JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Monthly Archives: huhtikuu 2010

Vappupuhe Kirkkopuistossa 30.4.2010

Hyvät ylioppilaat ja muu juhlaväki!

Yleensä näillä sanoilla puheet vapputilaisuuksissa alkavat. Vappua meillä Suomessa vietetään juuri ylioppilaiden ja työväen juhlana.

Eilen kun pähkäilin kiireen keskellä tämän päiväistä vappujuhlaa, mietin ääneen tulisiko minun laittaa ylioppilaslakki päähän. Vappuhan on virallisesti vasta huomenna, jolloin siis ylioppilaiden ja näin ollen myös minun juhlaani vietetään, ja voin luvan kanssa kulkea lakki päässä pitkin pitäjää.

Opiskelijakollegani kehoitti minua olemaan uudistusmielinen, ja heivaamaan lukion suorittamisesta merkkinä ollut hattu huitsin nevadaan. Sen sijaan, että edustaisin menneisyyttä, voisin edustaa nykypäivää. Olen ammattikorkeakouluopiskelija, ja valmistun koulutusohjelmastani johtajaksi. Voisin siis istuttaa päähäni valkoisen kypärän. Sellaisia kun esimerkiksi rakennustyömaiden johtajat kuulemma käyttävät.

Noh, kuten näette, kädessäni koreilee ylioppilaslakki. Mutta se ei suinkaan johdu rohkeuden puutteesta vaan ihan täysin siitä, etten ehtinyt saamaan käsiini korkeasti koulutetulle, asiantuntevalle johtajalle ominaista valkoista kypärää. Oma tutkintoni kun ei johda minkäänlaisen päähineen käyttöön.

Vapun vieton perinne on alkujaan lähtöisin 700-luvulta, kun saksalainen abbedissa Valburg nimitettiin pyhimykseksi. Samaisena päivänä vietettiin aikanaan pakanallista kesänalkajaisjuhlaa, josta myös opiskelijoiden vapun vietto on peruja. Tämä ihmeellinen 1800-luvulla alkanut ylioppilaiden juhla ei ole päässyt vielä mukaan 2010 luvun henkeen.

Edelleen aloitamme puheet tervehtimällä ylioppilaita ja pidämme päässämme ylioppilaslakkeja, vaikka nykyaikaisessa korkeakoulutuksessa opiskelevat eivät välttämättä ylioppilastutkintoa ole suorittaneet. Missä heidän juhlansa on? Missä tasa-arvo on?

Liian pitkään on ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistokoulutuksen välistä kuilua pidetty suurena. Vielä vuosikymmen sitten yliopiston puolella naurahdeltiin, kun ammattikorkeakouluopiskelijoita virtasi laadukkaamman koulutuksen perään yliopistoon. Nykyään on toinen ääni kellossa. Yhä useammat yliopistosta valmistuneet jatkokouluttautuvat nimenomaan ammattikorkeakoulun puolella.

Vaikka me ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat olemmekin tänä päivänä samanveroisia, on ennen välillämme sijainnut kuilu edelleen nykypäivää lukiolaisten ja ammattikoululaisten välillä. Toisen asteen opiskelupaikka on tärkeä ja siellä koulutetaan tulevaisuuden opiskelijoita. Osa heistä seisoo kanssamme täällä ensi vappuna. Jottei heidän tarvitsisi odottaa tasa-arvoa korkeakouluun asti, on asenteiden muututtava. Niinpä kehotankin teitä kaikkia laittamaan ylioppilaslakkinne selkänne taa hetkiseksi ja kohottamaan maljan asennemuutokselle!!

Hyvää vappua!

Ydinvoimaa?

Kun varapuheenjohtajan kanssa maanantaina kävelin pitkin Kauppakatua, tuli vastaamme kaksi piipittävää, keltaista ydinjätetynnyriä. Kyse oli ydinvoiman vastaisesta kampanjasta, jossa kerätään sitoumuksia ydinvoiman äänestämisestä historiaan (lue lisää täältä).

Se, että kampanjoidaan ydinvoimaa vastaan suosimalla energiatehokkaampia sähköntuotantomenetelmiä, joiden avulla myös päästövähennyksiä saataisiin aikaan, on ihan ok. Näinhän se menee, Suomessa tuuleekin niin paljon, että tuulimyllyistä saisi helposti virtaa useampaankin taloon. Tästä varmaan osaa jatkossa paremmin kertoa syksyllä alkavan Energiatekniikka-koulutusohjelman opiskelijat, sitä innolla odotellen. Mielenkiintoinen ala varmasti kyseessä. Harkitsin itsekin koulutusalan vaihtoa.

No mutta palatakseni ydinvoimaan, itse en pidä uhkakuvien maalailusta. Tai siis suorastaan rakastan sitä kyllä, worst case scenariothan saavat yleensä ihmiset varuilleen ja tätä kautta aktiivisiksi toimijoiksi (tosin edellinen blogitekstini torppaa tämän väitöksen ihan totaalisesti!).  Ydinonnettomuudella uhkailu ei kuitenkaan ole ihan täysin tätä päivää. Tai ei pitäisi olla. Ydinvoimalathan eivät poksahtele rikki, jos tekijät ovat asiantuntevia, laadukkaan koulutuksen saaneita ihmisiä. Ydinonnettomuuksia ei luulisi tulevan Suomen kaltaisessa maassa, jos koulutukseen ihan oikeasti panostetaan ja tämän lisäksi myös palkataan ne laadukkaan, kotimaisen tutkinnon opiskelleet  ihmiset suunnittelu- ja rakennushommiin, sen sijaan että otetaan halvalla jostakin tee-se-itse remonttireiskajengistä. Osaava ihminen on kirjaimellisesti ydinvoimaa millä tahansa alalla!!

Tämän vuoksi ihan jokaikisen korkeakoulun tulisi panostaa laatuun, kuten JAMKissakin pyritään tekemään. Pelkästään laadukas korkeakoulus ei kuitenkaan riitä, vaan laadun tulee alkaa jo oppimisen alkumetreiltä ala-asteella, ja erityisen tärkeäksi Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK on nimennyt myös niin sanotun nivelvaiheen opinnot, eli oppilaiden ohjaus siirtymisessä ensinnäkin peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja tietysti ohjaus itse siellä toisen asteen koulussa. Jos ohjaus on puutteellista, käy niinkuin tänä päivänä valitettavan monella korkeakouluopiskelijalla on käynyt – löytää itsensä täysin väärästä koulutusohjelmasta. Tällöin motivaatio katoaa, opiskellaan vaan saadaksemme paperit ulos. Yleensä meinataan hakea uuteen kouluun, mutta sitten työllistytäänkin ja palkkapussi tuntuu kivalta. Lopulta tehdään töitä alalla, jonne ei ollut tavoite eikä halu päästä. Onko työn jälki silloin laadukasta? Mitä jos ydinvoimalamme rakentaa tällainen henkilö?

Maksuton koulutus? Ketä kiinnostaa!!

Tänään Helsingissä järjestettiin opiskelijoiden suurmielenosoitus maksuttoman koulutuksen puolesta. Uhkakuvat 1000 euron lukukausimaksuista ei ilmeisestikään monia pelota, sillä paikan päällä arvioitiin olleen noin parisen tuhatta nykyistä, tulevaa tai jo valmistunutta opiskelijaa. Pelkästään Helsingissä on opiskelijoita useita kymmeniä tuhansia ja kun siihen lasketaan vielä naapurikaupungit mukaan, on opiskelijoiden lukumäärä pääkaupunkiseudulla jo yli 100 000. Mielenosoitukseen porukkaa kiikutettiin kuitenkin ympäri Suomea, Turustakin kymmenen bussin voimin. Jyväskylässä JAMKO löi hynttyyt yhteen JYYn kanssa ja porhalsi mieltään pääkaupunkiimme osoittamaan yhteisellä linjurilla. Vaikka matkaa yhteisen hyvän eteen täälläkin tarjottiin ilmaiseksi, lähti matkaan vain muutama opiskelija. Hekin lähes kaikki opiskelija-aktiiveina toimivia. Muitako ei asia kiinnostanut? Ei edes ilmainen päiväreissu Helsinkiin?

Pelkästään lyhyellä matikalla päässä laskettuna tekee 2000 euroa per vuosi lukuvuosimaksuja kolmen ja puolen vuoden tutkinnossa 7000 euroa. Sitten kun otetaan huomioon opintojen jo lähes standardimainen mutta sallittu venyminen vuodella, kertyy hintaa laadukkaalle AMK-tutkinnolle 9000 euroa. Jo nyt monen on tehtävä töitä opintojensa ohessa elääkseen, mutta entäpä kun maksettavana on 2000 euroa opintomaksua vuosittain? Opinnot venyy jälleen ja pian koulutus maksaakin niin paljon, että opiskelija mieluummin tekee mitä tahansa töitä kuin syöksee itsensä velkahelvettiin koulun takia. Etenkin kun saman aikaisesti OECD ehdottelee opintotuen korvaamista opintolainalla…

Itsehän en kyllä pystyisi maksamaan tuollaisia summia. Mutten myöskään syntynyt kultalusikka suussa. Onneksi puolueet tänään vakuuttivat, ettei minun – eikä myöskään sinun tarvitse ainakaan lähitulevaisuudessa maksaa opiskelusta. Pääasia on kuitenkin se, että reissulle lähteneet saivat kokea upean päivän kirjavan opiskelijajoukon seassa meidän kaikkien asiaa ajaen. Ja tottakai opiskelijatapahtumassa meno on ollut opiskelijamaista, hauskaa on pidetty ja hulluteltu. Ja ihan ilmaiseksi!!! Näin sen opiskelijaelämän kuuluisikin toimia!!