JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Category Archives: opiskelijakunta

Oodi 80-luvun alulle -K25-

Sukupolvien välisistä eroista kun puhutaan, tulee mieleen usein vuosikymmenien väliset ikäerot: meidän ikäluokka verrattuna vanhempiimme, vanhempiemme sukupolvi verrattuna isovanhempiimme ja niin edelleen. Kuitenkin yhtä häkellyttäviä eroja ihmisten toiminnoissa ja käyttäytymisessä oman kokemukseni mukaan löytyy pienemmälläkin ikäjakaumalla tarkasteltuna.

Miettikääpä nyt. Kun minä olin ala-asteella, ei siellä tuolloin tietokoneita käytelty. Nyt ne taitaa olla arkipäivää jo tarhaikäisille. Kun minä olin pieni, oli Neuvostoliitto ja kaksi Saksaa. Oli kylmä sota ja YYA-sopimus. Presidenttinä Mauno Koivisto, joka by the way valittiin nykyään käytetyn suoran kansanäänestyksen sijaan vielä valitsijamiesvaalein (aina ei siis normaalilla kansalaisella ollut mahdollista suoraan äänestää omaa ehdokastaan).

Joillekkin tämänkin koulun opiskelijoille nämä asiat ovat vain historian kirjoista luettua ajan havinaa. Osa meistä on kokenut sodan pelon Neuvostoliiton luhistuessa ja Berliinin muurin murtuessa, osa on pelännyt sotia vain katsomalla jännittäviä action filmejä. Sitten oli 90-luvun lama. Monet muuttivat pienempiin asuntoihin, meni työpaikat ja autot ja rahaa ei ollut. Vaikkei se nyt varsinaisesti pikkutyttöä hetkauttanut, tuli devalvaatiot ja markan kellumiset käsitteinä tutuiksi. Niin ja tapahtuipa tuo Tšernobylin ydinvoimalaräjähdyskin tuolloin. Tässä vaiheessa suosittelen herkkähipiäisimpiä alle 25 vuotiaita siirtymään vaikkapa Facebookin ihmeelliseen maailmaan… 😉

Kai se jättää jälkensä ihmiseen, millaisia aikoja on elellyt. Tai sitten jotain muuta merkittävää on tapahtunut, koska 80-luvun loppupuolella ja myöhemmin syntyneet ovat ihan eri planeetalta kuin me vähän vanhemmat. En halua yleistää, toki tässä joukossa on paljon poikkeuksiakin, mutta viime aikoina ihmisiä ja heidän toimintaansa seurailleena olen yhdessä niin sanotun tarkkailijaryhmäni kanssa huomioinut, että erot ovat huomattavia. Tämän huomaa ihan päivittäisissä toiminnoissa.

Vaikka nykynuorison sanotaan ja uskotaan olevan sitä varsinaista IT-ajan kansaa, tuntuu välillä siltä, ettei nuoret osaa edes Googlea hyödyntää. Tai ehkä se on se oma-alotteisuuden puute, mikä näkyy myös monessa muussa. Ihmiset eivät omatoimisesti tee juuri mitään, kaikki pitää saada kultatarjottimella ojennettuna. Tiedonhaku on liikaa, ruoka pitää olla katettuna valmiiksi pöytään ja sitten odotetaan, että joku muu korjaa jäljet. Sitä seuraa kiittämättömyys. Kun joku sitten tarjoaa sen tiedon Googlen sijaan (toisin sanoen Googlaa puolestasi), tekee ruoan ja kattaa pöydän tai siivoaa toisien sotkut, ei siitä tajuta yhtä pientä sanaa antaa vastalahjaksi. Kyllä meille Tšernobylin ajan lapsille on vielä opetettu, että ihmisille sanotaan kiitos. Ja että kukaan ei tee asioita puolestasi vaan sinun itse tulee toimia tavoitteidesi eteen.

Se on aivan helvetin ärsyttävää ja järkyttävää, että mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä vähemmän he itse viitsivät. Sanonta pullamössökansasta on varmaan monelle tuttu, ja voisin melkeinpä sanoa, että paikkaansa pitävä. Mutta tähänpä sitten taas monet näistä parjaamistani nuorista tarttuu ja vetää herneet nenään. Tottakai. Eihän se heidän vika ole, että ajat ovat olleet suotuisampia, ja he ovat tottuneet vähän parempaan palveluun yhteiskunnassa kuin me vanhemmat. Ja kuten jo aiemmin totesin, aina on niitä poikkeuksiakin. On sitten vain peiliin katsomisen aika, kun miettii onko poikkeus vai pullamössö. Osallistuuko yhteisten tilojen siistinä pitämiseen, auttaako toisia arjen pyörittämisessä vai tullaanko suoraan katettuun pöytään, syömisen jälkeen poistutaan edes ajattelematta sitä, että joku joutuu korjaamaan kaiken ruoan ja astiat pois. Onko tässä kyse oma-alotteisuuden puutteesta ja kiittämättömyydestä, vai onko se vaan silkkaa piittaamattomuutta ja ajattelemattomuutta? Vai onko kyse yksinkertaisesti sukupolven vaihdoksesta? Kyllähän äitinikin ikäluokka on varmasti päivitellyt oman aikani nuorisoa, sodassa taistelleista isovanhemmistani puhumattakaan.

Niin ne ajat muuttuu, mutta mihin suuntaan? Katso sinäkin peiliin…


P.S. Tämän kirjoituksen nimi piti olla Oodi Tšernobylille, koska pienellä mustan huumorin porukalla vitsikkäästi uskottelemme ydinsäteilyn 80-luvun puolivälissä iskeneen meihin positiivisin vaikutuksin. En kuitenkaan näinä Fukushiman aikoina viitsi, vaikka Tšernobylin 25-vuotis ”juhla”päivää tänään vietetäänkin. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä ja kuulla suorastaan säteileviä vinkkejä ja aallon kestäviä teorioita ydinsäteilyn vaikutuksiin liittyen. Tämän ajatuksen takana alkaa olla jo niin paljon porukkaa, monen ikäistä (ei kuitenkaan vauvasta vaariin, koska säteilyä kokemattomat eivät tätä ajatusta noin vain hyväksy), että emme voi tokikaan ihan kamalan väärässä olla.

Vaalit ohi – nyt kannetaan vastuuta

Vaalit tuli ja meni. Mitä jäi käteen? Ainakin röykkiö väärin äänestämisestä valittavia kansalaisia, vaikeita hallitusneuvotteluita povaavat puolueet uusine kansanedustajineen ja kaikki kamalimmat uutiset esiin kaivava lehdistö.

Ei varmaan monelle ole jäänyt epäselväksi, etten kannattanut vaaleissa enkä jatkossakaan aio kannattaa Perussuomalaisia. Olen muun muassa perehtynyt kyseisen puoleen edustamaan arvomaailmaan lukemalla heidän eduskuntavaaliohjelmaa, lehteään ja monia muita tuotoksia median uutisoinnin tuoman mausteen lisäksi. Voin siis sanoa perehtyneeni asiaan, toisin kuin moni muu pelkkää mediaa tai puskaradion puheita seuraava henkilö.

Minä en sano, että joku on äänestänyt väärin äänestämällä omasta puoluekannastani poikkeavaa tahoa. Perussuomalaiset on rivipuolue siinä missä muutkin. Ihmettelen vain osaltaan sitä, miksi vastavirtaan monessakin asiassa uiskenteleva puolue saa yhtäkkiä lähes viidesosan äänestäneestä kansasta puolelleen. Varmaankin siksi, että puolueen pääjehu Soini osaa puhua kansankieltä. Ei turhan poliittista jargoniaa vaan asioista asioina, niinkuin Matti puhuu Maijalle saunan jälkeen kotisohvalla. Tai näin monissa asiayhteyksissä ainakin veikataan.

Minä en kuitenkaan tahdo uskoa, että tämä olisi se suurin syy menestykseen. Pelkkä selkokielisyys ei mielestäni ole kansalaisen osalta kovinkaan vastuullista äänestämistä. Onko tällöin kaikki vaihtoehdot kartoitettu? Tiesikö äänestäjä mitä muut puolueet tavoittelee? Tuskin, koska kukapa niitä ymmärtäisi jos pelkkää selkokielisyyttä haetaan. Sen sijaan tohdin epäillä, että PerSujen menestykseen johti osaltaan heidän täydellisesti perus-suomalaisen ihmisen arkeen sijoittuva tv-mainonta. Salatuilla Elämillä on reilut miljoona katsojaa ja yhden jakson aikana muutamaan kertaan juuri mainoskatkon päätteeksi pärähtävä mainos, joka vieläpä mukailee erään tunnetun biisin sävelmää jääden päähän soimaan, on varmasti yksi valttikortti. Timo Soinin lisäksi. Kyllähän Timo oli esillä ja edusti parhaansa mukaan, korjaili jossain kohtaa oman puolueensa muiden ihmisten nolojakin mokia (niitä tässä nyt enää erikseen esiin nostamatta). Mutta tämän lisäksi uskallan myös epäillä osassa kansaa pinnan alla kytevää, kiiltokuvin peiteltyä pelkoa ja vihaa ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. Ja koska jotkut nimeltä mainitsemattomat PS-puolueen edustajat ovat tuoneet omia näkökulmiaan varsin rohkeasti esiin juuri maahanmuuttoon liittyen, on ratkaisuna tietysti koettu kyseisen puolueen kannattaminen.

Itse en halunnut ajatella, että PerSujen järisyttävä nousu kansansuosioon aiheuttaisi mitään kamaluuksia Suomen sisä- tai ulkopolitiikkaan. Uskon ja toivon vakaasti koko eduskuntaryhmän olevan tervejärkistä ja viisasta porukkaa. Mutta sen sijaan äänestäjien joukossa on toisenlaista porukkaa. Tämän itse sain sivusta katsojana kokea toissa iltana täällä Jyväskylässä. Pihassa istui autossaan ulkomaalaistaustainen nuori mies, jonka luokse varsin kiukkuisesti saapui karvahattupäinen mies käskien tätä kyseistä nuorta miestä poistumaan. Keskustelun kulkua sen enempää tähän siteeraamatta voin kuitenkin kertoa tiukkasävyisen keskustelun loppuneen kutakuinkin siihen , kun tämä karvalakkimies lähes huusi tämän toisen joutuvan pian poistumaan koko maasta, koska valta Suomessa on vaihtunut. Sivusta tilannetta seuranneena jäi mieleni melko tyhjäksi. Olin suorastaan sanaton. Tähänkö on tultu, pianko lapset leikkii taas ”Kuka pelkää mustaa miestä”?

Ei tämä kuitenkaan Perussuomalaisen puolueen vika ole. Mutta kuten he itse huhtikuisessa lehdessään kertovat, kantavat he vastuuta. Mielestäni nyt olisikin vastuun kantamisen aika, ja puolueen tulisi viestiä yhtenäisesti puolueen tavoitteita kansalle. Jokainen kun heistä tuntuu taaplaavan omia polkujaan kommentoiden asioita miten sattuu, muistaen kuitenkin lisätä perään sen olevan vain heidän oma näkemyksensä eikä edustamansa puolueen kanta. No mikä se puolueen kanta sitten asioissa on? Miksei sitä kerrota meille? Entä miksi puolueen edustajat eivät kuitenkaan lausu julkisuudessa puolueensa mukaisia kantoja vaan ainoastaan omia henkilökohtaisia näkemyksiään? Nyt sitä vastuuta kehiin kiitos. Kansanedustajille puolueen pelisäännöt ja tavoitteet selviksi, ja niiden mukaan eteenpäin. Ei tavallinen kansalainen voi erottaa puolueen kantaa ihmisen omista näkemyksistä, jos puolueen kantaa ei koskaan julkisuudessa mainita. (Joo löytyyhän ne kyllä puolueen kirjaamista tavoitteista ja ohjelmista, mutta eipä sitä jokainen lausuntoihin törmäävä kansalainen viitsi alkaa itsenäisesti etsimään…)

Samanlaista se on meillä täällä JAMKOssa. Omat näkemykset ei todellakaan aina kohtaa edustamamme organisaation näkemyksiä. Eikä aina pidäkään kohdata, mielipiteillä herätetään keskustelua ja avataan uusia näkökulmia, mutta organisaation edustajien kesken mielipiteiden vaihto tehdään organisaation sisällä, suljettujen ovien takana. Ulospäin viestitään yhdessä sovittujen päätösten mukaisesti. Jos JAMKO sen taitaa, luulisi myös isommilla leikkikentillä pelaavan puolueenkin sen osaavan. Tervetuloa oppimaan!

Älä ole laiska, vaan hoida homma!

Tämän päivän Keskisuomalaisen pääkirjoitus käsitteli aihetta eduskuntavaalit ja nuoret äänestäjät. Tekstin alussa sanotaan, kuinka 18-25 vuotiaat ovat merkittävä vaikuttajaryhmä. Itse olen vähän kriittinen tämän suhteen. Käyttäisi mieluummin konditionaalimuotoa olisivat, koska faktahan se on viime vaalien perusteella, että nuoret ovat laiskoja raahautumaan vaaliuurnille. Kuntatiedon keskuksen mukaan nuorten äänestysprosentti jää keskimäärin yli 20 prosenttiyksikköä heikommaksi kuin koko väestön äänestysaktiivisuus.Se on aika paljon se, kun ajatellaan että vaaleilla rakennetaan tulevaisuutta, joka ehkä nuoria luulisi eniten kiinnostavan.

Lisäksi on huomattavaa, että eroja äänestysaktiivisuudessa löytyy myös miesten ja naisten välillä. Kansanvalta.fi:n kokoamissa äänestysaktiivisuus diagrammeissa näkee selvästi, kuinka naiset ovat jyränneet ohi miesten 80-luvun alussa ja kuilu kasvaa yhä enemmän ja enemmän. Mikä mättää? Miksi ääniä jää käyttämättä? No minäpä kerron. Joko kyse on silkasta laiskuudesta, tai sitten siitä järjettömästä kapinahengestä kun ”äänestetään jättämällä äänestämättä”, se kun auttaa asioita huomattavasti ja varmasti muuttaa maatamme juuri siihen suuntaan kuin nämä kapinoitsijat haluavat.

Laiskuus sen sijaan on varsin valitettavaa, mutta totta. Siitä huolimatta, että ennakkoäänestyksen aikaan kansalaisvelvollisuutensa pystyi suorittamaan vähän siellä sun täällä, posteissa, kauppakeskuksissa ja kirjastoissa, ei kaikki siltikään viitsineet jaksaa sitä parin minuutin äänestys-sessiota suorittaa. Onhan se varmasti puuduttavaa ja hankalaa kaivaa henkkarit taskusta ja piirtää kopissa paperiin numero, jonka vielä sulkee kirjekuoreen. En jaksa ymmärtää, olen laiska.

Myös JAMKOn Jupinaviikolla kerätyn palautteen perusteella ihmiset ovat laiskoja. KOOLSin liikuntatarjontaa osittain kiiteltiin, mutta toivottiin sitä tuotavan vähän lähemmäs omaa asuinpaikkaa. Kuokkalassa asuvat haluavat suorittaa liikuntansa Kuokkalassa, keskustassa asuvat keskustassa. Pääkampuksen läheisyydessä sijaitseva Viitaniemen koulu mahtavinen liikuntasaleineen tai Hyvinvointiyksikön monitoiminen liikuntasali koettiin olevan turhan kaukana, että jaksaisi sinne asti lähteä. On se totta, saattaisihan sitä saada turhan paljon liikuntaa jos ensin vaikka lämmittelymielessä kävelisi tai fillaroisi muutaman kilometrin päähän pelaamaan palloa. Pitäisi varmaan KOOLSinkin tuottaa liikuntaa niin, että ohjaajan saa tilata kotiinsa tiettyinä aikoina. Eipä paljon tarvitse sohvan nurkasta kauas liikahtaa päästäkseen zumbaamaan. Ai niin, tätä vartenhan on olemassa jo jumppavideoita! Mutta mistä sellaisen saisi, kun pitäisi jaksaa kauppaan asti? No nettikaupasta tietenkin!

By the way, Jupinaviikon palautteita käsitellään parhaillaan ja niistä koostetaan jälleen raporttia niin koulun johdolle ja koulutuspäälliköille kuin myös JAMKOn nettisivuille. Täällä ei siis olla laiskoja, mutta jupinoiden määrän triplaantuessa vie käsittely jonkin verran aikaa, etenkin kun nyt resursseja kohdennetaan reilulla otteella vaalityöhön. Odotelkaa siis rauhassa, kyllä ne pian tulee.

Ja kuten jupinoidenkin määrä triplattiin tänä keväänä viime syksyyn verrattuna, voisi nuoret ja mikseipä kaikki muutkin nyt aktivoitua myös eduskunta-asiassa ja triplata äänimäärän edelliseen vaaliin verrattuna. Ja sama homma tehdään sitten JAMKOn omissa edustajistovaaleissa syksyllä, kun on nyt EK-vaaleissa treenattu hyvin!! Vanha sanonta ”kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse” sopii mielestäni oikein hyvin tähän kohtaan. Älä ole laiska, vaan hoida homma!

catdogs

Kyllä eläkeläinen omista asioistaan päättää osaa, mutta entäs nuorten? EDUSKUNTAVAALIT 2011

– Opiskelija, äänestä vaaleissa!

”Ai missä vaaleissa?”

– Niin, eduskuntavaaleissa.

”Koska ne on ja mitä se mua hyödyttää?”

Surullista mutta totta. Vaalimainontaa pukkaa joka tuutista, tv:ssä pyörii kasan rahaa maksaneita mainoksia, sanomalehdet täyttyy ehdokkaiden pärstäkuvilla, Facebookissa on satoja fanisivuja ehdokkaille, katujen varsille on ilmestynyt vaalitauluja ja keskustassa on puoluiden telttaa ja kahvilaa pystyssä toinen toisensa perään. Vaaleihin törmää mielestäni väistämättä. Siltikin harmillisen moni on täysin tietämätön lähestyvästä kansanäänestyksestä. Vielä harmillisempaa on se, että turhan moni opiskelija on tietämätön vaaleista. Tai ainakin sen verran välinpitämätön, että ei kaikessa siinä epäkiinnostuksessaan jaksa koko vaalihärdelliä noteerata. Tai sitten sitä ollaan niin radikaalia, että jätetään äänestämättä, koska ei haluta tanssia valtion pillin mukaan. Ja sitten on ne, jotka ei äänestä, kun ei se hyödytä mitään: viimeksikin ehdokas jota äänesti on rikkonut kaikki lupauksensa, ei siis hyödytä yhtään äänestää. Näin sanoi äitinikin. Hyi äitiä sanoi tytär. Ei ole sitten äidillä neljään vuoteen oikeutta valittaa asioista, jos ei nyt kanna korteaan kekoon ja äänestä. Eikä niillä monella muullakaan.

Opiskelijakuntana JAMKO on täysin poliittisesti sitoutumaton organisaatio, vaikkakin toimijat sen sisällä saattavat omissa henkilökohtaisissaan elämissään olla hyvinkin poliittisesti suuntautuneita ja sitoutuneita. Näin opiskelijakunnan näkökulmasta on ihan sama, minkä puolueen ehdokkaita opiskelijat äänestävät, kunhan äänestävät. Se on sitä aktiivista, vastuullista ja kriittistäkin kansalaisuutta, jonka kasvattamiseksi ammattikorkeakoululaki on opiskelijakuntien tehtävän säätänyt.

Niinkuin edellisessä blogissanikin taisin kirjoittaa, suosittelen silti ottamaan asioista selvää. Onhan se aina parempi, että tietää minkälaiselle tyypille ääni menee. Tähänkin voi vaikuttaa moni asia, mutta eduskuntavaalit on henkilövaalit, ja ihminen usein äänestää lajitoveria, johon itse parhaiten samaistuu. Tai sitten sitä, jota ihailee. Ja sitten on ne, jotka äänestävät aina uudestaan ja uudestaan sitä samaa vanhaa ehdokasta, joka eduskunnassa on jo monen monta kautta istunut. Eikä siinäkään mitään haittaa ole, onhan näillä pitkän linjan kansanedustajilla kokemusta ja tietoa ihan varmasti enemmän kuin uusilla tulokkailla yhteensä.

Mutta hei silti come on! Halutaanko me nuoret, että kansaa, johon mekin kuulumme, edustaa keski-iässä olevat tai sen jo ohittaneet ihmiset? Ymmärtävätkö yli 60-vuotiaat mitä opiskelijat haluavat ja mitä he tarvitsevat päättäessään asioista? Onko heillä muutama vuosikymmen sitten halvalla kuin saippua ostettujen kiinteistöjen omistajina mitään hajua siitä, mitä vuokra-asuminen tänä päivänä maksaa? Ja onko vuosikymmeniä kansanedustajan palkasta nauttineilla aavistustakaan maitolitran ja tonnikalapurkin hinnasta? Epäilen suuresti. Siksi ihmettelenkin, jos kerta toisensa jälkeen eduskuntaan valitaan harmaapäisiä (ei sillä, etteikö hiusten väri olisi kaunis) toinen jalka jo haudassa tyyppisiä edustajia. Missä kaikki nuoremmat ihmiset ovat? Ne, kenellä on varmaankin hyvässä muistissa jos ei omat, niin parhaillaan koulua käyvien lastensa opiskeluajat hyvine ja huonoine hetkineen. Kyllä niitäkin ehdokkaina on, mutta miksi ihmeessä vaaleissa ne vanhat ehdokkaat menevät helpommin läpi? Siksi, että vanhemmat ihmiset ovat aktiivisia kansalaisia ja äänestävät juteltuaan ehdokkaille turuilla ja toreilla. Nuoret on laiskoja, eikä äänestä. Siitä kärsii paljon myös nuoret ja nuorekkaat ehdokkaat. Ja tätä kautta myös nuorempi Suomen kansa. Mieti nuori sitä, kun vaalipäivänä jäät sohvan pohjalle lojumaan, kun et jaksa, et viitsi, ei huvita. Pilkka osuu lopulta omaan nilkkaan.

Herää ja tee oma osuutesi Suomen kansalaisena, opiskelijana, ihmisenä ihmisten joukossa äänestämällä! Tee se jo ennakkoon 6.-12.4.2011!


Tsekkaa:

Jyväskylän ennakkoäänestyspaikat

Keski-Suomen vaalipiirin ehdokkaat

JYYn ja JAMKOn vaalisivut

Tietoa eduskuntatyöstä

Tietoa vaaleista

Tietoa äänestäjälle

Vaalilainsäädäntö

Vaalikoneita

Työura pidemmäksi opiskelijan kustannuksella(ko??)

Paljon on puhuttu työurien pidentämisestä. Poliitikot (ainakin osa) haluaa opiskelijoiden valmistuvan nopeammin ja siirtyvän työelämään luomaan pitkää ja viriiliä (en tiedä voiko näin sanoa, mutta tarkoitan sitä, että tavoite on pitää työn ääressä yhä nuorempaa väkeä eläkeläisten sijaan) uraa.

Samalla pyritään vähentämään välivuosia 2. asteen opintojen ja korkeakouluasteen välillä. Itse en tätä oikeastaan ymmärrä (kenties siksi, että lukion päättämisen ja nykyisen amk-tutkintoni opiskelun aloittamisen välissä oli peräti 7 vuotta), koska useimmitenhan juuri noina välivuosina tehdään paljon asioita, joista on hyötyä tai jopa edellytyksiä tehokkaalle opiskelulle. Itse kävin lukion jälkeen hakemassa kansainvälistä aspektia elämääni Luxembourgista au pairina. Kielitaito, kulttuurierojen tuntemus ja monet muut seikat ovat auttaneet kansainvälisessä koulutusohjelmassa opiskeluani. Sitten tein töitä. Monenlaisia töitä tehdasraatamisesta toimittajan duuneihin, ja mainostoimistopuolelta liikunnanohjaan hommiin. Niin sanottu lajitarjonta oli melko kirjava, mutta ainakin voin kokemuksesta sanoa, missä työssä en viihdy, ja mikä taas on ominta juttuani. Tätä ei 18-vuotias toisen asteen läpäissyt  nuori vielä osaa yhtä suurella varmuudella sanoa. Miten siis välivuosien pois jättäminen pidentäisi työuria, kun yhä useampi nuori huomaisi kesken opintojensa olevan väärällä alalla keskeyttäen opintonsa tai vaihtaessaan uuteen alaan? Samalla huomaan oppineeni monet asiat jo ennalta työn kautta, ja voin tottakai hyödyntää AHOT-mahdollisuutta (AHOT = aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) jouduttaakseni opintojani entisestään.

Edellä mainitut tavat eivät oikeasti ole ratkaisu, jolla 100% varmuudella pidennetään työuria. Mutta entä jos jokaisella Suomen kansalaisella olisi elinikäinen työaikapankki, johon kaikki tehty työ lisättäisiin. Kun tietty määrä täyttyy, voi eläköityä. Tällöin kaikilla olisi yhtä pitkä työura, mutta sen suorittaminen olisi ajankohdallisesti jokaisen itsensä valittavissa. Tietenkään kaikille ei työtä ole tarjolla, eikä kaikki sitä voi syystä tai toisesta edes tehdä. Nämä tietysti ”kerryttävät” työaikapankkiaan samassa suhteessa virallisen työttömyytensä, sairas- tai osa-aikaeläkkeensä tai muun sellaisen ajan.

Itseasiassa jos työuria lähdetään pidentämään alkupäästä, niin miksei sitten sieltä ihan lapsuudesta alkaen? Tutkimusten mukaan 2-6 vuotiaat oppivat tehokkaimmin kieliä. Miksipä ei samalla esimerkiksi fysiikkaa, avaruusteknologiaa, kemiaa ja matematiikkaakin? Satujen sijaan luettaisiin historiaa ja uskontoja, piirretyt taasen kertoisivat biologiasta (no kuten jo Olipa kerran ihminen -sarjakin tekee) ja maantieteestä. Ala-asteen aikana opittaisiin muutamana ensimmäisenä vuonna koko peruskoulun oppimäärä, sitten vauhdilla 2. aste läpi ja  samalla syöksyllä korkeakoulun (eli alan) valinta silloin, kun ihmisellä on vielä romuttamattomia tulevaisuuden haaveita ja unelmia sen suhteen, että millaisessa ammatissa haluaa olla isona (itsekin halusin olla delfiinin kesyttäjä). Kun valinta on tehty ennen pahinta murrosikää, jolloin seinät vaan kaatuu päälle ja mikään ei vois vähempää kiinnostaa, ei koko tulevaisuuden näkymä ole mennyt kuperkeikkaa niin, että nuori on ihan pihalla siitä, mitä haluaa.

Ai mitäkö teini-ikäiset murkut sitten saisivat aikaiseksi korkeakouluissa? No ainakin mahtavia mielenosoituksia kaikella sillä uhollaan, aktiivista ja kriittistä opiskelijatoimintaa näyttämällä keskisormea heti kun joku asia ei miellytä, ja lisäksi valtio säästäisi opintotuissa, kun alaikäisten opiskelijoiden rahantarve ei olisi niin suuri (kaikkihan ne asuisi äidin ja isin helmoissa, söisi kotiruokaa, ja juhlia ei ennen täysi-ikäisyyttä tulisi)!!!

Jos tässä blogitekstissä ei ollut mitään järkeä, niin ainakin tämä oli piikki niille nykyisille opiskelijoille, jotka murisevat keskenään oloistaan, mutteivät tee asioille oikeasti mitään!! Jos siis sinä tunsit nyt piikin nahassasi, niin no worries. Juuri tämä kevät on parhainta vaikuttamisen aikaa:

JAMKOn Jupinaviikko viikolla 13: murise – jupise -kitise -inise – huuda ja mouhoa JAMKista ja JAMKOsta (positiivinenkin palaute on ihan tervetullutta!), palautteet käsitellään JAMKin johtoportaan kanssa ja epäkohtiin puututaan kunhan niistä ensin tätä kautta saadaan tieto!!

Eduskuntavaalit 17.4.2011: äänestä nyt hyvä ihminen sellaista ehdokasta, joka edustaa kanssasi samansuuntaisia näkemyksiä. Erilaisia vaalikoneita on tarjolla vaikka missä, esimerkiksi Keskisuomalaisen sivuilla. Muista kuitenkin näissäkin asioissa kriittisyys. Ehdokkaat lupailevat mitä vaan kalastellakseen ääniä. Selvitä siis oikeasti mitä aatteita ja ajatuksia ehdokkaasi kannattaa. Tutustu esimerkiksi puoluiden vaaliohjelmiin, periaateohjelmiin yms. Ota selvää, tutki ja tee valinta, jolla on sinulle merkitystä! Ennakkoäänestys Suomessa alkaa 6.4. Tällöin myös JAMKO yhdessä JYYn kanssa järjestää vaalipaneelin. Lisätietoja muistakin vaalitempauksista löydät JAMKOn sivuilta vaalien lähestyessä!

Tänä keväänä tuskin ratkaistaan työurien pidentämisen kohtaloa, mutta monta muuta asiaa kylläkin.Tartu siis toimeen ja tee edes opiskelu-urastasi sen pituudesta huolimatta paras mahdollinen itsellesi!

Köyhät opiskelijat leipäjonossa

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä sidotaan kansaneläkeindeksiin seuraavat sosiaalietuudet:

kuntoutus-, sairaus-, äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, vanhempain- ja erityishoitoraha sekä lapsilisät, lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki.

Kansaneläkeindeksi noudattelee elinkustannusindeksin suuntauksia. Kun yleinen hintataso nousee, nousee tuen määrät indeksin myötä. Näin säilytetään rahan ostovoima ennallaan.

Mutta mikä puuttuu listasta? Opintotuki tietenkin.

Ilmaus ”köyhät opiskelijat” pitää todella paikkaansa tätä nykyä. Lasketaanpa hieman:

  • Asumislisä max. 201,6€/kk (80% 252€:n vuokrakaton alaisesta osuudesta).
  • Yhteensä 499,6€.

Vastaavasti toimeentulotuen perusosa on 419,11€/kk. Tämän lisäksi toimeentulotuella elävät saavat usein yleistä asumistukea, joka nyt suurin piirtein on varmaan tuon opintorahan asumislisän suuruusluokkaa. Yhteensä siis yli 600€/kk. Vaikka opintotuen indeksiin sitominen vähän tuo lohtua köyhälle opiskelijalle, olisi tuen kohdalla myös tasokorotuksen tarkistuksen paikka. Onhan se nyt kumma, että opiskelijan pitää elää köyhyydessä, vaikka kouluttautuu valtion tulevaisuuden veronmaksajaksi sillä aikaa kun sosiaalipummit makaa sohvillaan ”tienaten” enemmän tukia elämistä varten.

Mitä se opiskelijaelo sitten maksaa?

Jyväskylässä opiskelija-asuminen maksaa keskimäärin noin 300€/kk (oman fiilispohjaisen arvioni mukaan). Tietysti hintaan vaikuttaa asunnon sijainti, koko, ja soluasunnossa asukkaiden lukumäärä. Toki jostain kauempaa, kuten Roninmäeltä saa asunnon alle 200€ kuukausihintaan, mutta tällöin on syytä muistaa, että kaukaisen sijainnin vuoksi menee kuukausittain kuluja myös bussilippuun, mikäli ei talvipakkasilla halua fillaroida tuulispäänä pitkin jäisiä ja uraisia, talven ajan huonokuntoisia pyöräilyteitä. Jyväskylässä kirjoilla olevan opiskelijan kuukausilippu maksaa 44€. Koska opiskelijaelämään kuuluu vahvasti sosiaalinen elämä iltamyöhään, ja kaupunkiliikenteen aikataulujen mukaan busseja ei hirmu myöhään enää kulje, on syytä laskea muutama taksimatkakin kuukausibudjettiin, jolloin kuukausikustannuksissa ollaan taas päästy siihen noin 300€ paikkeille.

Rahaa tilillä siis asumis- ja kulkemiskustannusten jälkeen noin 200€. Oletetaan, että opiskelija syö opiskelijahintaisen lounaan (n. 2,5€) viitenä päivänä viikossa. Kuukaudessa se tekee 50€. Mutta yksi ruoka päivässä ei riitä, ja viikonloppuisinkin olisi kiva saada murua rinnan alle. Lisätään ruokamenoja kuukausibudjettiin vielä toiset 50€. Yhteensä 100€ ruokaan tekee 30 päivän kuukaudessa n. 3,3€ per päivä. Ei paljon juhlita gourmet-aterioiden ääressä ei. Eikä edes perusterveellisen kotiruoan parissa, paitsi kerran kuukaudessa vanhempien luona vieraillessa.

Jyväskylän korkeakouluissa on paljon lähiseudulta kotoisin olevia opiskelijoita, mutta paljon myös ympäri Suomen. Jos opiskelija X vierailee kotipaikkakunnallaan esimerkiksi Lahdessa (josta itse olen kotoisin) kerran kuukaudessa, menee meno-paluu biljetteihin n. 30€ kuussa. Puhelinlaskun n. 20€/kk ja muiden pakollisten kulujen (hygieniatuotteet, vakuutukset yms) n. 30€/kk jää opiskelijalle vielä noin 20€ ”tuhlattavaksi” kuukausittain.

On siinä ostovoimaa kerrakseen. Melkeinpä kaksi kertaa vuodessa on varaa ostaa esimerkiksi uusi vaate ja käydä lääkärissä. Kiva olisi opiskelijan sivistää itseään käymällä vaikkapa teatterissa, tai matkustelemalla Lappiin suomalaisen puhtaan luonnon ääreen hiljentymään. Mutta ei, ei näillä rahoilla. On joko pakko mennä töihin ja kuluttaa itsensä loppuun painamalla 14 tuntisia työpäiviä (sisältäen opiskelun, joka on opiskelijan pääsääntöistä työtä, sekä osa-aikaisen palkkatyön) tai ottaa Suomen valtiosta mallia ja velkaantua nostamalla opintolainaa.

Opintolainassa en sinänsä näe mitään pahaa. Fiksu ihminenhän nostaisi kaikki mahdolliset opintolainat ja tallettaisi ne korkeakorkoiselle tilille. Halvempaa lainaa ei muualta saa, ja jossain vaiheessa itse kullekin tulee eteen jonkinlaisen lainan ottaminen, on se sitten auton hankintaa, asunnon ostamista tai jonkin yllättävän tapahtuman (esimerkiksi perintöveron) maksamista varten. Mikäpä sen kivempaa kuin aiemmin hankittu, edullinen laina, joka on jo kasvanut korkoa tilillä.

Kaikki eivät lainaa halua ottaa, eivätkä kaikki sitä edes saa.

Mielestäni opintolaina ei pitäisi olla oletusarvoisesti osa opintotukea. Vaikka valtiontakaus opintolainalle tuleekin helposti, on joku saattanut ennen opiskeluitaan olla holtiton rahankäyttäjä ja syystä tai toisesta saanut luottohäiriömerkinnän, jonka vuoksi pankit voivat kieltäytyä lainan myöntämisestä, vaikka sillä valtiontakaus olisikin. Tässä kohtaa joku miettii varmaan, että voivoi, mitäs ovat kämmäilleet ja menettäneet luottotietonsa. Totta. Mutta jo aiemmin mainitsemani toimeentulotuki ei tällaisessäkään tilanteessa syrji ketään. Opiskelija ei kuitenkaan pääsääntöisesti toimeentulotukea voi hakea, koska on oikeutettu opintotukeen, joka tässä tapauksessa koostuu opintorahasta ja asumislisästä.

Ei tässä nyt ihan ole kaikki nallekarkit tasan. Jos olet samaa mieltä, lähde tiistaina 1.3. leipäjonoon yliopistolle (kirjaston edustalle), kun JAMKO ja JYY tempaisee opintotukea indeksiin vaalikampanjastartin merkeissä!

Julistemalli1

Julistemalli2

Yritys hyvä, hyödynnä opiskelijan osaamista

Anteeksi JAMK. Seitsemässä viikossa työntekijänä opiskelijakunnan palveluksessa olen oppinut johtamisesta, liiketoiminnasta, taloudesta, hallinnosta ja laeista enemmän kuin mitä ammattikorkeakoulumme on minulle 2,5 vuoden ja 148 opintopisteen aikana opettanut. Onhan näitä asioita tietysti käsitelty oman koulutusohjelmanikin kursseilla, mutta kyllä se vaan paremmin menee kalloon, kun joutuu ihan oikeasti asioita selvittämään, tekemään ja niistä päättämään.

Näiden alkuvuoden viikkojen aikana olen jo tutustunut asioihin, joita opinnoissa ollaan jokseenkin sivuttu ja sitä kautta käsitetty, että tällaisiakin asioita on olemassa ja niihin ehkä törmää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun paperit koulusta on ulkona ja joku kiva pikkupomo on paperein ja haastatteluin saatu vakuutetuksi siitä, että meidät on hyvä palkata töihin. Ei sillä, että mitenkään väheksyisin saamaamme koulutusta. Se nyt vaan tuntuu olevan niin, että kyllä pitäisi suomalaisten korkeakoulujen pystyä parempaan, jos oikeasti aiotaan kansainvälisesti kilpailla laadukkaalla koulutuksella. Laadukkuutta voidaan tässä kohtaa mitata vaikkapa sillä, onko koulustamme valmistuneet alansa huippuosaajia vai vaan perus tekijöitä.

Kuten sanottua, suoritan tässä samassa työharjoitteluani. Tavallaan siis JAMK saa pisteet kotiin oppimisestani, onhan tämä kuitenkin 30 opintopisteen opintojakso. Kysymys enemmänkin kuuluu, että tulisiko ammattikorkeakoulun puolella enemmänkin painottaa työelämälähtöiseen oppimiseen? Eikö se käytännön oppiminen ole juuri se perustavan laatuinen erotus yliopisto-opiskelusta, jossa on ihan selvää istua luennoilla aamusta iltaan kuuntelemassa erinäisiä professoreita? Eikö tämän perusteella AMK-puolella opintojen tulisi todellakin painottua käytännön oppimiseen, eli työssä oppimiseen? On meillä kaikilla työharjoittelut ja projektiopinnot, mutta onko se tarpeeksi. Ehtiikö työharjoittelussa oppia riittävästi?

Paljon riippuu myös työharjoittelupaikasta. Ikävä kyllä korkeakoulutasollakin kuulee usein työharjoittelupaikoista, joissa puoli vuotta keitellään kahvia ja järjestellään papereita. Se ei ole oikein. Ei työharjoittelijan eikä työnantajan kannalta. Ei myöskään korkeakoulun kannalta, jonka nimi valmistuneen papereissa loistaa, kun hän niiden avulla on vastaanottanut oikean työpaikan, jossa sitten on ehkä huomattu, ettei tämä valmistuneen saama koulutus ihan riitä. Harmittaa todella, ettei moni yritys ole vielä keksinyt sitä mahdollista ja edullista potentiaalia, joka työharjoittelijoissa olisi heille tarjolla.

Edullisella tarkoitan sitä, että mielestäni työharjoittelusta niinkuin mistä tahansa tehdystä työstä on syytä maksaa palkkaa. Edes jonkin verran. Meilläkin JAMKOn kahvilassa on työharjoittelijoita, joille maksetaan palkkaa sen verran, että tulevat toimeen ja voivat kuitenkin nostaa opintotukensa normaalisti. Pienikin palkka sekä kannustaa työharjoittelijaa että mahdollisesti motivoi jatkossa yhä useampia opiskelijoita hakemaan paikkaa, jolloin työnantajalla on ihan oikeasti helmi tilanne, kun pääsee valitsemaan itselleen soveltuvimman työharjoittelijan.

Potentiaalilla taasen tarkoitan sitä, että opiskelijoillahan on se uusin osaaminen alalta kuin alalta. Yritykset voisivat hyvin kahmia kaiken sen uuden tiedon ja taidon itselleen työharjoittelijoiden kautta. Why not hei? Työharjoittelijat voivat jakaa osaamistaan myös muille yrityksen työntekijöille, tuoda uusia loistavia ideoita ja käytänteitä mukanaan ja firma säästää tuhansia sillä, ettei vuosittain tarvitse tilata ulkopuolisia konsultteja ja kouluttajia kertomaan sitä samaa asiaa. Puolestaan työharjoittelija saa itse hyvää kokemusta ja itsevarmuuttakin tekemäänsä työhön siitä, että hänen osaamistaan oikeasti hyödynnetään ja sitä arvostetaan.

Koska JAMKOkin omistamansa osakeyhtiön kautta tarjoaa palkallisia työharjoittelupaikkoja, haastankin tässä nyt kaikki tuntemani Keski-Suomen alueella operoivat yritykset toimimaan samoin. Ja please, muistakaa, että meillä JAMKissa on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka myöskin työharjoittelupaikkoja kaipaavat. Miettikääpä sitä mikä potentiaali kansainvälisen opiskelijan palkkaamisessa on… kielitaito, valmiit yhteydet ja verkostot muualle Eurooppaan ja jopa kauemmaksi.

Lue myös Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n kirjoitus työharjoitteluun liittyen: http://www.samok.fi/content/view/288/1/

Excel siellä ja excel täällä

Raha, raha, raha… Rahaa menee ja tulee, tulee ja menee. Kaikki liikenne pitää dokumentoida erilaisiin exceleihin, toimittaa tietoja kasapäin tilitoimistolle, kouluttaa hallituslaisia rahan käsittelyyn ja tositteiden käsittelyyn…Eikä vain JAMKOn suhteen vaan myös omistamamme osakeyhtiön JOPOn osalta. Vähän on hommat muuttuneet vuoden vaihteesta alkaen. Tässä sitä ruljataan nyt toiminnanjohtajana ja toimitusjohtajana samanaikaisesti. Elämä on lähes pelkkää exceliä.

Vaikka tehtävät on sinällään siirtyneet taloushallinnan puoleen aika reippaasti, ei tälläinen pinttynyt opiskelija-aktiivi pääse muistakaan opiskelijoita koskettavista asioista hevillä eroon. Edunvalvonta on lähellä sydäntä, ja nyt kun YTHS:n kanssa elellään jännittäviä aikoja (28.2.2011 päätetään pilottipaikkakunnat) on kaikenlaista vaikuttamista tehty suuntaan ja toiseen. Muistanpa tässä eräänkin Konkurssin Money Sails-risteilyn, jossa olin mukana vapaa-ajallani, ja päädyin lopulta käymään neuvotteluja YTHS:n suhteen toisen pilottipaikkakunnaksi hamuavan opiskelijakunnan kanssa yömyöhään. Ja yöllä on YTHS-aiheisia uniakin nähty. Mutta ei, ei ole stressi, vaikka joku työterveysihminen varmasti on nyt siellä hälytyskellot soiden valmiuksissa noutamaan minut vuodelepoon. Päinvastoin, viimeiset kaksi vuotta kun on tottunut tekemään JAMKO-hommia lähes 24/7 niin nyt työajalla (8h viitenä päivänä viikossa) tuntuu joltain päiväkerholta.

Ovela kettu kun olen ja perehtynyt AHOT-ohjeisiin (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen), Tutkintosääntöihin sun muihin opiskelua ohjaaviin dokumentteihin, olen tietysti päättänyt suorittaa työharjoitteluni tässä JAMKOn toiminnanjohtajana toimiessa. Vähän saattaa mennä ohi Music and Media Management-alan, mutta toisaalta ei sitten yhtään.  Kyllähän JAMKO järjestää vaikka mitä tapahtumia, pyörittää markkinointia ja tiedotusta eri medioissa jne, jotenka oikeastaan voisi sanoa, että oman koulutusalan lisäksi tässä harjoittelussa tulee myös monen muun alan harjoittelut hoidettua.

Pääasia, että opiskelijoiden edunvalvonta tulee hoidettua, opiskelijakunnan toiminta pyörii ennallaan ja kehittyykin, ja että minun opinnot ei keskeydy siksi, että olen täysin intoutunut JAMKO-hommista. Suorittamalla työharjoitteluni tällä lailla, on oikeasti vielä 99% tsäännsi sille lupaukselle, jonka itse herra kaupunginjohtajalle viime kesänä annoin, että huolimatta opiskelija-aktiivivuosistani (2009 ja 2010, sekä nyt tämä työvuosi) aion valmistua alle ohjeajan (4 vuotta). Nyt tämä lupaus on jo lähestulkoon kiveen hakattu kun sen täällä julkaisen, joten ei muuta kuin exceleiden kimppuun yhä ahkerammin, josko sitä läpäisisi pakolliset financial accounting-kurssit sun muut.

Rikottuja ja lunastettuja lupauksia

Tipaton tammikuu ja muut uuden vuoden lupaukset siitä, miten nyt eletään terveellisesti, urheillaan ja syödään kevyesti… Miksi? Ensinnäkin tipaton tammikuu on alkoholismin ensioire. Jos on pakko olla kuukausi ilman alkoholia, on käyttö muina aikoina varmastikin melko runsasta. Tipatonta tammikuuta vietetään kuitenkin usein siksi, että elimistö jotenkin tervehtyisi, kun ollaan ilman viinaa. Näinhän ei tammikuun aikana käy, se puhdistuminen myrkyistä ja muista vaatisi vähintään kuusi viikkoa jos oikein muistan. Siispä tipattomat, jatkakaa vielä helmikuu olkaa hyvät.

Toinen lempiaiheeni on erilaiset uuden vuoden kunniaksi aloitetut ruokavaliot. Vedetään pelkkää keittoa ja salaattia tai aloitetaan joku tietyt ravintoaineet pois jättävä ruokavalio. Ok, monillahan on vaikka minkälaisia dieettejä menossa ja tuloksiakin alkaa näkyä. Mutta ihmettelen vaan tässäkin sitä asiaa, että ruokavalion kanssa ollaan tiukkana ja jopa hankalana, menusta ei löydy sopivaa ruokaa ja sitten ollaan kärttyisinä kun on nälkä, mieluummin kuin että ottaisi edes vähän jotain ruokavalion ulkopuolista sapuskaa sen kerran (joo siis lipsuminenhan on vain syöksykierteen alku, eikös?). Mutta sitten kuitenkin baarissa voi nauttia viintä ja olutta, drinkkejä ja shotteja. Kuinkas niiden kalorimäärän laita on?  No samapa tuo minulle, en ole tipattomalla enkä myöskään dieettaa. Olen bad, bad, baaaaad girl.

Itsehän tein yhden lupauksen, jonka olen rikkonut jo monesti. Ja se oli, että nukun vähintään 6 tuntia yössä. Kun kaksi vuotta on vetänyt 90% öistään maksimissaan 5 tunnin unilla, ei unen lahjat vaan aina riitä venymään kuudeksi tunniksi. Lauantai-iltanakin päädyin peiton alle jo ennen kymmentä, tosin nukahdin vasta katsottuani Uutisvuodon, eli siinä puoli yhdentoista aikaan. Ja kuinkas kävikään. Klo 3.42 herään pirteänä ja totean, ettei siihen aikaan yöstä ole mitään tekemistä. Lopulta sain kuitenkin uudestaan unen päästä kiinni, mutta ei sekään ihan helppoa ollut.

Liikunnasta en luvannut itselleni mitään, mutta ihmeellisesti tässä on porukalla käyty luistelemassa pitkin Jyväsjärven rataa jo useamman kerran. Voi sitä elämäntapojaan kohentaa siis ilman minkäänlaisia ”käsi sydämellä”-lupauksia. Että antanen itselleni anteeksi oman lupaukseni rikkomisen, kun olen sitten vastaavasti lunastanut niin monen muun lupauksen liikunnasta. 😀

Uusi vuosi uudet kujeet

Tämä tyttö pääsi vihdoin vapauteen luottamustehtävissä toimimisen haasteista ja nautinnoista sillä silmän räpäytyksellä kun kello löi 12 kohdalla uuden vuoden yönä. JAMKO ei kuitenkaan jäänyt, vaan kehissä jatketaan edelleen. Tällä kertaa työntekijänä.

Itseni tuossa hallituskauden 2010 loppumisessa yllätti siitä aiheutunut luopumisen tuska. Ei se, että nuijan heilautukset tapahtuvat jatkossa toisen henkilön käden kautta. Vaan luopuminen ihmisistä. Niistä kenen kanssa on koko vuosi menty yhdessä, melko tiiviistikin kaikki ne ylä- ja alamäet, joita vuosi toi mukanaan. Toisaalta eivät nuo ihmiset mihinkään elämästäni katoa sen myötä, että hallituskausi otti ja päättyi. Mutta toisaalta, nyt on aina epävarmuus siitä, milloin seuraavan kerran tavataan, kun ei jokaviikkoista kokousta enää kalenterissa lue (tai no lukee, mutta eri ihmisten kanssa).

En myöskään yhtään ihmettele, jos opiskelijakuntatoiminta rikkoo parisuhteita ja karkoittaa ennen elämästä löytyneet ystävät ja tuttavat kauas pois jatkossakin (sori vaan hallitus 2011). Onhan se uskomatonta miten tiivis yhteisö tuollaisessa toiminnassa muotoutuu, kun ollaan yhdessä lähes 24/7. Kuka sellaista sivusta jaksaisi seurata? Ei ainakaan tyttö- ja poikaystävät, joille ei enää jää aikaa. Tai ystävät, joille aina joudut sanomaan, ettet taaskaan ehdi elokuviin tai spinningiin tai lätkämatsiin, kun on pakko työstää toimistolla tulevia kuvioita ja sitten ravata kaiken maailman tapahtumissa myymässä lippuja, juontamassa, jakamassa haalarimerkkejä tms.

Kukaanhan ei pakota hengaamaan tämän porukan kanssa. Tai tekemään hommia toimistolla. Mutta etenkin niillä toimijoilla, joilla motiivit ja into ovat kohdillaan tehdä opiskelijan elämästä parempi, satsaavat siihen itsestään varmasti 110% jos ei enemmänkin. Eikä sekään tietysti katkaise ihmissuhteita, vaan lähinnä läheisten ihmisten antaman tuen ja ymmärryksen puute. Haaste heitetäänkin enimmäkseen sille toiselle puolelle. Kykeneekö hän tai he luopumaan aktiivitoimijan rajattomasta ajasta yhden vuoden ajaksi? (No joo, joillain vuosi saattaa venähtää kolmeksi… )

Opiskelijan paremman elämän puolesta toivotan uudelle hallitukselle erittäin kovat tsempit vuodelle 2011!! Ja kaikille ihmisille opiskelija-aktiivien ympärillä: yrittäkää ymmärtää.

Hyvää tätä vuotta myös kaikille muille!