Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tag Archives: Aluekehitys

Alueiden ennakointiseminaarin antia, OSA 1

Pureskelen Alueiden ennakointiseminaarin antia (29.-30.3.2012, Pori) jatkokertomuksena. Ensimmäisessä osassa edetään globalisaatiosta Suomen haasteisiin. Mikäli et jaksa odottaa seuraavaa osaa – seminaarin esitykset löytyvät myös osoitteesta www.satakuntaliitto.fi/ennakointi tai suoraan seuraavan linkin kautta: http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=2&id=832

Miten Suomen käy, kun teollisuus muuttaa lännestä itään ja vahvat tukijalkamme metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus menettävät vahvan asemansa meillä? Valtioiden velkaantumisen purkaminen on vasta alussa, väestö ikääntyy ja työn tuottavuuden kasvu hidastuu. Suomesta on tulossa eurooppalainen hitaan kasvun talous, jos ei uusia innovaatioita synny. Professori Pohjolan mukaan talouskasvu syntyy yleiskäyttöisen teknologian kehityksestä. Ei riitä, että uutta teknologiaa syntyy vaan sitä täytyy osata myös hyödyntää. Lisäksi tärkeää on uuden teknologian hyödyntämisen täydentävä toimintatapojen muutos. Juuri toimintatapojen muutos mahdollistaa työn tuottavuuden kasvun ja sitä myöten talouskasvun.

Professori Matti Pohjolan teesit:

Talouskasvun idea olisi löydettävä uudelleen!

  1. Suomi on palautettava yhdeksi maailman johtavista tietoyhteiskunnista
    • julkinen sektori on avainasemassa
    • tietotekniikan suurimmat hyödyt ovat vielä saavuttamatta
  2. Metsäteollisuuden uusi tulevaisuus löytyy bioenergiasta, puutuotteista, matkailusta
  3. Kasvun painopiste muuttuu teollisuudesta palveluihin ja teollisuuden sisälläkin laitteista palveluihin (- erityisesti digitaalisiin palveluihin, kuten verkkokauppaan)
  4. Osaaminen ei Suomesta ole kadonnut – joten menestymisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin ne olivat 100 vuotta sitten!

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran paikallistoimintaa

Olen ollut kymmenkunta vuotta mukana Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toiminnassa eri foorumeilla ja todennut tulevaisuuden seuraamisen omaan työhön tulevan hyödyn lisäksi erittäin voimaannuttavaksi. Aluekehittäjänä toimiessani olen tietenkin pohtinut hyödyn generoitumista ympäristöön – alueelle. Tutulla ei ole ollut Keski-Suomessa paikallistoimintaa. Viime vuonna virittelin tulevaisuuspiiriä Jämsään työväenopiston suojissa – aivan huippuryhmä aktiivisia keskustelijoita asemoi Jämsän tulevaisuutta koko lukuvuoden. Kokemuksesta rohkaistuneena aloittelen toimintaa nyt myös Jyväskylään.

Lähdin liikkeelle pienellä kartoittavalla kyselyllä:

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran paikallistoiminnalle koettiin olevan tilausta, koska sen odotetaan tarjoavan vapaamuotoisen ja riippumattoman foorumin kohdata eri tahoilta tulevia ihmisiä. Tutu nähtiin kansalaistoimintana ja  tulevaisuustyön tekemisen näyteikkunana. Toiminta tunnistettiin täydentäväksi osaksi alueen ennakointityötä – tästä olen iloinen: toiminnalle löytyy merkitys ja tavoite! Parhaimmillaan muodostamme monialaisen, käytännönläheisen ja riippumattoman ajatushautomon alueen päätöksenteon tueksi.

Ensimmäisessä tapaamisessa matkustimme vuoteen 2030 kirjottamaan lehtijuttua hyvää tulevaisuutta muistellen: Onko maakuntaa olemassa? Kuka täällä haluaa elää ja millä ehdoin? Minkälaiset arvovalinnat hyvään tulevaisuuteen ovat johtaneet? Ketkä ovat tulevaisuutemme tekijöitä? Onko hiljaisuus paras brändimme?… Ainakin meidän tulee avata nuorille positiivisia mahdollisuuksia.

Eikö olisi mielenkiintoista olla mukana tässä keskustelussa?

Ennakointia tulevaisuuteen

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran seminaarissa Yrjö Myllylä esitteli Työelämän tulevaisuuden ennakointia Turun malliin. Hänen edustamansa TKTT-prosessi on EU-palkittua ennakointia – vuonna 2010 malli valittiin EU:n parhaimmaksi. Hän arveli, että todennäköisesti voittoon vaikutti keskeisimmin kolme tekijää:

  1. Yritykset on kytketty tiiviisti mukaan prosessiin
  2. Mukana prosessissa ovat kaikki keskeiset alueelliset ja paikalliset toimijat
  3. Prosessi tuottaa toimenpiteitä.

Tunnistan samanlaisia piirteitä myös yhteisestä keskisuomalaisesta ennakointiprosessistamme. Mutta miksi turkulaisten prosessi palkitaan? Mitä meiltä vielä puuttuu? Onko ennakointityön tuloksia osattu hyödyntää päätöksenteossa? Uskallammeko oikeasti räjäyttää pankin? Siis parastammeko ennakkoluulottomasti?

Kehittämisponnisteluja pienellä seudulla

Luin pienen seudun paikallislehden uutisia – paikallinen KIBS-yritys siirtää toimipisteensä läheiseen kasvukeskukseen. Miksi? Luoko kasvukeskusasemointi yritykselle paremman uskottavuuden? Uutinen teki aluekehittäjän mietteliääksi. Mikä onkaan todellisuus etätyön mahdollisuuksista KIBS-yrityksissä? Onko fyysinen sijainti kasvukeskuksen ytimessä kuitenkin tärkeämpää?

Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessani KIBS-yritysten sijaintikriteereistä tämä uskottavuusnäkökulma ei mitenkään noussut esiin. Nykyisillä tietoteknisillä ratkaisuilla etäisyydet saadaan kutistumaan vaivatta. Vai onko  jotain muutosta tapahtumassa itse ajattelussa? Onko live-kohtaamisen tarve kuitenkin ratkaiseva? Ja kuinka suuri on toimipisteen sijainnin merkitys uskottavuustekijänä?

Kysymyksen voisi kääntää toisinkin päin: Meillä korkeakoulumaailmassakin keskitetään kasvukeskuksiin. Oma roolini korkeakouluasiamiehenä on toimia linkkinä korkeakoulun ja pienten seutujen välillä. Voiko toimintamme olla uskottavaa pienen seudun näkökulmasta? Vai edellyttääkö uskottavuus paikallista yksikköä?

Nyökyttelyllä vilttiketjuun?

Paikallislehdestä lukemani kolumni sai ajatukseni askartelemaan. Siinä toimittaja Kurvinen pohti keskustelumme tasoa täällä Suomessa. Kolumnista sain sen käsityksen, että nimenomaan suomalaiset asiantuntijat pidättäytyvät argumentoimasta tilanteissa joissa tämä pitäisi ehdottomasti tehdä. Itsekin olen tähän ilmiöön törmännyt. Terve väittelytilanne väistetään nyökyttelemällä ja asiaa jauhetaan sitten muissa yhteyksissä myöhemmin – usein syyttelyhengessä. Voiko kulttuurissamme olla siis asiallisesti eri mieltä joutumatta selkäänpuukotetuksi?

 Myös kansainväliset asiantuntijat ovat huomioineet suomalaisen ”yhtä köyttä yhdistyksen” toiminnan. Brittiläinen Legatum-instituutti luokitteli viime vuoden lopulla Suomen maailman menestyneimmäksi maaksi mm. talouden, koulutuksen, terveyden, turvallisuuden ja oikeusvaltion toimivuuden näkökulmasta. Hyvinvoinnin edellytyksiä luo innovaatiojärjestelmämme, jota kansainvälinen arviointiraati (OPM:n ja TEM:n tilaustyö) pitää yhtenä maailman parhaista. Mutta miten parhaana pysytään, kun hyvä on parhaan vihollinen? Arvioitsijoita häkellytti suomalainen yksimielisyys siinä määrin, että sen pelätään jarruttavan kehitystä – jopa estävän uutta luovan erimielisyyden…

Olemmeko me suomalaiset liiaksi joo-miehiä ja -naisia? Joudummeko me yksimielisyydessämme vilttiketjuun vai piileekö tässä ”sinisilmäisyydessä” sittenkin menestyksemme avaimet?