JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Monthly Archives: tammikuu 2011

Rikottuja ja lunastettuja lupauksia

Tipaton tammikuu ja muut uuden vuoden lupaukset siitä, miten nyt eletään terveellisesti, urheillaan ja syödään kevyesti… Miksi? Ensinnäkin tipaton tammikuu on alkoholismin ensioire. Jos on pakko olla kuukausi ilman alkoholia, on käyttö muina aikoina varmastikin melko runsasta. Tipatonta tammikuuta vietetään kuitenkin usein siksi, että elimistö jotenkin tervehtyisi, kun ollaan ilman viinaa. Näinhän ei tammikuun aikana käy, se puhdistuminen myrkyistä ja muista vaatisi vähintään kuusi viikkoa jos oikein muistan. Siispä tipattomat, jatkakaa vielä helmikuu olkaa hyvät.

Toinen lempiaiheeni on erilaiset uuden vuoden kunniaksi aloitetut ruokavaliot. Vedetään pelkkää keittoa ja salaattia tai aloitetaan joku tietyt ravintoaineet pois jättävä ruokavalio. Ok, monillahan on vaikka minkälaisia dieettejä menossa ja tuloksiakin alkaa näkyä. Mutta ihmettelen vaan tässäkin sitä asiaa, että ruokavalion kanssa ollaan tiukkana ja jopa hankalana, menusta ei löydy sopivaa ruokaa ja sitten ollaan kärttyisinä kun on nälkä, mieluummin kuin että ottaisi edes vähän jotain ruokavalion ulkopuolista sapuskaa sen kerran (joo siis lipsuminenhan on vain syöksykierteen alku, eikös?). Mutta sitten kuitenkin baarissa voi nauttia viintä ja olutta, drinkkejä ja shotteja. Kuinkas niiden kalorimäärän laita on?  No samapa tuo minulle, en ole tipattomalla enkä myöskään dieettaa. Olen bad, bad, baaaaad girl.

Itsehän tein yhden lupauksen, jonka olen rikkonut jo monesti. Ja se oli, että nukun vähintään 6 tuntia yössä. Kun kaksi vuotta on vetänyt 90% öistään maksimissaan 5 tunnin unilla, ei unen lahjat vaan aina riitä venymään kuudeksi tunniksi. Lauantai-iltanakin päädyin peiton alle jo ennen kymmentä, tosin nukahdin vasta katsottuani Uutisvuodon, eli siinä puoli yhdentoista aikaan. Ja kuinkas kävikään. Klo 3.42 herään pirteänä ja totean, ettei siihen aikaan yöstä ole mitään tekemistä. Lopulta sain kuitenkin uudestaan unen päästä kiinni, mutta ei sekään ihan helppoa ollut.

Liikunnasta en luvannut itselleni mitään, mutta ihmeellisesti tässä on porukalla käyty luistelemassa pitkin Jyväsjärven rataa jo useamman kerran. Voi sitä elämäntapojaan kohentaa siis ilman minkäänlaisia ”käsi sydämellä”-lupauksia. Että antanen itselleni anteeksi oman lupaukseni rikkomisen, kun olen sitten vastaavasti lunastanut niin monen muun lupauksen liikunnasta. 😀

Uusi vuosi uudet kujeet

Tämä tyttö pääsi vihdoin vapauteen luottamustehtävissä toimimisen haasteista ja nautinnoista sillä silmän räpäytyksellä kun kello löi 12 kohdalla uuden vuoden yönä. JAMKO ei kuitenkaan jäänyt, vaan kehissä jatketaan edelleen. Tällä kertaa työntekijänä.

Itseni tuossa hallituskauden 2010 loppumisessa yllätti siitä aiheutunut luopumisen tuska. Ei se, että nuijan heilautukset tapahtuvat jatkossa toisen henkilön käden kautta. Vaan luopuminen ihmisistä. Niistä kenen kanssa on koko vuosi menty yhdessä, melko tiiviistikin kaikki ne ylä- ja alamäet, joita vuosi toi mukanaan. Toisaalta eivät nuo ihmiset mihinkään elämästäni katoa sen myötä, että hallituskausi otti ja päättyi. Mutta toisaalta, nyt on aina epävarmuus siitä, milloin seuraavan kerran tavataan, kun ei jokaviikkoista kokousta enää kalenterissa lue (tai no lukee, mutta eri ihmisten kanssa).

En myöskään yhtään ihmettele, jos opiskelijakuntatoiminta rikkoo parisuhteita ja karkoittaa ennen elämästä löytyneet ystävät ja tuttavat kauas pois jatkossakin (sori vaan hallitus 2011). Onhan se uskomatonta miten tiivis yhteisö tuollaisessa toiminnassa muotoutuu, kun ollaan yhdessä lähes 24/7. Kuka sellaista sivusta jaksaisi seurata? Ei ainakaan tyttö- ja poikaystävät, joille ei enää jää aikaa. Tai ystävät, joille aina joudut sanomaan, ettet taaskaan ehdi elokuviin tai spinningiin tai lätkämatsiin, kun on pakko työstää toimistolla tulevia kuvioita ja sitten ravata kaiken maailman tapahtumissa myymässä lippuja, juontamassa, jakamassa haalarimerkkejä tms.

Kukaanhan ei pakota hengaamaan tämän porukan kanssa. Tai tekemään hommia toimistolla. Mutta etenkin niillä toimijoilla, joilla motiivit ja into ovat kohdillaan tehdä opiskelijan elämästä parempi, satsaavat siihen itsestään varmasti 110% jos ei enemmänkin. Eikä sekään tietysti katkaise ihmissuhteita, vaan lähinnä läheisten ihmisten antaman tuen ja ymmärryksen puute. Haaste heitetäänkin enimmäkseen sille toiselle puolelle. Kykeneekö hän tai he luopumaan aktiivitoimijan rajattomasta ajasta yhden vuoden ajaksi? (No joo, joillain vuosi saattaa venähtää kolmeksi… )

Opiskelijan paremman elämän puolesta toivotan uudelle hallitukselle erittäin kovat tsempit vuodelle 2011!! Ja kaikille ihmisille opiskelija-aktiivien ympärillä: yrittäkää ymmärtää.

Hyvää tätä vuotta myös kaikille muille!