Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tag Archives: johtaminen

Tulevaisuuden aalloilla – draivista nauttien

Tulevaisuudesta ei voi tietää mitään varmaa, mutta on hyödyllistä ajatella niin kuin tietäisimme siitä jotain.

opettajuus_tekstillä
Kuva: Jamk henkilöstön innovaatiopäivään, Anu Raulo

Tulevaisuusajattelijanakin on näin vuoden lopulla mukava vilkaista mennyttä vuotta – pysähtyä hetkeksi reflektoimaan tehtyä ja reivata purjeita taas kohti mahdollisuuksien merta ja oikeanlaisia puhureita. Jotenkin tässä hetkessä tuntuu siltä, että kaaos on järjestynyt ja oman työn ja tarkoituksen kokonaiskuva peilautuu kirkkaana – kunnes taas uutta syötettä lähtee sekoittamaan ja uudistamaan pakkaa. Kehittämistyön ihanuutta…

On ollut hienoa saada tehdä tulevaisuus- ja ennakointityötä Jamkissa ja Keski-Suomessa. Työ on saanut arvostusta. Jamkin henkilöstössä on jo mukava joukko tulevaisuusajattelijoita ja siksi tulevaisuusajattelun ja ennakoinnin systematisointia on ollut mukava vetää. Olen saanut etuoikeutetusti fasilitoida sekä henkilöstön, opiskelijoiden että työelämäkumppaneiden tulevaisuustyöpajoja. Uutena metodina lanseerattu tulevaisuuspyörä on otettu hyvin vastaan ja tutkimus on edennyt ihanan huikeesti. Vuoden aikana tuli vedettyä kymmenkunta tulevaisuuspyörätyöpajaa pääosin YAMK-opiskelijoiden kanssa. Tuloksia saatte lukea kevään aikana. Draivia on tukenut hyvin Keski-Suomen tulevaisuusryhmän työskentely Tulevaisuusfoorumeineen.

Kansallisen ennakointiverkoston tulevaisuustyöpajassa totesimme, että suunnittelemme ja pyörittelemme uusilta mielenkiintoisilta syötteiltä usein särmät silosiksi. Kuitenkin juuri noissa särmissä saattaa piillä se tekemisen juoni… Edellinen blogitekstini tässä sarjassa näyttää olevan alkuvuodesta kirjoitettu. Haastan siinä tekoihin ja kokeiluihin. Jatkan samaa linjaa – tekoja, tekoja, tekoja… Pysytään tulevaisuuden aallonharjalla kokeiluilla ja oivalluksilla.

Työ jatkuu – tulevaisuuteen!

Kiitos yhteistyökumppanit ja kanssanäkijät panoksestanne!
Oikein Ihanaa Joulunaikaa ja ensi vuoteen 🙂

Tutu-seminaarin antia, osa 2: Taloudellisen vallan uudet muodot

Tässä olisi ennakkoon lupaamani toinen osa elokuisen Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarin tiimoilta. Seminaarin teemana oli siis Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat. Pohdimme hyvin moniulotteisesti erilaisia vallan ilmentymiä – kenellä valta on tulevaisuudessa. Miten nopeasti kehittyvä tietoteknologia vaikuttaa vallan painopisteisiin? Onko valta uudenlaisella demokratialla ja uudenlaisilla joukkoliikkeillä vai nousevien talousmahtien autoritaarisella johdolla? Tässä muutamia ajatuksia asian tiimoilta lähteenä seminaarin alustukset ja keskustelut.

 OSA 2: Taloudellisen vallan uudet muodot

Antti Hautamäki käänteli ajatusta innovaatiotalouden vallanmuodostumisesta. Antti oli laatinut pohdintojensa tueksi mielenkiintoisen vaikutussuhdekaavion, josta ilmenee innovaatiotalouden vallankäytön lepääminen hyvinkin institutionaalisilla hartioilla. Innovatiivisuuden ja innovaatioiden syntymisen näkökulmasta tämä on hiukan hälyttävä huomio – tutkitusti parhaat innovaatiot syntyvät kansan syvissä riveissä. Pitäisikö vallan painopistekin olla enemmän toimijoilla? Mahdollistaisiko se laajemman innovaatioiden syntymisen ja hyödyntämisen? Suuruuden ekonomia korvautuu ketteryydellä, verkottumisella, luovuudella, tiedolla ja ideoiden runsaudella.  Schumpeterin luovan tuhon teoria on jälleen relevantti. Yrittäjyys ja kova kilpailu, innovaatiot vievät eteenpäin ja luovat uusia menestyjiä. Kiinnostavaa on tasapainon löytäminen: miten me ohjataan ja luodaan edellytyksiä ja mahdollisuuksia ja toisaalta miten toimijat ovat aloitteellisia ja itsenäisiä. Yrittäjät kykenevät tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja hyödyntämään käytettävissä olevaa osaamista. Miten voimaannutetaan kansalaiset osallistumaan?

Yksi mielenkiintoinen osallistumisen mahdollistava malli on hybriditalous, josta Nina Kivinen esitteli seminaarissa Demi- ja Lily-lehtien toimintalogiikkaa. Hybriditaloudessa tuottamisen ja kuluttamisen rajat murenevat. Asiakkaat osallistuvat tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen – tuottaminen ja kuluttaminen limittyvät ja samaan aikaan kulutettuja tuotteita voidaan jalostaa uusiksi tuotteiksi. Hybriditaloudessa yksilöllisyys korostuu – tuunaa oma tuotteesi. Yhteisöllisyyden sidonnaisuus aikaan ja paikkaan muuttuu. Tuotteen tai palvelun tuottamisen ja kuluttamisen taustalta löytyy monimutkainen suhteiden verkosto. Miten tällaista yhteistoimintaa johdetaan? Miten rakenteet tukevat tai horjuttavat toimintaa? Mitä työ merkitsee hybriditaloudessa? Miten arvo muodostuu?

Kuinka paljon tässä on kyse palveluyhteiskuntaan siirtymisestä? Teollisen perinteen tehostamisprosessien sijaan keskitytään asiakaskeskeiseen uutta arvoa luovaan talouteen. (Ks esim. Mika Hyötyläinen ja Petteri Kaitovaara, Futura 2/13). Palveluthan tuotetaan ja kulutetaan limittäin ja asiakkaalle tuotettu arvo on osa palvelua – asiakas osallistuu palveluprosessiin.

Tutu-seminaarin antia, osa 1: Demokratian uudet muodot

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari pidettiin tänä vuonna elokuun lopulla täällä meillä Jyväskylässä. Seminaarin teemana oli  Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat. Pohdimme hyvin moniulotteisesti erilaisia vallan ilmentymiä – kenellä valta on tulevaisuudessa. Miten nopeasti kehittyvä tietoteknologia vaikuttaa vallan painopisteisiin? Onko valta uudenlaisella demokratialla ja uudenlaisilla joukkoliikkeillä vai nousevien talousmahtien autoritaarisella johdolla?

Tässä muutamia ajatuksia asian tiimoilta lähteenä seminaarin alustukset ja keskustelut.

Puhutaan paljon, että edustuksellinen, puoluepolitiikkaan perustuva demokratia on kriisissä, mutta mistä demokratiassa on oikein kysymys. Demokraattiset prosessit ovat yhteisöllisen tahdon ohjaamia keksimisen prosesseja sekä toisaalta yhteisöllisen järjen ohjaamia rajoittamisen prosesseja (Pauli Rautiainen). Mistä ja miten neuvotellaan ja miten löydetään uusia ratkaisuja? Millaisille sisällöllisille arvoille demokratia rakentuu? Rautiaisen mukaan demokratian kriisi on ennen kaikkea keksimisen prosessin kriisi.  Menossa on yksityisen ja julkisen rajapinnan murtuminen sekä siihen liittyvä sopimuksellisuus. Hallinnon on toimittava mahdollistajana purkamalla kansalaisyhteiskunnan omaehtoisen toiminnan esteet.

Käsitelläänkö institutionaalisia kompleksisia kysymyksiä vai ihmisen kokoisia pilkottuja kysymyksiä? Kansanvallan puitteet ovat muuttumassa: yhä koulutetumpi väestö hyödyntää kehittyvää tietoteknologiaa – kysymysten täytyy olla tartuttavissa ja hahmotettavissa. Oras Tynkkysen sanoin täytyy siirtyä kansanvallan olympialaisista pururadalle.

Pururatatyöskentely on joukkoustamista eli rajaamattoman joukon osallistamista rajattuun tehtävään – yleensä verkossa. Joukkoistamisessa työskennellään kaikille avoimen kutsun kautta rajatun tehtävän parissa. Joukkoistaminen on enemmän asenteellinen kuin tekninen kysymys. Laajan ja asiallisen osallistumismahdollisuuden tarjoaminen on tärkeää. Joukkoistaminen voi auttaa havaitsemaan virheitä ja pulmia, tuottaa uusia ideoita, ratkaisuja ja näkökulmia, tuoda keskusteluun uusia ihmisiä ja kokemuksia, sitouttaa ihmisiä lopputulokseen sekä vahvistaa uskoa demokratiaan. Oleellista on myös palautteen antaminen osallisuuden vaikutuksista. Katso vaikka: http://www.suomijoukkoistaa.fi/. Hyvänä esimerkkinä myös Jyväskylän Kankaan alueen suunnittelutyö.

Myös meillä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on testattu kevään 2013 aikana uutta kansalaisraati-mallin sovellusta kehittämistyössä. JAMK raati on uusi osallistava työkalu ratkaisemaan kiperiä ongelmia, jotka ”virallinen” koneisto saattaa jättää huomiotta, mutta jotka vaikuttavat merkittävästi ammattikorkeakoulun tuloksellisuuteen. JAMK raati kootaan tapauskohtaisesti teemasta kiinnostuneista jamkilaisista. Tarkoituksena on koota mahdollisimman kattava edustus eri rooleissa toimivista ja aiheesta kiinnostuneista henkilöstön ja opiskelijoiden edustajista. Raatiin hyväksytään henkilöitä, jotka eivät yleensä toimi luottamuselimissä tai päättämässä JAMK:n asioista. JAMK raati tekee ehdotuksensa suoraan hallitukselle.

Ensimmäisessä JAMK raadissa käsiteltävänä olleeseen vaikeaan haasteeseen löytyi käyttökelpoisia ratkaisuja, jotka JAMKin hallitus päätti viedä toteutukseen. Eli ”kansa” tuntui tietävän miten toimintaa pitäisi kehittää – joskin vaikuttavuus nähdään vasta ajan kuluessa. Seuraamme mielenkiinnolla, miten raadin esitys toteutuu.

Miten tulevaisuuden oppimisympäristö mahdollistaa ymmärtämisen?

Puhutaan paljon työn muutoksesta ja työelämän muutoksesta. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia taitoja kuin aiemmin. Mitä tämä muutos tarkoittaa meillä oppilaitoksissa? Mitä ovatkaan työelämätaidot, mitä opiskelijoiden tulisi ainakin oppia koulutuksensa aikana?

Keskeisinä tarvittavina taitoina voidaan tunnistaa ainakin: Tiedon hakeminen, arvioiminen ja käyttäminen eri yhteyksissä. Digitaalinen lukutaito. Kommunikaatio- ja vuorovaikutusosaaminen. Verkosto-osaaminen. Syväreflektio. Huonosti määriteltyjen ongelmien ratkaisu. Luova ja kriittinen ajattelu. Arvostelukyky. Vastuullisuus ja aloitekyky. Kyky ja sitoutuminen elämänmittaiseen oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun. Älyllinen uteliaisuus. Kulttuuriosaaminen. Proaktiivisuus. (Esim. Reeves 2006, Ruohotie 2005, Trilling&Fadel 2009, Alasoini &kumpp, 2012)

Nämä ovat taitoja, jotka omaksutaan – jos oppimisympäristö mahdollistaa sen ja palkitsee niiden omaksumista.

Tavoitteena moottoritieurat vai maisemareitti?

Työelämämme on murrosvaiheessa. TEM:n raportissa, Suomen työelämä vuonna 2030, nostetaan murrosta tuottaviksi voimiksi teknologian huomattava kehittyminen, talouden globalisaation nopea eteneminen, ympäristökysymysten aktualisoituminen, väestön ikääntyminen sekä yhteisöllisissä suhteissa ja arvoissa tapahtumassa olevat muutokset.  Murros haastaa toimintatapamme ja toimintakulttuurimme. Mitä ovat kokonaan uudet työt?

Uudet teknologiat ja maailman muutosnopeus haastavat perinteiset hierarkiat. Haaste näkyy ennen kaikkea sukupolvien välillä. Mm. Ilkka Halava puhuu työn muutoksesta: tuottajakansalaisjohto kohtaa kuluttajakansalaistyötä – tarvitaan mahdollistavaa johtamista ja yhteisiä tavoitteita. Kuluttajakansalainen tuo valinnan työpaikalle, työ ei enää ole niin voimakas osa identiteettiä kuin ennen tuottajakansalaisilla. Työstä ollaan yhtä kiinnostuneita kuin ennen, siis kyse ei ole laiskuudesta. Työurat ovat purskeisempia. Miten nopea valmistuminen ja äkkiä töihin -malli sopii tähän kulttuuriin?

Leimallista tälle murrokselle on myös uudenlainen yhdessä tekeminen ohi perinteisten kanavien (vrt. JAMKraati). Kollektiivinen älykkyys haastaa asiantuntijuuden roolin: tarvitaan erilaisten osaamisien tiimejä. Perinteisesti suomalainen kulttuuri ja perhe tukee yksintekemistä. Koulussa annetaan malli, jossa kaveria ei auteta, vaan palkkion saa nopeasta suoriutumisesta. Meillä oppilaitoksissa tuetaan yksintekemistä – henkilökohtaistaminen ja yksilölliset polut mielletään etuoikeudeksi edetä omaan tahtiin yksikseen. Myös arviointi tukee tätä. Miten pääsisimme paremmin jaetun asiantuntijuuden äärelle menetelmillämme?