JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Tag Archives: strategia

Alumnin tervehdys

Niin päättyi allekirjoittaneen aika JAMKOssa äitiyslomasijaisuuden päättyessä tammikuun viimeisenä päivänä. Reilut kolme vuotta vierähti nopeasti. Se antoi paljon, mutta myös otti.

Oikeastaan sen on huomannut vasta nyt jälkikäteen. Monivuotiset univelat on nyt kuitattu  ja paluu niin sanottuun normaali-ihmisen elämään on alkanut. Miksi vasta alkanut johtuu pitkälti siitä, että kolmivuotinen lähes ympärivuorokautinen työ opiskelijan paremman huomisen eteen ei ole sellainen asia, jonka tuosta noin vaan voi jättää taakseen. Olen edelleen kiinnostunut siitä, mitä opiskelijakentällä tapahtuu. Miten ammattikorkeakoulujen rakenteelliset muutokset toteutetaan, kuinka SORA-lain sovellus on alkanut , miten YTHS-kokeilu etenee ja millaisen vaikuttamisilmiön tulemmekaan kuntavaalien aikaan näkemään. Näin esimerkkeinä.

Lisäksi toki itselle varsin rakkaaksi käynyt opiskelijakuntamme pyörii mielessä lähes päivittäin. Mitä JAMKOssa tehdään, mihin suuntaan toimintaa kehitetään, tai pahimmassa tapauksessa tapahtuuko siellä yhtään mitään tai kehitetäänkö toimintaa yhtään mihinkään. Tänä vuonna edessä on yhtenä vaativimmista kehityskohteista uuden strategian laatiminen.  Toivon hartaasti, että työ tehdään huolella. Jo edellisessä strategian päivitystyössä vuonna 2009 sain huomata, kuinka työ verotti tekijäänsä ja aikaa silloisen varapuheenjohtajan sekä muun työryhmän elämästä kului strategian parissa erittäin paljon. Nyt kun toimintasuunnitelmaan on kirjattu strategian uudistus vuosille 2013-2016 on työhön panostettava entistä enemmän. Koska strategia on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuonna, on työn syytä olla hyvässä vauhdissa. En malta odottaa edustajiston syyskokouksen materiaaleja internet-sivuille, jossa uusittu strategia vihdoin odottaa lukijaansa.

Tänä vuonna on myös muita suuria muutoksia ounasteltu tapahtuvan. Alueellisen korkeakoululiikunnan käynnistämiseen yhdessä yliopiston kanssa on haettu hankerahaa Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Ja kai näillä näppäimillä tulisi tieto mahdollisesta hankerahan myöntämisestä saapua. Sitä entisenä liikuntavastaavana (v. 2009) odotan myös innolla.

Syksyiset kuntavaalit on JAMKOlla taas yksi näytön paikka niin JAMKin opiskelijoille kuin poliitikoille ja päättäjille. Eduskuntavaaleissa JAMKO ja JYY tekivät näyttävän kampanjan, jakoivat leipää kadulla, pitivät vaalikahvilaa ja tuottivat opiskelijoille mielenkiintoista vaalipropagandaa. Alueelliset päätöksentekijät voivat kuitenkin ratkaista Jyväskylässä asuvien ja opiskelevien ihmisten päivittäisiä haasteita ja ongelmia. Pyöräilyreitit, pysäköinti, asuminen ja erityisesti terveydenhuolto muutamina maininnan arvoisina seikkoina. On siis varsin oletettavaa, että opiskelijakunnan ja ylioppilaskunnan vaalityö nousee kuntavaaleissa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ja hei, miten käy JAMKOn edustajistovaalien? Meneekö viime vuoden huippulukemiin noussut äänestysprosentti 45,15% jälleen rikki uusilla ennätyksillä? Tämäkään ei tapahdu ilman työtä, joten paljon on nykytoimijoilla tekemistä.

Koska en enää edusta opiskelijakunta JAMKOa kuin alumnina, ja tietysti opiskelijakunnan rivijäsenenä, on aika toivottaa nykyiselle toimiston väelle tsemppiä vuoden koitoksiin. Alumnitoimintamme on tarkoitus ryöpsähtää käyntiin tämän vuoden aikana oikein aktiivisesti, joten varmasti meistä vanhoista dinosauruksista vielä kuulette! Tämän blogin päivittämistä on turha jatkaa, ketäpä vanhan toimijan ajatukset jaksaisivat niin kovin kiinnostaa. 😉 Jos kuitenkin kiinnostaa, niin voit siirtyä toisen blogin pariin tästä.

 

Kultakuume vai huume?

Ei varmaan kenellekkään ole jäänyt epäselväksi kuka voitti jääkiekon kirkkaimman mitalin maailmanmestaruusmittelöissä. Ei jäänyt epäselväksi myöskään kuka hävisi ja sai hopean. 3ea-V5TiHhLRGCrHmXaDLH6__oOr-MqKsfYtGTnAWXOLkhpMWwTu1i-tE2SYB-0ktn-o9aEk18wCGWZSM6vhHdl1QWnW07yqfbC9d8zz0mvCfHQW9V7qZJ4rDIzJrUBeb-vMy9PcnSZ085o0JmyothHA.cr

Toisin kuin ehkä Facebookin kautta välittämäni viestit ovat kertoneet, minusta on hienoa, että Suomi voitti. Vihdoin 16 vuoden jälkeen oli kasassa joukkueellinen nuoria, innokkaita ja osaavia pelaajia, jotka päämäärätietoisesti paiskoivat kiekkoa maaliin pelistä toiseen, välillä hävitenkin. Hienoa, että vihdoin se työ johti myös parhaimpaan tulokseen. Ja mikäs tässä on iloita koko maan leveydeltä, onhan Suomi jääkiekkokansaa täys.

Se mitä en jaksa ymmärtää, on kaikki se voiton seurauksena ilmoille tullut. Tokihan sitä ihmiset hulluna kirmasivat sunnuntai-maanantai välisenä yönä pitkin katuja huutaen ja laulaen, autojen torvia töötäten ympäri Suomen. Ja mikä ettei, olihan tätä tosissaan odotettu 16 vuotta. Tietty se maanantaiaamuksi herätyskelloaan soimaan asettavia ehkä vähän harmitti, ettei uni tullut kun ulkona riekuttiin kovaäänisesti, mutta ei se minua oikeasti tosissaan häirinnyt.

Se mikä häiritsee, on A) hopealle selvinneen maan nöyryytys ja solvaaminen, maan lippuja polttaen ja ihmisiä väkivalloin kohdaten. Mikä ihme siinä on, ettei voitosta voi vaan nauttia, vaan energia tuhlataan hävinneen kimppuun hyökkien?  Jos joku on joskus huono häviäjä, näkisin tässä nyt, että on olemassa myös huonoja voittajia. Ja ne oikeat voittajat itse eivät tätä tehneet, vaan yleisö. Ne ketä katkerimmin on kotikatsomoissaan kovaäänisesti jakanut valmennuksellisia ohjeita, kuin itsestäänselvyyksinä, helppoahan se on kun ruutua tuijottaa. Tämä jälleen ihmetyttää suomalaisessa itsetunnossa, miksi voitto on meidän kaikkien, mutta häviö vain itse tekijöiden? Eikö meistä ole vastuunkantajiksi?

Samalla naurun aiheen antaa se, että huolimatta kaikesta lällättelystä ja uhittelusta Ruotsia kohtaan, ollaan täällä niinkin omaperäisiä, että voiton tultua lauletaan juurikin rakkaan hopeamaan jääkiekkomaajoukkueen tunnuslauluna tutuksi tullutta Den glider in:iä. Mielestäni se on enemmänkin kunnianosoitus kyseiselle taholle, joten onpa jännä.

Lisäksi se toinen asia eli B) jääkiekkoilijoiden ja valmennusjohdon alkoholikäyttäytyminen julkisessa edustustilaisuudessa. Minua suunnastaan harmittaa nähdä tuollaista. En minä sano, etteikö saisi juhlia suurta saavutusta, mutta tarvitseeko se tehdä oman liittonsa strategian (olkoonkin vuosille 2007-2010, uusi on vasta valmisteilla) vastaisesti, antaen esikuvaa nuorille? Joku näppärästi vastasikin tähän kysymykseen Facebookissa, ettei tämä yksi kerta varmaankaan ajanut nuoria alkoholinhuuruiselle tielle. Ei tietenkään aja. Päävalmentajakin totesi, että kyllä nuoriso varmasti ymmärtää. Ja ymmärtäähän se. Mutta miksi pitää ymmärtää? Miksi nuorille tulee edes antaa tilaa ymmärtää sellaista, ja samalla valistaa, että alkoholin käyttö on pahasta. Eikö tämä ole pienessä ristiriidassa? Sanokaa vaan kukkahattutädiksi, en mielestäni ole sellainen, vaan lähinnä toivoisin, että ihmiset toimisivat edustamiensa organisaation asettamien ohjeiden, odotusten ja tavoitteiden mukaisesti.4221_MIK560

Jääkiekkoliitto on strategiassaan nostanut arvokentälle terveelliset elämäntavat ja päihteettömyyden (s.6). Julkinen humalassa heiluminen ei mielestäni ole kovinkaan strategian mukaista. Olkoonkin, että kerran 16 vuoteen… Lisäksi sidosryhmäluettelossaan suuren yleisön kohdalla strategia linjaa kasvatustyötä ja yhteiskuntavastuuta (s.11). Voiko tästä kaikesta lipsua maailmanmestaruuden nimissä? Samainen strategia kun linjaa, että tahtotila on kansainvälisissä arvomittelöissä saavuttaa ykkösasema (s.4) jatkuvasti. Haistan taas ristiriitaisuutta. Pitäisikö strategiassa olla erityishuomautuksena, että mikäli ykkösasema saavutetaan, startegian muut kohdat mitätöityvät tietyksi ajaksi? Pitäisikö myös JAMKOn strategia muodostaa yhtä lahjakkaasti, nyt kun pian uudistus on edessä?

Hauskinta tässä koko jutussa on se, että suomalaisten itsetunto tuntuu perustuvan suurimmalti osalti jääkiekkomenestykselle. Kun sitten sanoo vähän pahaa tästä ehkä ihan vähän ylilyönniksi kääntyneestä vouhotuksesta, saa kimppuunsa ärhkäköitä puolustuskannalla olevia ihmisiä. Että mikä minä olen asiaa kommentoimaan, antaa poikien juhlia, eikö ne sitä ole muka ansainneet. No tottakai saavat juhlia, mutta voisivat tehdä sen vastuullisesti ja hyvien tapojen mukaisesti. Aivan se ja sama minulle vaikka vetäisivät kolmen kuukauden oksennusrännit, omapahan on asiansa. Ja on aivan turha kenenkään sanoa, että jääkiekkoilijat ovat esimerkillisiä alkoholinkäyttäjiä, jos kerran 16 vuoteen vetävät kännit mestaruuden vuoksi, ja että ovat joka vuosi 10 kuukautta kuivilla työnsä puolesta. Ihan tosi hei, tunnetteko te yhtään jääkiekkoilijaa? Kyllä sitä juhlintaa tapahtuu ympäri vuoden ilman mestaruuksia,  niinkuin normaaleilla ihmisillä. Mutta eihän siihen tarvitse puuttua, kun se tapahtuu baareissa, joihin lapset ja nuoret eivät pääse, eikä media tee tästä asiaa.

Ja jos lopputuloksena on se, että antaa voittajien juhlia, niin voisiko saman suvaita myös muille urheilijoille? Esimerkkinä vaan kohuksi noussut Vuoden urheilijaksi valitun Minna Kaupin voittotuulettelu. Ja miksei kuurojen leijonien MM-kultaa juhlittu koko kansan kesken torilla, jääkiekkoahan sekin on?