“More is not Better. Better is Better” ja “How’s The Heart? “

More is not Better. Better is Better” 
by Seth Godin 

Euroopan suurin korkeakoulutuksen kansainvälistymiseen liittyvä konferenssi EAIE järjestettiin tänä vuonna koronan vuoksi poikkeuksellisesti virtuaalisena lokakuun puolivälissä. 

Online sessioissa ja interaktiivisissa break-out keskusteluissa pohdittiin miten koulutussektorilla ja kansainvälisessä yhteistyössä varmistetaan toimien jatkuvuus ja ennen kaikkea niiden vaikuttavuus näinä poikkeuksellisinakin aikoina. Miten koulutamme ja ylipäänsä pidämme opiskelijat, kollegat ja koko korkeakouluyhteisön lähellä toisiaan huolimatta koronan aiheuttamasta fyysisestä etäisyydestä ja muista haasteista? Koronan vaikutusten vanavedessä tulleet muutokset kuten digi-pedagogiikka, virtuaalinen yhteistyö ja etätyöskentely ja näiden vaikutus niin opiskelijoihin, henkilökuntaan, korkeakoulujen opetukseen ja muuhun toimintaan, kansainväliseen yhteistyöhön kuin myös uuteen alkavaan EU-ohjelmakauteen 2021-2027 puhututtivat läpi sessioiden. 

Key note puhuja – mm.  tulevan Nordic Business Forumin Online Bootcampin Coach – arvostettu talous- ja yrityselämän kirjailija ja luennoitsija Seth Godinin muistutti korkeakouluja kuinka ”More is not betterBetter is better”. Godin esitti korkeakouluille haasteen siirtyä koulutusbusiness-ajattelusta kohti opiskelun ja oppimisen sisäinen yrittäjyys- ajatusmallin tukemista. Godinin mukaan korkeakoulujen on ymmärrettävä koulutusmarkkinoiden muuttuneet säännöt voidakseen taata todellinen asiakastyytyväisyys ja samalla organisaation onnistuminen tavoitteidensa saavuttamisessa. 

Opiskelijoita, opettajia tai muita asiantuntijoita ei niinkään kiinnosta tai motivoi tilastot, luvut, rankingit, akkreditoinnit, tuotot ja myyntivoitot yms. Ne ovat toki tärkeitä mittareita ja tavoiteltavia asioita, mutta ne eivät voi eivätkä saa olla korkeakouluja eteenpäin ajava perusvoima.  

Korkeakoulujen primus motor on oltava rehellinen mutta tunteisiin vetoava ja aidosti kaikkia korkeakoulun toimijoita mukaansa kutsuva tarina, jonka tehtävänä on saattaa niin opiskelijat kuin heitä ohjaavat opettajat ja muut asiantuntijat yhteiselle oppimisen ja osaamisen kehittämisen tielle, jonka päämääränä on ajattelun muuttaminen ja avartaminen. Tässä kansainvälinen yhteistyö ja liikkuvuus – olipa se sitten fyysistä tai virtuaalista – on avainasemassa. Vetoava, fokusoitunut ja rehellinen tarina, laadukas koulutus, osaava ja oppiva ja kaikilla tasoilla sen kehittämiseen sitoutunut korkeakoulu saavuttaa myös sitten niitä himoittuja akkreditointeja, rankingeja ja myyntivoittojakin. 

Myös toinen key note puhuja, viulisti ja innovatiivinen säveltäjä ja luennoitsija Kai Kight esitti korkeakouluille tärkeän kysymyksen: Are you a performeror are you an artist?
Monet korkeakoulut seuraavat hyväksi havaittuja, turvallisiakin polkuja. Tehdään asioita, joita muutkin ovat onnistuneesti tehneet. Toiselta oppiminen on toki järkevää, mutta korkeakouluyhteisön olisi kyettävä tiedostamaan, milloin se on jämähtänyt tilaan, jossa koulutus ja oppiminen muuttuu vain samojen nuottien toistamiseksi, uuden, innovatiivisen ja sen oman sävellyksen luomisen sijaan. Korkeakoulujen on tietoisesti ja systemaattisesti tuettava opiskelijoidensa ja työntekijöidensä luovuutta oppimisessa, opiskelussa ja työnteossa, myös kansainvälisesti. Tämä tekee korkeakouluyhteisöstä todellisen, uutta osaamista luovan ja ylläpitävän todellisen artistin pelkän nuotteja toistavan esiintyjän sijaan. 

How’s The Heart? “
by Nighwish 

Godinin ja Kightin inspiroivat puheenvuorot saivat minut miettimään JAMKia korkeakouluyhteisönä varsinkin näinä poikkeusaikoina. 

Haluankin kysyä kaikilta jamkilaisilta monta kysymystä;
mikä on meidän primus motorimme ja meidän tarinamme? Keitä ja mitä tarkoitusta varten kehitämme tarinaamme? Keitä ja millaisia osaajia tarinan luomiseksi tarvitaan? Voimmeko ja osaammeko luoda uskottavan ja rehellisen tarinan yksin vai tarvitaanko siihen muitakin; oman organisaatiomme asiantuntijoita, opiskelijoita, yrityselämän edustajia, ulkomaisia kollegoja ja opiskelijoita ja heidän osaamistaan? Onko tarinamme ainutlaatuinen, rehellinen ja fokusoitunut myös ulkomaalaisille opiskelijoille, partnereille ja muille sidosryhmille? Koetko, että juuri sinut on kutsuttu mukaan tarinan luovaan ja kansainväliseen kehittämiseen? Onko sinulla vaikutusvaltaa oman henkilökohtaisen tarinasi kehittämiseen osana JAMKin tarinaa, esim. henkilökohtaisen osaamispolun rakentamiseen ja sen vankistamiseen kansainvälistä partneriverkostoamme ja sen osaamista hyödyntäen? Miten JAMK ja sen kansainvälistymispalvelut voisivat tukea sinua oman kansainvälisen polkusi rakentamisessa? 

Luommeko yhdessä kaikilla tasoilla johdosta hallinnon asiantuntijoihin, opettajiin ja opiskelijoihin saakka yhteisöllistä luottamuksen ilmapiiriä, jossa niin opiskelijoilla kuin henkilökunnan jäsenillä on todellisia mahdollisuuksia niin yhteisen kuin henkilökohtaisen tarinansa kehittämiseen ja kansainvälisen osaamisen ja mausteen sekoittamiseen tarinaan Annammeko kaikille opiskelijoillemme ja asiantuntijoillemme mahdollisuuden kehittää tarinan kertomiseen tarvittavaa osaamistaan myös kansainvälisessä viitekehyksessä? Toimimmeko niin kansallisessa kuin kansainvälisessä yhteistyössä vastuullisesti, kestävästi ja eettisesti? Ajaako meitä kansainvälisessä toiminannassamme more is better vai better is better ajatus? Onko korkeakouluyhteisömme aidosti luovuuteen kannustava ja etsimmekö uusia luovuuden polkuja myös kansainvälisessä akateemisessa yhteistyössä? Uskallammeko erottua massasta, paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti?  

Kuten sanoin, paljon kysymyksiä. Uskallan väittää, että onneksi moneen näistä kysymyksistä vastaus on kyllä – tai ainakin ponnistelemme sitä kohdin, että vastaus voisi olla kylläTeemme jo paljon hyviä ja oikeita asioita, mutta aina eteenpäin tähyilevänä organisaationa on varmasti paikallaan pysähtyä välillä miettimään tarinamme ja siihen liittyvien arvojemme toteutumista kansainvälisessä toiminnassamme sekä kaikkien meidän opiskelu- ja työskentelyarjessa. Voimme aina tehdä paremmin. Ja paremmin ei ole aina enemmän. 

Ja ennen kaikkea näinä haastavina korona-aikoina haluan esittää kaikille teille mahtavat opiskelijat ja kollegat rehellisen kysymyksen; miten juuri sinä jaksat? Seth Godin puhui EAIEssa termillä ”practical empathy”. Korkeakoulujen olisi mietittävä, miten he käytännössä osoittavat, paitsi poikkeusaikana mutta muulloinkin, käytännön empaattisia ja eläytyviä myötätunnon tekoja korkeakouluyhteisössään ja näin edistävät yhteisöllistä luottamuksen ilmanpiiriä. Erilaiset muistamiset kotiin ovat toki yksi oiva keino, mutta varsinkin nyt kun paljon opiskelusta ja työstä tapahtuu etänä ja verkossa, olisi tärkeää pysähtyä edes hetkeksi ja esittää toiselle kysymys: How’s The Heart? Tämä pieni kysymys voi olla juuri se mitä oma kollegasi, tiimisi tai opiskelijatoverisi tarvitsee jaksaakseen taas puurtaa niin JAMKin kuin oman tarinansa kimpussa. 

Kaikille meille jaksamista Nightwishin sanoin ja sävelin; “Night will come but not to stay (Nightwish: How’s The Heart – Official Lyric Video, Youtube)

Ps.
Yksi suurimmasta kansainvälisistä menesty
starinoistamme musiikin saralla, yhtye joka on aina uskaltanut kulkea omia polkujaan ja olla ylpeästi erilainen ja rohkeasti luova. Siinä JAMKille – ja itseasiassa kaikille suomalaisille korkeakouluille – tavoitetta ja mallia miten olla menestyvä artisti esiintyjän sijaan! Ja miten kysyä toiselta, että miten se nyt jyskyttääpi menemään…

Miska Lepistö
Kansainvälisten asioiden suunnittelija
Kansainvälistymispalvelut
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

P.P.S
Haluaisitko lukea lisää pohdintoja korkeakoulutuksen kansainvälisyydestä tai sitä liippaavista teemoista aina sopivin Nightwish viittauksin siivitettynä? Siinä tapauksessa stay tuned, sillä lisää saattaapi olla tulossa..