Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tag Archives: ennakointi

Miten tehdään Suomen paras amk?

Päivitetyn strategiansa mukaisesti JAMK haluaa olla Suomen paras ammattikorkeakoulu, jolla on vahvaa näyttöä koulutuksen laadusta, kansainvälisyydestä ja yrittäjyyden edistämisestä. Visiossa on haastetta, mutta se on toteutettavissa yhteisin ponnistuksin. Mielestäni hyvä suunta toteutumisen polulla on ollut jo tämä strategian esitysmuoto. Strategia on helppo ottaa oman työn ohjenuoraksi – sitä ei ole tarkoitettu vai johdolle, vaan meille jokaiselle Jamkilaiselle. Todellisuudessa JAMK-visio toteutuu pienistä puroista, jotka kaivautuvat oletuksemme mukaan oikeaan suuntaan. Osa uomista kuivuu – osasta kehkeytyy valtavirtaa – osasta muodostuu jotain spesiaalia.

Syksyn aikana olen päässyt mukaan vauhdittamaan muutaman puron matkaa. Esimerkiksi aikuiskoulutuksen kehittäminen on mukavassa pyörteessä. Ja RenovaatioKoutsit ovat aivan uudenlaisen toiminnan lähteillä. Molemmissa prosesseissa merkitsevää on selkeä tulevaisuusorientoituneisuus – näytetään kehitykselle suuntaan tulevaisuudesta käsin. Kaivetaan uomaa aivan kuin keväällä puroja tehdessä osittain vielä jäässä olevaan maahan – näytetään väylää ”siniselle merelle”.

Aikuiskoulutuksen kehittämisryhmän työpajassa tulevia linjauksia haettiin hyvää tulevaisuutta muistellen. Asiantuntijoiden meno-paluu tulevaisuuteen oli tuottoisa. Irtautuminen ”nykyraamista” oli onnistunut. Näillä merkeillä on hyvä jatkaa.

Mikä ihmeen RenovaatioKoutsit sitten?

RenovaatioKoutsit on uusi muotoutumassa oleva toimintamalli meillä JAMKissa. Ensimmäinen tapaaminen viime viikolla tunnusteli monialaisen tulevaisuuteen luotaavan, vapaamuotoisen foorumin tarpeellisuutta. Toistakymmentä uskalikkoa kokoontui ideoimaan sisältöä toiminnalle ja voin sanoa, että näyttää lupaavalle.

Tulevaisuusajattelu tuo kehittämistyöhömme kaivattua näkökulmaa. Laaja-alainen siiloista silloiksi-ajattelu kantanee nyt hedelmää. Näillä teemoilla jatketaan…

Miten menestytään yllätysten maailmassa?

Yllätysten maailmassa menestytään sopeutumalla automaattisesti.

IIASA:n Leena Ilmolan mukaan ekosysteemit selviävät sopeutumalla automaattisesti. Jos epävarmuudet lisääntyvät, pienten yritysten verkosto on parempi rakennemalli (huom! perheyritykset) kuin suuret yksiköt. Toimiva ekosysteemi koostuu toisensa tasapainottavista yrityksistä. Kokonaisuus ratkaisee. Kestävä portfolio on monimuotoinen, myös toimintatavoiltaan. Monimuotoisuus tuottaa vaihtoehtoja. Massatuotannosta on siirryttävä pienten erilaisten bisnesten tekoon. Tavoitteena kohtuukasvu…

 Epävarmuuksien systemaattinen analyysi tuottaa joustavuutta. Epävarmuus ei ole uhka, vaan menestystekijä.

Toimiiko tämä sama logiikka myös meillä ammattikorkeakoulussa? Helposti allekirjoittaisin tämän väittämän. Meidän aikaa kestävä kokonaisuus muodostunee erilaisista palveluista, joita painotetaan ja kehitetään tulevaisuusorientoituneesti asiakastarpeesta riippuen?

Ennakointia tulevaisuuteen

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran seminaarissa Yrjö Myllylä esitteli Työelämän tulevaisuuden ennakointia Turun malliin. Hänen edustamansa TKTT-prosessi on EU-palkittua ennakointia – vuonna 2010 malli valittiin EU:n parhaimmaksi. Hän arveli, että todennäköisesti voittoon vaikutti keskeisimmin kolme tekijää:

  1. Yritykset on kytketty tiiviisti mukaan prosessiin
  2. Mukana prosessissa ovat kaikki keskeiset alueelliset ja paikalliset toimijat
  3. Prosessi tuottaa toimenpiteitä.

Tunnistan samanlaisia piirteitä myös yhteisestä keskisuomalaisesta ennakointiprosessistamme. Mutta miksi turkulaisten prosessi palkitaan? Mitä meiltä vielä puuttuu? Onko ennakointityön tuloksia osattu hyödyntää päätöksenteossa? Uskallammeko oikeasti räjäyttää pankin? Siis parastammeko ennakkoluulottomasti?

Aikaikkunan haasteellisuudesta kehitystyössä

Usein kuulee sanottavan, että aika ei ole kypsä jollekin muutokselle. Tai kun jotain tapahtuu, että minähän jo silloin sanoin tai että miksei tätä asiaa jo silloin päätetty tehdä näin. Aika ei ollut kypsä. Ja edelläkävijä kokee tustaa asioiden hitaasta kehittymisestä.

Onko niin, että tulevaisuuden luotaamisessa suurempana haasteena onkin oikean ajankohdan kuin tulevien muutosten tunnistaminen? Jonkun ilmiön realisoitumisen ajoittuminen riippuu usein sattumasta. Tulevia osaamistarpeita on siis todella haastavaa ennakoida.

Lainaan tässä pätkän Mika Aaltosen tekstistä (Futura 2/09). Hän on kuvannut tätä problematiikkaa niin kiehtovasti: Päätöksenteossa (ennakoinnissa, suunnittelussa, strategisessa ja taktisessa  johtamisessa) usein laiminlyödään kahta elementtiä – strateginen maisema ja aika. Nämä muodostavat yhdessä spatio-temporaalisen kontekstin, jossa subjektin ja objektin suhde ei olekaan pysyvä ja absoluuttinen vaan sosiaalisesti rakennettu ja avoin muutokselle. Eli olisi tunnistettava, että kaikilla tapahtumilla yhteiskunnassa ja organisaatioissa on omat aikajänteensä. Aikajänteiden ymmärtäminen yhdessä niihin liittyviin järjestyksen asteisiin muodostaa spatio-temporaalisen kokonaisuuden, joka antaa meille mahdollisuuden ymmärtää ja johtaa hyvinkin erilaisia tilanteita.