JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Monthly Archives: helmikuu 2011

Köyhät opiskelijat leipäjonossa

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä sidotaan kansaneläkeindeksiin seuraavat sosiaalietuudet:

kuntoutus-, sairaus-, äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, vanhempain- ja erityishoitoraha sekä lapsilisät, lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki.

Kansaneläkeindeksi noudattelee elinkustannusindeksin suuntauksia. Kun yleinen hintataso nousee, nousee tuen määrät indeksin myötä. Näin säilytetään rahan ostovoima ennallaan.

Mutta mikä puuttuu listasta? Opintotuki tietenkin.

Ilmaus ”köyhät opiskelijat” pitää todella paikkaansa tätä nykyä. Lasketaanpa hieman:

  • Asumislisä max. 201,6€/kk (80% 252€:n vuokrakaton alaisesta osuudesta).
  • Yhteensä 499,6€.

Vastaavasti toimeentulotuen perusosa on 419,11€/kk. Tämän lisäksi toimeentulotuella elävät saavat usein yleistä asumistukea, joka nyt suurin piirtein on varmaan tuon opintorahan asumislisän suuruusluokkaa. Yhteensä siis yli 600€/kk. Vaikka opintotuen indeksiin sitominen vähän tuo lohtua köyhälle opiskelijalle, olisi tuen kohdalla myös tasokorotuksen tarkistuksen paikka. Onhan se nyt kumma, että opiskelijan pitää elää köyhyydessä, vaikka kouluttautuu valtion tulevaisuuden veronmaksajaksi sillä aikaa kun sosiaalipummit makaa sohvillaan ”tienaten” enemmän tukia elämistä varten.

Mitä se opiskelijaelo sitten maksaa?

Jyväskylässä opiskelija-asuminen maksaa keskimäärin noin 300€/kk (oman fiilispohjaisen arvioni mukaan). Tietysti hintaan vaikuttaa asunnon sijainti, koko, ja soluasunnossa asukkaiden lukumäärä. Toki jostain kauempaa, kuten Roninmäeltä saa asunnon alle 200€ kuukausihintaan, mutta tällöin on syytä muistaa, että kaukaisen sijainnin vuoksi menee kuukausittain kuluja myös bussilippuun, mikäli ei talvipakkasilla halua fillaroida tuulispäänä pitkin jäisiä ja uraisia, talven ajan huonokuntoisia pyöräilyteitä. Jyväskylässä kirjoilla olevan opiskelijan kuukausilippu maksaa 44€. Koska opiskelijaelämään kuuluu vahvasti sosiaalinen elämä iltamyöhään, ja kaupunkiliikenteen aikataulujen mukaan busseja ei hirmu myöhään enää kulje, on syytä laskea muutama taksimatkakin kuukausibudjettiin, jolloin kuukausikustannuksissa ollaan taas päästy siihen noin 300€ paikkeille.

Rahaa tilillä siis asumis- ja kulkemiskustannusten jälkeen noin 200€. Oletetaan, että opiskelija syö opiskelijahintaisen lounaan (n. 2,5€) viitenä päivänä viikossa. Kuukaudessa se tekee 50€. Mutta yksi ruoka päivässä ei riitä, ja viikonloppuisinkin olisi kiva saada murua rinnan alle. Lisätään ruokamenoja kuukausibudjettiin vielä toiset 50€. Yhteensä 100€ ruokaan tekee 30 päivän kuukaudessa n. 3,3€ per päivä. Ei paljon juhlita gourmet-aterioiden ääressä ei. Eikä edes perusterveellisen kotiruoan parissa, paitsi kerran kuukaudessa vanhempien luona vieraillessa.

Jyväskylän korkeakouluissa on paljon lähiseudulta kotoisin olevia opiskelijoita, mutta paljon myös ympäri Suomen. Jos opiskelija X vierailee kotipaikkakunnallaan esimerkiksi Lahdessa (josta itse olen kotoisin) kerran kuukaudessa, menee meno-paluu biljetteihin n. 30€ kuussa. Puhelinlaskun n. 20€/kk ja muiden pakollisten kulujen (hygieniatuotteet, vakuutukset yms) n. 30€/kk jää opiskelijalle vielä noin 20€ ”tuhlattavaksi” kuukausittain.

On siinä ostovoimaa kerrakseen. Melkeinpä kaksi kertaa vuodessa on varaa ostaa esimerkiksi uusi vaate ja käydä lääkärissä. Kiva olisi opiskelijan sivistää itseään käymällä vaikkapa teatterissa, tai matkustelemalla Lappiin suomalaisen puhtaan luonnon ääreen hiljentymään. Mutta ei, ei näillä rahoilla. On joko pakko mennä töihin ja kuluttaa itsensä loppuun painamalla 14 tuntisia työpäiviä (sisältäen opiskelun, joka on opiskelijan pääsääntöistä työtä, sekä osa-aikaisen palkkatyön) tai ottaa Suomen valtiosta mallia ja velkaantua nostamalla opintolainaa.

Opintolainassa en sinänsä näe mitään pahaa. Fiksu ihminenhän nostaisi kaikki mahdolliset opintolainat ja tallettaisi ne korkeakorkoiselle tilille. Halvempaa lainaa ei muualta saa, ja jossain vaiheessa itse kullekin tulee eteen jonkinlaisen lainan ottaminen, on se sitten auton hankintaa, asunnon ostamista tai jonkin yllättävän tapahtuman (esimerkiksi perintöveron) maksamista varten. Mikäpä sen kivempaa kuin aiemmin hankittu, edullinen laina, joka on jo kasvanut korkoa tilillä.

Kaikki eivät lainaa halua ottaa, eivätkä kaikki sitä edes saa.

Mielestäni opintolaina ei pitäisi olla oletusarvoisesti osa opintotukea. Vaikka valtiontakaus opintolainalle tuleekin helposti, on joku saattanut ennen opiskeluitaan olla holtiton rahankäyttäjä ja syystä tai toisesta saanut luottohäiriömerkinnän, jonka vuoksi pankit voivat kieltäytyä lainan myöntämisestä, vaikka sillä valtiontakaus olisikin. Tässä kohtaa joku miettii varmaan, että voivoi, mitäs ovat kämmäilleet ja menettäneet luottotietonsa. Totta. Mutta jo aiemmin mainitsemani toimeentulotuki ei tällaisessäkään tilanteessa syrji ketään. Opiskelija ei kuitenkaan pääsääntöisesti toimeentulotukea voi hakea, koska on oikeutettu opintotukeen, joka tässä tapauksessa koostuu opintorahasta ja asumislisästä.

Ei tässä nyt ihan ole kaikki nallekarkit tasan. Jos olet samaa mieltä, lähde tiistaina 1.3. leipäjonoon yliopistolle (kirjaston edustalle), kun JAMKO ja JYY tempaisee opintotukea indeksiin vaalikampanjastartin merkeissä!

Julistemalli1

Julistemalli2

Yritys hyvä, hyödynnä opiskelijan osaamista

Anteeksi JAMK. Seitsemässä viikossa työntekijänä opiskelijakunnan palveluksessa olen oppinut johtamisesta, liiketoiminnasta, taloudesta, hallinnosta ja laeista enemmän kuin mitä ammattikorkeakoulumme on minulle 2,5 vuoden ja 148 opintopisteen aikana opettanut. Onhan näitä asioita tietysti käsitelty oman koulutusohjelmanikin kursseilla, mutta kyllä se vaan paremmin menee kalloon, kun joutuu ihan oikeasti asioita selvittämään, tekemään ja niistä päättämään.

Näiden alkuvuoden viikkojen aikana olen jo tutustunut asioihin, joita opinnoissa ollaan jokseenkin sivuttu ja sitä kautta käsitetty, että tällaisiakin asioita on olemassa ja niihin ehkä törmää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun paperit koulusta on ulkona ja joku kiva pikkupomo on paperein ja haastatteluin saatu vakuutetuksi siitä, että meidät on hyvä palkata töihin. Ei sillä, että mitenkään väheksyisin saamaamme koulutusta. Se nyt vaan tuntuu olevan niin, että kyllä pitäisi suomalaisten korkeakoulujen pystyä parempaan, jos oikeasti aiotaan kansainvälisesti kilpailla laadukkaalla koulutuksella. Laadukkuutta voidaan tässä kohtaa mitata vaikkapa sillä, onko koulustamme valmistuneet alansa huippuosaajia vai vaan perus tekijöitä.

Kuten sanottua, suoritan tässä samassa työharjoitteluani. Tavallaan siis JAMK saa pisteet kotiin oppimisestani, onhan tämä kuitenkin 30 opintopisteen opintojakso. Kysymys enemmänkin kuuluu, että tulisiko ammattikorkeakoulun puolella enemmänkin painottaa työelämälähtöiseen oppimiseen? Eikö se käytännön oppiminen ole juuri se perustavan laatuinen erotus yliopisto-opiskelusta, jossa on ihan selvää istua luennoilla aamusta iltaan kuuntelemassa erinäisiä professoreita? Eikö tämän perusteella AMK-puolella opintojen tulisi todellakin painottua käytännön oppimiseen, eli työssä oppimiseen? On meillä kaikilla työharjoittelut ja projektiopinnot, mutta onko se tarpeeksi. Ehtiikö työharjoittelussa oppia riittävästi?

Paljon riippuu myös työharjoittelupaikasta. Ikävä kyllä korkeakoulutasollakin kuulee usein työharjoittelupaikoista, joissa puoli vuotta keitellään kahvia ja järjestellään papereita. Se ei ole oikein. Ei työharjoittelijan eikä työnantajan kannalta. Ei myöskään korkeakoulun kannalta, jonka nimi valmistuneen papereissa loistaa, kun hän niiden avulla on vastaanottanut oikean työpaikan, jossa sitten on ehkä huomattu, ettei tämä valmistuneen saama koulutus ihan riitä. Harmittaa todella, ettei moni yritys ole vielä keksinyt sitä mahdollista ja edullista potentiaalia, joka työharjoittelijoissa olisi heille tarjolla.

Edullisella tarkoitan sitä, että mielestäni työharjoittelusta niinkuin mistä tahansa tehdystä työstä on syytä maksaa palkkaa. Edes jonkin verran. Meilläkin JAMKOn kahvilassa on työharjoittelijoita, joille maksetaan palkkaa sen verran, että tulevat toimeen ja voivat kuitenkin nostaa opintotukensa normaalisti. Pienikin palkka sekä kannustaa työharjoittelijaa että mahdollisesti motivoi jatkossa yhä useampia opiskelijoita hakemaan paikkaa, jolloin työnantajalla on ihan oikeasti helmi tilanne, kun pääsee valitsemaan itselleen soveltuvimman työharjoittelijan.

Potentiaalilla taasen tarkoitan sitä, että opiskelijoillahan on se uusin osaaminen alalta kuin alalta. Yritykset voisivat hyvin kahmia kaiken sen uuden tiedon ja taidon itselleen työharjoittelijoiden kautta. Why not hei? Työharjoittelijat voivat jakaa osaamistaan myös muille yrityksen työntekijöille, tuoda uusia loistavia ideoita ja käytänteitä mukanaan ja firma säästää tuhansia sillä, ettei vuosittain tarvitse tilata ulkopuolisia konsultteja ja kouluttajia kertomaan sitä samaa asiaa. Puolestaan työharjoittelija saa itse hyvää kokemusta ja itsevarmuuttakin tekemäänsä työhön siitä, että hänen osaamistaan oikeasti hyödynnetään ja sitä arvostetaan.

Koska JAMKOkin omistamansa osakeyhtiön kautta tarjoaa palkallisia työharjoittelupaikkoja, haastankin tässä nyt kaikki tuntemani Keski-Suomen alueella operoivat yritykset toimimaan samoin. Ja please, muistakaa, että meillä JAMKissa on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka myöskin työharjoittelupaikkoja kaipaavat. Miettikääpä sitä mikä potentiaali kansainvälisen opiskelijan palkkaamisessa on… kielitaito, valmiit yhteydet ja verkostot muualle Eurooppaan ja jopa kauemmaksi.

Lue myös Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n kirjoitus työharjoitteluun liittyen: http://www.samok.fi/content/view/288/1/

Excel siellä ja excel täällä

Raha, raha, raha… Rahaa menee ja tulee, tulee ja menee. Kaikki liikenne pitää dokumentoida erilaisiin exceleihin, toimittaa tietoja kasapäin tilitoimistolle, kouluttaa hallituslaisia rahan käsittelyyn ja tositteiden käsittelyyn…Eikä vain JAMKOn suhteen vaan myös omistamamme osakeyhtiön JOPOn osalta. Vähän on hommat muuttuneet vuoden vaihteesta alkaen. Tässä sitä ruljataan nyt toiminnanjohtajana ja toimitusjohtajana samanaikaisesti. Elämä on lähes pelkkää exceliä.

Vaikka tehtävät on sinällään siirtyneet taloushallinnan puoleen aika reippaasti, ei tälläinen pinttynyt opiskelija-aktiivi pääse muistakaan opiskelijoita koskettavista asioista hevillä eroon. Edunvalvonta on lähellä sydäntä, ja nyt kun YTHS:n kanssa elellään jännittäviä aikoja (28.2.2011 päätetään pilottipaikkakunnat) on kaikenlaista vaikuttamista tehty suuntaan ja toiseen. Muistanpa tässä eräänkin Konkurssin Money Sails-risteilyn, jossa olin mukana vapaa-ajallani, ja päädyin lopulta käymään neuvotteluja YTHS:n suhteen toisen pilottipaikkakunnaksi hamuavan opiskelijakunnan kanssa yömyöhään. Ja yöllä on YTHS-aiheisia uniakin nähty. Mutta ei, ei ole stressi, vaikka joku työterveysihminen varmasti on nyt siellä hälytyskellot soiden valmiuksissa noutamaan minut vuodelepoon. Päinvastoin, viimeiset kaksi vuotta kun on tottunut tekemään JAMKO-hommia lähes 24/7 niin nyt työajalla (8h viitenä päivänä viikossa) tuntuu joltain päiväkerholta.

Ovela kettu kun olen ja perehtynyt AHOT-ohjeisiin (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen), Tutkintosääntöihin sun muihin opiskelua ohjaaviin dokumentteihin, olen tietysti päättänyt suorittaa työharjoitteluni tässä JAMKOn toiminnanjohtajana toimiessa. Vähän saattaa mennä ohi Music and Media Management-alan, mutta toisaalta ei sitten yhtään.  Kyllähän JAMKO järjestää vaikka mitä tapahtumia, pyörittää markkinointia ja tiedotusta eri medioissa jne, jotenka oikeastaan voisi sanoa, että oman koulutusalan lisäksi tässä harjoittelussa tulee myös monen muun alan harjoittelut hoidettua.

Pääasia, että opiskelijoiden edunvalvonta tulee hoidettua, opiskelijakunnan toiminta pyörii ennallaan ja kehittyykin, ja että minun opinnot ei keskeydy siksi, että olen täysin intoutunut JAMKO-hommista. Suorittamalla työharjoitteluni tällä lailla, on oikeasti vielä 99% tsäännsi sille lupaukselle, jonka itse herra kaupunginjohtajalle viime kesänä annoin, että huolimatta opiskelija-aktiivivuosistani (2009 ja 2010, sekä nyt tämä työvuosi) aion valmistua alle ohjeajan (4 vuotta). Nyt tämä lupaus on jo lähestulkoon kiveen hakattu kun sen täällä julkaisen, joten ei muuta kuin exceleiden kimppuun yhä ahkerammin, josko sitä läpäisisi pakolliset financial accounting-kurssit sun muut.