Huhtikuun Summit-seminaarissa Porvoossa nostatettiin innovatiivista ja luovaa kaupunkikehitystä. Maalailtiin kuvaa siitä, minkälainen on ”tulevaisuuden kestävä, elinvoimainen ja kilpailukykyinen kaupunki”. Lue lisää seminaariantia: http://www.luovasuomi.fi/article/1189
Minulle kolahti virrasta parhaiten Skene-ajattelu Ari Hynysen ja Jari Kolehmaisen johdattamana. Urbaanisanakirjan mukaan skene on tietty sosiaalinen tilanne, yhteisöllisyys, ryhmä (samanhenkisiä) ihmisiä. Hynynen ja Kolehmainen liittivät määrittelyyn toiminnan ja ympäristön. Hynynen on siirtynyt urbaaneista kesannoista luovien kaupunkien lähteille – missä luovuus syntyy, miten parhaat jutut saavat alkunsa, miksi jossain tapahtuu ja jossain ei… Jossakin vain on skeneä = oikeat vetovoimatekijät houkuttelemassa ja tukemassa tietynlaista toimintaa.
Vetovoimatekijöinä toimivat niin luonnolliset (ilmasto, maisema, hiljaisuus…) kuin rakennetut (kaupunkiympäristö, klubit, kahvilat, museot, kaupat…) ympäristöt. Yksittäinen vetovoimatekijä ei riitä, vaan täytyy olla sopiva yhdistelmä vetovoimatekijöitä. Oikea vetovoimatekijöiden yhdistelmä ympäristössä tukee tietynlaista toimintaa (kulttuuri, arvot, elämäntapa).
Skene=ympäristö+toiminta
Skenet kaupunkikehittämisen välineenä?
Porukalla tunnistimme skenejä omilta alueiltamme. Löysimme ainakin tällaisia kokonaisuuksia (mukailtuna Kolehmaisen Jarin koosteesta):
Tiheät skenet kiinnittyvät tilaan, jolla on selkeä käyttötarkoitus tai selkeä samanlaisten tarkoitusten joukko, kuten erikoistuneet harrastuspaikat tai liiketoimintakeskittymät. Skenestä on löydettävissä selkeä toiminnallinen kiinnekohta, jonka kautta osallistujat jakavat yhteisen kiinnostuksen kohteen ja rakentavat omaa identiteettiään. Julkinen taho näkee tukevansa liike- ja harrastustoimintaa, mutta huomaako se toiminnan ympärille kasaantuvan skenen kehittämismahdollisuudet?
Viralliset skenet kiinnittyvät tilaan, jota on tietoisesti rakennettu tiettyyn tarkoitukseen (kampusalueet, teknologiakeskukset). Organisoituvat voimakkaasti julkisen toimijan toimenpiteiden ympärille: klusterimaiset / ”innovaatioympäristömäiset” skenet, oppilaitokset ja kehittämisen kohteet. Virallinen skene on intensiivisimmillään instituutioiden määrääminä aikoina – virastoaikaan tai opetuksen aikataulujen mukaan, mutta kuinka voitaisiin mahdollistaa skenen spontaanien ominaisuuksien esiintulo. Kuinka voitaisiin päästää irti liiasta virallisuudesta? Miten skene voisi olla aktiivinen 24h vuorokaudessa … tai edes 18h?
Piilossa olevat / artikuloimattomat skenet eli alakulttuurit ja marginaalit ovat mielenkiintoisia ja usein tunnistamattomia tai hankalasti tunnistettavissa olevia skenejä. Tunnistamista vaikeuttaa ehkä tarkoitushakuinen pakoilu – tietyt harrastajaryhmät esim. haluavat olla omissa oloissaan. Kannattaako näkyväksi tekeminen, vai pilaako se skenen?
Skene-ajattelu on mukavan ihmiskeskeistä – suunnitellaan ja rakennetaan ympäristöä toiminnan ehdoilla houkutellen tietynlaista aktiviteettia. Oppilaitosperspektiivistä luodaten – minkälaiset skenet tukevat oppimista parhaiten? Onko Generator skene? Kuinka virallinen meidän kampus-skene on – salliiko se marginaaleja? Skene-ajattelusta voisi saada uusia ulottuvuuksia oppimisympäristön kehittämiseen?