JAMKO ‑ Alumnin Avautuminen

JAMKOn Ex-PJ avautuu!

Monthly Archives: syyskuu 2011

Politiikan sisäänmarssi

Tänään on hyvä päivä.

SAMOK, SYL ja useat poliittiset nuorisojärjestöt ovat julkaisseet kannanoton, jossa vaaditaan poliittisille järjestöille pääsyä korkeakouluihin. Kerrankin julkaistaan kannanotto, jossa on järkeä ja jonka voi täydestä sydämestä allekirjoittaa!

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, kuten niin monessa muussakin AMKissa, sanalla ”politiikka” on pääosin kielteinen merkitys. Vuosi sitten syksyllä JAMKOn edustajistovaalipaneelissa ehdokaslistojen edustajilta kysyttiin, haluavatko he poliittisten järjestöjen listoja JAMKOn vaaleihin. Eräs nimeltä mainitsematon koulutusalajärjestön edustaja totesi, että heidän mielestään poliittisia listoja ei pitäisi päästää vaaleihin eikä politiikkaa sotkea JAMKOn toimintaan. Syvällistä perustelua häneltä ei näkemykselleen löytynyt – kysymys oli lähinnä tunteesta. Tässä, rakkaat lukijani, piilee ammattikorkeakouluopiskelijoiden hahmotuskyvyn puutteen kulminaatio.

Opiskelijat, ja nuoret yleensä, eivät enää hahmota POLITIIKKA -sanan merkitystä ja sisältöä. Meillä kaikilla on mielipiteitä, näkemyksiä ja halu jakaa niitä – tästä politiikassa on kyse, tätä politiikka on ja tätä useimmat meistä eivät ymmärrä. Linkittäessäni uutisen profiiliini Facebookissa, minä teen politiikkaa: jaan tietoa aiheesta X ja kommentoin aihetta näkemyksieni mukaan.Koulutusalajärjestön nimettomän edustajan kommentti poliittisten listojen sulkemisesta JAMKOn edustajistovaalien ulkopuolelle on aivan samalla tavalla politiikkaa – yritys jakaa omia näkemyksiä muille ja saada niille hyväksyntä.

Poliittiset järjestöt taas eivät ole mitään muuta kuin sellaisten ihmisten yhteenliittymiä, jotka pääpiirteittäin omaavat samoja näkemyksiä asioista. Ymmärrys järjestelmästä, kontaktit kunnan ja kaupungin päättäviin elimiin, verkostot ja kyky hyödyntää niitä sekä halu vaikuttaa tekevät erilaisten järjestöjen poliittisista toimijoista usein huomattavan tehokkaita ja hyödyllisiä esimerkiksi opiskelijakunnalle – oli kyseessä sitten edustajiston tahi hallituksen jäsen, alumni tai täysin ulkopuolinen kontakti.

Miksi politiikka sitten on niin vastenmielistä, että korkeakoulujen pitää kieltää poliittisten järjestöjen näkyminen kampuksilla?

Kyse on

1) 70-luvun ylipolitisoituneen aikakauden kylmettyneestä vastareaktiosta – back in the days politiikkaa tehtiin vahvasti opiskelijaliikkeen voimin ja nuoret määräsivät tulevaisuuden suunnan

ja

2) vallanhalusta – eli suurten ikäluokkien (60-70-luvun opiskelijoiden) halusta pysyä vallan kahvassa sen sijaan, että valta luovutettaisiin niille, joita päätökset tulevaisuudessa koskettavat.

Kyse on siis pohjimmiltaan siitä, että meidän vanhempamme muistavat millaista oli olla nuori 60-70-luvulla, muistavat miten nuoret muuttivat maailmaa ja nyt jähmettyneinä pelkäävät, että me tekisimme saman.Voisinpa sanoa, että se olisi edes ajatuksen tasolla mahdollista…

Lopuksi kiitos Jyväskylän ammattikorkeakoulun viisaalle johdolle, joka antaa myös poliittisille järjestöille mahdollisuuden toimia koulun tiloissa ja tuoda politiikan ilosanomaa ihmisille. Tämä asettaa opiskelijat tasa-arvoiseen asemaan mm. JAMKOn edustajistovaaleissa ja mahdollistaa opiskelijakunnan yhden perustehtävän täyttämisen eli aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamiseen mm. puolueiden ja demokraattisen järjestelmän ymmärtämisen kautta ja antamalla mahdollisuuden osallistua itse poliittiseen toimintaan esimerkiksi JAMKOn edustajiston kautta.

Olen puhunut.

 

 

 

JAMKin opiskelijoiden tervehdys

Arvoisa kaupunginjohtaja, rehtori, osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hyvät Jyväskylän ammattikorkeakoulun henkilöstön edustajat, opiskelijat ja yhteistyökumppanit: JAMKin opiskelijat tervehtivät teitä.

Puheeni otsikon perusteella voisin lopettaa tähän, mutta koska aikaa puheenvuorolleni on varattu vielä kymmenisen minuuttia, ajattelin käyttää sen puhumalla tulevaisuudesta menneisyyden kautta.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2008 syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulun nyt jo edesmenneelle Mankolan kampukselle asteli viattomalla innolla tulevaisuuteensa katsova International Business-opiskelija. Tulevaisuus oli toivoa täynnä, maailma avoin ja aurinkoinen eikä kyseisen opiskelijan tämän päivän kyynisestä elämänasenteesta ollut vielä merkkiäkään havaittavissa.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja kreikkalaiselle tragedialle tyypillisesti kohtalo tai jumalat päättivät tämän opiskelijan kohdalla muuttaa auvon ahdistukseksi ja tulevaisuuden vähintään hämäräksi.

Arvon kuulijat,

Maailmassa puhaltavat muutoksen tuulet ja kreikkalaiselle tragedialle on saatu uusi merkitys globaalin talouskriisin polttopisteessä. Länsimainen korkeakulttuurimme on romahtamispisteessä, hyvinvointivaltiostamme puhumattakaan, ja idästä nousevat talouden supervallat kiinnostavat maailmanmarkkinoita huomattavasti enemmän kuin vanha ja väsynyt Eurooppa.

Ääriliikkeet tekevät paluuta päivänpolitiikkaan ja terroriteot aatteen jos toisenkin takia ovat osa arkipäivää, jonka me hiljaisesti hyväksymme. Ihmisoikeuksia rajoitetaan niiden seurauksena. Menneisyyden haamut kummittelevat porteillamme eikä tilanteemme tosiasiassa eroa paljoakaan 1930-luvun Suuresta Lamasta – lopullinen romahdus vain odotuttaa itseään.

Niin lyhyt on ihmisen muisti…

Mitä parhaimmat kuulijat,

Tässä kohtaa saatatte ajatella, että puhuupas tämä kaveri korkealentoisesti. Älkää huoliko, sillä seuraavalla esimerkillä konkretisoin edeltävät väitteeni ja toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa myös teidän silmänne avautuvat todellisuudelle.

Opiskelijan kannalta yksi huolestuttavimmista muutoksista kohti kontrolliyhteiskuntaa on vuoden 2012 alussa voimaan astuva Soveltumattomuuteen Ratkaisuja eli SORA-laki. Kyseinen laki tähtää, aivan perustellusti, koulutuksen ja sen jälkeisen työelämän turvallisuuden parantamiseen. Laki antaa ammattikorkeakouluille mahdollisuuden peruuttaa opiskeluoikeus ja rajoittaa opiskelijaksi ottamista. Se antaa ammattikorkeakouluille oikeudet opiskelijoiden päihdetestaukseen ja lisää lievempiä kurinpitotoimenpiteitä merkittävästi.

Tähän asti kuulostaa hyvältä, eikö totta?

Laki onkin ajatuksen tasolla erinomainen ja turvallisuutta lisäävä, mutta kuten niin monessa muussa asiassa, myös tässä on se ikävä kääntöpuoli. SORA-laki on täynnä aukkoja, jotka ammattikorkeakoulut joutuvat täyttämään itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Kysymyksiä herättävät muun muassa se, mikä taho ammattikorkeakoulussa tekee päätökset kurinpitotoimista, kenellä on oikeus vaatia opiskelijalta huumetestejä ja kuka määrittelee henkisen ja fyysisen soveltuvuuden tietylle opintoalalle? Näihin kysymyksiin ammattikorkeakoulut joutuvat hakemaan vastaukset itse.

Laissa toistuu myös kerta toisensa jälkeen sanapari ”salassapitosäännösten estämättä”. Ammattikorkeakoulut saavat tietoja opiskelijoiden terveydentilasta lääkäreiltä, jakavat sitä keskenään ja ylläpitävät rekisteriä jo hankituista tiedoista ”salassapitosäännösten estämättä”. Kenen valvonnassa tämä kaikki tehdään?

Edellä mainittujen ratkaisemattomien ongelmien vaikutuksesta SORA-laki tulee heikentämään opiskelijan tietosuojaa merkittävästi ja pahimmillaan johtamaan jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevan opiskelijan leimautumiseen työ- ja opiskeluyhteisössä. Tämä johtaa herkästi riskiryhmässä olevan opiskelijan syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

SORA-laki on luotu reagoimaan kepillä jo syntyneeseen ongelmaan eikä ennaltaehkäisemään ongelmien syntyä. Itse uskon, että niin ongelmat kuin niiden kustannukset yhteiskunnalle jäävät huomattavasti pienemmiksi, jos ne ennakoidaan aktiivisesti passiivisten kurinpitotoimien sijasta.

Arvon kuulijat,

Yhteiskunta suhtautuu yhä jyrkemmin ja jyrkemmin asioihin, joiden koetaan uhkaavan yleistä turvallisuutta. SORA-laki on tästä trendistä kauhistuttavan erinomainen esimerkki – kyseessä on laki, jonka juuret juontuvat pelosta. Pelko taas on vahva motivaattori, mutta se myös rajoittaa ja ohjaa meitä kohti vääriä päätöksiä.

Olen maalannut teille synkän kuvan tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, jonka yksi konkreettinen askel, SORA-laki, on vain parin kuukauden päässä.  Haluan kuitenkin kertoa teille myös vaihtoehdosta tälle tulevaisuudelle.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2011 syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Rajakadun pääkampukselle asteli viattomalla innolla tulevaisuuteensa katsova ensimmäisen vuoden International Business-opiskelija. Opiskeluaika on toivoa täynnä, maailma on avoin ja aurinkoinen.

Kyseinen opiskelija oppii, kasvaa ja osaltaan varmasti myös kyynistyy opintojensa aikana, mutta se muuttuuko auvo ahdistukseksi ja tulevaisuus hämäräksi on kiinni päätöksistä, joita tässä kaupungissa ja korkeakoulussa tehdään. Se riippuu siitä, miten SORA-lain kaltaiset jyrkät linjat omaksutaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Pitäkää kiinni avoimuudesta kaikilla toiminnan tasoilla, älkää pelätkö pahinta vaan toivokaa parasta ja säilyttäkää keskusteluyhteys opiskelijoiden ja henkilöstön välillä. Nämä ovat JAMKin opiskelijoiden terveiset teille.

Olen puhunut.

Aku Aarva
Hallituksen puheenjohtaja
Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO