tämän hetken haasteita nämä ajatukset eivät ratkaise. Mutta voisiko tässä ajattelussa olla kuitenkin ratkaisunsiemen: Lupa toimia eri tavalla?! Aalto yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki sparrasi jämsäläisiä yrittäjiä marraskuun lopun elinkeinoseminaarissa erilaistumaan. Kilpailuetu syntyy erilailla toimimisesta. Hän korostaa, että kannattaa kiinnittää enemmän huomiota arkisiin asioihin, jotka tapahtuvat usein. Kun asioihin kiinnitetään huomiota – muutos voi tapahtua. Tulevaisuuden unelmat ja intuitiiviset tunteet innostavat ja houkuttavat kohti uusia kokeiluja – erilaistumista – muutoksen aallonharjalla pysymistä. Pienistä kokeiluista strategisiin avauksiin!

Muutos on jotain muuta kuin mitä osaamme kuvitella.

Tulevaisuus on parempi – maailman hyvinvointi ja onnellisuus kasvavat. Ihmiset tulevat fiksummiksi ja suvaitsevaisemmiksi toimiessaan yhdessä.

Muutos on jotain muuta kuin mitä osaamme kuvitella. Siispä tämänkin vuoden 2014 kehitysaskeleet ja kokeilut ovat tärkeitä. Iso elefantti syödään pala kerrallaan – näe isoissa asioissa pieniä kokeiltavia asioita. Tee lupaus ajatella toisin!

Tutu-seminaarin antia, osa 1: Demokratian uudet muodot

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari pidettiin tänä vuonna elokuun lopulla täällä meillä Jyväskylässä. Seminaarin teemana oli  Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat. Pohdimme hyvin moniulotteisesti erilaisia vallan ilmentymiä – kenellä valta on tulevaisuudessa. Miten nopeasti kehittyvä tietoteknologia vaikuttaa vallan painopisteisiin? Onko valta uudenlaisella demokratialla ja uudenlaisilla joukkoliikkeillä vai nousevien talousmahtien autoritaarisella johdolla?

Tässä muutamia ajatuksia asian tiimoilta lähteenä seminaarin alustukset ja keskustelut.

Puhutaan paljon, että edustuksellinen, puoluepolitiikkaan perustuva demokratia on kriisissä, mutta mistä demokratiassa on oikein kysymys. Demokraattiset prosessit ovat yhteisöllisen tahdon ohjaamia keksimisen prosesseja sekä toisaalta yhteisöllisen järjen ohjaamia rajoittamisen prosesseja (Pauli Rautiainen). Mistä ja miten neuvotellaan ja miten löydetään uusia ratkaisuja? Millaisille sisällöllisille arvoille demokratia rakentuu? Rautiaisen mukaan demokratian kriisi on ennen kaikkea keksimisen prosessin kriisi.  Menossa on yksityisen ja julkisen rajapinnan murtuminen sekä siihen liittyvä sopimuksellisuus. Hallinnon on toimittava mahdollistajana purkamalla kansalaisyhteiskunnan omaehtoisen toiminnan esteet.

Käsitelläänkö institutionaalisia kompleksisia kysymyksiä vai ihmisen kokoisia pilkottuja kysymyksiä? Kansanvallan puitteet ovat muuttumassa: yhä koulutetumpi väestö hyödyntää kehittyvää tietoteknologiaa – kysymysten täytyy olla tartuttavissa ja hahmotettavissa. Oras Tynkkysen sanoin täytyy siirtyä kansanvallan olympialaisista pururadalle.

Pururatatyöskentely on joukkoustamista eli rajaamattoman joukon osallistamista rajattuun tehtävään – yleensä verkossa. Joukkoistamisessa työskennellään kaikille avoimen kutsun kautta rajatun tehtävän parissa. Joukkoistaminen on enemmän asenteellinen kuin tekninen kysymys. Laajan ja asiallisen osallistumismahdollisuuden tarjoaminen on tärkeää. Joukkoistaminen voi auttaa havaitsemaan virheitä ja pulmia, tuottaa uusia ideoita, ratkaisuja ja näkökulmia, tuoda keskusteluun uusia ihmisiä ja kokemuksia, sitouttaa ihmisiä lopputulokseen sekä vahvistaa uskoa demokratiaan. Oleellista on myös palautteen antaminen osallisuuden vaikutuksista. Katso vaikka: http://www.suomijoukkoistaa.fi/. Hyvänä esimerkkinä myös Jyväskylän Kankaan alueen suunnittelutyö.

Myös meillä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on testattu kevään 2013 aikana uutta kansalaisraati-mallin sovellusta kehittämistyössä. JAMK raati on uusi osallistava työkalu ratkaisemaan kiperiä ongelmia, jotka ”virallinen” koneisto saattaa jättää huomiotta, mutta jotka vaikuttavat merkittävästi ammattikorkeakoulun tuloksellisuuteen. JAMK raati kootaan tapauskohtaisesti teemasta kiinnostuneista jamkilaisista. Tarkoituksena on koota mahdollisimman kattava edustus eri rooleissa toimivista ja aiheesta kiinnostuneista henkilöstön ja opiskelijoiden edustajista. Raatiin hyväksytään henkilöitä, jotka eivät yleensä toimi luottamuselimissä tai päättämässä JAMK:n asioista. JAMK raati tekee ehdotuksensa suoraan hallitukselle.

Ensimmäisessä JAMK raadissa käsiteltävänä olleeseen vaikeaan haasteeseen löytyi käyttökelpoisia ratkaisuja, jotka JAMKin hallitus päätti viedä toteutukseen. Eli ”kansa” tuntui tietävän miten toimintaa pitäisi kehittää – joskin vaikuttavuus nähdään vasta ajan kuluessa. Seuraamme mielenkiinnolla, miten raadin esitys toteutuu.

Inspiraatiota tulevaisuuden aluekehitykseen

Kesäinen tervehdys rakas blogini lukija!

Tässä nauttiessa kesäisistä päivistä ja lomalaitumia odotellessa tuntuu vaikealta ajatella syksyä ja syksyn haasteita. Tätä on kuitenkin ennakointi ja tulevaisuuteen orientoituminen parhaimmillaan – jatkuvaa tulevaisuuden mahdollisuuksien skannausta.

Ajatuksiisi muhimaan kaksikin mielenkiintoista syksyllä alkavaa koulutusta:

JAMKissa alkaa syyskuussa  ALUESTRATEGIATYÖN AMMATILLISET ERIKOISTUMISOPINNOT, 30 OP. Mielenkiintoinen tulevaisuusorientoitunut kokonaisuus aluekehittäjälle. Lue lisää sivuiltamme: http://www.jamk.fi/koulutus/taydennyskoulutus/erikoistumisopinnot

Jyväskylän kesäyliopisto tarjoaa yhteistyössä Turun yliopiston kanssa Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuuden (25 op).  Mikäli tulevaisuuden tutkimus kiinnostaa enemmän – tämä koulutus sopii juuri sinulle. Tarkemmat tiedot opetusohjelmasta, ilmoittautumisohjeet ym. ovat sivulla http://avoin.utu.fi , valitse Opintotarjonta.

 Lisätietoja molemmista koulutuksista saa minulta.

Vielä vinkkejä kesälukemiseksi (tänä keväänä on tullut poikkeuksellisen paljon käytännönläheistä ennakointikirjallisuutta);

Mr and Mrs Future ja viisi suurta kysymystä http://www.talentumshop.fi/talecom/tuoteinfo/978-952-14-1802-0

Matkaopas tulevaisuuteen http://www.talentumshop.fi/talecom/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=27519&backURL=http%3A%2F%2Fwww.talentumshop.fi%2Ftalecom%2Fservlets%2FProductServlet%3Faction%3DproductSubfamilies%26productFamily%3D2160%26openHier%3D.2160.

The evolution of strategic foresight http://www.ashgate.com/default.aspx?page=641&calctitle=1&pageSubject=1834&sort=title&forthcoming=1&pagecount=7&title_id=11131&edition_id=14468

Road trip to Innovation – how I came to understand future thinking http://www.trendone.com/en/products/books/road-trip-to-innovation.html

Tulevaisuusterveisin

Anne

Skenet kehittämisen välineenä?

Huhtikuun Summit-seminaarissa Porvoossa nostatettiin innovatiivista ja luovaa kaupunkikehitystä. Maalailtiin kuvaa siitä, minkälainen on ”tulevaisuuden kestävä, elinvoimainen ja kilpailukykyinen kaupunki”. Lue lisää seminaariantia: http://www.luovasuomi.fi/article/1189

Minulle kolahti virrasta parhaiten Skene-ajattelu Ari Hynysen ja Jari Kolehmaisen johdattamana. Urbaanisanakirjan mukaan skene on tietty sosiaalinen tilanne, yhteisöllisyys, ryhmä (samanhenkisiä) ihmisiä. Hynynen ja Kolehmainen liittivät määrittelyyn toiminnan ja ympäristön. Hynynen on siirtynyt urbaaneista kesannoista luovien kaupunkien lähteille – missä luovuus syntyy, miten parhaat jutut saavat alkunsa, miksi jossain tapahtuu ja jossain ei… Jossakin vain on skeneä = oikeat vetovoimatekijät houkuttelemassa ja tukemassa tietynlaista toimintaa.

Vetovoimatekijöinä toimivat niin luonnolliset (ilmasto, maisema, hiljaisuus…) kuin rakennetut (kaupunkiympäristö, klubit, kahvilat, museot, kaupat…) ympäristöt. Yksittäinen vetovoimatekijä ei riitä, vaan täytyy olla sopiva yhdistelmä vetovoimatekijöitä. Oikea vetovoimatekijöiden yhdistelmä ympäristössä tukee tietynlaista toimintaa (kulttuuri, arvot, elämäntapa).

Skene=ympäristö+toiminta

Skenet kaupunkikehittämisen välineenä?

Porukalla tunnistimme skenejä omilta alueiltamme. Löysimme ainakin tällaisia kokonaisuuksia (mukailtuna Kolehmaisen Jarin koosteesta):

Tiheät skenet kiinnittyvät tilaan, jolla on selkeä käyttötarkoitus tai selkeä samanlaisten tarkoitusten joukko, kuten erikoistuneet harrastuspaikat tai liiketoimintakeskittymät. Skenestä on löydettävissä selkeä toiminnallinen kiinnekohta, jonka kautta osallistujat jakavat yhteisen kiinnostuksen kohteen ja rakentavat omaa identiteettiään. Julkinen taho näkee tukevansa liike- ja harrastustoimintaa, mutta huomaako se toiminnan ympärille kasaantuvan skenen kehittämismahdollisuudet?

Viralliset skenet kiinnittyvät tilaan, jota on tietoisesti rakennettu tiettyyn tarkoitukseen (kampusalueet, teknologiakeskukset). Organisoituvat voimakkaasti julkisen toimijan toimenpiteiden ympärille: klusterimaiset / ”innovaatioympäristömäiset” skenet, oppilaitokset ja kehittämisen kohteet. Virallinen skene on intensiivisimmillään instituutioiden määrääminä aikoina – virastoaikaan tai opetuksen aikataulujen mukaan, mutta kuinka voitaisiin mahdollistaa skenen spontaanien ominaisuuksien esiintulo. Kuinka voitaisiin päästää irti liiasta virallisuudesta? Miten skene voisi olla aktiivinen 24h vuorokaudessa … tai edes 18h?

Piilossa olevat / artikuloimattomat skenet eli alakulttuurit ja marginaalit ovat mielenkiintoisia ja usein tunnistamattomia tai hankalasti tunnistettavissa olevia skenejä. Tunnistamista vaikeuttaa ehkä tarkoitushakuinen pakoilu – tietyt harrastajaryhmät esim. haluavat olla omissa oloissaan. Kannattaako näkyväksi tekeminen, vai pilaako se skenen?

Skene-ajattelu on mukavan ihmiskeskeistä – suunnitellaan ja rakennetaan ympäristöä toiminnan ehdoilla houkutellen tietynlaista aktiviteettia. Oppilaitosperspektiivistä luodaten – minkälaiset skenet tukevat oppimista parhaiten? Onko Generator skene? Kuinka virallinen meidän kampus-skene on – salliiko se marginaaleja? Skene-ajattelusta voisi saada uusia ulottuvuuksia oppimisympäristön kehittämiseen?

Alueiden ennakointiseminaarin antia, OSA 3

Aluekehittämistä ja rakennemuutosta

Ilkka Mella pureutui esityksessään rakennemuutokseen – äkkiä tuli sellainen kuva, että kehäkolmosen ulkopuolella ollaan rakennemuutosaluetta kaikki tyynni :/ Viesti oli selvä: rakennemuutos voimistuu ja alueiden resurssit muuttuvat.

Mellan esityksestä löydät hyviä neuvoja rakennemuutosprosessin hoitamiseen:

  1. Proaktiivinen, analyyttinen ja koordinoitu työskentelyote
    • Ennakoiva rakennemuutosyhteistyö yrityksen kanssa
    • Neuvottelut yrityksen kanssa, sisäpiiri?
    • Tarkka analyysi tilanteesta, yritys + toimiala
    • Ennen asian julkistamista valmistellaan mm. luonnokset hallituksen toimenpiteistä
    • Julkistamishetkellä hallituksen informointi ja hallituksen toimenpidelinjauksista sopiminen
    • Työmarkkinajärjestöjen tapaaminen
  2. Yhteistyötä
    • Rakennemuutokseen reagointi –työryhmä ja sihteeristö
    • ELYn johdolla paikallisen yhteistyöverkoston käynnistäminen
    • Muutosturvayksikkö tehdasalueelle
    • TEM sisäinen matriisimainen yhteistyö (INNO, TYO, AKY, TIETO)
    • Tekes, IIF, Finnvera, TESI, Finpro…mukaan
    • Ministeriöiden välinen yhteistyö
    • Äkillisen rakennemuutoksen alueeksi nimeäminen
  3. Iskevä toimenpidepaketti
    • Alueellisella yhteistyöorganisaatiolla on oltava yhteinen tilannekuva, tilanneanalyysin pohjalta strategia (nopeat ja pitkäaikaisen vaikutuksen toimenpiteet), toimintasuunnitelma, viestintäsuunnitelma, muutosprosessin ripeän hoidon edellyttämät resurssit ja jälkihoitosuunnitelma
    • proaktiivinen ote

Tarkemmin: http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=2&id=832

Hannu Katajamäki asemoi mukavasti havainnollistaen aluekehittämisen kenttää. Blogissaan hän määrittelee tiivistäen aluekehittämisen näin: ”Aluekehittäminen on monitasoista, laaja-alaista ja alueperustaista kommunikatiivista toimintaa, jolla edistetään kestävää kehitystä. Lähtökohtana on kansalaisten hyvän elämän ja yritysten menestyksen edellytysten parantaminen. Aluekehittäminen ei ota kantaa, minkälaiset alueet voivat menestyä ja mitkä eivät. Aluekehittämisen ydin on luoda edellytyksiä erilaisille alueille kehittyä omista lähtökohdistaan.

Aluekehittämisen tärkeimmät välineet ovat maankäytön suunnitteluun ja strategioihin paneutuva aluesuunnittelu sekä aluepolitiikka, joka sisältää yhteiskunnallisen päätöksenteon perusteita ja aluevaikutuksia arvioivan laajan aluepolitiikan sekä aluekehittämisen käytännön toimia resurssoivan suppean aluepolitiikan. Perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa Sami Moison sanoin ”valtion tilasuhteiden sääntelyyn”.”

Enemmän Katajamäen ajatuksia aiheesta: http://blog.uwasa.fi/aluekehitys/mita_on_aluekehittaminen/

Katajamäki pohtii mielenkiintoisesti aluepolitiikan, aluesuunnittelun ja aluekehityksen riippuvuuksia. Hän maalaili aluekehittäjän sydäntä lämmittävää kuvaa edellytyksiä luovasta valtiosta hyvinvointivaltio-, kilpailuvaltio- ja metropolivaltio-ajatuksien rinnalle. Edellytyksiä luova valtio olisi kansallinen aluekehittämisen projekti, jota aluepolitiikka ja aluesuunnittelu tukisivat. Kansalaislähtöinen paikkaperustaisuus säilyisi niissä palveluissa, jotka edellyttävät tehokkuudessaan lähikontaktia. Uusi paikallisuus ja sen edistäminen, kansalaisten oma aktiivisuus ja paikallisyhteisöjen moninainen rikkaus sallittaisiin ja mahdollistettaisiin. Edellytyksiä luovassa valtiossa huomioidaan maaseutupääoma yhteisöllisyytenä ja väljyytenä, mutta myös kestävän kehityksen haasteeseen vastaavana (esim. lähiruoka, kylätoiminta) läheisyyden ekonomiana. Menneisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme.