JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Monthly Archives: huhtikuu 2011

Oodi 80-luvun alulle -K25-

Sukupolvien välisistä eroista kun puhutaan, tulee mieleen usein vuosikymmenien väliset ikäerot: meidän ikäluokka verrattuna vanhempiimme, vanhempiemme sukupolvi verrattuna isovanhempiimme ja niin edelleen. Kuitenkin yhtä häkellyttäviä eroja ihmisten toiminnoissa ja käyttäytymisessä oman kokemukseni mukaan löytyy pienemmälläkin ikäjakaumalla tarkasteltuna.

Miettikääpä nyt. Kun minä olin ala-asteella, ei siellä tuolloin tietokoneita käytelty. Nyt ne taitaa olla arkipäivää jo tarhaikäisille. Kun minä olin pieni, oli Neuvostoliitto ja kaksi Saksaa. Oli kylmä sota ja YYA-sopimus. Presidenttinä Mauno Koivisto, joka by the way valittiin nykyään käytetyn suoran kansanäänestyksen sijaan vielä valitsijamiesvaalein (aina ei siis normaalilla kansalaisella ollut mahdollista suoraan äänestää omaa ehdokastaan).

Joillekkin tämänkin koulun opiskelijoille nämä asiat ovat vain historian kirjoista luettua ajan havinaa. Osa meistä on kokenut sodan pelon Neuvostoliiton luhistuessa ja Berliinin muurin murtuessa, osa on pelännyt sotia vain katsomalla jännittäviä action filmejä. Sitten oli 90-luvun lama. Monet muuttivat pienempiin asuntoihin, meni työpaikat ja autot ja rahaa ei ollut. Vaikkei se nyt varsinaisesti pikkutyttöä hetkauttanut, tuli devalvaatiot ja markan kellumiset käsitteinä tutuiksi. Niin ja tapahtuipa tuo Tšernobylin ydinvoimalaräjähdyskin tuolloin. Tässä vaiheessa suosittelen herkkähipiäisimpiä alle 25 vuotiaita siirtymään vaikkapa Facebookin ihmeelliseen maailmaan… 😉

Kai se jättää jälkensä ihmiseen, millaisia aikoja on elellyt. Tai sitten jotain muuta merkittävää on tapahtunut, koska 80-luvun loppupuolella ja myöhemmin syntyneet ovat ihan eri planeetalta kuin me vähän vanhemmat. En halua yleistää, toki tässä joukossa on paljon poikkeuksiakin, mutta viime aikoina ihmisiä ja heidän toimintaansa seurailleena olen yhdessä niin sanotun tarkkailijaryhmäni kanssa huomioinut, että erot ovat huomattavia. Tämän huomaa ihan päivittäisissä toiminnoissa.

Vaikka nykynuorison sanotaan ja uskotaan olevan sitä varsinaista IT-ajan kansaa, tuntuu välillä siltä, ettei nuoret osaa edes Googlea hyödyntää. Tai ehkä se on se oma-alotteisuuden puute, mikä näkyy myös monessa muussa. Ihmiset eivät omatoimisesti tee juuri mitään, kaikki pitää saada kultatarjottimella ojennettuna. Tiedonhaku on liikaa, ruoka pitää olla katettuna valmiiksi pöytään ja sitten odotetaan, että joku muu korjaa jäljet. Sitä seuraa kiittämättömyys. Kun joku sitten tarjoaa sen tiedon Googlen sijaan (toisin sanoen Googlaa puolestasi), tekee ruoan ja kattaa pöydän tai siivoaa toisien sotkut, ei siitä tajuta yhtä pientä sanaa antaa vastalahjaksi. Kyllä meille Tšernobylin ajan lapsille on vielä opetettu, että ihmisille sanotaan kiitos. Ja että kukaan ei tee asioita puolestasi vaan sinun itse tulee toimia tavoitteidesi eteen.

Se on aivan helvetin ärsyttävää ja järkyttävää, että mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä vähemmän he itse viitsivät. Sanonta pullamössökansasta on varmaan monelle tuttu, ja voisin melkeinpä sanoa, että paikkaansa pitävä. Mutta tähänpä sitten taas monet näistä parjaamistani nuorista tarttuu ja vetää herneet nenään. Tottakai. Eihän se heidän vika ole, että ajat ovat olleet suotuisampia, ja he ovat tottuneet vähän parempaan palveluun yhteiskunnassa kuin me vanhemmat. Ja kuten jo aiemmin totesin, aina on niitä poikkeuksiakin. On sitten vain peiliin katsomisen aika, kun miettii onko poikkeus vai pullamössö. Osallistuuko yhteisten tilojen siistinä pitämiseen, auttaako toisia arjen pyörittämisessä vai tullaanko suoraan katettuun pöytään, syömisen jälkeen poistutaan edes ajattelematta sitä, että joku joutuu korjaamaan kaiken ruoan ja astiat pois. Onko tässä kyse oma-alotteisuuden puutteesta ja kiittämättömyydestä, vai onko se vaan silkkaa piittaamattomuutta ja ajattelemattomuutta? Vai onko kyse yksinkertaisesti sukupolven vaihdoksesta? Kyllähän äitinikin ikäluokka on varmasti päivitellyt oman aikani nuorisoa, sodassa taistelleista isovanhemmistani puhumattakaan.

Niin ne ajat muuttuu, mutta mihin suuntaan? Katso sinäkin peiliin…


P.S. Tämän kirjoituksen nimi piti olla Oodi Tšernobylille, koska pienellä mustan huumorin porukalla vitsikkäästi uskottelemme ydinsäteilyn 80-luvun puolivälissä iskeneen meihin positiivisin vaikutuksin. En kuitenkaan näinä Fukushiman aikoina viitsi, vaikka Tšernobylin 25-vuotis ”juhla”päivää tänään vietetäänkin. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä ja kuulla suorastaan säteileviä vinkkejä ja aallon kestäviä teorioita ydinsäteilyn vaikutuksiin liittyen. Tämän ajatuksen takana alkaa olla jo niin paljon porukkaa, monen ikäistä (ei kuitenkaan vauvasta vaariin, koska säteilyä kokemattomat eivät tätä ajatusta noin vain hyväksy), että emme voi tokikaan ihan kamalan väärässä olla.

Vaalit ohi – nyt kannetaan vastuuta

Vaalit tuli ja meni. Mitä jäi käteen? Ainakin röykkiö väärin äänestämisestä valittavia kansalaisia, vaikeita hallitusneuvotteluita povaavat puolueet uusine kansanedustajineen ja kaikki kamalimmat uutiset esiin kaivava lehdistö.

Ei varmaan monelle ole jäänyt epäselväksi, etten kannattanut vaaleissa enkä jatkossakaan aio kannattaa Perussuomalaisia. Olen muun muassa perehtynyt kyseisen puoleen edustamaan arvomaailmaan lukemalla heidän eduskuntavaaliohjelmaa, lehteään ja monia muita tuotoksia median uutisoinnin tuoman mausteen lisäksi. Voin siis sanoa perehtyneeni asiaan, toisin kuin moni muu pelkkää mediaa tai puskaradion puheita seuraava henkilö.

Minä en sano, että joku on äänestänyt väärin äänestämällä omasta puoluekannastani poikkeavaa tahoa. Perussuomalaiset on rivipuolue siinä missä muutkin. Ihmettelen vain osaltaan sitä, miksi vastavirtaan monessakin asiassa uiskenteleva puolue saa yhtäkkiä lähes viidesosan äänestäneestä kansasta puolelleen. Varmaankin siksi, että puolueen pääjehu Soini osaa puhua kansankieltä. Ei turhan poliittista jargoniaa vaan asioista asioina, niinkuin Matti puhuu Maijalle saunan jälkeen kotisohvalla. Tai näin monissa asiayhteyksissä ainakin veikataan.

Minä en kuitenkaan tahdo uskoa, että tämä olisi se suurin syy menestykseen. Pelkkä selkokielisyys ei mielestäni ole kansalaisen osalta kovinkaan vastuullista äänestämistä. Onko tällöin kaikki vaihtoehdot kartoitettu? Tiesikö äänestäjä mitä muut puolueet tavoittelee? Tuskin, koska kukapa niitä ymmärtäisi jos pelkkää selkokielisyyttä haetaan. Sen sijaan tohdin epäillä, että PerSujen menestykseen johti osaltaan heidän täydellisesti perus-suomalaisen ihmisen arkeen sijoittuva tv-mainonta. Salatuilla Elämillä on reilut miljoona katsojaa ja yhden jakson aikana muutamaan kertaan juuri mainoskatkon päätteeksi pärähtävä mainos, joka vieläpä mukailee erään tunnetun biisin sävelmää jääden päähän soimaan, on varmasti yksi valttikortti. Timo Soinin lisäksi. Kyllähän Timo oli esillä ja edusti parhaansa mukaan, korjaili jossain kohtaa oman puolueensa muiden ihmisten nolojakin mokia (niitä tässä nyt enää erikseen esiin nostamatta). Mutta tämän lisäksi uskallan myös epäillä osassa kansaa pinnan alla kytevää, kiiltokuvin peiteltyä pelkoa ja vihaa ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. Ja koska jotkut nimeltä mainitsemattomat PS-puolueen edustajat ovat tuoneet omia näkökulmiaan varsin rohkeasti esiin juuri maahanmuuttoon liittyen, on ratkaisuna tietysti koettu kyseisen puolueen kannattaminen.

Itse en halunnut ajatella, että PerSujen järisyttävä nousu kansansuosioon aiheuttaisi mitään kamaluuksia Suomen sisä- tai ulkopolitiikkaan. Uskon ja toivon vakaasti koko eduskuntaryhmän olevan tervejärkistä ja viisasta porukkaa. Mutta sen sijaan äänestäjien joukossa on toisenlaista porukkaa. Tämän itse sain sivusta katsojana kokea toissa iltana täällä Jyväskylässä. Pihassa istui autossaan ulkomaalaistaustainen nuori mies, jonka luokse varsin kiukkuisesti saapui karvahattupäinen mies käskien tätä kyseistä nuorta miestä poistumaan. Keskustelun kulkua sen enempää tähän siteeraamatta voin kuitenkin kertoa tiukkasävyisen keskustelun loppuneen kutakuinkin siihen , kun tämä karvalakkimies lähes huusi tämän toisen joutuvan pian poistumaan koko maasta, koska valta Suomessa on vaihtunut. Sivusta tilannetta seuranneena jäi mieleni melko tyhjäksi. Olin suorastaan sanaton. Tähänkö on tultu, pianko lapset leikkii taas ”Kuka pelkää mustaa miestä”?

Ei tämä kuitenkaan Perussuomalaisen puolueen vika ole. Mutta kuten he itse huhtikuisessa lehdessään kertovat, kantavat he vastuuta. Mielestäni nyt olisikin vastuun kantamisen aika, ja puolueen tulisi viestiä yhtenäisesti puolueen tavoitteita kansalle. Jokainen kun heistä tuntuu taaplaavan omia polkujaan kommentoiden asioita miten sattuu, muistaen kuitenkin lisätä perään sen olevan vain heidän oma näkemyksensä eikä edustamansa puolueen kanta. No mikä se puolueen kanta sitten asioissa on? Miksei sitä kerrota meille? Entä miksi puolueen edustajat eivät kuitenkaan lausu julkisuudessa puolueensa mukaisia kantoja vaan ainoastaan omia henkilökohtaisia näkemyksiään? Nyt sitä vastuuta kehiin kiitos. Kansanedustajille puolueen pelisäännöt ja tavoitteet selviksi, ja niiden mukaan eteenpäin. Ei tavallinen kansalainen voi erottaa puolueen kantaa ihmisen omista näkemyksistä, jos puolueen kantaa ei koskaan julkisuudessa mainita. (Joo löytyyhän ne kyllä puolueen kirjaamista tavoitteista ja ohjelmista, mutta eipä sitä jokainen lausuntoihin törmäävä kansalainen viitsi alkaa itsenäisesti etsimään…)

Samanlaista se on meillä täällä JAMKOssa. Omat näkemykset ei todellakaan aina kohtaa edustamamme organisaation näkemyksiä. Eikä aina pidäkään kohdata, mielipiteillä herätetään keskustelua ja avataan uusia näkökulmia, mutta organisaation edustajien kesken mielipiteiden vaihto tehdään organisaation sisällä, suljettujen ovien takana. Ulospäin viestitään yhdessä sovittujen päätösten mukaisesti. Jos JAMKO sen taitaa, luulisi myös isommilla leikkikentillä pelaavan puolueenkin sen osaavan. Tervetuloa oppimaan!

Älä ole laiska, vaan hoida homma!

Tämän päivän Keskisuomalaisen pääkirjoitus käsitteli aihetta eduskuntavaalit ja nuoret äänestäjät. Tekstin alussa sanotaan, kuinka 18-25 vuotiaat ovat merkittävä vaikuttajaryhmä. Itse olen vähän kriittinen tämän suhteen. Käyttäisi mieluummin konditionaalimuotoa olisivat, koska faktahan se on viime vaalien perusteella, että nuoret ovat laiskoja raahautumaan vaaliuurnille. Kuntatiedon keskuksen mukaan nuorten äänestysprosentti jää keskimäärin yli 20 prosenttiyksikköä heikommaksi kuin koko väestön äänestysaktiivisuus.Se on aika paljon se, kun ajatellaan että vaaleilla rakennetaan tulevaisuutta, joka ehkä nuoria luulisi eniten kiinnostavan.

Lisäksi on huomattavaa, että eroja äänestysaktiivisuudessa löytyy myös miesten ja naisten välillä. Kansanvalta.fi:n kokoamissa äänestysaktiivisuus diagrammeissa näkee selvästi, kuinka naiset ovat jyränneet ohi miesten 80-luvun alussa ja kuilu kasvaa yhä enemmän ja enemmän. Mikä mättää? Miksi ääniä jää käyttämättä? No minäpä kerron. Joko kyse on silkasta laiskuudesta, tai sitten siitä järjettömästä kapinahengestä kun ”äänestetään jättämällä äänestämättä”, se kun auttaa asioita huomattavasti ja varmasti muuttaa maatamme juuri siihen suuntaan kuin nämä kapinoitsijat haluavat.

Laiskuus sen sijaan on varsin valitettavaa, mutta totta. Siitä huolimatta, että ennakkoäänestyksen aikaan kansalaisvelvollisuutensa pystyi suorittamaan vähän siellä sun täällä, posteissa, kauppakeskuksissa ja kirjastoissa, ei kaikki siltikään viitsineet jaksaa sitä parin minuutin äänestys-sessiota suorittaa. Onhan se varmasti puuduttavaa ja hankalaa kaivaa henkkarit taskusta ja piirtää kopissa paperiin numero, jonka vielä sulkee kirjekuoreen. En jaksa ymmärtää, olen laiska.

Myös JAMKOn Jupinaviikolla kerätyn palautteen perusteella ihmiset ovat laiskoja. KOOLSin liikuntatarjontaa osittain kiiteltiin, mutta toivottiin sitä tuotavan vähän lähemmäs omaa asuinpaikkaa. Kuokkalassa asuvat haluavat suorittaa liikuntansa Kuokkalassa, keskustassa asuvat keskustassa. Pääkampuksen läheisyydessä sijaitseva Viitaniemen koulu mahtavinen liikuntasaleineen tai Hyvinvointiyksikön monitoiminen liikuntasali koettiin olevan turhan kaukana, että jaksaisi sinne asti lähteä. On se totta, saattaisihan sitä saada turhan paljon liikuntaa jos ensin vaikka lämmittelymielessä kävelisi tai fillaroisi muutaman kilometrin päähän pelaamaan palloa. Pitäisi varmaan KOOLSinkin tuottaa liikuntaa niin, että ohjaajan saa tilata kotiinsa tiettyinä aikoina. Eipä paljon tarvitse sohvan nurkasta kauas liikahtaa päästäkseen zumbaamaan. Ai niin, tätä vartenhan on olemassa jo jumppavideoita! Mutta mistä sellaisen saisi, kun pitäisi jaksaa kauppaan asti? No nettikaupasta tietenkin!

By the way, Jupinaviikon palautteita käsitellään parhaillaan ja niistä koostetaan jälleen raporttia niin koulun johdolle ja koulutuspäälliköille kuin myös JAMKOn nettisivuille. Täällä ei siis olla laiskoja, mutta jupinoiden määrän triplaantuessa vie käsittely jonkin verran aikaa, etenkin kun nyt resursseja kohdennetaan reilulla otteella vaalityöhön. Odotelkaa siis rauhassa, kyllä ne pian tulee.

Ja kuten jupinoidenkin määrä triplattiin tänä keväänä viime syksyyn verrattuna, voisi nuoret ja mikseipä kaikki muutkin nyt aktivoitua myös eduskunta-asiassa ja triplata äänimäärän edelliseen vaaliin verrattuna. Ja sama homma tehdään sitten JAMKOn omissa edustajistovaaleissa syksyllä, kun on nyt EK-vaaleissa treenattu hyvin!! Vanha sanonta ”kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse” sopii mielestäni oikein hyvin tähän kohtaan. Älä ole laiska, vaan hoida homma!

catdogs