Monthly Archives: March 2013

Maanantai 18.3

 

Vierailimme Terminaali no. 10 Shanghain satamassa. Sataman omistaa Shanghain valtio, SIPG Shanghai International Port Group. Saimme selkeän kuvan miten break bulk aluksia puretaan ja minkälaista kalustoa satamassa on käytössä. Laivojen tehokas palvelu on se miten sataman toimintaa mitataan. Tässä kyseisessä satamassa oli 12 yli 40t kuormaa nostavia nostureita.

Näistä 2 oli juuri toissa vuonna hankittuja ja niiden nostokapasiteetti on huikeat 50t per nosturi.

Kysyimme myös miten henkilöstö on sitoutettu työpaikkaan ja saimme tietää että suurin osa työntekijöistä tulee Shanghain ulkopuolelta. Heidän oman alueen hallinto tekee sataman kanssa sopimuksen että kyseinen työntekijä on satamassa töissä ja siitä tämä sopimuksen tehnyt provinssi saa korvausta työtätekevistä henkilöistä. Ilman sopimuksia vaihtuvuus olisi todella suuri.

Satamassa käsiteltiin raskasta kalustoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Oli kauhakuormaajien osia sekä voimalaitosten tuotteita Intiaan. Pääasiassa tätä satamaa käytetään nk. välivarastona ennen valtamerialukseen lastausta. Osia tulee joka puolelta syöttöaluksilla ja sitten ne lastataan asiakkaan tilaamaan alukseen.

Ryhmän silmään osuivat myös turvallisuus, liikenne ja kunnossapito sataman alueella. Meidän silmiin tämä näytti kovin alkeelliselta, vaaralliselta sekä kovin byrokraattiselta. Johdolla on kaikki hyvin mutta muiden työntekijöiden olot työnteossa on todella alkeelliset. Mitään ei korjata ennen kuin se on kunnolla rikki.

 

Vierailun jälkeen tutustuimme paremmin kävellen kaupunkiin. Shanghain suuri kaupunki on todella laaja joten aika-ajoin jopa kartan luku oli hieman haasteellista.

Tyttöjen sunnuntai-iltapäivä

 Valitsemamme hoitola Bamboo 7 sijaitsi noin 100 metrin päässä hotellilta. Paikka vaikutti todella siistiltä ja ihanan seesteiseltä. Portaikossa nenään tuoksui rahoittavat tuoksukynttilä joka auttoi hyvään tunnelmaan pääsemistä. Tuloaulassa meidän ohjattiin penkeille, missä ensin riisuimme omat kengät pois, joiden tilalle saimme kevyet sandaalit. Lisäksi meille tarjoiltiin vihreää teetä pienistä kupeista.

Hetken odottelun jälkeen meidän vietiin toiseen kerrokseen, yhteen isoon huoneeseen, jossa me kaikki 4 daamia saimme kokovartalo hieronnan yhdessä. Pienoiselta hihittelyltä ei voinut siinä tilassa välttyä, olimme todella otettuja tästä. Hierontapöydät laitettiin meille valmiiksi jolloin, kukin ohjattiin omaan hoitopöytään käsittelyä varten. Myöhemmän keskustelun aikana selvisi että jokainen meistä sai hoidoissa erilaista hoitopalvelua.

Tunnelma hieronnan aikana oli todella rauhallinen. Hierojat varmistelivat aina välillä hoidon edetessä, että käsien voimakkuus ja tehty hoito oli ok. Tähän oli siinä rennossa ja seesteisessä mielentilassa todella helppoa vastata vain että OK. Olimme kaikki todella tyytyväisiä saatuun palveluun ja olo pitkän lentomatkan jälkeen tuntui todella hyvälle.

Hoidon jälkeen kun vaatteet oli saatu päälle, menimme takaisin alakertaan aulaan missä meille tarjoiltiin lisää vihreää teetä ja kirsikkatomaatteja välipalaksi. Jälkikäteen olo oli tosi rento ja virkistäytynyt. Hoitolasta suuntasimme kohti hotellia ja suihkuun. Tämän jälkeen oli ihana mennä illalliselle, kun masu jo ehti aloittaa huutokonsertin.

Ni Hao! Sunnuntai 17.3. jatko-osa iltapäivälle

 Takaisin hotellille oli tarkoitus lähteä taksilla, että kokovartalo hieronnat varanneet naiset pääsevät ajallaan paikalle, mutta ohut tihku osoitti todeksi paikallistiedon ”sade vie taksit”. Taksitolpalla oli ainakin parinkymmenen ihmisen jono, eikä ainoatakaan taksia. Otettiin sitten nopeasti käyttöön suunnitelma B ja suuntasimme metroon. Pienellä säätämisellä ryhmälle sai ostettua liput, ja menimme turvatarkastuksen läpi metroon. Turvatarkastus oli matkatavaroiden läpivalaisu räjähteiden (ilotulitteet) ja palavien aineiden varalta. Paikallisissa liikennevälineissä on esillä olleen infomateriaalin mukaan tapahtunut vakavia onnettomuuksia, joihin ovat edellä mainitut materiaalit olleet syynä.

 Kortinlukijaporttien läpi menossa sitten paikallinen pikkupoika säntäsi Sadun edelle, ja tönäisi porttia niin, että hänen kortinlukunsa kului siihen ”avaukseen”. Kun pikkupojan äiti ja mummo alkoivat torua poikaa, tämä säntäsi takaisin tönäisten porttia – juuri kun äiti oli lukenut oman korttinsa Sadun sisäänpääsyä varten. Sitten odoteltiin hetki, kun ”hieman” pojalleen tuohtunut äiti kävi kertomassa tilanteen turvatarkastuspisteen vartijoille, ja hän ja Satu tulivat porttien läpi vaihtoehtoista reittiä pitkin.

 Loppuosa metromatkaa sujuikin huomattavasti helpommin, opasteita seuraten pääsimme oikeaan junaan, ja junakaluston selkeästä suunnitteluvirheestä* huolimatta vammoitta perille lähinnä hotellia olevalle asemalle.

 *) Vaunun keskellä oleva käsitanko sijaitsee n. 185 cm korkeudella, kun taas Jannen päälaki on  192 cm:n korkeudella. Kuului siis kumaus ja naurua perään… =)

 Metromatkan jälkeen olikin sitten vuorossa pikamarssi hotellille, reippaasti voimistuneessa vesisateessa.

 Klo 19:30 aikaan kokoonnuimme sunnuntain iltaruokailua varten jälleen hotellin eteen.

Ni hao! Sunnuntai 17.3.

 

Aamiaisen jälkeen kävelimme Shanghai Science & Technical Museum:lle. Katselimme hieman alueen puistoa sekä teknikan museon aluetta ennen kuin menimme sisään aukion alla olevaan liikekeskukseen. Täältä löytyy metroasema sekä lukemattomia kioskin kokoisia myymälöitä, joissa myydään kenkiä, laukkuja, paitoja, mittapukuja, elektroniikkaa jne. Joka liikkeen ulkopuolella oli vähintään yksi aktiivinen myyjä pyytämässä katsomaan, ostamaan, seuraamaan mukana kauempana liikekeskuksessa olevaan myymälään. Jos myyjä oli liikkeessään, ja huomasi edes vaivihkaisen vilkaisun näyteikkunan tavaroihin, oli reaktiona välitön ”sisään houkuttelu”. Aluksi uskomattoman rasittavaa, mutta nopeasti houkutteluihin oppi vain olemaan reagoimatta, ja katselemaan muualle kuin puhujaan. Tylyä, mutta minkäänlainen reaktio kiellot ja huitomiset mukaan lukien vain innostivat näitä sisäänheittäjiä.

 Kävelyn päätteeksi pidimme pienen kahvitauon, jonka jälkeen ryhmä jakautui katselemaan ostoskeskusta omin neuvoin. Pekka suuntasi kauemmas tästä paikasta ja lähti metrolla toiselle puolen jokea, eli Bundin puolelle.

Hotel check-in, ja ensivaikutelmia Shanghaista lauantai 16.3.

 

The H Hotelin pihaan saavuimme vähän klo 10 jälkeen, ja erinäisten säätämisten ja selityksen jälkeen majoituimme hotelliin. Laskun jakaminen on vaikea laji paikallisille. Ryhmän laskun jakaminen omiin laskuihin tuottaa aina säätöä, hämmennystä ja – toiminta on hidasta. Ennen huoneisiin menoa sovimme että kokoonnumme hotellin aulaan ja lähdemme porukalla syömään niinkin kauas kuin aulan seinänaapurissa olevaan italialaistyyppiseen ravintolaan.

Aterioinnin lopulla paikalle saapui paikallisasiantuntijamme, eli Shanghaissa kohta 12 vuotta asunut Jannen pikkuveli. Pikaesittelyjen jälkeen suunniteltiin nopea lähtö tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme vilkaisemaan tavarataloja sekä Shanghain korkeimpia rakennuksia. Hissillä nousimme 100 kerrosta, huippunopeuden ollessa 8 m/s. Perille päästyä todettiin, että tornin näköalakerroksiin on kohtuullisen vähän tungosta, joten päätimme mennä kiertokäynnille torniin. Ensin kerrokseen 97., mikä on tornin” korkinavaajakolon” alalaita sekä kerrokseen 100, eli ylälaitaan, ja kerrokseen 94, missä sijaitsi kaupungin kallein matkamuistomyymälä.

 

 

Näkymät olivat varsin huikeat. Usvaisen ilman takia näkyvyyttä ei kuitenkaan ollut horisonttiin asti. Erityishuikeutta toi 100 kerroksen lattian lasilevyt, joiden alta näkyi sopivasta kulmasta 490 metrin päässä oleva katutaso. Todellista hyötyäkin käynnistä oli, kun pääsimme näkemään majapaikan ja lähiympäristön sijainnin ja korttelimuodot lähes lintuperspektiivistä.Kierroksen lopuksi kävimme nauttimassa kahvia ja virvokkeita baarissa, missä jatkoimme keskustelua ja paikallisasiantuntijan tutustuttamista ryhmään. Ennen paluuta hotellille kävimme vielä vilkaisemassa tämän huikean tornin (SWFC) alakerrosten myymälöitä ja ruokapaikkoja. Tässä vaiheessahan sitten suoritettiin ensimmäinen eksytys, kun Jussi ei jonon ensimmäisenä mennessään kuullut ”mennäänpäs tuosta vielä alas” kommenttia, vaan meni ovesta ulos.

Tornista ulos tultua kävelimme hieman eri reittiä ja vähän oikaisten takaisin majoituspaikalle. Sovimme seuraavan tapaamisen ilta-ateriointia varten noin klo 19 hotellin edessä. Ruokapaikaksi valittiin ”kotikadulla” sijaitseva Camel Sport Pub, joka tarjoili varsin maukasta tex-mex ruokaa runsaineen annoksineen.

Melkein perillä

 

Perille saavuttiin lähtöhetken arvion mukaisesti 8:31 Shanghain aikaa, ja siirryttiin ripeästi valtavan terminaalin läpi passintarkastushalliin. Ensin paikallinen tullivirkailija ohjasi kertyneen jonon jälkimmäisen puoliskon avautuneelle uudelle tarkastuspisteryhmälle, ja sai näin ryhmän jonon alkuosan jäämään loppuosan jälkeen tarkastusvuoroissa. Tarinan opetus – älä hätäile, ei se kannata.

 Passintarkastuksen jälkeen keräiltiin matkalaukut hihnalta, jolta kaikki löysivät omansa suhteellisen nopeasti, ja pääsimme kävelemään ulos kentän kansainväliseltä alueelta. Heti ulkopuolella olikin vastassa paikallisin suomalaisvoimin järjestetty pikkubussin kuljettaja tunnistelappusen kanssa, ja lähdimme suunnistamaan autohalliin. Tässä vaiheessa alkoi pitkän istumisen jälkeen jo tuntua sille, että lentokentän koko antaa kyllä vähintäänkin riittävän annoksen alkuliikuntaa lennon jälkeisen jäykkyyden poistamiseen, paikasta A paikkaan B on Shanghai Pudong Airportilla matkaa vähintään satoja metrejä.

  Bussimatkan noin tunnin aikana nähtiin lukuisa joukko eri valmistumisvaiheessa olevia kerrostaloalueita – jopa kokonaisia kortteleita. Myös tieverkon uudistaminen on selkeästi kovassa vauhdissa, lauantaipäivänä työmiehet väänsivät betoniraudoitusta tien runkopylväisiin pitkin matkaa. Täällähän merkittävä osa valtaväylistä on rakennettu betonipilarien nokkaan siltoina.

Pe 15.3. Bon Voyage!

 

Ryhmän matka alkoi perjantaina 15.3 kotipaikkakunnilta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Jyväskylän 5 hengen osasto Janne, Juha, Pekka, Riitta-Liisa ja Timo kokoontuivat Matkakeskukseen, josta Timon järjestämä pikkubussikuljetus vei ryhmän Helsinki-Vantaalle. Perille saavuttaessa paikalla olivat jo Pohjanmaan osaston Jussi ja Satu, sekä Klaus Tampereelta ja Sirpa Pornaisista. Hetken päästä paikalle tuli myös Tiina Nummelasta, ja ryhmä kokoontui takaisin lähtöselvityshalliin, josta Janne kutsui sinne jo kokoontuneet 4 aiemmin saapunutta terminaalin väärään päähän. =)

 

Lähtöselvitysautomaatin varaamisen ja käytön opettelun jälkeen lykättiin matkalaukut koneeseen vietäviksi. Ryhmä suoriutui onnistuneesti turvatarkastuksesta. Odotusaulan puolella hajaannuttiin ohjaamattomasti ympäri lentokentän tax free – aluetta. Porukka oli jälleen noin 16.30 kasassa asianmukaisella portilla nro 38. Lähtöajan lähestyessä tuli kuitenkin kuulutus lennon myöhästymisestä, viihdejärjestelmän vian vuoksi. Lopulta koneen boarding alkoi noin 17:15.

 

Koneen noustua alkoi matkaviihteen käsittely, eli logistiikan teorioista keskustelu, ja artikkelien tutkiminen, jota harrastettiin suunnilleen ruokailuun asti. Noin Klo 19 tienoilla Suomen aikaa suurin osa alkoi suhtautua kellonaikaan kohteen aikavyöhykkeen vaatimalla vakavuudella, eli nukkumalla. Toiset tietty jatkoivat viihdejärjestelmän parissa ja toiset saivat ansaitut noin 3½ – 4 tuntia jonkinlaista unta. Lentokoneen takaosan keittiöstä käytiin noutamassa mehua ja vettä nestetasapainon ylläpitämiseksi.

Purseri Eriksson esitteli meille samalla, miten lentokoneen keittiöosasto toimii koneen takaosassa ja miten se täytetään määränpäässä. Menolennolla kone on täytetty ruoalla ja juomalla, mutta koneen lähdettyä paluulennolle vain ruoka täytetään koneeseen, juomia – siis virvoitusjuomia, viinejä sekä oluita ei täytetä paluulennolle. Saimme myös demonstraation, miten jätteiden kierrätys ja pakkaus tapahtuu tässä lentokoneessa.

 

Suomen ilmatilasta poistuttiin ripeästi Venäjän puolelle, ja kohti yötä lentäessä pimeä tuli hyvin nopeasti. Alapuolella levittäytyvät vuoristomaisemat, oli siis aika pian nähty.  Näkymä muistutti vain hailakanruskeaa 3d-karttamallinnusta – ei siis kovin pitkään kiehtovaa. Shanghain kentälle kaarreltaessa kaupunkialueen valtava koko, ja pilvenpiirtäjien tiheys oli varsin vaikuttava. Ainakin niiden mielestä, jotka sen näkivät koneen oikean puolen ikkunasta. Osa onnistui jopa bongaamaan Pudongin alueen, siis majapaikkamme sijainnin.

Moikka maailma!

Tervetuloa käyttämään JAMK Blogipalvelu blogipalvelua. Tämä on ensimmäinen merkintä blogissasi. Muokkaa tai poista se, ja aloita bloggaaminen!