Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tag Archives: oppiminen

Mitä hyvää juuri minä voin tehdä paremman maailman eteen?

Näin uuden vuoden alussa muutoksesta puhutaan hyvin optimistisesti ja tulevaisuusorientoituneesti. Tehdään Uuden Vuoden lupauksia. Tulevaisuuskuvat ovat hyvin toiveikkaita. Toisaalta kuvaan voi piirtyä skeptisyyden varjoja: ei kannata luvata mitään, kun muutosta ei tapahdu kuitenkaan. Selityksiäkin löytyy – ja syyllisiä (joku Muu) muutoksen epäonnistumiseen. Minä olen mieluummin toiveikas: Uusi vuosi tuokoon runsaasti uudenlaista näkemystä ja ymmärrystä. Toivon, että osaan tehdä sosiaalisesti kestävämpiä valintoja.

Joululomaillessani selailin Talouselämä-lehteä, jossa Mika Aaltonen tarjosi mielenkiintoisesti tulevaksi uutta renessanssia. Renessanssi murtaisi vanhoja hierarkkisia rakenteita ja sääntöjä ja antaisi ihmisille tilaa nähdä ympärillään uusia mahdollisuuksia ja energiaa tarttua niihin. Vaikuttaa hyvältä – tartutaan tähän. Aaltonen kehottaa myös ottamaan henkilökohtaista vastuuta asioista, joita ei voi ulkoistaa politiikalle tai markkinavoimille tai yhteiskunnalle tai muille päättäjille. Makustellaanpa tätä – näissä ajatuksissa olisi pohjaa vaikuttaville Uuden Vuoden lupauksille.

Oppimisen sietämätön keveys – kokeillaan tulevaisuutta

Mitä tarkoitetaan tulevaisuuden rajallisuudella? Onko rajallisuuden käsittäminen suunniteltua tulevaisuuden tekemistä vai reaktiivista shokkioppimista? Suuntaammeko kohti ihannetulevaisuutta vai onko toimintamme vain uhkatulevaisuuden välttelemistä? Toteutammeko vain todennäköistä tulevaisuutta kvantitatiivisen aineiston pohjalta vai teemmekö oikeasti tulevaisuutta? Oli mielenkiintoista pysähtyä näiden kysymysten äärelle viime perjantain Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Tiedeseminaarissa.

Korostan vielä – pysähdyimme pohtimaan. Eero Ojasen sanoin: Pysähdytään oivaltamaan! Tyytymisen ja hyväksymisen kyky edesauttaa luovuutta. Jatkuva pyrkiminen ja kiirehtiminen itse asiassa estävät oppimista ja löytämistä – täytyy osata pysähtyä oivaltamaan. Oppiminen, kasvaminen ja muuttuminen ovat kauniita asioita. Nyt niistä tehdään usein pakkoja.

Varsinkin julkinen sektori painii kiihtyvän muutosaallon kourissa. Tehostamista, supistuksia, pullataikinan tavoin paisuvia tavoitteita, uusia haasteita, niukkenevia resursseja… Ei ehditä kehittämään tulipalonsammutuksilta. ”Tiedetään”, että pitäisi tehdä toisin, mutta juostaan silti kohti todennäköistä tulevaisuutta. Mitä jos pidettäisiin luova tauko ja lähdettäisiin tekemään mahdollista tulevaisuutta? Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen kiteytti tämän hienosti. Olemme aiemmin toimineet maailmassa, jossa tiedettiin ongelmat ja siihen sopi hierarkkinen toimintamalli, jolle oli tyypillistä työnjako. Nyt toimintaympäristö on muuttunut, mutta toimintamalli on edelleen sama – siksi se ei toimi ja siksi esimerkiksi teknologian tuomat uudet työkalut eivät toimi – toimintamallia tulisi muuttaa. Nykyisen ja myös tulevaisuuden toimintaympäristön ongelmat ovat kompleksisia, jotka vaativat eri näkökulmia kokonaisuuden selvittämiseksi. Viisaus löytyy hajautuneena asiantuntijuutena verkostoista. Lähdetään rohkeasti muuttamaan toimintakulttuuria. Kokeillaan, pilotoidaan, tehdään yhdessä – analysoidaan, mitataan tuloksia, OPITAAN! Varmistetaan, että opit siirtyvät päätöksentekoon. Tehdään tulevaisuutta 🙂

Inspiraatiota tulevaisuuden aluekehitykseen

Kesäinen tervehdys rakas blogini lukija!

Tässä nauttiessa kesäisistä päivistä ja lomalaitumia odotellessa tuntuu vaikealta ajatella syksyä ja syksyn haasteita. Tätä on kuitenkin ennakointi ja tulevaisuuteen orientoituminen parhaimmillaan – jatkuvaa tulevaisuuden mahdollisuuksien skannausta.

Ajatuksiisi muhimaan kaksikin mielenkiintoista syksyllä alkavaa koulutusta:

JAMKissa alkaa syyskuussa  ALUESTRATEGIATYÖN AMMATILLISET ERIKOISTUMISOPINNOT, 30 OP. Mielenkiintoinen tulevaisuusorientoitunut kokonaisuus aluekehittäjälle. Lue lisää sivuiltamme: http://www.jamk.fi/koulutus/taydennyskoulutus/erikoistumisopinnot

Jyväskylän kesäyliopisto tarjoaa yhteistyössä Turun yliopiston kanssa Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuuden (25 op).  Mikäli tulevaisuuden tutkimus kiinnostaa enemmän – tämä koulutus sopii juuri sinulle. Tarkemmat tiedot opetusohjelmasta, ilmoittautumisohjeet ym. ovat sivulla http://avoin.utu.fi , valitse Opintotarjonta.

 Lisätietoja molemmista koulutuksista saa minulta.

Vielä vinkkejä kesälukemiseksi (tänä keväänä on tullut poikkeuksellisen paljon käytännönläheistä ennakointikirjallisuutta);

Mr and Mrs Future ja viisi suurta kysymystä http://www.talentumshop.fi/talecom/tuoteinfo/978-952-14-1802-0

Matkaopas tulevaisuuteen http://www.talentumshop.fi/talecom/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=27519&backURL=http%3A%2F%2Fwww.talentumshop.fi%2Ftalecom%2Fservlets%2FProductServlet%3Faction%3DproductSubfamilies%26productFamily%3D2160%26openHier%3D.2160.

The evolution of strategic foresight http://www.ashgate.com/default.aspx?page=641&calctitle=1&pageSubject=1834&sort=title&forthcoming=1&pagecount=7&title_id=11131&edition_id=14468

Road trip to Innovation – how I came to understand future thinking http://www.trendone.com/en/products/books/road-trip-to-innovation.html

Tulevaisuusterveisin

Anne

Skenet kehittämisen välineenä?

Huhtikuun Summit-seminaarissa Porvoossa nostatettiin innovatiivista ja luovaa kaupunkikehitystä. Maalailtiin kuvaa siitä, minkälainen on ”tulevaisuuden kestävä, elinvoimainen ja kilpailukykyinen kaupunki”. Lue lisää seminaariantia: http://www.luovasuomi.fi/article/1189

Minulle kolahti virrasta parhaiten Skene-ajattelu Ari Hynysen ja Jari Kolehmaisen johdattamana. Urbaanisanakirjan mukaan skene on tietty sosiaalinen tilanne, yhteisöllisyys, ryhmä (samanhenkisiä) ihmisiä. Hynynen ja Kolehmainen liittivät määrittelyyn toiminnan ja ympäristön. Hynynen on siirtynyt urbaaneista kesannoista luovien kaupunkien lähteille – missä luovuus syntyy, miten parhaat jutut saavat alkunsa, miksi jossain tapahtuu ja jossain ei… Jossakin vain on skeneä = oikeat vetovoimatekijät houkuttelemassa ja tukemassa tietynlaista toimintaa.

Vetovoimatekijöinä toimivat niin luonnolliset (ilmasto, maisema, hiljaisuus…) kuin rakennetut (kaupunkiympäristö, klubit, kahvilat, museot, kaupat…) ympäristöt. Yksittäinen vetovoimatekijä ei riitä, vaan täytyy olla sopiva yhdistelmä vetovoimatekijöitä. Oikea vetovoimatekijöiden yhdistelmä ympäristössä tukee tietynlaista toimintaa (kulttuuri, arvot, elämäntapa).

Skene=ympäristö+toiminta

Skenet kaupunkikehittämisen välineenä?

Porukalla tunnistimme skenejä omilta alueiltamme. Löysimme ainakin tällaisia kokonaisuuksia (mukailtuna Kolehmaisen Jarin koosteesta):

Tiheät skenet kiinnittyvät tilaan, jolla on selkeä käyttötarkoitus tai selkeä samanlaisten tarkoitusten joukko, kuten erikoistuneet harrastuspaikat tai liiketoimintakeskittymät. Skenestä on löydettävissä selkeä toiminnallinen kiinnekohta, jonka kautta osallistujat jakavat yhteisen kiinnostuksen kohteen ja rakentavat omaa identiteettiään. Julkinen taho näkee tukevansa liike- ja harrastustoimintaa, mutta huomaako se toiminnan ympärille kasaantuvan skenen kehittämismahdollisuudet?

Viralliset skenet kiinnittyvät tilaan, jota on tietoisesti rakennettu tiettyyn tarkoitukseen (kampusalueet, teknologiakeskukset). Organisoituvat voimakkaasti julkisen toimijan toimenpiteiden ympärille: klusterimaiset / ”innovaatioympäristömäiset” skenet, oppilaitokset ja kehittämisen kohteet. Virallinen skene on intensiivisimmillään instituutioiden määrääminä aikoina – virastoaikaan tai opetuksen aikataulujen mukaan, mutta kuinka voitaisiin mahdollistaa skenen spontaanien ominaisuuksien esiintulo. Kuinka voitaisiin päästää irti liiasta virallisuudesta? Miten skene voisi olla aktiivinen 24h vuorokaudessa … tai edes 18h?

Piilossa olevat / artikuloimattomat skenet eli alakulttuurit ja marginaalit ovat mielenkiintoisia ja usein tunnistamattomia tai hankalasti tunnistettavissa olevia skenejä. Tunnistamista vaikeuttaa ehkä tarkoitushakuinen pakoilu – tietyt harrastajaryhmät esim. haluavat olla omissa oloissaan. Kannattaako näkyväksi tekeminen, vai pilaako se skenen?

Skene-ajattelu on mukavan ihmiskeskeistä – suunnitellaan ja rakennetaan ympäristöä toiminnan ehdoilla houkutellen tietynlaista aktiviteettia. Oppilaitosperspektiivistä luodaten – minkälaiset skenet tukevat oppimista parhaiten? Onko Generator skene? Kuinka virallinen meidän kampus-skene on – salliiko se marginaaleja? Skene-ajattelusta voisi saada uusia ulottuvuuksia oppimisympäristön kehittämiseen?

Passivoiko toimintamallimme?

No niin – tämä blogi on levännyt ”vähän” pidemmällä kesälomalla, mutta sentään blogistin ajatus rullaa – ainakin jollain tasolla. Palautin mieleeni keväisiä keskusteluita ja ajatus jäi askartelemaan suomalaisen Jees-tyylin perustuksille.

Juurisen Anna-Liisa haki selitystä käyttäytymisellemme vallitsevasta johtamiskulttuurista. Niin. Vallalla olevat johtamistyylimme on pääosin teollisen yhteiskunnan perua. Kuitenkin olemme hyvää vauhtia siirtymässä ihmis- ja ratkaisukeskeiseen palveluyhteiskuntaan. Suosikkiluennoitsijani Mikko Kosonen osaa muotoilla tämän paradigman ymmärrettävästi: ”Tuotantoparadigmaan rakentuva teollisuuden malli on aikansa elänyt. Tässä EI siis tarkoiteta teollisuuden loppumista Suomesta, vaan kyse on toimintamallin muutoksesta. Tarvitaan arvon luomisen ja johtamistavan muutos. Toimintamalli on passivoinut ihmistä.”

Aivan! Myös koulutusjärjestelmämme on saman tyylin tuote. Passivoiko oppiaineisiin palasteltu koulutus opiskelijoitamme? Ainakin se tukee sektoroitumista ja laatikoitumista. Miten tällä toimintamallilla innostetaan uuteen yrittäjyyteen? Tai edes ottamaan vastuu omasta elämästä?

Sari Baldauf kiteyttää tämän hyvin Kauppalehti Optiossa: ”Järjestelmässämme on hyvää, että ihmisistä huolehditaan. Kääntöpuoli on se, että se passivoi jollain tavalla. Ihmisiä pitäisi auttaa ottamaan ote elämästään rakentavalla tavalla.” VAU!

Tätä kannattaa pohtia uusien Opsien suunnittelun kynnyksellä. Rakentakaamme oppijakeskeisiä opseja. Voisiko löytyä enemmän tilaa ilmiöpohjaiselle oppimiselle, joka yhdistäisi ja jäsentäisi laatikoita oppijalle mielekkäiksi kokonaisuuksiksi?