JAMKO ‑ Alumnin Avautuminen

JAMKOn Ex-PJ avautuu!

Category Archives: Aiheeton

1. Avautuminen 2012

VOI V***U!!!!

JAMKOn uusi hallitus!

Tekee hommansa senverran hyvin.

Ettei ole mitään valittamista.

Alumnia syö.

😀

JAMKin opiskelijoiden tervehdys

Arvoisa kaupunginjohtaja, rehtori, osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hyvät Jyväskylän ammattikorkeakoulun henkilöstön edustajat, opiskelijat ja yhteistyökumppanit: JAMKin opiskelijat tervehtivät teitä.

Puheeni otsikon perusteella voisin lopettaa tähän, mutta koska aikaa puheenvuorolleni on varattu vielä kymmenisen minuuttia, ajattelin käyttää sen puhumalla tulevaisuudesta menneisyyden kautta.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2008 syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulun nyt jo edesmenneelle Mankolan kampukselle asteli viattomalla innolla tulevaisuuteensa katsova International Business-opiskelija. Tulevaisuus oli toivoa täynnä, maailma avoin ja aurinkoinen eikä kyseisen opiskelijan tämän päivän kyynisestä elämänasenteesta ollut vielä merkkiäkään havaittavissa.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja kreikkalaiselle tragedialle tyypillisesti kohtalo tai jumalat päättivät tämän opiskelijan kohdalla muuttaa auvon ahdistukseksi ja tulevaisuuden vähintään hämäräksi.

Arvon kuulijat,

Maailmassa puhaltavat muutoksen tuulet ja kreikkalaiselle tragedialle on saatu uusi merkitys globaalin talouskriisin polttopisteessä. Länsimainen korkeakulttuurimme on romahtamispisteessä, hyvinvointivaltiostamme puhumattakaan, ja idästä nousevat talouden supervallat kiinnostavat maailmanmarkkinoita huomattavasti enemmän kuin vanha ja väsynyt Eurooppa.

Ääriliikkeet tekevät paluuta päivänpolitiikkaan ja terroriteot aatteen jos toisenkin takia ovat osa arkipäivää, jonka me hiljaisesti hyväksymme. Ihmisoikeuksia rajoitetaan niiden seurauksena. Menneisyyden haamut kummittelevat porteillamme eikä tilanteemme tosiasiassa eroa paljoakaan 1930-luvun Suuresta Lamasta – lopullinen romahdus vain odotuttaa itseään.

Niin lyhyt on ihmisen muisti…

Mitä parhaimmat kuulijat,

Tässä kohtaa saatatte ajatella, että puhuupas tämä kaveri korkealentoisesti. Älkää huoliko, sillä seuraavalla esimerkillä konkretisoin edeltävät väitteeni ja toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa myös teidän silmänne avautuvat todellisuudelle.

Opiskelijan kannalta yksi huolestuttavimmista muutoksista kohti kontrolliyhteiskuntaa on vuoden 2012 alussa voimaan astuva Soveltumattomuuteen Ratkaisuja eli SORA-laki. Kyseinen laki tähtää, aivan perustellusti, koulutuksen ja sen jälkeisen työelämän turvallisuuden parantamiseen. Laki antaa ammattikorkeakouluille mahdollisuuden peruuttaa opiskeluoikeus ja rajoittaa opiskelijaksi ottamista. Se antaa ammattikorkeakouluille oikeudet opiskelijoiden päihdetestaukseen ja lisää lievempiä kurinpitotoimenpiteitä merkittävästi.

Tähän asti kuulostaa hyvältä, eikö totta?

Laki onkin ajatuksen tasolla erinomainen ja turvallisuutta lisäävä, mutta kuten niin monessa muussa asiassa, myös tässä on se ikävä kääntöpuoli. SORA-laki on täynnä aukkoja, jotka ammattikorkeakoulut joutuvat täyttämään itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Kysymyksiä herättävät muun muassa se, mikä taho ammattikorkeakoulussa tekee päätökset kurinpitotoimista, kenellä on oikeus vaatia opiskelijalta huumetestejä ja kuka määrittelee henkisen ja fyysisen soveltuvuuden tietylle opintoalalle? Näihin kysymyksiin ammattikorkeakoulut joutuvat hakemaan vastaukset itse.

Laissa toistuu myös kerta toisensa jälkeen sanapari ”salassapitosäännösten estämättä”. Ammattikorkeakoulut saavat tietoja opiskelijoiden terveydentilasta lääkäreiltä, jakavat sitä keskenään ja ylläpitävät rekisteriä jo hankituista tiedoista ”salassapitosäännösten estämättä”. Kenen valvonnassa tämä kaikki tehdään?

Edellä mainittujen ratkaisemattomien ongelmien vaikutuksesta SORA-laki tulee heikentämään opiskelijan tietosuojaa merkittävästi ja pahimmillaan johtamaan jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevan opiskelijan leimautumiseen työ- ja opiskeluyhteisössä. Tämä johtaa herkästi riskiryhmässä olevan opiskelijan syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

SORA-laki on luotu reagoimaan kepillä jo syntyneeseen ongelmaan eikä ennaltaehkäisemään ongelmien syntyä. Itse uskon, että niin ongelmat kuin niiden kustannukset yhteiskunnalle jäävät huomattavasti pienemmiksi, jos ne ennakoidaan aktiivisesti passiivisten kurinpitotoimien sijasta.

Arvon kuulijat,

Yhteiskunta suhtautuu yhä jyrkemmin ja jyrkemmin asioihin, joiden koetaan uhkaavan yleistä turvallisuutta. SORA-laki on tästä trendistä kauhistuttavan erinomainen esimerkki – kyseessä on laki, jonka juuret juontuvat pelosta. Pelko taas on vahva motivaattori, mutta se myös rajoittaa ja ohjaa meitä kohti vääriä päätöksiä.

Olen maalannut teille synkän kuvan tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, jonka yksi konkreettinen askel, SORA-laki, on vain parin kuukauden päässä.  Haluan kuitenkin kertoa teille myös vaihtoehdosta tälle tulevaisuudelle.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2011 syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Rajakadun pääkampukselle asteli viattomalla innolla tulevaisuuteensa katsova ensimmäisen vuoden International Business-opiskelija. Opiskeluaika on toivoa täynnä, maailma on avoin ja aurinkoinen.

Kyseinen opiskelija oppii, kasvaa ja osaltaan varmasti myös kyynistyy opintojensa aikana, mutta se muuttuuko auvo ahdistukseksi ja tulevaisuus hämäräksi on kiinni päätöksistä, joita tässä kaupungissa ja korkeakoulussa tehdään. Se riippuu siitä, miten SORA-lain kaltaiset jyrkät linjat omaksutaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Pitäkää kiinni avoimuudesta kaikilla toiminnan tasoilla, älkää pelätkö pahinta vaan toivokaa parasta ja säilyttäkää keskusteluyhteys opiskelijoiden ja henkilöstön välillä. Nämä ovat JAMKin opiskelijoiden terveiset teille.

Olen puhunut.

Aku Aarva
Hallituksen puheenjohtaja
Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO

JAMKin opiskelijakulttuuria luomassa – 3. osa: Alumnitoiminta

Tulevissa kirjoituksissa käsittelen mm. orastavaa alumnitoimintaa, perinteisiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden tapahtumia ja visioin JAMKin opiskelijakulttuurin tulevaisuutta. Haasteita on aina edessä, mutta kuten tähänkin asti me vastaamme niihin ennakkoluulottomalla innolla.

__________________________________________________________________________________________

Alumni -sana on alunperin monikkomuoto latinankielisestä sanasta alumnus, joka tarkoittaa suojattia, kasvattia tai oppilasta. Alumnitoiminnalla tarkoitetaan näille henkilöille järjestettävää toimintaa ja sen tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen korkeakoulun ja sen entisten opiskelijoiden välillä tai yhteyksien luominen alumnien välille.

Alumnitoiminnalla on pitkät perinteet muun muassa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, mutta Suomessa alumnitoiminta on yleistynyt lähinnä korkeakouluissa 1990-luvulta alkaen.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO täyttää tänä vuonna yksitoista vuotta. Tänä vuonna perustetaan myös virallisesti Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn alumnit ry (JAMKO Alumnit), jonka tehtävänä on luoda kattava verkosto vanhoista JAMKO-aktiiveista, toimijoista ja jäsenistä sekä muista JAMKOn kannalta tärkeistä henkilöistä, kuten työntekijöistä.

JAMKO Alumnit ry tulee tekemään tiivistä yhteistyötä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja, jos suunnitelmani pitävät, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn sekä sen Wanhain Toimijain Yhdistys ry:n kanssa. Tällä kokoonpanolla on mahdollista luoda kattava verkosto ihmisistä, jotka ovat jättäneet toiminnallaan jälkensä Jyväskylän korkeakouluihin, Jyväskylän kaupunkiin ja opiskelijamaailmaan yleisesti.

En uppoudu syvemmin alumnitoiminnan laajempaan merkitykseen opiskelijakunnalle. Tärkein syy alumnitoiminnan käynnistämiselle on luonnollisesti halu pitää kiinni entisistä toimijoista, heidän tietotaidostaan ja innostaan viedä opiskelijakuntaa eteenpäin. Jo tänä päivänä lukuisat JAMKOn vanhat toimijat ovat vapaaehtoisesti antaneet kokemuksensa käyttöömme luentojen, koulutuksen ja muun avun kautta. Mielestäni ehkä tätäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että JAMKOn vanhoilla toimijoilla ja jäsenillä on mahdollisuus pitää yhteyttä, kokoontua ja muistella wanhoja hywiä aigoja. Community spirit aait!

Haluan vain todeta, että kun aikanaan poistun aktiivitoiminnasta tulen liittymään JAMKO Alumneihin ja tukemaan opiskelijakuntaa sen kehityksessä niillä keinoin, joita minulla on käytössä. Toivon myös, että toimijat viimeiseltä kymmeneltä vuodelta muistavat vielä JAMKOn ja kaiken siellä koetun ja opitun.

Tervetulleita JAMKO Alumneihin ovat kaikki Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn entiset jäsenet, työntekijät, aktiivit, tukijat jne. sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka toiminnallaan ovat edistäneet opiskelijoiden, JAMKOn tai korkeakoulun asemaa.

Tietoja alumnitoiminnan käynnistämisestä laitetaan JAMKOn internetsivuille.

Alumnit kunniaan!

Olen puhunut.

Vappupuhe 30.4.2011 @ Kirkkopuisto

JAMKOn hallituksen puheenjohtaja Aku Aarvan vappupuhe 30.4.2011 Jyväskylän kirkkopuistossa.

/

Hyvä vappukansa

Arvoisa kollegani, JYYn hallituksen puheenjohtaja Virtanen, tervehti puheensa alussa lähes koko Suomea. Olen siis pakotettu toistamaan edellistä puhujaa toivottamalla juhlakansalle myös opiskelijakunta JAMKOn ja itseni puolesta hauskaa ja riehakasta vappua.

En aio puhua pitkään, sillä kaukaa viisaat päättävät tahot linjasivat puheeni kestoksi korkeintaan viisi minuuttia. Aion hypätä sen enempiä korulauseita viljelemättä suoraan kylmään asiaan.

Jyväskylässä on yli kaksikymmentätuhatta korkeakouluopiskelijaa. Kun tähän lukuun lisätään myös toisen asteen opiskelijat, meitä löytyy tästä kaupungista noin kolmekymmentätuhatta. Väkilukuun suhteutettuna Jyväskylän opiskelijamassa on Suomen suurimpia ellei peräti suurin. Tämä tosiasia on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessakin ratkaisevalla tavalla Jyväskylään. Kysymys onkin siitä, että vaikka me näymme kaupunkikuvassa ja byrokraattien taulukoissa, kuuleeko meitä kukaan? Olemmeko me Jyväskylän ja Keski-Suomen edelläkävijöitä, kehittäjiä ja tulevaisuus?

Emme vielä.

Viimeistään tässä kohtaa osa kuulijoista syyttänee minua itseni toistamisesta, mutta asian tärkeyden vuoksi suotakoon se tämän kerran.

Opiskelijaliikkeen hiljainen enemmistö on horrostanut vuosia niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti täällä Jyväskylässä. Sanalla opiskelijaliike en viittaa ainoastaan JAMKOn ja JYYn aktiivitoimijoihin vaan jok’ikiseen opiskelijaan tässä kaupungissa ja koko maassa. Yleisön joukossa on varmasti muutamia ihmisiä, jotka tietävät 60-luvun opiskelijaliikkeen ja ne lukuisat pitkän linjan vaikuttajat, jotka aloittivat uransa tämän valtakunnan muokkaajina, nimenomaan opiskelijaliikkeen kautta. Heillä on valta tänäkin päivänä. Me olemme antaneet sen heille.

Eduskuntaan, jonka tulisi nimensä mukaan edustaa kansaa, valittiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kaksi alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Tämän kevään eduskuntavaaleissa valittiin kymmenen alle 30-vuotiasta kansanedustajaa, mutta ikätilastojen mukaan eduskunnassa tulisi olla heitä ainakin kaksikymmentä, jotta kansan ikäjakauma olisi edustettuna oikein. Suomeksi sanottuna: Nuoriso on liian vähän valtakuntamme huipulla ja se johtaa siihen, että meitä ei kuulla tarpeeksi.

Suunta on kuitenkin oikea.

Vuonna 2012 on kunnallisvaalivuosi. Jyväskylässä meillä opiskelijoilla olisi ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin jo pelkästään suuren määrämme avulla. Onko unenpöpperöinen opiskelijaliike valmis todelliseen muutokseen, joka kumpuaa meistä itsestämme?

Haluan näin vappuaattona muistuttaa teitä, arvon kuulijat, tämän juhlan syvemmästä merkityksestä. Vappu on perinteisesti ollut niin sanotun pienen ja sorretun ihmisen ikioma juhlapäivä. Mielestäni opiskelijat eivät tällä perusteella saa ottaa osaa vapun juhlintaan.

Me emme ole pieniä eikä meitä sorra mikään muu kuin oma passiivisuutemme. Minä uskon kuitenkin, että me olemme taas valmiita kantamaan vastuun itsestämme sekä yhteiskunnasta.

Tästä johtuen ehdotankin, että me hylkäämme uhrin roolin ja että tänä vappuna opiskelijat ja koko Suomen kansa juhlisivat uudelleen heräävää 2010-luvun opiskelijaliikettä. Me emme ole tulevaisuutta vaan täällä tänään. Tästä meidän vapussamme on mielestäni kyse.

Äänemme kuuluu nyt ja tulevaisuudessa juuri niin lujaa kuin me itse haluamme sen kuuluvan.

Olen puhunut. Kiitoksia ja vielä kerran hyvää vappua!