Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tag Archives: ennakointi

Tulevaisuuden aalloilla – draivista nauttien

Tulevaisuudesta ei voi tietää mitään varmaa, mutta on hyödyllistä ajatella niin kuin tietäisimme siitä jotain.

opettajuus_tekstillä
Kuva: Jamk henkilöstön innovaatiopäivään, Anu Raulo

Tulevaisuusajattelijanakin on näin vuoden lopulla mukava vilkaista mennyttä vuotta – pysähtyä hetkeksi reflektoimaan tehtyä ja reivata purjeita taas kohti mahdollisuuksien merta ja oikeanlaisia puhureita. Jotenkin tässä hetkessä tuntuu siltä, että kaaos on järjestynyt ja oman työn ja tarkoituksen kokonaiskuva peilautuu kirkkaana – kunnes taas uutta syötettä lähtee sekoittamaan ja uudistamaan pakkaa. Kehittämistyön ihanuutta…

On ollut hienoa saada tehdä tulevaisuus- ja ennakointityötä Jamkissa ja Keski-Suomessa. Työ on saanut arvostusta. Jamkin henkilöstössä on jo mukava joukko tulevaisuusajattelijoita ja siksi tulevaisuusajattelun ja ennakoinnin systematisointia on ollut mukava vetää. Olen saanut etuoikeutetusti fasilitoida sekä henkilöstön, opiskelijoiden että työelämäkumppaneiden tulevaisuustyöpajoja. Uutena metodina lanseerattu tulevaisuuspyörä on otettu hyvin vastaan ja tutkimus on edennyt ihanan huikeesti. Vuoden aikana tuli vedettyä kymmenkunta tulevaisuuspyörätyöpajaa pääosin YAMK-opiskelijoiden kanssa. Tuloksia saatte lukea kevään aikana. Draivia on tukenut hyvin Keski-Suomen tulevaisuusryhmän työskentely Tulevaisuusfoorumeineen.

Kansallisen ennakointiverkoston tulevaisuustyöpajassa totesimme, että suunnittelemme ja pyörittelemme uusilta mielenkiintoisilta syötteiltä usein särmät silosiksi. Kuitenkin juuri noissa särmissä saattaa piillä se tekemisen juoni… Edellinen blogitekstini tässä sarjassa näyttää olevan alkuvuodesta kirjoitettu. Haastan siinä tekoihin ja kokeiluihin. Jatkan samaa linjaa – tekoja, tekoja, tekoja… Pysytään tulevaisuuden aallonharjalla kokeiluilla ja oivalluksilla.

Työ jatkuu – tulevaisuuteen!

Kiitos yhteistyökumppanit ja kanssanäkijät panoksestanne!
Oikein Ihanaa Joulunaikaa ja ensi vuoteen 🙂

Lupa ajatella toisin

Näin uuden vuoden alkajaisiksi on mukava valaa positiivisia tulevaisuusajatuksia. Optimistisena tulevaisuusorientoitujana tartun innolla positiivisiin tunnelmiin ja tulevaisuuskuviin – unelmat ja toiveet saattavat toteutua -periaatteella.

Tällä kertaa uskoa parempaan tulevaisuuteen valoi taannoisessa Luovien alojen ja Innovaatioverkoston seminaarissa esiintynyt Esko Valtaoja. Valtaojan sanoin meidät on vallannut valtava pessimismi. Varaudutaan ja tarjotaan vain huonoa tulevaisuutta niukkenevin resurssein. Kuitenkin maailma on kehittynyt. Väkilukuun suhteutettuna sodat ja arjen väkivalta ovat vähentyneet. Maailman vauraus kasvaa exponentiaalisesti. Pessimistit eivät ota huomioon uusia mahdollisuuksia, kuten energiaa merivedestä tai aurinkoenergiaa avaruudesta (ei muuten tarvitsisi taistella kenen takapihalle voimalat sijoitetaan) tai mineraaleja avaruudesta. Suomen mittakaavassa on turha haikailla valmistavan teollisuuden perään – oleellista on osaaminen. Haikaillaan ja murehditaan myös katoavia työpaikkoja. Työ on kuitenkin varsin nuori ilmiö maailmassa. Eläimet tai alkuperäiskansat eivät sitä tee. Onko työ siis meille välttämätön hyvinvoinnin mittari vai yksi sosiaalisen itseilmaisun väline? Mitä muuta voisimme tehdä kuin työtä?

Muutos on jotain muuta kuin mitä osaamme kuvitella.

Ja nyt puhutaan siis pitkän tähtäimen tulevaisuudesta. Tämän hetken haasteita nämä ajatukset eivät ratkaise. Mutta voisiko tässä ajattelussa olla kuitenkin ratkaisunsiemen: Lupa toimia eri tavalla?! Aalto yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki sparrasi jämsäläisiä yrittäjiä marraskuun lopun elinkeinoseminaarissa erilaistumaan. Kilpailuetu syntyy erilailla toimimisesta. Hän korostaa, että kannattaa kiinnittää enemmän huomiota arkisiin asioihin, jotka tapahtuvat usein. Kun asioihin kiinnitetään huomiota – muutos voi tapahtua. Tulevaisuuden unelmat ja intuitiiviset tunteet innostavat ja houkuttavat kohti uusia kokeiluja – erilaistumista – muutoksen aallonharjalla pysymistä. Pienistä kokeiluista strategisiin avauksiin!

Muutos on jotain muuta kuin mitä osaamme kuvitella.

Tulevaisuus on parempi – maailman hyvinvointi ja onnellisuus kasvavat. Ihmiset tulevat fiksummiksi ja suvaitsevaisemmiksi toimiessaan yhdessä.

Muutos on jotain muuta kuin mitä osaamme kuvitella. Siispä tämänkin vuoden 2014 kehitysaskeleet ja kokeilut ovat tärkeitä. Iso elefantti syödään pala kerrallaan – näe isoissa asioissa pieniä kokeiltavia asioita. Tee lupaus ajatella toisin!

Tulevaisuuden osaaminen

Miten tulevaisuutta tehdään? Kenelle ennakointi kuuluu? Riittääkö, että hoidetaan lakisääteinen ennakointijutska pois alta, jotta päästään tärkeämpiin töihin – heitetään sinne pari tilastoa (historiasta) ja sillä siisti… Me tehdään sitä, mikä me osataan – se on käynyt kaupaksi ennenkin. On pienemmän riskin tie pysyä tutussa ja turvallisessa kuin lähteä ennakoimaan tulevaa muutosta markkinoissa. Onko se tosiaankin niin?

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Tulevaisuuteen vaikutetaan koko ajan – olemmeko mukana vaikuttajissa vai seuraammeko vain perässä. Mielestäni suunnittelu- ja kehittämistöissä tulevaisuus on aina läsnä. Tehdään asioita tulevaisuuteen. Koulutetaan tulevaisuuden osaajia – lisätään osaamista, jolla pärjätään eri tulevaisuuksissa. Mitä se tulevaisuus sitten tuokaan mukanaan.

Kuuntelin taannoin Alf Rehniä ja hän osasi mielestäni avata hyvin tätä dilemmaa. Tämä tulevaisuusorientoituneisuuden vaikeus on lähtöisin suomalaisesta perusluonnosta. Me suomalaiset pidämme itseämme edelläkävijöinä, mutta olemme riippuvaisia siitä mitä muut meistä sanovat. Olemme edelläkävijöitä muiden viitoittamalla tiellä. Vasta kun joku muu noteeraa meitä suomalaisia, uskomme että olemme hyviä (vrt. mobiiliteknologia, lääketiede, bioteknologia…). Ja ennen kaikkea – me suomalaiset haluamme järkevää tulevaisuutta. Aivan – esimerkiksi some on mielestämme tulevaisuudessa tärkeä, koska me olemme oppineet vihdoin käyttämään facebookia. Senhän ymmärtää maalaisjärjellä.

MUTTA eihän me voida lähteä ajatuksesta, jossa nykyosaamisella ja nykyjärjellä pärjätään tulevaisuudessa. Että tulevaisuus on tämän päivän kaltainen. Että tänään tärkeältä tuntuvat asiat voisivat olla tulevaisuuden keskeisiä asioita. Jää ehkä näkemättä tärkeitä eri mahdollisuuksia, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua. Ei kannata lukkiutua nyt tärkeisiin asioihin. Mitä jääkään näkemättä, kun lähdetään etsimään uutta Nokiaa? Siis ajatellaan, että menestys syntyy vain jostain Nokian kaltaisesta jutusta. Muutama vuosi sitten emme olisi uskoneet, että seuraava menestystarina nojautuu peleihin… Mitä jätetään näkemättä kun rakennetaan tulevaisuutta katsomalla pelkästään historiaan?

Kuten havaijilainen pitkän linjan tulevaisuusajattelija Jim Dator sen kiteyttää:  “Every meaningful statement about Futures should appear to be ridiculous!  So wild, so different, so far out of the midway thinking, that it can nothing but attract our brains and hearts”.

Ollaanko siis järkeviä vai lähdetäänkö tekemään tulevaisuutta!!!

Mitä hyvää juuri minä voin tehdä paremman maailman eteen?

Näin uuden vuoden alussa muutoksesta puhutaan hyvin optimistisesti ja tulevaisuusorientoituneesti. Tehdään Uuden Vuoden lupauksia. Tulevaisuuskuvat ovat hyvin toiveikkaita. Toisaalta kuvaan voi piirtyä skeptisyyden varjoja: ei kannata luvata mitään, kun muutosta ei tapahdu kuitenkaan. Selityksiäkin löytyy – ja syyllisiä (joku Muu) muutoksen epäonnistumiseen. Minä olen mieluummin toiveikas: Uusi vuosi tuokoon runsaasti uudenlaista näkemystä ja ymmärrystä. Toivon, että osaan tehdä sosiaalisesti kestävämpiä valintoja.

Joululomaillessani selailin Talouselämä-lehteä, jossa Mika Aaltonen tarjosi mielenkiintoisesti tulevaksi uutta renessanssia. Renessanssi murtaisi vanhoja hierarkkisia rakenteita ja sääntöjä ja antaisi ihmisille tilaa nähdä ympärillään uusia mahdollisuuksia ja energiaa tarttua niihin. Vaikuttaa hyvältä – tartutaan tähän. Aaltonen kehottaa myös ottamaan henkilökohtaista vastuuta asioista, joita ei voi ulkoistaa politiikalle tai markkinavoimille tai yhteiskunnalle tai muille päättäjille. Makustellaanpa tätä – näissä ajatuksissa olisi pohjaa vaikuttaville Uuden Vuoden lupauksille.

Oppimisen sietämätön keveys – kokeillaan tulevaisuutta

Mitä tarkoitetaan tulevaisuuden rajallisuudella? Onko rajallisuuden käsittäminen suunniteltua tulevaisuuden tekemistä vai reaktiivista shokkioppimista? Suuntaammeko kohti ihannetulevaisuutta vai onko toimintamme vain uhkatulevaisuuden välttelemistä? Toteutammeko vain todennäköistä tulevaisuutta kvantitatiivisen aineiston pohjalta vai teemmekö oikeasti tulevaisuutta? Oli mielenkiintoista pysähtyä näiden kysymysten äärelle viime perjantain Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Tiedeseminaarissa.

Korostan vielä – pysähdyimme pohtimaan. Eero Ojasen sanoin: Pysähdytään oivaltamaan! Tyytymisen ja hyväksymisen kyky edesauttaa luovuutta. Jatkuva pyrkiminen ja kiirehtiminen itse asiassa estävät oppimista ja löytämistä – täytyy osata pysähtyä oivaltamaan. Oppiminen, kasvaminen ja muuttuminen ovat kauniita asioita. Nyt niistä tehdään usein pakkoja.

Varsinkin julkinen sektori painii kiihtyvän muutosaallon kourissa. Tehostamista, supistuksia, pullataikinan tavoin paisuvia tavoitteita, uusia haasteita, niukkenevia resursseja… Ei ehditä kehittämään tulipalonsammutuksilta. ”Tiedetään”, että pitäisi tehdä toisin, mutta juostaan silti kohti todennäköistä tulevaisuutta. Mitä jos pidettäisiin luova tauko ja lähdettäisiin tekemään mahdollista tulevaisuutta? Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen kiteytti tämän hienosti. Olemme aiemmin toimineet maailmassa, jossa tiedettiin ongelmat ja siihen sopi hierarkkinen toimintamalli, jolle oli tyypillistä työnjako. Nyt toimintaympäristö on muuttunut, mutta toimintamalli on edelleen sama – siksi se ei toimi ja siksi esimerkiksi teknologian tuomat uudet työkalut eivät toimi – toimintamallia tulisi muuttaa. Nykyisen ja myös tulevaisuuden toimintaympäristön ongelmat ovat kompleksisia, jotka vaativat eri näkökulmia kokonaisuuden selvittämiseksi. Viisaus löytyy hajautuneena asiantuntijuutena verkostoista. Lähdetään rohkeasti muuttamaan toimintakulttuuria. Kokeillaan, pilotoidaan, tehdään yhdessä – analysoidaan, mitataan tuloksia, OPITAAN! Varmistetaan, että opit siirtyvät päätöksentekoon. Tehdään tulevaisuutta 🙂