JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Monthly Archives: toukokuu 2011

Agentteja, taikureita vai pysäköinninvalvojia?

Julistan tässä nyt oman henkilökohtaisen sodan Jyväskylän kaupungin kunnallista pysäköinninvalvontaa vastaan.

Auton kanssa toimiminen tässä kylässä on vaan jotenkin erityisen ongelmallista vähäisten asukasparkkien ja pysäköintikiekkopaikkojen vuoksi. Tietysti Jyväs-Parkki tarjoaa autopaikkaa kalliiseen kuukausihintaan, ja lähinnä jostain Lutakosta parkkitalosta, mutta onko se nyt kiva lähteä reissuun kantaen ensin monen kilon pakaasit selkä vääränä toiselle puolen kaupunkia, jotta voi matkan aloittaa omistamallaan autolla. Tietysti kaupunkikin haluaa kehittyä kevyttä tai julkista liikennettä suosivaksi ympäristökaupungiksi, mikä on ihan ymmärrettävää ja toivottavaakin. Mutta jos nyt on sattunut jossain vaiheessa auton itselleen hankkimaan, on se johonkin parkkeerattava siksi aikaa kun liikkuu kävellen ja pyöräillen, rullaluistellen tai vaikka hiihtäen. Ja opiskelijana (kyllä, opiskelijoillakin on itseasiassa yllättävän monella oma auto) ei paljon kiinnosta maksaa kuukausimaksua parkkitalosta, tai tuskinpa siihen on edes varaa pienellä opintotuella, kun pitää ne auton ylläpitokulutkin maksaa (auton myyminen ei kaikille ole varteenotettava vaihtoehto, esimerkiksi perheellisten opiskelijoiden on kuskattava lapsiaan harrastuksiin ja hoitoihin, ja osa opiskelijoista saattaa tehdä liikkuvaa työtä tms).

parkki

Kun itse muutin Jyväskylään elokuussa 2008, sain kokea Jyväskylän parkkiongelman ja samalla pysäköinninvalvonnan tehokkuuden omakohtaisesti, ja monesti. Kun omassa taloyhtiössäni ei ollut tarjota autopaikkaa (talossa n. 50 asuntoa, 14 autopaikkaa) ja lähikatuni parkkikiekkopaikat oli vain 4 tunnille, oli minun päivittäin pakko ajaa autolla  vajaan 2 kilometrin matka lähelle koulua. Sielläkin kiekkopaikat oli max. 4 tunnille, mutta ainakin ne olivat lähempänä kouluani, joten kiekon kääntäminen onnistui tuntien välissä nopeasti. Juu tiedän, eihän näin saa toimia, mutta minkäs teet. Sama kai se, käännänkö kiekkoa vielä pariksi tunniksi eteenpäin samassa ruudussa, vai siirränkö autoni pari metriä toiseen ruutuun. Pysäköinninvalvonnalle se ei ole sama asia, olenkin kuullut huhuja auton renkaisiin liidulla merkin piirtävistä valvojista, jotka sakottavat mikäli merkin perusteella huomaavat ettei auto ole liikahtanut kiekon käännön yhteydessä. Itse en tätä sentään kokenut, mutta auta armias jos olit minuutinkin myöhässä kiekon ajasta, odotti ikkunassa sakkolappu ja valvojasta ei näkynyt enää varjoakaan. Tehokasta. Uskon vakaasti, että valvojat agenttimaisesti piileskelevät parkkiajan lopun lähellä olevien autojen viereisissä puskissa maastopuvuissaan ja kuusen oksat hatuissaan odottaen sitä sekuntia, kun aika tulee täyteen. Sakko on tietysti valmiiksi kirjoitettu, joten ei muuta kuin lappu ikkunaan ja taikurimainen katoamistemppu kauas pois.

Toinen sakkorypäs koitui puolestaan siitä ongelmasta, että Jyväskylän maksulliset paikat toimivat tässä taannoin vielä ainoastaan käteisellä. Muovikorttiaikana minulla on harvoin, todella harvoin käteistä, ja mielestäni on sangen typerää nostaa 20 euroa, juosta johonkin putiikkiin rikkomaan se kolikoiksi, vain puolen tunnin pysäköinnin tähden. Ja jos tämän prosessin viitsii tehdä, on sakkolappu sillä aikaa jo ilmestynyt ikkunaan, koska haukan lailla pysäköintiä intohimokseen tarkkailevat valvojat ovat puskissaan valmiina tositoimiin kun pahaa aavistamaton auto vain hipaiseekin parkkialuetta. Nyttemmin Jyväskyläänkin on saatu nykyaikainen EasyPark-maksujärjestelmä. Tosin tässäkin tulee asiakkaan tehdä sopimus firman kanssa, joka laskuttaa kuukausittain joko kännykkälaskulla (vain Sonera ja Aina Groupin liittymillä), luottokorttilaskulla tai erillisellä laskulla laskutuslisän kera. Voisi melkein toivoa, että olisi mieluummin satsattu järjestelmään, jossa parkkimaksun voi maksaa millä tahansa liittymällä sen laskuttuessa palvelumaksuna puhelinlaskulla. Kaikilla ei luottokorttia ole ja ylimääräiset laskut taasen suoraan sanottuna panee v*tuttamaan, etenkin kun kuukausimaksu juoksee vaikket parkkeeraisikaan.

sakkoSyy sille miksi olen tällä hetkellä hirvittävän vihastunut pysäköinninvalvontaan Jyväskylässä on siinä, että täällä mitä ilmeisimmin sakon aiheet vaihtelevat päivästä toiseen tai jopa valvojasta toiseen. Kotikadullani on 4 tunnin kiekkopaikka. Kadun varrella on yksi pysäköintikieltoa osoittava merkki sillä kohtaa, mistä huoltoajo on sallittu puistoon. Alempana katua on toinen käynti puistoon, ilman minkäänlaista pysäköinninkieltomerkintää. Koko Jyväskylässä asumiseni ajan (vajaa 3 vuotta), ovat autot parkkeeraanneet kyseisen sisäänkäynnin kohdalle. Kertaakaan en ikkunoissa ole sakkolappua nähnyt. Ja koiran ulkoiluttajana olen näitä monesti kyllä tiiraillut. Tällä viikolla sitten heti maanantaiaamun riemuksi oli ikkunassa sakko. Syynä pysäköiminen kiinteistöliittymään. Ymmärrettävää kyllä, että joskus joku puistotyötä tekevä vempele haluaa ajaa siihen puiston sopukkaan. Mutta onko se niin paljon vaadittu, että tälläiset kohdat kadusta merkittäisiin kieltomerkillä? Voisi ihminen tajuta kyseisen kohdan olevan sakkoaluetta, kun kerran muissakin kohdissa erilliset kieltomerkit tätä asiaa osoittavat. Lisäksi olisi hirmuisen hyvä, että merkitään kiellolla myös sen alueen alkamispaikka, koska nyttenkään auto ei ollut sisäänkäynnin edessä, vaan auton nokka sisäänkäyntiä rajaavan tolpan kohdalla.

Pysäköinti on ajankohtaista opiskeluaikanakin, ainakin osalle. JAMK on kartoittanut kampusalueidensa pysäköintitarpeita ja haasteita kuluneen kevään aikana niin henkilöstöltä kuin opiskelijoilta. Nyt ideoita, ratkaisuehdotuksia ja mielipiteitä kaivataan myös Lutakon alueen pysäköintiin liittyen. Suosittelen ottamaan osaa mikäli Lutakossa päin parkkeeraat.

Kultakuume vai huume?

Ei varmaan kenellekkään ole jäänyt epäselväksi kuka voitti jääkiekon kirkkaimman mitalin maailmanmestaruusmittelöissä. Ei jäänyt epäselväksi myöskään kuka hävisi ja sai hopean. 3ea-V5TiHhLRGCrHmXaDLH6__oOr-MqKsfYtGTnAWXOLkhpMWwTu1i-tE2SYB-0ktn-o9aEk18wCGWZSM6vhHdl1QWnW07yqfbC9d8zz0mvCfHQW9V7qZJ4rDIzJrUBeb-vMy9PcnSZ085o0JmyothHA.cr

Toisin kuin ehkä Facebookin kautta välittämäni viestit ovat kertoneet, minusta on hienoa, että Suomi voitti. Vihdoin 16 vuoden jälkeen oli kasassa joukkueellinen nuoria, innokkaita ja osaavia pelaajia, jotka päämäärätietoisesti paiskoivat kiekkoa maaliin pelistä toiseen, välillä hävitenkin. Hienoa, että vihdoin se työ johti myös parhaimpaan tulokseen. Ja mikäs tässä on iloita koko maan leveydeltä, onhan Suomi jääkiekkokansaa täys.

Se mitä en jaksa ymmärtää, on kaikki se voiton seurauksena ilmoille tullut. Tokihan sitä ihmiset hulluna kirmasivat sunnuntai-maanantai välisenä yönä pitkin katuja huutaen ja laulaen, autojen torvia töötäten ympäri Suomen. Ja mikä ettei, olihan tätä tosissaan odotettu 16 vuotta. Tietty se maanantaiaamuksi herätyskelloaan soimaan asettavia ehkä vähän harmitti, ettei uni tullut kun ulkona riekuttiin kovaäänisesti, mutta ei se minua oikeasti tosissaan häirinnyt.

Se mikä häiritsee, on A) hopealle selvinneen maan nöyryytys ja solvaaminen, maan lippuja polttaen ja ihmisiä väkivalloin kohdaten. Mikä ihme siinä on, ettei voitosta voi vaan nauttia, vaan energia tuhlataan hävinneen kimppuun hyökkien?  Jos joku on joskus huono häviäjä, näkisin tässä nyt, että on olemassa myös huonoja voittajia. Ja ne oikeat voittajat itse eivät tätä tehneet, vaan yleisö. Ne ketä katkerimmin on kotikatsomoissaan kovaäänisesti jakanut valmennuksellisia ohjeita, kuin itsestäänselvyyksinä, helppoahan se on kun ruutua tuijottaa. Tämä jälleen ihmetyttää suomalaisessa itsetunnossa, miksi voitto on meidän kaikkien, mutta häviö vain itse tekijöiden? Eikö meistä ole vastuunkantajiksi?

Samalla naurun aiheen antaa se, että huolimatta kaikesta lällättelystä ja uhittelusta Ruotsia kohtaan, ollaan täällä niinkin omaperäisiä, että voiton tultua lauletaan juurikin rakkaan hopeamaan jääkiekkomaajoukkueen tunnuslauluna tutuksi tullutta Den glider in:iä. Mielestäni se on enemmänkin kunnianosoitus kyseiselle taholle, joten onpa jännä.

Lisäksi se toinen asia eli B) jääkiekkoilijoiden ja valmennusjohdon alkoholikäyttäytyminen julkisessa edustustilaisuudessa. Minua suunnastaan harmittaa nähdä tuollaista. En minä sano, etteikö saisi juhlia suurta saavutusta, mutta tarvitseeko se tehdä oman liittonsa strategian (olkoonkin vuosille 2007-2010, uusi on vasta valmisteilla) vastaisesti, antaen esikuvaa nuorille? Joku näppärästi vastasikin tähän kysymykseen Facebookissa, ettei tämä yksi kerta varmaankaan ajanut nuoria alkoholinhuuruiselle tielle. Ei tietenkään aja. Päävalmentajakin totesi, että kyllä nuoriso varmasti ymmärtää. Ja ymmärtäähän se. Mutta miksi pitää ymmärtää? Miksi nuorille tulee edes antaa tilaa ymmärtää sellaista, ja samalla valistaa, että alkoholin käyttö on pahasta. Eikö tämä ole pienessä ristiriidassa? Sanokaa vaan kukkahattutädiksi, en mielestäni ole sellainen, vaan lähinnä toivoisin, että ihmiset toimisivat edustamiensa organisaation asettamien ohjeiden, odotusten ja tavoitteiden mukaisesti.4221_MIK560

Jääkiekkoliitto on strategiassaan nostanut arvokentälle terveelliset elämäntavat ja päihteettömyyden (s.6). Julkinen humalassa heiluminen ei mielestäni ole kovinkaan strategian mukaista. Olkoonkin, että kerran 16 vuoteen… Lisäksi sidosryhmäluettelossaan suuren yleisön kohdalla strategia linjaa kasvatustyötä ja yhteiskuntavastuuta (s.11). Voiko tästä kaikesta lipsua maailmanmestaruuden nimissä? Samainen strategia kun linjaa, että tahtotila on kansainvälisissä arvomittelöissä saavuttaa ykkösasema (s.4) jatkuvasti. Haistan taas ristiriitaisuutta. Pitäisikö strategiassa olla erityishuomautuksena, että mikäli ykkösasema saavutetaan, startegian muut kohdat mitätöityvät tietyksi ajaksi? Pitäisikö myös JAMKOn strategia muodostaa yhtä lahjakkaasti, nyt kun pian uudistus on edessä?

Hauskinta tässä koko jutussa on se, että suomalaisten itsetunto tuntuu perustuvan suurimmalti osalti jääkiekkomenestykselle. Kun sitten sanoo vähän pahaa tästä ehkä ihan vähän ylilyönniksi kääntyneestä vouhotuksesta, saa kimppuunsa ärhkäköitä puolustuskannalla olevia ihmisiä. Että mikä minä olen asiaa kommentoimaan, antaa poikien juhlia, eikö ne sitä ole muka ansainneet. No tottakai saavat juhlia, mutta voisivat tehdä sen vastuullisesti ja hyvien tapojen mukaisesti. Aivan se ja sama minulle vaikka vetäisivät kolmen kuukauden oksennusrännit, omapahan on asiansa. Ja on aivan turha kenenkään sanoa, että jääkiekkoilijat ovat esimerkillisiä alkoholinkäyttäjiä, jos kerran 16 vuoteen vetävät kännit mestaruuden vuoksi, ja että ovat joka vuosi 10 kuukautta kuivilla työnsä puolesta. Ihan tosi hei, tunnetteko te yhtään jääkiekkoilijaa? Kyllä sitä juhlintaa tapahtuu ympäri vuoden ilman mestaruuksia,  niinkuin normaaleilla ihmisillä. Mutta eihän siihen tarvitse puuttua, kun se tapahtuu baareissa, joihin lapset ja nuoret eivät pääse, eikä media tee tästä asiaa.

Ja jos lopputuloksena on se, että antaa voittajien juhlia, niin voisiko saman suvaita myös muille urheilijoille? Esimerkkinä vaan kohuksi noussut Vuoden urheilijaksi valitun Minna Kaupin voittotuulettelu. Ja miksei kuurojen leijonien MM-kultaa juhlittu koko kansan kesken torilla, jääkiekkoahan sekin on?

Savuton kampus??

Tupakointi on vaarallista. Muistattehan ne koulussa näytetyt kuvat mustiksi kärynneistä keuhkoista, tarinat kipeistä syöpäsairauksista jne. Nyt tupakka-askin kyljessä lukee, että tupakoivat kuolevat nuorina, kärsivät impotenssiongelmista ja eivät tule raskaaksi. ”Uuuuh, onpa pelottavaa” -sanoi eräs nimeltä mainitsematon tupakoitsija, ja sytytti savukkeensa. Näinpä, pelottelu ei vaan tehoa aikuisiin ihmisiin. Eikä edes lapsiin, koska lapsenahan tämä kaikki valistuspropaganda on eteemme lykätty. Mikä avuksi?

Täällä JAMKissakin ammattiopistojen yhteydessä sijaitsevat kampukset (Musiikki ja HYVI) saivat taannoin totalitäärisen tupakointikiellon. Savuton kampus -kyltit ja kiinni naulatut tupakointikatokset eivät kuitenkaan ongelmaa ratkaisseet, vaan siirsivät sen sivummalle läheisten teiden ja pihojen ääreen. Mediassakin on naureskeltu kuinka toisen asteen oppilaitosten yhteydessä tupakoivat teinit ovat tulleet ihmisten ilmoille, kun koulun alueella ei enää savukkeita sallita. Sama se on meillä, HYVIn kampuksellakin sauhuttelijat ovat seisoskelleet nyt pitkään viereisen kadun bussipysäkillä aiheuttaen ensinnäkin passiivista tupakointia joukkoliikennematkaajille ja toiseksikin ympäristön sotkua ja roskaamista natsojen merkeissä. Oliko tämä hyvä ratkaisu kenenkään kannalta? Sitä sopii pohtia. natsat

Kun uhkailu ja kiellot eivät auta, on syytä keskittyä muunlaisiin toimiin. Savuttomuuden on lähdettävä ihmisen omasta tahdosta. Mistä se oma tahto sitten tulee, onkin kinkkisempi kysymys. Itse ajattelisin, että se voisi lähteä siitä oman hyvinvoinnin edistämisestä. Tuskin on ihan kaukaa haettua ne monien tupakoinnin lopettaneiden tarinat siitä, miten lopetettuaan ovat tunteneet olonsa pirteämmiksi, miten erilaisten makujen maistaminen on tuonut aivan uutta aspektia ruokailuun ja mitä mielettömiä tuoksuja he ovatkaan aistineet keväällä kukkien puhjetessa kukkaan tai muuta vastaavaa. Nyt tupakkakoppien kadottua baareista ja tupakoinnin tapahtuessa ulkosalla, voisi yhtenä tekijänä lopettamisen iloissa nähdä myös sen, ettei talvipakkasilla tarvitse hytistä kylmyydessä tai sateella kastua litimäräksi, vain yhden tupakan tähden. Äh, pikkujuttuja. Tiedän. Ketäpä tälläiset ominaisuudet kiinnostaisivat? Onhan tupakka maultaan aivan mieletön… Vai onko sittenkään?

Suuri osa ihmisistä polttaa savukkeita tavan vuoksi. Myös nikotiiniriippuvuutta aiheutuu pidemmän ajan tupakoinnista. Tavan vuoksi polttajat ovat sinällään helppo tapaus. Jos tahtoa tapojen muuttamiseksi vain löytyisi, onnistuisi savuttomuuteen siirtyminen ihan pienillä panostuksilla kuten vertaistukiryhmillä ja nuorten kesken ehkä jopa jollain kilpailulla. Sen sijaan riippuvaiset ihmiset tarvitsevat korvaavia tuotteita tai jopa lääkitystä. Monet heistä eivät edes pidä tupakoinnistaan ja olisivat valmiita tekemään mitä vain lopettaakseen tupakoinnin. Näiden ryhmien lisäksi löytyy varsinkin nuorten keskuudesta sosiaalisia tupakoitsijoita ja biletupakoitsijoita. Ylä- ja toisella asteella sosiallinen tupakointi saattaa johtua myös paineista, joita muut ihmiset asettavat: kovikset polttaa.

Sosiaalista tupakointia tapahtuu myös myöhemmällä iällä. Työpaikoilla parhaimmat juorut ja jutut kuulee tupakkapaikoilla, ja kukapa sinne haluaisi vain seisoskelemaan. Pitäisihän sitä outona jopa ne kaikki muut, joilla tupakka oikeasti on huulessa. Pahinta on, jos työpaikan johtoporras polttaa, vain muut tupakoitsijat saattavat päästä heidän kanssa tekemisiin, tai pahimmillaan jopa heidän suosioon.

Oli miten oli, Savuton kampus-hanke on käynnistymispisteessään nyt koskien JAMKin kaikkia kampuksia ja rakennuksia. JAMKO on ollut mukana projektisuunnittelussa, ja ajanut savuttomuuden tavoittelua tehtäväksi enemmän positiivisin keinoin, ei siis kielloin. Hanke pyrkii savuttomuuteen kaikilla kampuksilla, niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin osalta. Kyllä, tämä koskee myös rehtoritason henkilöstöä. Koska olemme realistisia, ei tupakoinnin lopettaminen vajaan 10 000 aikuisen ihmisen kesken tule onnistumaan 100% koskaan. Siksi JAMKO opiskelijakuntana pyrkiikin hankkeessa saamaan kaikille kampuksille selvästi merkityt ja viihtyisät tupakointialueet, jolloin savuttelijat voivat tarpeidensa mukaan jatkossakin pössytellä häiritsemättä sivullisia. Katsotaan miten hankkeen käy, onnistuminen vaatii kuitenkin kaikkien panosta.

Lisätietoja tupakoinnista ja lopettamisesta voit katsoa muun muassa seuraavilta sivuilta:smoking3

Tupakkaverkko

Stumppi

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos

Poliklinikka

Päihdelinkki

TupakoinninLopetus.fi

Nicorette