JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Opinnäytetyö – piece of cake?

Uusissa opiskelijoissa on energiaa. Voi kun siitä saisi kahmaistua edes osan. Juuri sitä opiskeluun vaadittavaa energiaa. Onhan se nimittäin vaan myönnettävä, että omat opinnot on ihan hippasen verran jääneet telakalle. Minulle kävi niinkuin monelle muulle, opiskelija-aktiivius vei mukanaan. Tosin tällä kertaa se työllisti minut ihan oikeastikin, joten armoa nyt vähän kuitenkin, ihan hunningolla tässä ei kuitenkaan olla. Eikä hätä kuulemma ole tutoropettajanikaan mielestä suuri, kunhan vaan saisin ne roikkuvat ja keskeneräiset kurssit suoritetuiksi. Ja niitä on muutama. Niin ja ah, opinnäytetyö. Siitä on tullut varsinainen kirosana tätä nykyä.

Silloin opintojeni alussa olin varsin tietoinen, että opinnäytetyö on tehtävä. Silloisessa motivaation puuskassa se tuntui niin piece of cake -tyyppiseltä projektilta. Mitä nyt vähän tutkii jotain mielenkiintoista aihetta ja kirjoittaa sen pakettiin. Kirjoitustyönhän porhaltaisi kasaan parissa viikossa. No nyt aihetta olen pyöritellyt päässäni valehtelematta kaksi vuotta (koska silloin aloitin tutkimusopinnot). Ja onko mulla sitä aihetta vieläkään? Ei. Mikään ei tunnu innostavalta, kaikki mielenkiintoiset aiheet on jo käsitelty ja nyt pitäisi innovoida jotain ihan uutta ja mahtavaa. Näin minä ajattelen. Mutta tästä on kuulemma tullut minulle vain joku mörkö, jonka tapaamista yritän vältellä. Tottapa tuokin, mutta kun se lähinnä masentaa, ettei aihe pälkähdä päähän edes pitkällisen pohdinnan tuloksena. Opinnäytetyön aiheen pitäisi loksahtaa kohilleen vähän niinkuin parisuhteessa ”sen oikean” löytäminen. Eikö?

Opinnäytetyö on kuitenkin vain 15 opintopistettä koko 240 opintopisteen laajuisesta tutkinnostani. Miksi siis antaisin kauhean suuren painoarvon jollekin, joka on vain reilut 6 prosenttia koko tutkinnostani? Varmaan siksi, että opiskelemallani alalla, ja varmaan monella muullakin, opinnäytetyö saattaa työllistää suoraan. Silloin kun se palanen on loksahtanut kohdalleen, ja olet opinnäytetyösi kanssa kuin ensirakkauden huumassa, voi sinusta helposti tulla aiheesi asiantuntija, jota valmistuttuasi, tai ehkä jo opinnäytetyösi valmistuttua erinäiset tahot kilpaa kutsuvat luokseen töihin. Ja jatko-opintoja ajatellen opparin olisi onnistuttava hyvin. No pressure!

Jälleen kerran vertaus parisuhteeseen, mutta opinnäytetyön aiheen väkisin etsiminen on vähän kuin sinkkuna uuden kumppanin etsiminen. Ei löydy helpolla. Mutta kun olet parisuhteessa pyörii ympärillä mitä mielenkiintoisempia ihmisiä, jollaisia et sinkkuaikoinasi uskonutkaan tapaavan. Olisiko oppariaiheen kanssa sama? Jos aloittaisi totisen aherruksen jonkin tuulesta temmatun aiheen kanssa, juolahtaisiko se oikea sitten mieleen kirkkaana ja selvänä?