Last Ride of The Day – valoa kohden

Viime kirjoituksestani on vierähtänyt jo tovi; tuolloin elettiin vuodenajoistamme pimeintä ja marraskuu sai minut pohtimaan koronan aiheuttaman poikkeusajan vaikutuksia mm. opetukseen ja opiskeluun sekä korkeakouluyhteisömme jaksamiseen.

Kuukaudet ovat vierineet ja yhtäkkiä olemmekin jo kevään kynnyksellä, vaikka työhuoneen ikkunan takaa vuoren kokoisena kohoava lumikasa ei niin ihan heti antaisikaan ymmärtää. Mutta vuoren takaa pilkottaa se kaikista ihanin – valo!

Monta kuukautta päivät ovat käynnistyneet korvamatona raikaavan Antti Tuiskun ”Rahan takii” –kappaleen sanoilla:

”Tosi kiva lähtee töihi
Ku ulkona on nii pimeetä
Tosi kiva lähtee töistä
Ku ulkona on nii pimeetä”
(Mikä nerokas pimeän vuodenaikamme tiivistys!)

Mutta tällä viikolla tajusin, että korvamadon on aika väistyä! Aamuaurinko on hellinyt montaa työpäivän aamua ja illalla on töiden jälkeen vielä päässyt nauttimaan ilta-auringosta hiihtoladulla. Mikä varma vanhuuden merkki muuten, mielellään hiihtoladulle meneminen yli 25 vuoden tauon jälkeen; kyllä, minullakin on ne peruskoulun jättämät hiihtoarvet, niin kuin monella muullakin…. 😉

Eihän kevät, aurinko ja valo automaattisesti toki poista kaikkea koronan ja poikkeuksellisten aikojen aiheuttamaa synkkyyttä, mutta ainakin itse huomaan valon tuovan mukanaan toiveikkuutta. Ehkäpä tämä kevät on käänteentekevä taistelussa koronaa vastaan, ehkäpä poikkeusajasta otetaan mukaan ”uuteen normaaliin” työ- ja opiskeluhyvinvointia edistäviä uusia hyviä käytäntöjä, ehkäpä tajuamme entistäkin vahvemmin kuinka ihmiskunta todellakin elää yhdellä ja samalla planeetalla, jossa piirtämämme maiden rajat ovat loppupeleissä rajoja vain ihmisten mielissä ja paperille tehdyissä kartoissa. Koronapandemia ei tunnistanut eikä välittänyt näistä mieliimme ja paperille piirretyistä rajoista.

Myöskään kansainvälinen yhteistyö ei – onneksi – tunne rajoja, sillä (olemattomat) rajat ylittävällä yhteistyöllä on ollut merkittävä rooli taistelussa pandemiaa vastaan; rokotteeseen ja ylipäänsä tautiin liittyvää osaamista ja tietoa on jaettu ennenäkemättömän globaalisti. Kaikilla on sama tavoite, pysäyttää pandemia. Yksinpuurtaminen ei nyt auta, sen sijaan yhdistämällä eri maiden voimat, ymmärrys ja osaaminen pandemian kukistaminen on mahdollista.

Niinä hetkinä kun joku kyseenalaistaa tai ihmettelee miksi korkeakouluissa nyt ja tulevaisuudessa solmitaan partneruuksia ulkomaisten korkeakoulujen ja muiden organisaatioiden kanssa, jaetaan ja kerrytetään osaamista opettaja- ja asiantuntijaliikkuvuuden puitteissa, kannustetaan opiskelijoita opiskelu- ja harjoitteluvaihtoihin ulkomaille, vastaanotetaan ja houkutellaan ulkomaisia opiskelijoita ja asiantuntijoita Suomeen, tehdään kansainvälisiä hankkeita ja projekteja tai kehitetään jonkun toisen maan opiskelijoiden, työvoiman, organisaation, joskus jopa kokonaisen maan osaamista esimerkiksi kansainvälisen palveluliiketoiminnan puitteissa, kannattaa pysähtyä miettimään vaihtoehtoja. Voimme toki uskotella itsellemme, että kartalla olevat rajat ovatkin totisinta totta ja pystymme ratkomaan kaikki globaalit ongelmat keskittymällä vain itseemme ja luottamalla vain ja ainoastaan omaan osaamiseemme, tietoomme ja ymmärrykseemme maailmasta. Mutta voisiko ollakin niin, että jossain muualla maailmassa olisi asiaan liittyen meidän osaamistamme täydentävää tai jopa meitä parempaa osaamista? Voisiko olla niin, että kansainvälinen yhteistyö ja vaihtojaksot ulkomailla edesauttaisivat sellaisen osaamisen ja uusien verkostojen kehittämistä, joissa asuu ratkaisujen siemeniä joihinkin globaaleihin haasteisiin? Yksin vai yhdessä? Itse olen taipuvainen valitsemaan viimeisen vaihtoehdon.

Tämän kirjoituksen myötä minun on aika sivakoida ilta-aurinkoon ja kiittää JAMKia sekä kaikkia mahtavia kollegoita JAMKissa ja muissa korkeakouluissa, yhteistyökumppaneita, opiskelijoita sekä kaikkia yksiköiden ja eri tukipalveluiden toimijoita vuosien yhteistyöstä. Siirryn uusien haasteiden pariin, mutta JAMKin kansainvälistymispalvelut ja sen rautaisen ammattitaitoinen ja mahtava poppoo on edelleen kaikkien teidän tukena kehittämässä niin opiskelijoiden, henkilökunnan, JAMKin kuin Keski-Suomen alueen kansainvälistymistä. Rakkaat kollegani, kiitos menneistä vuosista ja muistakaa; pelkkiä mahdollisuuksia! Ja samat sanat kaikille opiskelijoille ja henkilökunnan jäsenille, valoa kohti!

Haluan antaa teille kevään, valon ja toivon kunniaksi uuden korvamadon. Seuraavan Nightwishin kappaleen sanojen myötä valoisaa kevättä kaikille ja muistakaa, että kansainvälisyys ei ole vain hieno sana eikä liikkuvuus tarkoita ”vain” liikkuvuutta, vaan se tarkoittaa ymmärryksen ja osaamisen jakamista ja kehittämistä, mistä voi seurata uusi aamunkoi.

“Once upon a night we’ll wake to the carnival of life
The beauty of this ride ahead such an incredible high
It’s hard to light a candle, easy to curse the dark instead
This moment the dawn of humanity
The last ride of the day”

Nightwish – Last Ride Of The Day
Original Video: https://youtu.be/QzIMx7Dqa_M (Live Wacken 2013- ShowtimeStorytime)

Viimeisen ajelunsa tämän blogin kautta teille tarjosi

Miska Lepistö
Kansainvälisten asioiden suunnittelija