JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Tag Archives: SAMOK

Missä viestintäkanavassa sinut kohtaa?

Ajantasaiset tiedot nettisivuilla, päiväkohtainen Facebook-tiedottelu, Tweettailut välittyen myös nettisivujen etusivulle, sähköpostitse ja Facebookissakin välittyvä informaatipläjäys nimeltä Viikkotiedote, ilmoitustauluilla ja ovissa ja seinissä tietoa huutavat julisteet… Luulisi, ettei tiedon vastaanottamiselta vaan voi välttyä. Luulisi, että tietoon törmää väkisinkin. Mutta ei. Edes tänä sosiaalisen median huippukautena, ei viesti tavoita vastaanottajaa.

Vaikka luennoilla on hyvää aikaa lukea sähköpostit, roikkua Facebookissa ja surffata netissä ylipäätään, on ainakin edustamani opiskelijakunta törmännyt haasteeseen nimeltä: viesti ei välity vastaanottajalle. Keväällä työskennellyt edustajiston asettama strategian tarkasteluryhmä tuotti analyysissään tietoa, jonka mukaan JAMKOn viestintä on vähäistä eikä tietoa ole tarpeeksi saatavilla. Myös oma asiakastyytyväisyyskyselymme jäsenistölle tuotti saman suuntaista tietoa. Opiskelijat eivät tiedä mitä opiskelijakunta tekee, mitä palveluita se tarjoaa, ja mitä milloinkin tapahtuu. Sama laulu toistuu Jupinaviikon palautteissa (tosin uusinta raporttia en vielä ole nähnyt). Tämä välittyy vahvana viestinä niistä palautteista, joissa moititaan JAMKOa siitä, että me emme järjestä opiskelijoille liikuntaa, me emme valvo opiskelijoiden etuja, me emme järjestä mitään muuta kuin kasan suuria alkoholin huuruisia ryyppäjäisiä. Ottamatta tästä nyt suurempaa hernettä nenään, tahdon kysyä, että ANTEEKSI MITÄ? Onko vika muka tarjonnassamme?

JAMKO tarjoaa jäseniensä käyttöön kuntosalin. JAMKO on perustanut oman liikuntaseuran Jyväskylän korkeakouluopiskelijoiden liikuntaseura KOOLS ry:n, jonka kautta opiskelijat pääsevät palloilemaan, jumppaamaan, tanssimaan, juoksemaan ja oikeastaan mitä vaan. JAMKOlla on oma kahvila. Se kansittaa opinnäytetyösi ja tulostaa väritulosteesi. JAMKO myös kouluttaa ja organisoi tutorit uusien ja miksei vanhojenkin opiskelijoiden tueksi ja turvaksi. Vaihto-opiskelijoille JAMKO vuokraa Survival Kitit, joiden avulla lyhytekestoinen asuminen Jyväskylässä onnistuu, tai ainakin pääsee hyvin aluilleen. Lisäksi JAMKO pyrkii mahdollistamaan edullisen opiskelijaelämän ylläpitäen Opiskelijan Jyväskylä – palvelua.

JAMKO valvoo etujasi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa osallistuen erilaisiin työryhmiin ja toimielimiin tuoden opiskelijan äänen esiin. Järjestämämme Jupinaviikko kerää palautteesi kaksi kertaa vuodessa, toimien osana koulun laadunvarmistusjärjestelmää. Palautetta vastaanotetaan ympäri vuoden nettisivuillamme, ja esiin nousevien ongelmien eteen tehdään töitä heti. Opiskelijakunta on myös organisoinut ja kouluttanut JAMKiin häirintäyhdyshenkilöt, joiden puoleen voit kääntyä välittömästi kokiessasi häirintää. JAMKOn edustus istuu Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö KOASin hallituksessa ja valtuuskunnassa, joten myös opiskelija asumiseen liittyen meillä tehdään jatkuvasti töitä. Opiskelijaterveydenhuoltoon ja kaupungin päättäjiin, sekä erinäisiin yhteistyökumppaneihin yhteyksiä pidetään tiiviisti yllä paremman tulevaisuuden luomiseksi. Valtakunnan tasolla opiskelijoiden etuja ammattikorkeakoulupuolella valvoo Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry, jonka ohjaukseen JAMKO puolestasi osallistuu. Samoin liikunnan saralla JAMKO osallistuu Opiskelijoiden liikuntaliiton (OLL) ohjaukseen. Jotta opiskelijakunnat, kuten JAMKO, voisivat keskittyä paikalliseen maailman parannukseen, tekevät SAMOK ja OLL valtakunnan tason vaikutustyötä. Lisäksi esimerkiksi SAMOK ohjaa kattojärjestöään European Student s’ Unionia ESUa, joten opiskelijoiden edunvalvonta ei pelkästään jaa maamme rajojen sisälle.

Lisäksi JAMKO järjestää erilaisia matkoja International Clubinsa kautta. Tänäkin syksynä on reissattu Riikaan, ja pian suunnataan kohti Lapin satumaista maailmaa. Leffailloista JAMKO Caféssa on päästy jo muutamaan kertaan nauttimaan, tulevana keskiviikkonakin makustellaan jo Lapin tunnelmaa Rare Exportsin tahdissa. Jos sen sijaan kotikylän kulmat kiinnostaa enemmän, on syksyllä ollut mahdollista osallistua kirpparikierrokselle ja kulttuurikierrokselle, käydä vaeltamassa ja osallistua Geo Catching -suunnistukseen. Keväinen amatöörien Stand Up -kilpailu Naama Näkkärillä oli myös JAMKOn heiniä. Tulevana keskiviikkona voi käydä kuuntelemassa mielenkiintoisia väittelyitä JAMKOn jo toisessa väittelyillassa. Ja vaikka pubimiljöössä järjestetyissä tapahtumissa erilaisia tarjouksia onkin esillä, on ohjelmaa tarjolla myös niille, joille ei kuppiin tarvitse vettä väkevämpää kaataa. JAMKOn Jälki-istunnoissa on jo nähty kuluneen vuoden aikana esimerkiksi taikuria ja kuunneltu live-musaa.

Bileitä ei tässä listassa edes mainittu. Mutta uskon vakaasti, että edellä mainitsemani asiat eivät kenenkään mielestä voi olla pelkkää ryyppäämistä. Tarjontaa on joka makuun. Ja jos ei ole, niin mieluusti otamme vastaan ideoita ja ehdotuksia siitä mitä vielä voisimme järjestää. Mutta mistä tiedottomuus johtuu? Veikkaisin sitä, että pyöriessään kaikenlaisissa medioissa päivät pitkät, ihmiset eivät enää sisäistä saamaansa informaatiota. Tiedättehän sen tunteen, kun joku hukassa ollut asia löytyykin ihan läheltä… ette vain huomannut sitä koska se oli liian lähellä. Mitä JAMKOn viestinnän pitäisi tehdä, jotta vastaanottajat huomaisivat sen? Mitä kautta tiedon saisi laput silmillä kulkeville ja nettiä puoliunessa selaaville opiskelijoille? Pitäisikö viestien tipahdella taivaalta niskaan golf-pallojen kera? Vai tulisiko vessojen lukituksen toimia nettisivuillemme piilotetun koodin muodossa? Keinoja on monia, mutta harva toteuttamiskelpoisia. Voisitko siis ystävällisesti auttaa ja lähettää meille savumerkin, pullopostia tai kirjekyyhkyn kertomaan sellaisista viestintäkanavista, joissa myös sinut tiedotuksemme tulevaisuudessa kohtaisi.

Automaatiojäsenyys takaa edunvalvonnan kaikille

No niin. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry linjasi 12.-13.11. Helsingissä pidetyssä 15. sääntömääräisessä liittokokouksessaan, että automaatiojäsenyys on se, mitä ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa tavoitellaan.

Poliittisen ohjelman sisällöstä väännettiin kättä useammassakin kohtaa, mutta erityisesti automaatiojäsenyyden tiimoilta. Työryhmäkäsittelyssä automaatiojäsenyys sai miltei positiivisen vastaanoton ja idea meni niin sanotusti heittämällä läpi. Mielenkiintoista, totesin itse asiaa käsitelleen työryhmän kokouksen tulokset kuultuani. Aiempina vuosina, siis useana vuonna automaatiojäsenyydestä on äänestetty ja sen vastustajat ovat kaataneet ajatuksen mennen tullen. Tänä vuonna oli toisin. Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TAMKO vastusti automaatiojäsenyyden lisäämistä poliittiseen ohjelmaan vielä liittokokouksen käsittelyssä työryhmän jälkeen. JAMKOn kannatti tamperelaisten esitystä viimeiseen asti. Asiasta vaadittiin jopa suljettu lippuäänestys mutta yllätyksekseni automaatiojäsenyyden puolesta äänestettiin reippaasti enemmän. Uudet tuulet puhaltaa näemmä liitossakin.

Onhan se ihan totta, että automaatiojäsenyys tekee ensisijaisen tehtävämme kaikkien opiskelijoiden edunvalvojana helpommaksi. Kun ei ole pakko tehdä työtä jäsenrekrytoinnin eteen, jää resursseja ydintehtävälle enemmän. Samalla YTHS-maksujen kerääminen opiskelijakunnan kautta ratkeaa. Mikäli YTHS aukeaa myös AMK-opiskelijoille tulevaisuudessa, kerää opiskelijakunnat opsikelijoiden omarahoitusosuuden samalla tavoin kuin ylioppilaskunnat jäsenmaksujensa yhteydessä. Samalla opiskelijat samassa AMK:ssa ovat saman arvoisessa asemassa, toisin kuin nyt. Automaatiojäsenyys tarkoittaa opiskelijakunnalle myös vakaampaa taloutta. Jäsenmaksut ovat vuodesta toiseen suurin piirtein saman suuruiset, joten talous siltä osin on vakaa. Kun opiskelijakunta saa rahansa jäsenmaksujen kautta, voi parhaimmassa tapauksessa käydä jopa niin, että opiskelijakunnasta tulee täysin omavarainen, eikä taloudellista tukea koululta enää tarvita niin paljoa. Tällöin opiskelijakunnankin on helpompaa nousta ongelmatilanteissa aidosti koulua vastaan, kun ei tarvitse olla pelko persuuksissa siitä, että rahahanat suljetaan.

Onneksi meillä JAMKin ja JAMKOn välit ovat vahvat, avoimet ja luotettavat. Vaikka koululta suurimman osan rahoituksestamme saammekin, ei se meitä ole estänyt kannanottoihin tai lausuntoihin, joskus jopa koulua syyllistäen tai sitä kohtaan hyökäten. Se on osa lakisääteisen asemamme myötä tekemäämme työtä, jonka ainakin JAMK on hienosti ymmärtänyt. Kauttamme tuleva palaute on otettu vastaan juuri oikealla tavalla; palautetta ei vain heitetä arkistojen kätköihin vaan ongelmiin puututaan ja muutoksia tehdään mahdollisuuksien mukaan. Meillä homma siis toimii siltä osin. Myös jäsenmäärä on kasvussa ja muutenkin hommat toimii hienosti. Ehkä tämä on yksi syy, miksi JAMKO niin vakaasti on automaatiojäsenyyden vastustajiin kuulunut kautta aikain.

Kenties nyt on meilläkin sopiva hetki muuttaa mieltä. Kun liitto näin on kerran linjannut, niin miksi päristellä vastaan? Onhan automaatiojäsenyydessä varmasti huonotkin puolensa. Tavallaan se rajoittaa opiskelijan järjestäytymisvapautta, tuo joillekin (jotka eivät muuten jäseniksi opiskelijakuntaan liittyisi) opiskeluaikaisia lisäkuluja, ja pahimmassa tapauksessa se laiskistuttaa opiskelijakunnan; jäsenistöä ei tarvitse enää pitää tyytyväisenä, kun jäsenyys on pakollista. Mutta tämähän on vain pahin mahdollinen uhkakuva. Kun opiskelijakunta toimii hyvin, ovat sen jäsenetkin iloisia, ovatpa he sitten liittyneet siihen pakosta tai vapaasta tahdosta. Ja vain huono opiskelijakunta lakkaisi välittämästä jäsenistään, vaikka jäsenmaksujen saanti olisikin automaattista. Tämän vuoksi en ainakaan itse henkilökohtaisesti usko, että JAMKOssa toiminta taantuisi millään tapaa. Ehei, eteenpäin pyrkivänä kehitysorganisaationa JAMKO varmasti nousisi automaatiojäsenyyden myötä täysin uudelle tasolle.

Kovin usein en tätä kuule omasta suustani, mutta nyt asiaa pitkällisesti ja tarkkaan harkittuani uskallan ehdottaa: käännettäiskö takki? Ja tässä kohtaa tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ei siis edustamani organisaation mielipide. Mutta ennen pitkää, mikäli poliittiseen ohjelmaan kirjattu tavoite automaatiojäsenyydestä kirjataan lakiin, on siihen kivempi siirtyä hyvillä mielin kuin hampaat irvessä vastarannan kiiskenä. Mielen muutos olisi siis ihan aiheellista.

Action plania vuodelle 2011

Taas on se aika vuodesta kun pohditaan toimintaa ensi vuodelle. Tästähän jo alkukuiset edustajistovaalitkin kielivät. Uutta toimintaa ja uutta tekijää on tulossa. Toimintasuunnitelmaa linjataan, talousarvioon pyöritellään plussaa ja miinusta mahdollisimman tasapuolisesti, strategian mukaisesti tietty. Laadukkuuteen tähtäävänä organisaationa päätimme myös iirtyä prosessiorganisaatiomalliin heti vuoden vaihteesta. Tämä kuitenkin tarkoittaa uusien toimijoiden perehdyttämistä jo muutaman viikon sisään, kun uusi hallitus valitaan edustajiston järjestäytymiskokouksessa.

Samanaikaisesti kun valmistellaan JAMKOn toimintaa ensi vuodeksi, valmistellaan myös Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL ry) ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n toimintaa. Jälkimmäisen liittokokoukseen Helsinkiin matkaa opiskelijakuntamme delegaatio huomenna. Siellä pohditaan, puidaan, nylpytetään pilkkua ja väännetään ja käännetään, vaikka sitten läpi yön. On sääntömuutoksia, toimintasuunnitelmaa, talousarviota, tilinpäätöstä, toimintakertomusta, merkkiohjesääntöä, poliittista ohjelmaa ja vaikka sun mitä.

Tätä kahden päivän rutistusta varten on meilläkin hallitus viettänyt useamman pimenevän illan yhdessä lausemuotoja hioen, välillä asioista miekkoja kalistellen ja välillä täydellisessä symbioosissa. Eikä siinä vielä kaikki, oma puheenjohtajaehdokkaamme Aku Aarva varmasti joutuu koetukselle muiden opiskelijakuntien delegaatioiden haastatellessa ja tentatessa kaikkia ehdokkaita yön pikkutunneille kahden yön ajan. Ja tottakai me tenttaamme Akun kanssaehdokkaita. Pitäähän puheenjohtajalle varapuheenjohtaja ja hallitusjäsenet löytää, jotta liitto toimii ensi vuonna kuten me haluamme.

Lauantaina siis kaikille peukut pystyyn ja valtavat tsempit Akulle, jotta puheenjohtajuus liitosta tulee oikeaan osoitteeseen!!

Juhlahumua

JAMKO täyttää tänä vuonna sekä 5 että 10 vuotta. Riippuu täysin ajatustavasta. Julkisoikeudellinen yhdistys Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskleijakunta JAMKO perustettiin vuonna 2005 kun ammattikorkeakoululakiin opiskelijakuntapykälä säädettiin. Lakisääteisen aseman 5-vuotis juhlat vietetään siis tänä vuonna. Kuitenkin rekisteröity yhdistys Jyväskylän ammattikorkeakouluopiskelijat – JAMKO ry perustetttiin jo vuonna 2000. Tänä vuonna JAMKO onkin jo siis 10-vuotias.

Monet muistavat JAMKOn viettäneen kaksi vuotta sitten 3-vuotisjuhlaansa. Tällöin juhlittiin juurikin lakisääteistä asemaa opiskelijakuntana. Koska tänä vuonna JAMKO järjesti sarjassaan kymmenennet Tursajaiset, on täysin luonnollista, että juhlimmekin 10-vuotista taivalta.  Päivittäisen toiminnan tasolla ry:n ja opiskelijakunnan elämä on ollut erittäin samankaltaista. Opiskelijakuntana JAMKO on jatkanut niitä hyviä perinteitä ja toimintaa mitkä ry:ssä kehittyivät vuosien aikana. Voimme siis hyvillä mielin juhlia myös toiminnan 10-vuotista jatkumoa.

Virallinen vuosijuhla vietetään tulevana lauantaina kutsuvieraiden seurassa. Mukava huomata miten JAMKO on kerännyt yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä vuosien aikana, kun juhliin saapuu paljon vieraita monesta eri yhteydestä tunnettuina. Myös JAMK, JYY, SAMOK ja monet muut opiskelijakunnat kunnioittavat JAMKOn vuosijuhlaa läsnäolollaan omia opiskelija-aktiiveja unohtamatta. Lauantain juhlasta tulee varmasti ikimuistoinen ainakin meille nykyisille ja varmasti myös vanhoille JAMKO-toimijoille.

Ennen juhlia on kuitenkin vielä töitä paiskittavana. Ensi viikolla vietetään JAMKOn ja KOOLS ry:n liikunta- ja hyvinvointiviikkoa, kastetaan yhteistyössä JAMKin koulutusalajärjestöjen kanssa uusien opiskelijoiden (ja miksei vanhojenkin) haalarit ja nauretaan Mikko Vaismaan huumorille JAMKOn jälki-istunnossa. Valmisteltavaa siis riittää myös muuhun kuin vuosijuhlaan. Ja onhan se opiskelijan arkikin hoidettava kun Kauppakadun Appro vetää haalarikansan vaellukselle nyt torstaina.

Loppujen lopuksi kiire on vain hyvä

Huh huh. Kyllä vauhti on hurjaa näin syksyllä, niin meillä opiskelijakuntatoimijoilla kuin myös opiskelijoilla. Jo monen vuoden perusteella voi sanoa, että opiskelijat ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä paljon aktiivisempia syksyisin kuin keväisin. Tämä näkyy myös JAMKOn tapahtumissa. Syksyllä kävijämäärät erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa ovat aivan huippuluokkaa, kun taas sitten keväällä saa tosissaan tehdä töitä sen eteen, että paikalle saapuisi porukkaa. Ja vaikka tässä nyt itse tapahtumakalenteriamme tarkastelenkin, huomaan, että syysaikaan tapahtumia on joka viikko, jopa parikin kertaa saman viikon aikana, kun taas keväisin actionia järjestetään tähän vuoden aikaan verrattuna hyvin harvoin. Resurssit vilkkaaseen kevääseenkin olisivat kunnossa, mutta jostain syystä ihmisiä ei vain kiinnosta, ja siksi on turha edes yrittää liikaa.

Meillä toimijoilla kiirettä riittää edellä mainittujen tapahtumien järjestämisessä, mutta myös arjen pyörittämisessä, tulevaisuuden jatkamisessa (ei lisääntymismielessä, vaan uusien toimijoiden löytämisellä) ja tietysti näin syksyisin vanhenevat lukuvuositarrat ja uusien opiskelijoiden jäsenkorttitilaukset työllistävät meitä aamusta iltaan, joskus jopa yöhön. Vaikka jono uuden lukuvuositarran hankkimista varten toimistollamme välillä kasvaa toivottoman pitkäksi, on silti mukavaa huomata, että jotain mekin olemme tehneet hyvin ja oikein, kun jäsenmäärämme kehittyy vuosi vuodelta. Tänä vuonna tahti on ollut varsin huima, jäseniä meillä on enemmän kuin koskaan tähän aikaan vuodesta, ja lisää tulee. Hyvä niin, ei nimittäin ole ihan täysin tuulesta temmattu lause ajatella, että mitä enemmän meillä jäseniä on, sen vahvempia me olemme. JAMKO kun edustaa kattojärjestönsä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n liittokokouksessa koko jäsenistöään, ja äänimäärä puolestaan määrittyy JAMKOn jäsenmäärän mukaan; yksi ääni jokaista alkavaa 500 jäsentä kohtaan. Tämän vuoden liittokokouksessa marraskuun puolivälissä JAMKOlla on käytössään 7 ääntä, kun viime vuoden jäsenmäärä oli n. 3300.

Joku varmasti miettii, että mikä funktio SAMOKilla on ja ketä se kiinnostaa. Meille opiskelijakuntatoimijoille SAMOK on esimerkiksi hyvä tiedonlähde. Koulutuksien ja yhteistyön kautta tänne kentälle tulee  parhaimmillaan uutta osaamista tai ainakin uusia keinoja toteuttaa asioita. Perusopiskelijaa tämä nyt ei varmastikaan juuri kiinnosta, vaikkakin tämän uuden osaamisen hän kuitenkin saa parempana lopputuotoksena itselleen; kun tekijöillä on paremmat taidot, tulee tapahtumista ja muustakin toiminnasta samalla lailla paremmat. Se mikä opiskelijoita varmasti SAMOKin jäsenyydessä eniten kiinnostaa ja mikä heihin eniten vaikuttaa, on tietysti virallinen opiskelijakortti aka JAMKOn jäsenkortti. SAMOK määrittää jäsenmaksuhinnan JAMKOlle, joka puolestaan määrittelee sen perusteella opiskelijaa koskevan jäsenmaksun. Myös valtakunnalliset opiskelijakorttiedut tulevat SAMOKin kautta, ja melko paljon neuvotteluja käydäänkin jatkuvalla syötöllä esimerkiksi VR:n kanssa, jotta nykyiset etuudet saadaan pitää jatkossakin tai että niistä saataisiin entistäkin paremmat. Ei siis ole ihan turhaa liittyä JAMKOn jäseneksi. Mitä enemmän meillä on jäseniä, sitä enemmän saamme valtaa SAMOKissa ja pääsemme vaikuttamaan opiskelijoita koskettaviin asioihin. Etenkin tänä vuonna, kun oman hallituksemme varapuheenjohtaja Aku Aarva on JAMKOn ehdokas SAMOKin puheenjohtajaksi vuodelle 2011, on syytäkin, että ääniä meillä riittää uudet henkilöt ensi vuodeksi valitsevassa liittokokouksessa. Onhan se aina plussaa meille, kun saadaan kattojärjestöön oma henkilö, josta varmuudella tiedetään, että hänen tavoitteensa ja linjauksensa ovat JAMKOn tukemia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ydinvoimaa?

Kun varapuheenjohtajan kanssa maanantaina kävelin pitkin Kauppakatua, tuli vastaamme kaksi piipittävää, keltaista ydinjätetynnyriä. Kyse oli ydinvoiman vastaisesta kampanjasta, jossa kerätään sitoumuksia ydinvoiman äänestämisestä historiaan (lue lisää täältä).

Se, että kampanjoidaan ydinvoimaa vastaan suosimalla energiatehokkaampia sähköntuotantomenetelmiä, joiden avulla myös päästövähennyksiä saataisiin aikaan, on ihan ok. Näinhän se menee, Suomessa tuuleekin niin paljon, että tuulimyllyistä saisi helposti virtaa useampaankin taloon. Tästä varmaan osaa jatkossa paremmin kertoa syksyllä alkavan Energiatekniikka-koulutusohjelman opiskelijat, sitä innolla odotellen. Mielenkiintoinen ala varmasti kyseessä. Harkitsin itsekin koulutusalan vaihtoa.

No mutta palatakseni ydinvoimaan, itse en pidä uhkakuvien maalailusta. Tai siis suorastaan rakastan sitä kyllä, worst case scenariothan saavat yleensä ihmiset varuilleen ja tätä kautta aktiivisiksi toimijoiksi (tosin edellinen blogitekstini torppaa tämän väitöksen ihan totaalisesti!).  Ydinonnettomuudella uhkailu ei kuitenkaan ole ihan täysin tätä päivää. Tai ei pitäisi olla. Ydinvoimalathan eivät poksahtele rikki, jos tekijät ovat asiantuntevia, laadukkaan koulutuksen saaneita ihmisiä. Ydinonnettomuuksia ei luulisi tulevan Suomen kaltaisessa maassa, jos koulutukseen ihan oikeasti panostetaan ja tämän lisäksi myös palkataan ne laadukkaan, kotimaisen tutkinnon opiskelleet  ihmiset suunnittelu- ja rakennushommiin, sen sijaan että otetaan halvalla jostakin tee-se-itse remonttireiskajengistä. Osaava ihminen on kirjaimellisesti ydinvoimaa millä tahansa alalla!!

Tämän vuoksi ihan jokaikisen korkeakoulun tulisi panostaa laatuun, kuten JAMKissakin pyritään tekemään. Pelkästään laadukas korkeakoulus ei kuitenkaan riitä, vaan laadun tulee alkaa jo oppimisen alkumetreiltä ala-asteella, ja erityisen tärkeäksi Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK on nimennyt myös niin sanotun nivelvaiheen opinnot, eli oppilaiden ohjaus siirtymisessä ensinnäkin peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja tietysti ohjaus itse siellä toisen asteen koulussa. Jos ohjaus on puutteellista, käy niinkuin tänä päivänä valitettavan monella korkeakouluopiskelijalla on käynyt – löytää itsensä täysin väärästä koulutusohjelmasta. Tällöin motivaatio katoaa, opiskellaan vaan saadaksemme paperit ulos. Yleensä meinataan hakea uuteen kouluun, mutta sitten työllistytäänkin ja palkkapussi tuntuu kivalta. Lopulta tehdään töitä alalla, jonne ei ollut tavoite eikä halu päästä. Onko työn jälki silloin laadukasta? Mitä jos ydinvoimalamme rakentaa tällainen henkilö?