Ni Hao! Sunnuntai 17.3. jatko-osa iltapäivälle

 Takaisin hotellille oli tarkoitus lähteä taksilla, että kokovartalo hieronnat varanneet naiset pääsevät ajallaan paikalle, mutta ohut tihku osoitti todeksi paikallistiedon ”sade vie taksit”. Taksitolpalla oli ainakin parinkymmenen ihmisen jono, eikä ainoatakaan taksia. Otettiin sitten nopeasti käyttöön suunnitelma B ja suuntasimme metroon. Pienellä säätämisellä ryhmälle sai ostettua liput, ja menimme turvatarkastuksen läpi metroon. Turvatarkastus oli matkatavaroiden läpivalaisu räjähteiden (ilotulitteet) ja palavien aineiden varalta. Paikallisissa liikennevälineissä on esillä olleen infomateriaalin mukaan tapahtunut vakavia onnettomuuksia, joihin ovat edellä mainitut materiaalit olleet syynä.

 Kortinlukijaporttien läpi menossa sitten paikallinen pikkupoika säntäsi Sadun edelle, ja tönäisi porttia niin, että hänen kortinlukunsa kului siihen ”avaukseen”. Kun pikkupojan äiti ja mummo alkoivat torua poikaa, tämä säntäsi takaisin tönäisten porttia – juuri kun äiti oli lukenut oman korttinsa Sadun sisäänpääsyä varten. Sitten odoteltiin hetki, kun ”hieman” pojalleen tuohtunut äiti kävi kertomassa tilanteen turvatarkastuspisteen vartijoille, ja hän ja Satu tulivat porttien läpi vaihtoehtoista reittiä pitkin.

 Loppuosa metromatkaa sujuikin huomattavasti helpommin, opasteita seuraten pääsimme oikeaan junaan, ja junakaluston selkeästä suunnitteluvirheestä* huolimatta vammoitta perille lähinnä hotellia olevalle asemalle.

 *) Vaunun keskellä oleva käsitanko sijaitsee n. 185 cm korkeudella, kun taas Jannen päälaki on  192 cm:n korkeudella. Kuului siis kumaus ja naurua perään… =)

 Metromatkan jälkeen olikin sitten vuorossa pikamarssi hotellille, reippaasti voimistuneessa vesisateessa.

 Klo 19:30 aikaan kokoonnuimme sunnuntain iltaruokailua varten jälleen hotellin eteen.

Post a Comment

Your email is never shared. Required fields are marked *

*
*