Innovoimaa

Innovoimaa ammattikorkeakoulujen aluevaikutukseen

Tag Archives: yhteistyö

Tavoitteena moottoritieurat vai maisemareitti?

Työelämämme on murrosvaiheessa. TEM:n raportissa, Suomen työelämä vuonna 2030, nostetaan murrosta tuottaviksi voimiksi teknologian huomattava kehittyminen, talouden globalisaation nopea eteneminen, ympäristökysymysten aktualisoituminen, väestön ikääntyminen sekä yhteisöllisissä suhteissa ja arvoissa tapahtumassa olevat muutokset.  Murros haastaa toimintatapamme ja toimintakulttuurimme. Mitä ovat kokonaan uudet työt?

Uudet teknologiat ja maailman muutosnopeus haastavat perinteiset hierarkiat. Haaste näkyy ennen kaikkea sukupolvien välillä. Mm. Ilkka Halava puhuu työn muutoksesta: tuottajakansalaisjohto kohtaa kuluttajakansalaistyötä – tarvitaan mahdollistavaa johtamista ja yhteisiä tavoitteita. Kuluttajakansalainen tuo valinnan työpaikalle, työ ei enää ole niin voimakas osa identiteettiä kuin ennen tuottajakansalaisilla. Työstä ollaan yhtä kiinnostuneita kuin ennen, siis kyse ei ole laiskuudesta. Työurat ovat purskeisempia. Miten nopea valmistuminen ja äkkiä töihin -malli sopii tähän kulttuuriin?

Leimallista tälle murrokselle on myös uudenlainen yhdessä tekeminen ohi perinteisten kanavien (vrt. JAMKraati). Kollektiivinen älykkyys haastaa asiantuntijuuden roolin: tarvitaan erilaisten osaamisien tiimejä. Perinteisesti suomalainen kulttuuri ja perhe tukee yksintekemistä. Koulussa annetaan malli, jossa kaveria ei auteta, vaan palkkion saa nopeasta suoriutumisesta. Meillä oppilaitoksissa tuetaan yksintekemistä – henkilökohtaistaminen ja yksilölliset polut mielletään etuoikeudeksi edetä omaan tahtiin yksikseen. Myös arviointi tukee tätä. Miten pääsisimme paremmin jaetun asiantuntijuuden äärelle menetelmillämme?

Dialoginen ja hajautunut asiantuntijuus

Olen aiemminkin käsitellyt blogissani hajautunutta asiantuntijuutta. Palaan aiheeseen dosentti Jussi Onnismaan innoittamana. Onnismaa pohti taannoisessa Futurex-seminaarissa dialogista asiantuntijuutta, miten osaaminen ja tekeminen on yhteisöllistä – tällöin osaaminen (asiantuntijuus) kehittyykin vain dialogisessa toiminnassa! Me puhumme kuitenkin osaamisesta hyvin yksilöllisesti. Henkilökohtainen ei ole synonyymi sanalle yksilöllinen. Asioiden merkityksellisyys syntyy keskustellen.

Tulevaisuuden toimintaympäristön ongelmat ovat entistä kompleksisimpia. Looginen kausaaliajattelu ei enää toimi, vaan vaaditaan systeemistä ajattelua. Joko tai – sekä että -vaihtoehdot ovat olemassa yhtä aikaa. Paras asiantuntijuus ei asukkaan yhdessä päässä, vaan asiantuntijuus on hajautunutta, vaatii keskustelua, dialogia, on epävarmaa asiantuntijuutta. Eli asiantuntija ei tiedä suoralta kädeltä ratkaisua, vaan se vaatii keskustelua ja pohdintaa. Perinteinen asiantuntija haluaa ratkaista ongelman nopeasti (lukko ja avain). Ongelma ja ratkaisu eivät välttämättä liity toisiinsa kuin lukko ja avain, ongelmasta ei voida loogisesti johtaa ratkaisua, koska se toimii eri logiikalla. Kausaalisuus ei toimi. Vaatii ehkä ongelman erilaista asettelua, vatvontakeskustelua, jolloin ongelma on ratkaistavissa (systeeminen ajattelu, wiked problems).

Ongelma ei ole asiantila, vaan se voidaan muodostaa uudelleen keskustelemalla. Ei ole helppoa nähdä asioita uudella tavalla, ymmärtää eri näkökulmia ja tuottaa ideoita. Maailma on täynnä linkattavaa tietoa ja vastauksia. Oikea kysymys antaa oikeaa tietoa. Uusi syntyy toiminnassa ja vuorovaikutuksessa, alussa uudella ei ehkä ole edes sanoja. Ongelman voi usein ymmärtää vasta, kun se on jo ratkaistu tai se on muuttunut. Ennakoimattomuus avaa tarpeen dialogiselle verkosto- ja asiakastyölle sekä johtamistyylille. Anita Rubinin mukaan asiantuntijuus muuttuu vähitellen verkostojen ominaisuudeksi. Asiantuntijuus on siis hajautunutta.

Alueiden ennakointiseminaarin antia, OSA 3

Aluekehittämistä ja rakennemuutosta

Ilkka Mella pureutui esityksessään rakennemuutokseen – äkkiä tuli sellainen kuva, että kehäkolmosen ulkopuolella ollaan rakennemuutosaluetta kaikki tyynni :/ Viesti oli selvä: rakennemuutos voimistuu ja alueiden resurssit muuttuvat.

Mellan esityksestä löydät hyviä neuvoja rakennemuutosprosessin hoitamiseen:

  1. Proaktiivinen, analyyttinen ja koordinoitu työskentelyote
    • Ennakoiva rakennemuutosyhteistyö yrityksen kanssa
    • Neuvottelut yrityksen kanssa, sisäpiiri?
    • Tarkka analyysi tilanteesta, yritys + toimiala
    • Ennen asian julkistamista valmistellaan mm. luonnokset hallituksen toimenpiteistä
    • Julkistamishetkellä hallituksen informointi ja hallituksen toimenpidelinjauksista sopiminen
    • Työmarkkinajärjestöjen tapaaminen
  2. Yhteistyötä
    • Rakennemuutokseen reagointi –työryhmä ja sihteeristö
    • ELYn johdolla paikallisen yhteistyöverkoston käynnistäminen
    • Muutosturvayksikkö tehdasalueelle
    • TEM sisäinen matriisimainen yhteistyö (INNO, TYO, AKY, TIETO)
    • Tekes, IIF, Finnvera, TESI, Finpro…mukaan
    • Ministeriöiden välinen yhteistyö
    • Äkillisen rakennemuutoksen alueeksi nimeäminen
  3. Iskevä toimenpidepaketti
    • Alueellisella yhteistyöorganisaatiolla on oltava yhteinen tilannekuva, tilanneanalyysin pohjalta strategia (nopeat ja pitkäaikaisen vaikutuksen toimenpiteet), toimintasuunnitelma, viestintäsuunnitelma, muutosprosessin ripeän hoidon edellyttämät resurssit ja jälkihoitosuunnitelma
    • proaktiivinen ote

Tarkemmin: http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=2&id=832

Hannu Katajamäki asemoi mukavasti havainnollistaen aluekehittämisen kenttää. Blogissaan hän määrittelee tiivistäen aluekehittämisen näin: ”Aluekehittäminen on monitasoista, laaja-alaista ja alueperustaista kommunikatiivista toimintaa, jolla edistetään kestävää kehitystä. Lähtökohtana on kansalaisten hyvän elämän ja yritysten menestyksen edellytysten parantaminen. Aluekehittäminen ei ota kantaa, minkälaiset alueet voivat menestyä ja mitkä eivät. Aluekehittämisen ydin on luoda edellytyksiä erilaisille alueille kehittyä omista lähtökohdistaan.

Aluekehittämisen tärkeimmät välineet ovat maankäytön suunnitteluun ja strategioihin paneutuva aluesuunnittelu sekä aluepolitiikka, joka sisältää yhteiskunnallisen päätöksenteon perusteita ja aluevaikutuksia arvioivan laajan aluepolitiikan sekä aluekehittämisen käytännön toimia resurssoivan suppean aluepolitiikan. Perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa Sami Moison sanoin ”valtion tilasuhteiden sääntelyyn”.”

Enemmän Katajamäen ajatuksia aiheesta: http://blog.uwasa.fi/aluekehitys/mita_on_aluekehittaminen/

Katajamäki pohtii mielenkiintoisesti aluepolitiikan, aluesuunnittelun ja aluekehityksen riippuvuuksia. Hän maalaili aluekehittäjän sydäntä lämmittävää kuvaa edellytyksiä luovasta valtiosta hyvinvointivaltio-, kilpailuvaltio- ja metropolivaltio-ajatuksien rinnalle. Edellytyksiä luova valtio olisi kansallinen aluekehittämisen projekti, jota aluepolitiikka ja aluesuunnittelu tukisivat. Kansalaislähtöinen paikkaperustaisuus säilyisi niissä palveluissa, jotka edellyttävät tehokkuudessaan lähikontaktia. Uusi paikallisuus ja sen edistäminen, kansalaisten oma aktiivisuus ja paikallisyhteisöjen moninainen rikkaus sallittaisiin ja mahdollistettaisiin. Edellytyksiä luovassa valtiossa huomioidaan maaseutupääoma yhteisöllisyytenä ja väljyytenä, mutta myös kestävän kehityksen haasteeseen vastaavana (esim. lähiruoka, kylätoiminta) läheisyyden ekonomiana. Menneisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme.

Miten tehdään Suomen paras amk?

Päivitetyn strategiansa mukaisesti JAMK haluaa olla Suomen paras ammattikorkeakoulu, jolla on vahvaa näyttöä koulutuksen laadusta, kansainvälisyydestä ja yrittäjyyden edistämisestä. Visiossa on haastetta, mutta se on toteutettavissa yhteisin ponnistuksin. Mielestäni hyvä suunta toteutumisen polulla on ollut jo tämä strategian esitysmuoto. Strategia on helppo ottaa oman työn ohjenuoraksi – sitä ei ole tarkoitettu vai johdolle, vaan meille jokaiselle Jamkilaiselle. Todellisuudessa JAMK-visio toteutuu pienistä puroista, jotka kaivautuvat oletuksemme mukaan oikeaan suuntaan. Osa uomista kuivuu – osasta kehkeytyy valtavirtaa – osasta muodostuu jotain spesiaalia.

Syksyn aikana olen päässyt mukaan vauhdittamaan muutaman puron matkaa. Esimerkiksi aikuiskoulutuksen kehittäminen on mukavassa pyörteessä. Ja RenovaatioKoutsit ovat aivan uudenlaisen toiminnan lähteillä. Molemmissa prosesseissa merkitsevää on selkeä tulevaisuusorientoituneisuus – näytetään kehitykselle suuntaan tulevaisuudesta käsin. Kaivetaan uomaa aivan kuin keväällä puroja tehdessä osittain vielä jäässä olevaan maahan – näytetään väylää ”siniselle merelle”.

Aikuiskoulutuksen kehittämisryhmän työpajassa tulevia linjauksia haettiin hyvää tulevaisuutta muistellen. Asiantuntijoiden meno-paluu tulevaisuuteen oli tuottoisa. Irtautuminen ”nykyraamista” oli onnistunut. Näillä merkeillä on hyvä jatkaa.

Mikä ihmeen RenovaatioKoutsit sitten?

RenovaatioKoutsit on uusi muotoutumassa oleva toimintamalli meillä JAMKissa. Ensimmäinen tapaaminen viime viikolla tunnusteli monialaisen tulevaisuuteen luotaavan, vapaamuotoisen foorumin tarpeellisuutta. Toistakymmentä uskalikkoa kokoontui ideoimaan sisältöä toiminnalle ja voin sanoa, että näyttää lupaavalle.

Tulevaisuusajattelu tuo kehittämistyöhömme kaivattua näkökulmaa. Laaja-alainen siiloista silloiksi-ajattelu kantanee nyt hedelmää. Näillä teemoilla jatketaan…

Ennakointia tulevaisuuteen

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran seminaarissa Yrjö Myllylä esitteli Työelämän tulevaisuuden ennakointia Turun malliin. Hänen edustamansa TKTT-prosessi on EU-palkittua ennakointia – vuonna 2010 malli valittiin EU:n parhaimmaksi. Hän arveli, että todennäköisesti voittoon vaikutti keskeisimmin kolme tekijää:

  1. Yritykset on kytketty tiiviisti mukaan prosessiin
  2. Mukana prosessissa ovat kaikki keskeiset alueelliset ja paikalliset toimijat
  3. Prosessi tuottaa toimenpiteitä.

Tunnistan samanlaisia piirteitä myös yhteisestä keskisuomalaisesta ennakointiprosessistamme. Mutta miksi turkulaisten prosessi palkitaan? Mitä meiltä vielä puuttuu? Onko ennakointityön tuloksia osattu hyödyntää päätöksenteossa? Uskallammeko oikeasti räjäyttää pankin? Siis parastammeko ennakkoluulottomasti?