JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Tag Archives: JAMK

Missä viestintäkanavassa sinut kohtaa?

Ajantasaiset tiedot nettisivuilla, päiväkohtainen Facebook-tiedottelu, Tweettailut välittyen myös nettisivujen etusivulle, sähköpostitse ja Facebookissakin välittyvä informaatipläjäys nimeltä Viikkotiedote, ilmoitustauluilla ja ovissa ja seinissä tietoa huutavat julisteet… Luulisi, ettei tiedon vastaanottamiselta vaan voi välttyä. Luulisi, että tietoon törmää väkisinkin. Mutta ei. Edes tänä sosiaalisen median huippukautena, ei viesti tavoita vastaanottajaa.

Vaikka luennoilla on hyvää aikaa lukea sähköpostit, roikkua Facebookissa ja surffata netissä ylipäätään, on ainakin edustamani opiskelijakunta törmännyt haasteeseen nimeltä: viesti ei välity vastaanottajalle. Keväällä työskennellyt edustajiston asettama strategian tarkasteluryhmä tuotti analyysissään tietoa, jonka mukaan JAMKOn viestintä on vähäistä eikä tietoa ole tarpeeksi saatavilla. Myös oma asiakastyytyväisyyskyselymme jäsenistölle tuotti saman suuntaista tietoa. Opiskelijat eivät tiedä mitä opiskelijakunta tekee, mitä palveluita se tarjoaa, ja mitä milloinkin tapahtuu. Sama laulu toistuu Jupinaviikon palautteissa (tosin uusinta raporttia en vielä ole nähnyt). Tämä välittyy vahvana viestinä niistä palautteista, joissa moititaan JAMKOa siitä, että me emme järjestä opiskelijoille liikuntaa, me emme valvo opiskelijoiden etuja, me emme järjestä mitään muuta kuin kasan suuria alkoholin huuruisia ryyppäjäisiä. Ottamatta tästä nyt suurempaa hernettä nenään, tahdon kysyä, että ANTEEKSI MITÄ? Onko vika muka tarjonnassamme?

JAMKO tarjoaa jäseniensä käyttöön kuntosalin. JAMKO on perustanut oman liikuntaseuran Jyväskylän korkeakouluopiskelijoiden liikuntaseura KOOLS ry:n, jonka kautta opiskelijat pääsevät palloilemaan, jumppaamaan, tanssimaan, juoksemaan ja oikeastaan mitä vaan. JAMKOlla on oma kahvila. Se kansittaa opinnäytetyösi ja tulostaa väritulosteesi. JAMKO myös kouluttaa ja organisoi tutorit uusien ja miksei vanhojenkin opiskelijoiden tueksi ja turvaksi. Vaihto-opiskelijoille JAMKO vuokraa Survival Kitit, joiden avulla lyhytekestoinen asuminen Jyväskylässä onnistuu, tai ainakin pääsee hyvin aluilleen. Lisäksi JAMKO pyrkii mahdollistamaan edullisen opiskelijaelämän ylläpitäen Opiskelijan Jyväskylä – palvelua.

JAMKO valvoo etujasi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa osallistuen erilaisiin työryhmiin ja toimielimiin tuoden opiskelijan äänen esiin. Järjestämämme Jupinaviikko kerää palautteesi kaksi kertaa vuodessa, toimien osana koulun laadunvarmistusjärjestelmää. Palautetta vastaanotetaan ympäri vuoden nettisivuillamme, ja esiin nousevien ongelmien eteen tehdään töitä heti. Opiskelijakunta on myös organisoinut ja kouluttanut JAMKiin häirintäyhdyshenkilöt, joiden puoleen voit kääntyä välittömästi kokiessasi häirintää. JAMKOn edustus istuu Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö KOASin hallituksessa ja valtuuskunnassa, joten myös opiskelija asumiseen liittyen meillä tehdään jatkuvasti töitä. Opiskelijaterveydenhuoltoon ja kaupungin päättäjiin, sekä erinäisiin yhteistyökumppaneihin yhteyksiä pidetään tiiviisti yllä paremman tulevaisuuden luomiseksi. Valtakunnan tasolla opiskelijoiden etuja ammattikorkeakoulupuolella valvoo Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry, jonka ohjaukseen JAMKO puolestasi osallistuu. Samoin liikunnan saralla JAMKO osallistuu Opiskelijoiden liikuntaliiton (OLL) ohjaukseen. Jotta opiskelijakunnat, kuten JAMKO, voisivat keskittyä paikalliseen maailman parannukseen, tekevät SAMOK ja OLL valtakunnan tason vaikutustyötä. Lisäksi esimerkiksi SAMOK ohjaa kattojärjestöään European Student s’ Unionia ESUa, joten opiskelijoiden edunvalvonta ei pelkästään jaa maamme rajojen sisälle.

Lisäksi JAMKO järjestää erilaisia matkoja International Clubinsa kautta. Tänäkin syksynä on reissattu Riikaan, ja pian suunnataan kohti Lapin satumaista maailmaa. Leffailloista JAMKO Caféssa on päästy jo muutamaan kertaan nauttimaan, tulevana keskiviikkonakin makustellaan jo Lapin tunnelmaa Rare Exportsin tahdissa. Jos sen sijaan kotikylän kulmat kiinnostaa enemmän, on syksyllä ollut mahdollista osallistua kirpparikierrokselle ja kulttuurikierrokselle, käydä vaeltamassa ja osallistua Geo Catching -suunnistukseen. Keväinen amatöörien Stand Up -kilpailu Naama Näkkärillä oli myös JAMKOn heiniä. Tulevana keskiviikkona voi käydä kuuntelemassa mielenkiintoisia väittelyitä JAMKOn jo toisessa väittelyillassa. Ja vaikka pubimiljöössä järjestetyissä tapahtumissa erilaisia tarjouksia onkin esillä, on ohjelmaa tarjolla myös niille, joille ei kuppiin tarvitse vettä väkevämpää kaataa. JAMKOn Jälki-istunnoissa on jo nähty kuluneen vuoden aikana esimerkiksi taikuria ja kuunneltu live-musaa.

Bileitä ei tässä listassa edes mainittu. Mutta uskon vakaasti, että edellä mainitsemani asiat eivät kenenkään mielestä voi olla pelkkää ryyppäämistä. Tarjontaa on joka makuun. Ja jos ei ole, niin mieluusti otamme vastaan ideoita ja ehdotuksia siitä mitä vielä voisimme järjestää. Mutta mistä tiedottomuus johtuu? Veikkaisin sitä, että pyöriessään kaikenlaisissa medioissa päivät pitkät, ihmiset eivät enää sisäistä saamaansa informaatiota. Tiedättehän sen tunteen, kun joku hukassa ollut asia löytyykin ihan läheltä… ette vain huomannut sitä koska se oli liian lähellä. Mitä JAMKOn viestinnän pitäisi tehdä, jotta vastaanottajat huomaisivat sen? Mitä kautta tiedon saisi laput silmillä kulkeville ja nettiä puoliunessa selaaville opiskelijoille? Pitäisikö viestien tipahdella taivaalta niskaan golf-pallojen kera? Vai tulisiko vessojen lukituksen toimia nettisivuillemme piilotetun koodin muodossa? Keinoja on monia, mutta harva toteuttamiskelpoisia. Voisitko siis ystävällisesti auttaa ja lähettää meille savumerkin, pullopostia tai kirjekyyhkyn kertomaan sellaisista viestintäkanavista, joissa myös sinut tiedotuksemme tulevaisuudessa kohtaisi.

Savuton kampus??

Tupakointi on vaarallista. Muistattehan ne koulussa näytetyt kuvat mustiksi kärynneistä keuhkoista, tarinat kipeistä syöpäsairauksista jne. Nyt tupakka-askin kyljessä lukee, että tupakoivat kuolevat nuorina, kärsivät impotenssiongelmista ja eivät tule raskaaksi. ”Uuuuh, onpa pelottavaa” -sanoi eräs nimeltä mainitsematon tupakoitsija, ja sytytti savukkeensa. Näinpä, pelottelu ei vaan tehoa aikuisiin ihmisiin. Eikä edes lapsiin, koska lapsenahan tämä kaikki valistuspropaganda on eteemme lykätty. Mikä avuksi?

Täällä JAMKissakin ammattiopistojen yhteydessä sijaitsevat kampukset (Musiikki ja HYVI) saivat taannoin totalitäärisen tupakointikiellon. Savuton kampus -kyltit ja kiinni naulatut tupakointikatokset eivät kuitenkaan ongelmaa ratkaisseet, vaan siirsivät sen sivummalle läheisten teiden ja pihojen ääreen. Mediassakin on naureskeltu kuinka toisen asteen oppilaitosten yhteydessä tupakoivat teinit ovat tulleet ihmisten ilmoille, kun koulun alueella ei enää savukkeita sallita. Sama se on meillä, HYVIn kampuksellakin sauhuttelijat ovat seisoskelleet nyt pitkään viereisen kadun bussipysäkillä aiheuttaen ensinnäkin passiivista tupakointia joukkoliikennematkaajille ja toiseksikin ympäristön sotkua ja roskaamista natsojen merkeissä. Oliko tämä hyvä ratkaisu kenenkään kannalta? Sitä sopii pohtia. natsat

Kun uhkailu ja kiellot eivät auta, on syytä keskittyä muunlaisiin toimiin. Savuttomuuden on lähdettävä ihmisen omasta tahdosta. Mistä se oma tahto sitten tulee, onkin kinkkisempi kysymys. Itse ajattelisin, että se voisi lähteä siitä oman hyvinvoinnin edistämisestä. Tuskin on ihan kaukaa haettua ne monien tupakoinnin lopettaneiden tarinat siitä, miten lopetettuaan ovat tunteneet olonsa pirteämmiksi, miten erilaisten makujen maistaminen on tuonut aivan uutta aspektia ruokailuun ja mitä mielettömiä tuoksuja he ovatkaan aistineet keväällä kukkien puhjetessa kukkaan tai muuta vastaavaa. Nyt tupakkakoppien kadottua baareista ja tupakoinnin tapahtuessa ulkosalla, voisi yhtenä tekijänä lopettamisen iloissa nähdä myös sen, ettei talvipakkasilla tarvitse hytistä kylmyydessä tai sateella kastua litimäräksi, vain yhden tupakan tähden. Äh, pikkujuttuja. Tiedän. Ketäpä tälläiset ominaisuudet kiinnostaisivat? Onhan tupakka maultaan aivan mieletön… Vai onko sittenkään?

Suuri osa ihmisistä polttaa savukkeita tavan vuoksi. Myös nikotiiniriippuvuutta aiheutuu pidemmän ajan tupakoinnista. Tavan vuoksi polttajat ovat sinällään helppo tapaus. Jos tahtoa tapojen muuttamiseksi vain löytyisi, onnistuisi savuttomuuteen siirtyminen ihan pienillä panostuksilla kuten vertaistukiryhmillä ja nuorten kesken ehkä jopa jollain kilpailulla. Sen sijaan riippuvaiset ihmiset tarvitsevat korvaavia tuotteita tai jopa lääkitystä. Monet heistä eivät edes pidä tupakoinnistaan ja olisivat valmiita tekemään mitä vain lopettaakseen tupakoinnin. Näiden ryhmien lisäksi löytyy varsinkin nuorten keskuudesta sosiaalisia tupakoitsijoita ja biletupakoitsijoita. Ylä- ja toisella asteella sosiallinen tupakointi saattaa johtua myös paineista, joita muut ihmiset asettavat: kovikset polttaa.

Sosiaalista tupakointia tapahtuu myös myöhemmällä iällä. Työpaikoilla parhaimmat juorut ja jutut kuulee tupakkapaikoilla, ja kukapa sinne haluaisi vain seisoskelemaan. Pitäisihän sitä outona jopa ne kaikki muut, joilla tupakka oikeasti on huulessa. Pahinta on, jos työpaikan johtoporras polttaa, vain muut tupakoitsijat saattavat päästä heidän kanssa tekemisiin, tai pahimmillaan jopa heidän suosioon.

Oli miten oli, Savuton kampus-hanke on käynnistymispisteessään nyt koskien JAMKin kaikkia kampuksia ja rakennuksia. JAMKO on ollut mukana projektisuunnittelussa, ja ajanut savuttomuuden tavoittelua tehtäväksi enemmän positiivisin keinoin, ei siis kielloin. Hanke pyrkii savuttomuuteen kaikilla kampuksilla, niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin osalta. Kyllä, tämä koskee myös rehtoritason henkilöstöä. Koska olemme realistisia, ei tupakoinnin lopettaminen vajaan 10 000 aikuisen ihmisen kesken tule onnistumaan 100% koskaan. Siksi JAMKO opiskelijakuntana pyrkiikin hankkeessa saamaan kaikille kampuksille selvästi merkityt ja viihtyisät tupakointialueet, jolloin savuttelijat voivat tarpeidensa mukaan jatkossakin pössytellä häiritsemättä sivullisia. Katsotaan miten hankkeen käy, onnistuminen vaatii kuitenkin kaikkien panosta.

Lisätietoja tupakoinnista ja lopettamisesta voit katsoa muun muassa seuraavilta sivuilta:smoking3

Tupakkaverkko

Stumppi

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos

Poliklinikka

Päihdelinkki

TupakoinninLopetus.fi

Nicorette

Työura pidemmäksi opiskelijan kustannuksella(ko??)

Paljon on puhuttu työurien pidentämisestä. Poliitikot (ainakin osa) haluaa opiskelijoiden valmistuvan nopeammin ja siirtyvän työelämään luomaan pitkää ja viriiliä (en tiedä voiko näin sanoa, mutta tarkoitan sitä, että tavoite on pitää työn ääressä yhä nuorempaa väkeä eläkeläisten sijaan) uraa.

Samalla pyritään vähentämään välivuosia 2. asteen opintojen ja korkeakouluasteen välillä. Itse en tätä oikeastaan ymmärrä (kenties siksi, että lukion päättämisen ja nykyisen amk-tutkintoni opiskelun aloittamisen välissä oli peräti 7 vuotta), koska useimmitenhan juuri noina välivuosina tehdään paljon asioita, joista on hyötyä tai jopa edellytyksiä tehokkaalle opiskelulle. Itse kävin lukion jälkeen hakemassa kansainvälistä aspektia elämääni Luxembourgista au pairina. Kielitaito, kulttuurierojen tuntemus ja monet muut seikat ovat auttaneet kansainvälisessä koulutusohjelmassa opiskeluani. Sitten tein töitä. Monenlaisia töitä tehdasraatamisesta toimittajan duuneihin, ja mainostoimistopuolelta liikunnanohjaan hommiin. Niin sanottu lajitarjonta oli melko kirjava, mutta ainakin voin kokemuksesta sanoa, missä työssä en viihdy, ja mikä taas on ominta juttuani. Tätä ei 18-vuotias toisen asteen läpäissyt  nuori vielä osaa yhtä suurella varmuudella sanoa. Miten siis välivuosien pois jättäminen pidentäisi työuria, kun yhä useampi nuori huomaisi kesken opintojensa olevan väärällä alalla keskeyttäen opintonsa tai vaihtaessaan uuteen alaan? Samalla huomaan oppineeni monet asiat jo ennalta työn kautta, ja voin tottakai hyödyntää AHOT-mahdollisuutta (AHOT = aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) jouduttaakseni opintojani entisestään.

Edellä mainitut tavat eivät oikeasti ole ratkaisu, jolla 100% varmuudella pidennetään työuria. Mutta entä jos jokaisella Suomen kansalaisella olisi elinikäinen työaikapankki, johon kaikki tehty työ lisättäisiin. Kun tietty määrä täyttyy, voi eläköityä. Tällöin kaikilla olisi yhtä pitkä työura, mutta sen suorittaminen olisi ajankohdallisesti jokaisen itsensä valittavissa. Tietenkään kaikille ei työtä ole tarjolla, eikä kaikki sitä voi syystä tai toisesta edes tehdä. Nämä tietysti ”kerryttävät” työaikapankkiaan samassa suhteessa virallisen työttömyytensä, sairas- tai osa-aikaeläkkeensä tai muun sellaisen ajan.

Itseasiassa jos työuria lähdetään pidentämään alkupäästä, niin miksei sitten sieltä ihan lapsuudesta alkaen? Tutkimusten mukaan 2-6 vuotiaat oppivat tehokkaimmin kieliä. Miksipä ei samalla esimerkiksi fysiikkaa, avaruusteknologiaa, kemiaa ja matematiikkaakin? Satujen sijaan luettaisiin historiaa ja uskontoja, piirretyt taasen kertoisivat biologiasta (no kuten jo Olipa kerran ihminen -sarjakin tekee) ja maantieteestä. Ala-asteen aikana opittaisiin muutamana ensimmäisenä vuonna koko peruskoulun oppimäärä, sitten vauhdilla 2. aste läpi ja  samalla syöksyllä korkeakoulun (eli alan) valinta silloin, kun ihmisellä on vielä romuttamattomia tulevaisuuden haaveita ja unelmia sen suhteen, että millaisessa ammatissa haluaa olla isona (itsekin halusin olla delfiinin kesyttäjä). Kun valinta on tehty ennen pahinta murrosikää, jolloin seinät vaan kaatuu päälle ja mikään ei vois vähempää kiinnostaa, ei koko tulevaisuuden näkymä ole mennyt kuperkeikkaa niin, että nuori on ihan pihalla siitä, mitä haluaa.

Ai mitäkö teini-ikäiset murkut sitten saisivat aikaiseksi korkeakouluissa? No ainakin mahtavia mielenosoituksia kaikella sillä uhollaan, aktiivista ja kriittistä opiskelijatoimintaa näyttämällä keskisormea heti kun joku asia ei miellytä, ja lisäksi valtio säästäisi opintotuissa, kun alaikäisten opiskelijoiden rahantarve ei olisi niin suuri (kaikkihan ne asuisi äidin ja isin helmoissa, söisi kotiruokaa, ja juhlia ei ennen täysi-ikäisyyttä tulisi)!!!

Jos tässä blogitekstissä ei ollut mitään järkeä, niin ainakin tämä oli piikki niille nykyisille opiskelijoille, jotka murisevat keskenään oloistaan, mutteivät tee asioille oikeasti mitään!! Jos siis sinä tunsit nyt piikin nahassasi, niin no worries. Juuri tämä kevät on parhainta vaikuttamisen aikaa:

JAMKOn Jupinaviikko viikolla 13: murise – jupise -kitise -inise – huuda ja mouhoa JAMKista ja JAMKOsta (positiivinenkin palaute on ihan tervetullutta!), palautteet käsitellään JAMKin johtoportaan kanssa ja epäkohtiin puututaan kunhan niistä ensin tätä kautta saadaan tieto!!

Eduskuntavaalit 17.4.2011: äänestä nyt hyvä ihminen sellaista ehdokasta, joka edustaa kanssasi samansuuntaisia näkemyksiä. Erilaisia vaalikoneita on tarjolla vaikka missä, esimerkiksi Keskisuomalaisen sivuilla. Muista kuitenkin näissäkin asioissa kriittisyys. Ehdokkaat lupailevat mitä vaan kalastellakseen ääniä. Selvitä siis oikeasti mitä aatteita ja ajatuksia ehdokkaasi kannattaa. Tutustu esimerkiksi puoluiden vaaliohjelmiin, periaateohjelmiin yms. Ota selvää, tutki ja tee valinta, jolla on sinulle merkitystä! Ennakkoäänestys Suomessa alkaa 6.4. Tällöin myös JAMKO yhdessä JYYn kanssa järjestää vaalipaneelin. Lisätietoja muistakin vaalitempauksista löydät JAMKOn sivuilta vaalien lähestyessä!

Tänä keväänä tuskin ratkaistaan työurien pidentämisen kohtaloa, mutta monta muuta asiaa kylläkin.Tartu siis toimeen ja tee edes opiskelu-urastasi sen pituudesta huolimatta paras mahdollinen itsellesi!

Yritys hyvä, hyödynnä opiskelijan osaamista

Anteeksi JAMK. Seitsemässä viikossa työntekijänä opiskelijakunnan palveluksessa olen oppinut johtamisesta, liiketoiminnasta, taloudesta, hallinnosta ja laeista enemmän kuin mitä ammattikorkeakoulumme on minulle 2,5 vuoden ja 148 opintopisteen aikana opettanut. Onhan näitä asioita tietysti käsitelty oman koulutusohjelmanikin kursseilla, mutta kyllä se vaan paremmin menee kalloon, kun joutuu ihan oikeasti asioita selvittämään, tekemään ja niistä päättämään.

Näiden alkuvuoden viikkojen aikana olen jo tutustunut asioihin, joita opinnoissa ollaan jokseenkin sivuttu ja sitä kautta käsitetty, että tällaisiakin asioita on olemassa ja niihin ehkä törmää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun paperit koulusta on ulkona ja joku kiva pikkupomo on paperein ja haastatteluin saatu vakuutetuksi siitä, että meidät on hyvä palkata töihin. Ei sillä, että mitenkään väheksyisin saamaamme koulutusta. Se nyt vaan tuntuu olevan niin, että kyllä pitäisi suomalaisten korkeakoulujen pystyä parempaan, jos oikeasti aiotaan kansainvälisesti kilpailla laadukkaalla koulutuksella. Laadukkuutta voidaan tässä kohtaa mitata vaikkapa sillä, onko koulustamme valmistuneet alansa huippuosaajia vai vaan perus tekijöitä.

Kuten sanottua, suoritan tässä samassa työharjoitteluani. Tavallaan siis JAMK saa pisteet kotiin oppimisestani, onhan tämä kuitenkin 30 opintopisteen opintojakso. Kysymys enemmänkin kuuluu, että tulisiko ammattikorkeakoulun puolella enemmänkin painottaa työelämälähtöiseen oppimiseen? Eikö se käytännön oppiminen ole juuri se perustavan laatuinen erotus yliopisto-opiskelusta, jossa on ihan selvää istua luennoilla aamusta iltaan kuuntelemassa erinäisiä professoreita? Eikö tämän perusteella AMK-puolella opintojen tulisi todellakin painottua käytännön oppimiseen, eli työssä oppimiseen? On meillä kaikilla työharjoittelut ja projektiopinnot, mutta onko se tarpeeksi. Ehtiikö työharjoittelussa oppia riittävästi?

Paljon riippuu myös työharjoittelupaikasta. Ikävä kyllä korkeakoulutasollakin kuulee usein työharjoittelupaikoista, joissa puoli vuotta keitellään kahvia ja järjestellään papereita. Se ei ole oikein. Ei työharjoittelijan eikä työnantajan kannalta. Ei myöskään korkeakoulun kannalta, jonka nimi valmistuneen papereissa loistaa, kun hän niiden avulla on vastaanottanut oikean työpaikan, jossa sitten on ehkä huomattu, ettei tämä valmistuneen saama koulutus ihan riitä. Harmittaa todella, ettei moni yritys ole vielä keksinyt sitä mahdollista ja edullista potentiaalia, joka työharjoittelijoissa olisi heille tarjolla.

Edullisella tarkoitan sitä, että mielestäni työharjoittelusta niinkuin mistä tahansa tehdystä työstä on syytä maksaa palkkaa. Edes jonkin verran. Meilläkin JAMKOn kahvilassa on työharjoittelijoita, joille maksetaan palkkaa sen verran, että tulevat toimeen ja voivat kuitenkin nostaa opintotukensa normaalisti. Pienikin palkka sekä kannustaa työharjoittelijaa että mahdollisesti motivoi jatkossa yhä useampia opiskelijoita hakemaan paikkaa, jolloin työnantajalla on ihan oikeasti helmi tilanne, kun pääsee valitsemaan itselleen soveltuvimman työharjoittelijan.

Potentiaalilla taasen tarkoitan sitä, että opiskelijoillahan on se uusin osaaminen alalta kuin alalta. Yritykset voisivat hyvin kahmia kaiken sen uuden tiedon ja taidon itselleen työharjoittelijoiden kautta. Why not hei? Työharjoittelijat voivat jakaa osaamistaan myös muille yrityksen työntekijöille, tuoda uusia loistavia ideoita ja käytänteitä mukanaan ja firma säästää tuhansia sillä, ettei vuosittain tarvitse tilata ulkopuolisia konsultteja ja kouluttajia kertomaan sitä samaa asiaa. Puolestaan työharjoittelija saa itse hyvää kokemusta ja itsevarmuuttakin tekemäänsä työhön siitä, että hänen osaamistaan oikeasti hyödynnetään ja sitä arvostetaan.

Koska JAMKOkin omistamansa osakeyhtiön kautta tarjoaa palkallisia työharjoittelupaikkoja, haastankin tässä nyt kaikki tuntemani Keski-Suomen alueella operoivat yritykset toimimaan samoin. Ja please, muistakaa, että meillä JAMKissa on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka myöskin työharjoittelupaikkoja kaipaavat. Miettikääpä sitä mikä potentiaali kansainvälisen opiskelijan palkkaamisessa on… kielitaito, valmiit yhteydet ja verkostot muualle Eurooppaan ja jopa kauemmaksi.

Lue myös Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n kirjoitus työharjoitteluun liittyen: http://www.samok.fi/content/view/288/1/

Excel siellä ja excel täällä

Raha, raha, raha… Rahaa menee ja tulee, tulee ja menee. Kaikki liikenne pitää dokumentoida erilaisiin exceleihin, toimittaa tietoja kasapäin tilitoimistolle, kouluttaa hallituslaisia rahan käsittelyyn ja tositteiden käsittelyyn…Eikä vain JAMKOn suhteen vaan myös omistamamme osakeyhtiön JOPOn osalta. Vähän on hommat muuttuneet vuoden vaihteesta alkaen. Tässä sitä ruljataan nyt toiminnanjohtajana ja toimitusjohtajana samanaikaisesti. Elämä on lähes pelkkää exceliä.

Vaikka tehtävät on sinällään siirtyneet taloushallinnan puoleen aika reippaasti, ei tälläinen pinttynyt opiskelija-aktiivi pääse muistakaan opiskelijoita koskettavista asioista hevillä eroon. Edunvalvonta on lähellä sydäntä, ja nyt kun YTHS:n kanssa elellään jännittäviä aikoja (28.2.2011 päätetään pilottipaikkakunnat) on kaikenlaista vaikuttamista tehty suuntaan ja toiseen. Muistanpa tässä eräänkin Konkurssin Money Sails-risteilyn, jossa olin mukana vapaa-ajallani, ja päädyin lopulta käymään neuvotteluja YTHS:n suhteen toisen pilottipaikkakunnaksi hamuavan opiskelijakunnan kanssa yömyöhään. Ja yöllä on YTHS-aiheisia uniakin nähty. Mutta ei, ei ole stressi, vaikka joku työterveysihminen varmasti on nyt siellä hälytyskellot soiden valmiuksissa noutamaan minut vuodelepoon. Päinvastoin, viimeiset kaksi vuotta kun on tottunut tekemään JAMKO-hommia lähes 24/7 niin nyt työajalla (8h viitenä päivänä viikossa) tuntuu joltain päiväkerholta.

Ovela kettu kun olen ja perehtynyt AHOT-ohjeisiin (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen), Tutkintosääntöihin sun muihin opiskelua ohjaaviin dokumentteihin, olen tietysti päättänyt suorittaa työharjoitteluni tässä JAMKOn toiminnanjohtajana toimiessa. Vähän saattaa mennä ohi Music and Media Management-alan, mutta toisaalta ei sitten yhtään.  Kyllähän JAMKO järjestää vaikka mitä tapahtumia, pyörittää markkinointia ja tiedotusta eri medioissa jne, jotenka oikeastaan voisi sanoa, että oman koulutusalan lisäksi tässä harjoittelussa tulee myös monen muun alan harjoittelut hoidettua.

Pääasia, että opiskelijoiden edunvalvonta tulee hoidettua, opiskelijakunnan toiminta pyörii ennallaan ja kehittyykin, ja että minun opinnot ei keskeydy siksi, että olen täysin intoutunut JAMKO-hommista. Suorittamalla työharjoitteluni tällä lailla, on oikeasti vielä 99% tsäännsi sille lupaukselle, jonka itse herra kaupunginjohtajalle viime kesänä annoin, että huolimatta opiskelija-aktiivivuosistani (2009 ja 2010, sekä nyt tämä työvuosi) aion valmistua alle ohjeajan (4 vuotta). Nyt tämä lupaus on jo lähestulkoon kiveen hakattu kun sen täällä julkaisen, joten ei muuta kuin exceleiden kimppuun yhä ahkerammin, josko sitä läpäisisi pakolliset financial accounting-kurssit sun muut.

Automaatiojäsenyys takaa edunvalvonnan kaikille

No niin. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry linjasi 12.-13.11. Helsingissä pidetyssä 15. sääntömääräisessä liittokokouksessaan, että automaatiojäsenyys on se, mitä ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa tavoitellaan.

Poliittisen ohjelman sisällöstä väännettiin kättä useammassakin kohtaa, mutta erityisesti automaatiojäsenyyden tiimoilta. Työryhmäkäsittelyssä automaatiojäsenyys sai miltei positiivisen vastaanoton ja idea meni niin sanotusti heittämällä läpi. Mielenkiintoista, totesin itse asiaa käsitelleen työryhmän kokouksen tulokset kuultuani. Aiempina vuosina, siis useana vuonna automaatiojäsenyydestä on äänestetty ja sen vastustajat ovat kaataneet ajatuksen mennen tullen. Tänä vuonna oli toisin. Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TAMKO vastusti automaatiojäsenyyden lisäämistä poliittiseen ohjelmaan vielä liittokokouksen käsittelyssä työryhmän jälkeen. JAMKOn kannatti tamperelaisten esitystä viimeiseen asti. Asiasta vaadittiin jopa suljettu lippuäänestys mutta yllätyksekseni automaatiojäsenyyden puolesta äänestettiin reippaasti enemmän. Uudet tuulet puhaltaa näemmä liitossakin.

Onhan se ihan totta, että automaatiojäsenyys tekee ensisijaisen tehtävämme kaikkien opiskelijoiden edunvalvojana helpommaksi. Kun ei ole pakko tehdä työtä jäsenrekrytoinnin eteen, jää resursseja ydintehtävälle enemmän. Samalla YTHS-maksujen kerääminen opiskelijakunnan kautta ratkeaa. Mikäli YTHS aukeaa myös AMK-opiskelijoille tulevaisuudessa, kerää opiskelijakunnat opsikelijoiden omarahoitusosuuden samalla tavoin kuin ylioppilaskunnat jäsenmaksujensa yhteydessä. Samalla opiskelijat samassa AMK:ssa ovat saman arvoisessa asemassa, toisin kuin nyt. Automaatiojäsenyys tarkoittaa opiskelijakunnalle myös vakaampaa taloutta. Jäsenmaksut ovat vuodesta toiseen suurin piirtein saman suuruiset, joten talous siltä osin on vakaa. Kun opiskelijakunta saa rahansa jäsenmaksujen kautta, voi parhaimmassa tapauksessa käydä jopa niin, että opiskelijakunnasta tulee täysin omavarainen, eikä taloudellista tukea koululta enää tarvita niin paljoa. Tällöin opiskelijakunnankin on helpompaa nousta ongelmatilanteissa aidosti koulua vastaan, kun ei tarvitse olla pelko persuuksissa siitä, että rahahanat suljetaan.

Onneksi meillä JAMKin ja JAMKOn välit ovat vahvat, avoimet ja luotettavat. Vaikka koululta suurimman osan rahoituksestamme saammekin, ei se meitä ole estänyt kannanottoihin tai lausuntoihin, joskus jopa koulua syyllistäen tai sitä kohtaan hyökäten. Se on osa lakisääteisen asemamme myötä tekemäämme työtä, jonka ainakin JAMK on hienosti ymmärtänyt. Kauttamme tuleva palaute on otettu vastaan juuri oikealla tavalla; palautetta ei vain heitetä arkistojen kätköihin vaan ongelmiin puututaan ja muutoksia tehdään mahdollisuuksien mukaan. Meillä homma siis toimii siltä osin. Myös jäsenmäärä on kasvussa ja muutenkin hommat toimii hienosti. Ehkä tämä on yksi syy, miksi JAMKO niin vakaasti on automaatiojäsenyyden vastustajiin kuulunut kautta aikain.

Kenties nyt on meilläkin sopiva hetki muuttaa mieltä. Kun liitto näin on kerran linjannut, niin miksi päristellä vastaan? Onhan automaatiojäsenyydessä varmasti huonotkin puolensa. Tavallaan se rajoittaa opiskelijan järjestäytymisvapautta, tuo joillekin (jotka eivät muuten jäseniksi opiskelijakuntaan liittyisi) opiskeluaikaisia lisäkuluja, ja pahimmassa tapauksessa se laiskistuttaa opiskelijakunnan; jäsenistöä ei tarvitse enää pitää tyytyväisenä, kun jäsenyys on pakollista. Mutta tämähän on vain pahin mahdollinen uhkakuva. Kun opiskelijakunta toimii hyvin, ovat sen jäsenetkin iloisia, ovatpa he sitten liittyneet siihen pakosta tai vapaasta tahdosta. Ja vain huono opiskelijakunta lakkaisi välittämästä jäsenistään, vaikka jäsenmaksujen saanti olisikin automaattista. Tämän vuoksi en ainakaan itse henkilökohtaisesti usko, että JAMKOssa toiminta taantuisi millään tapaa. Ehei, eteenpäin pyrkivänä kehitysorganisaationa JAMKO varmasti nousisi automaatiojäsenyyden myötä täysin uudelle tasolle.

Kovin usein en tätä kuule omasta suustani, mutta nyt asiaa pitkällisesti ja tarkkaan harkittuani uskallan ehdottaa: käännettäiskö takki? Ja tässä kohtaa tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ei siis edustamani organisaation mielipide. Mutta ennen pitkää, mikäli poliittiseen ohjelmaan kirjattu tavoite automaatiojäsenyydestä kirjataan lakiin, on siihen kivempi siirtyä hyvillä mielin kuin hampaat irvessä vastarannan kiiskenä. Mielen muutos olisi siis ihan aiheellista.

Vaalipohdintaa

Edustajistovaaleissa on JAMKOlla ollut kivaa kehitystä vuosien mittaan.

Vuonna 2005 edustajisto vuodelle 2006 valittiin JAMKOn historiassa ensimmäistä kertaa vaaleilla, jolloin ääniä annettiin yhteensä 549  ja äänestysprosentiksi tuli 22,6%.  Seuraavana vuonna äänestäneitä oli vain 482 ja äänestysprosentti jäi 19 prosentiin. Pieni notkahdus alaspäin ei kuitenkaan ollut pysyvää, sillä vuodelle 2008 valittiin edustajisto vaaleissa, joissa ääniä annettiin yhteensä 551 kappaletta, ja äänestysprosentti nousi taas paremmaksi ollen 20,3%. Vaikka ääniä annettiinkin enemmän kuin ensimmäisissä vaaleissa, jäi äänestysprosentti alhaisemmaksi johtuen JAMKOn positiivisesta jäsenmäärän kehityksestä.

Vuoden 2008 edustajistovaaleihin saatiin ehdokkaita enemmän kuin koskaan JAMKOn historiassa, yhteensä 58. Uusi sähköisesti toteutettu vaali nosti myös äänestysprosentin uudelle kymmenluvulle. Vaalien äänestysprosentti oli 32% ja äänimäärä yhteensä 909. Viime vuoden edustajistovaalit olivat menestys myöskin valtakunnallisella tasolla. Ehdolle asettautuneita oli huikeat 75 kappaletta ja äänestysprosentti nousi 37 prosenttiin ollen Suomen paras sekä opiskelijakuntien että ylioppilaskuntien keskuudessa. Ääniä annettiin yhteensä 1047 kappaletta.

Tämän vuoden vaalit ovat parhaillaan käynnissä. Ennakkoäänestys alkoi eilen ja päättyy huomenna. Varsinainen vaalipäivä on ensi viikon torstaina 4.11.2010, jolloin tulokset illalla julkistetaan JAMKOn vaalitilaisuudessa Bar Brassa. Ehdolle asettautuneita on tänä vuonna yhteensä 70 kappaletta, eli kourallinen vähemmän kuin vuosi sitten. Jäsenmäärä JAMKOlla on suurempi kuin koskaan aikaisemmin tähän aikaan vuodesta, joten äänestysprosentin ylläpitäminen (lue: Suomen parhaimpana pitäminen) vaatiikin nyt ennätysmäärän äänestäjiä!!

Äänioikeutettuja opiskelijakunnan edustajistovaaleissa ovat vain opiskelijakunnan jäsenet, eli täällä meillä JAMKissa se tarkoittaa JAMKOn jäseniä. Jäsenmäärä tänään tätä blogitekstiä kirjoittaessani on jo 3055. Tämän lisäksi ilmoittautuneita jäseniä on vielä 89 kappaletta. Mikäli nämä ilmoittautuneet jäsenet maksavat jäsenmaksunsa ennen 1.11.2010 pääsevät he varsinaisena vaalipäivänä äänestämään, jolloin äänestäjiä parhaimmillaan olisi 3144 kappaletta. Mikäli äänestysprosentin halutaan pysyvän ainakin edellisvuoden 37 prosentissa, on äänestäjiä haalittava kasaan 1164 kappaletta. Ei mikään mahdoton saavutus sinänsä, mutta tokihan toiveikkaina ja tuloshakuisina tavoittelemme äänestysprosentin nousua seuraavalle kymmenluvulle eli 40 prosentiin. Tämä tarkoittaa 1258 äänestäjää. Huh, työsarkaa on siis riittämiin, jotta jäsenet saataisiin mahdollisimman hyvin aktivoitua. Koskettaahan vaalien tulos kuitenkin kaikkien JAMKin opiskelijoiden ensi vuotta.

Juhlahumua

JAMKO täyttää tänä vuonna sekä 5 että 10 vuotta. Riippuu täysin ajatustavasta. Julkisoikeudellinen yhdistys Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskleijakunta JAMKO perustettiin vuonna 2005 kun ammattikorkeakoululakiin opiskelijakuntapykälä säädettiin. Lakisääteisen aseman 5-vuotis juhlat vietetään siis tänä vuonna. Kuitenkin rekisteröity yhdistys Jyväskylän ammattikorkeakouluopiskelijat – JAMKO ry perustetttiin jo vuonna 2000. Tänä vuonna JAMKO onkin jo siis 10-vuotias.

Monet muistavat JAMKOn viettäneen kaksi vuotta sitten 3-vuotisjuhlaansa. Tällöin juhlittiin juurikin lakisääteistä asemaa opiskelijakuntana. Koska tänä vuonna JAMKO järjesti sarjassaan kymmenennet Tursajaiset, on täysin luonnollista, että juhlimmekin 10-vuotista taivalta.  Päivittäisen toiminnan tasolla ry:n ja opiskelijakunnan elämä on ollut erittäin samankaltaista. Opiskelijakuntana JAMKO on jatkanut niitä hyviä perinteitä ja toimintaa mitkä ry:ssä kehittyivät vuosien aikana. Voimme siis hyvillä mielin juhlia myös toiminnan 10-vuotista jatkumoa.

Virallinen vuosijuhla vietetään tulevana lauantaina kutsuvieraiden seurassa. Mukava huomata miten JAMKO on kerännyt yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä vuosien aikana, kun juhliin saapuu paljon vieraita monesta eri yhteydestä tunnettuina. Myös JAMK, JYY, SAMOK ja monet muut opiskelijakunnat kunnioittavat JAMKOn vuosijuhlaa läsnäolollaan omia opiskelija-aktiiveja unohtamatta. Lauantain juhlasta tulee varmasti ikimuistoinen ainakin meille nykyisille ja varmasti myös vanhoille JAMKO-toimijoille.

Ennen juhlia on kuitenkin vielä töitä paiskittavana. Ensi viikolla vietetään JAMKOn ja KOOLS ry:n liikunta- ja hyvinvointiviikkoa, kastetaan yhteistyössä JAMKin koulutusalajärjestöjen kanssa uusien opiskelijoiden (ja miksei vanhojenkin) haalarit ja nauretaan Mikko Vaismaan huumorille JAMKOn jälki-istunnossa. Valmisteltavaa siis riittää myös muuhun kuin vuosijuhlaan. Ja onhan se opiskelijan arkikin hoidettava kun Kauppakadun Appro vetää haalarikansan vaellukselle nyt torstaina.

Lukuvuosi 2010-2011

Nyt se on virallisesti alkanut. Uusi lukuvuosi nimittäin. Vaikka varsinaiset kurssit alkavat vasta kuukauden kuluttua on edellinen lukuvuosi päättynyt heinäkuun loppuun ja näin ollen uusi alkanut.

Kevät oli vauhdikasta aikaa ainakin opiskelupaikkaa hamuaville. Pääsykokeesta toiseen juoksemista, pääsykoemateriaalien pänttäämistä ja kaiken sen tohinan jälkeen useamman viikon odotus ja jännitys tulosten suhteen. Nyt kaikilla on tieto valinnoista ja uusi rumba asumisjärjestelyiden ja opiskelutarvikkeiden hankkimiseksi on käynnistynyt.

Asuntopula etenkin näin syyslukukauden alussa vaivaa Jyväskylää. KOAS tarjoaa opiskelija-asuntoja, mutta kaikille ei niitäkään riitä. Hyvä apu asunnon löytämiseksi on Google. Erilaiset vuokra-asuntoja välittävät tahot ja yksityisetkin ilmoitukset löytyvät netistä nopeasti. Hakuilmoituksen jättäminenkin kannattaa esimerkiksi JYY:n asuntopalstalle.

Kaikkihan haluavat ihanan mutta edullisen yksiön ydinkeskustasta. Voin kertoa, että sitä ei kannata jäädä odottamaan, vaan ottaa joku tarjolla olevista asunnoista ettei jää ilman. Loppusyksystä tilanne helpottaa ja asuntoja vapautuu, joten asunnon saaminen unelmapaikalta on tuolloin helpompaa. Sitä ennen on kuitenkin syytä asua jossain, Kuokkalan sillan alusta kun saattaa syksyn viileinä ja pimeinä öinä olla varsin karu paikka. Soluasumistakaan ei suotta kannata pelätä. Oman huoneen saa lukittua ja kämppiksistä voi helposti saada uusia elinikäisiä ystäviä!

Kun asunto on löytynyt, kannattaa pikaisesti tilata nettiyhteys. Ainakin mikäli se ei asuntoon vakio-ominaisuutena kuulu, kuten KOAS:in asunnoissa on. Monilla toimittajilla uuden internet-yhteyden avaaminen  vie jopa 4-6 viikkoa etenkin ruuhka-aikaan. Ajoissa kun on liikkeellä, ei tarvitse kärvistellä koulun alussa ilman nettiyhteyttä. Netti kun on ihan oikeasti korkeakouluopiskelijan paras kaveri.

JAMKOn puolesta toivotan onnea kaikille uusille opintonsa aloittaville, nähdään pian JAMKissa!!!

Mediahässäkkää

No nyt sitä on sitten yhden viikon aikana näytty mediassakin ihan reippaasti. Keskiviikkona julkaistiin kannanotto YTHS:ään liittyen, ja Keskisuomalaisen sivuilta aiheesta saattoi lukea perjantaina. Torstaiaamuna samaisesta lehdestä bongasimme artikkelin ”Riitaisa talo” korkeakoulumme musiikkikampukseen liittyen. Asiaa oli tahollamme jo pidemmän aikaa pohdittu, palaveerattu erinäisten tahojen kanssa, selvitelty asioiden todellisuutta ja mietitty että mitä tehdä, opiskelijoiden edunvalvontaa kun työksemme teemme. Sitten vastaus käteemme tuotiin tarjottimella, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Kannanotto aiheeseen, ja johan alkoi tapahtumaan. Radio Keski-Suomi haastatteli ensin perjantaina aamulla puhelimitse, ja aamupäivästä heti JAMKin hallituksen kokouksen jälkeen seisoimmekin rehtori Jussi Halttusen kanssa YLEn alueuutisia varten tv-kameran edessä. Uutiset näkyy YLE Areenassa vielä 28 päivän ajan (linkki), tsekkaa pois jos perjantai-illansuussa et sattunut päivystämään uutislähetyksiä teeveen ääressä. Kannanotto puolestaan oli luettavissa Keskisuomalaisen mielipideosiossa sunnuntain lehdessä.

Koulun johto otti kannanottomme Musiikkikampuksen työilmapiiristä positiivisella mielellä vastaan. Yhdessä toivommekin asioita selvitettävän nyt asiallisesti, syyttelyllä puolin ja toisin ei päästä puusta pidemmälle. Myös YTHS-asia on lähtenyt liikkeelle mukavasti. SAMOKilta kuulimme, että pilottia aletaan YTHS:n puolella hahmottelemaan jo ensi viikolla, ja jopa peruspalveluministeri Paula Risikko on asian tiimoilta osoittanut aktiivisuutta. SAMOK paiskii pilotin eteen hommia minkä kerkiää, ja me JAMKOssa puolestamme teemme kaikkemme saadaksemme pilotin tänne Jyväskylään.

Vaikka siis koulun käytävillä on jo hiljentynyt opiskelijoiden häivyttyä kesälaitumille, ei JAMKO nuku kesälläkään. Edunvalvonta on edunvalvontaa 24/7, eikä lomia tai vapaita tunneta. Etenkään nyt kun moni asia on tapetilla, ei voida heittää hanskoja tiskiin. Hommia on paiskittava, että syksyllä kaikki on valmista uusien ja vanhojen opiskelijoiden saapuessa.