Pöksyvaaran opettaja andragogiikan pyörteissä

Minna Jokelainen, Paula Lackman-Korhonen, Miia Moilanen, Marko Karvonen ja Hannu Korhonen.

Johdanto
Muuttuva maailma
Mitä haasteita aikuisopettaja kohtaa?
Tukea ja voimavaroja aikuiskouluttajalle
Pöksyvaaran laelta näkyy tulevaisuus
Lähteet

Johdanto

Mikä on Pöksyvaara? Vastaus kysymykseen taitaa löytyä ainoastaan meiltä kirjoittajilta itseltämme. Pöksyvaara on harvaanasuttu kunta Havukka-ahon ajattelijan maisemissa – kuviteltu kunta oikean ja luonnonkauniin, mutta valitettavasti asukashävikkisen Kainuun maakunnan sydämessä. Myös Pöksyvaarassa koetaan yhteiskunnan muutoksen mukanaan tuomat haasteet. Ihmisten muuttaessa kasvukeskuksiin, voisiko apua koulutukseen löytyä andragogiikasta, itseohjautuvasta oppimisesta, joka tarjoaa opetusfilosofisen perustan esimerkiksi aikuiskoulutukselle? Jo kainuulainen korpifilosofimme Konsta Pylkkänen antoi malliesimerkin itseohjautuvasta oppimisesta. Hänelle ei ollut väliä, minkä kannon juuressa hän oppinsa sai tai sitä muille (vaihtelevalla menestyksellä tosin) tarjosi.

Kainuun ammattiopiston kulttuuriala on hyvä esimerkki siitä, kuinka pitkään nuoriso-opetuksen parissa toimineessa oppilaitoksen yksikössä pyritään suuntautumaan yhä enemmän aikuiskoulutuksen pariin. Kutsuimme yksikön opettajat osallistumaan yhteiseen toiminnalliseen iltapäivään, jossa herätimme keskustelua aikuiskoulutuksen ja nuorisoasteen koulutuksen tulevaisuudesta, sen mukanaan tuomista haasteista sekä työntekijöiden tarvitsemasta tuesta. Mukaan keskusteluun saimme 15 opettajaa. Kokosimme iltapäivän tulokset tämän artikkelin taustamateriaaliksi.

Tulevaisuudessa koulutuksen järjestäjiltä odotetaan suurempaa ja jatkuvaa panostusta elinikäisen oppimisen hallintaan. Euroopan unionin odotusten mukaisesti tavoitteena on parantaa työvoiman liikkuvuutta sekä antaa opiskelijoille eväitä hallita tietoa ja jalostaa sitä.

”Aikuiskoulutuksella on Suomessa pitkät perinteet, mutta ammatillisen aikuiskoulutuksen vahva jakso alkoi 1970-luvun alussa, kun Suomi eli vahvaa teollistumisen kautta. Tuolloin ammattikurssikeskuksia perustettiin ympäri Suomea, joista yksi Kajaaniin vuonna 1971”, muistuttaa koulutustoimialan johtaja Anssi Tuominen. Tuominen vastaa Kainuun maakuntakuntayhtymän koulutustoimialasta hallinnollis-juridisesti, minkä lisäksi hän on Ammattiosaamisen kehittämisyhdistyksen hallituksen jäsen sekä sen koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja. ”Aikuiskoulutuksen vahvistumisen yhteydessä alettiin keskustella aikuiskasvatuksen roolista ja merkityksestä kasvatustieteen osana. Sen itsenäinen merkitys tunnustettiin juridisesti vuoden 1999 alussa voimaan tulleessa uudessa koululaissa, kun laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta hyväksyttiin eduskunnassa”, jatkaa Tuominen.

Kyseinen laki on voimassa edelleenkin.

Aikuiskoulutus on ollut kasvusuhdanteessa koko 2000-luvun ja suunta on edelleen sama valtakunnallisesti. Näin myös Pöksyvaarassa, vaikkakin sen hallinnollis-juridinen asetelma on rajun muutoksen kourissa. ”Opetus- ja kulttuuriministeriö on lakkauttanut itsenäisen aikuiskoulutusyksikön ja yhdistänyt sen ammatillisen koulutuksen yksikköön. Valtioneuvoston nimittämä aikuiskoulutusneuvosto on lakkautettu ja sen tilalle on perustettu kokonaisvaltaisempi Elinikäisen oppimisen neuvosto”, taustoittaa Tuominen. Tuominen itse oli viimeiseksi jääneen aikuiskoulutusneuvoston jäsen sekä on Elinikäisen oppimisen neuvoston varajäsen, joten hän tuntee aiheen perinpohjaisesti.

Hallinnollisesti Opetushallitus on lakkauttanut erillisen aikuiskoulutuksesta vastaavan ylijohtajan viran ja yhdistänyt sen ammatillisen koulutuksen linjan johtajuuteen. Koulutuksen järjestäjien rintamalla Ammatillisen Aikuiskoulutuksen liitto ja Koulutuksen järjestäjien yhdistys ovat yhdistyneet Ammattiosaamisen kehittämisyhdistykseksi, joten rintamalla todellakin on tapahtunut elämistä. ”Kajaani on osa pilottihanketta, jossa Kuntatyönantajat ja OAJ ovat pyrkineet rakentamaan itsenäistä palkkausjärjestelmää”, huomauttaa Tuominen. ”Alueiden varsin itsenäisiä oppilaitoksia on koottu yhdelle koulutuksen järjestäjälle ja perustettu sitä kautta isoja ammattiopistoja, josta Kainuun ammattiopisto (KAO) on hyvä esimerkki. KAOssa on toteutettu isoja ja kiinteitä investointeja yksissä ja sa-moissa tiloissa, esimerkiksi ravintolapalvelujen osalta. Taloudellista tehostumista on haettu joka rintamalta, eli kaikki ovat olleet osallisina hallinnollis-juridisissa yhdistymisissä”, muistuttaa Tuominen.

Mutta mikä on tilanne arkipäivän opetustilanteissa? Anssi Tuomisen mielestä aikuiskoulutus eli aikuisten kouluttaminen vaatii omaa ja itsenäistä osaamista. Aikuisten laajemman kokemus- ja osaamispiirin huomioiminen on koulutuksessa ensiarvoisen tärkeää. ”En halua ottaa kuitenkaan kantaa siihen, voidaanko aikuisia opettaa nuorten kanssa samoissa ryhmissä, mutta useilla alueilla se on arkinen realiteetti, jos ryhmä yleensä halutaan saada kasaan”, hän painottaa.

Lähtökohtaisesti Tuominen näkee opetustilanteissa vahvaa erillisyyden ja eriyttämisen periaatetta, mutta kaikissa muissa tukipalveluissa palvelut voivat olla hänen mielestään yhteisiä. Tuominen toivoo opettajien kohtaavan sekä aikuiskoulutettavia että nuorten ryhmiä, koska molemmat lohkot tukevat opettajan osaamista ja tuovat uutta sisältöä työskentelyyn. Pitkän aikaa alaa ja sen kehittymisen suuntia seurannut Tuominen uskoo, että yksilöllisyys tulee korostumaan opetustilanteissa. Hänen mukaansa myös teknologian mahdollisuudet tulevat sitä kautta entistä paremmin hyödynnetyiksi. ”Aikuiskoulutuksen volyymin ennustaminen on vaikeaa, mutta kun ajattelemme muuttuvaa yhteiskuntaa ja siihen sisältyviä haasteita, niin todennäköisesti juuri aikuiskoulutus tulee olemaan vastaus moniin eri kysymyksiin ja työelämäkapeikkoihin”, pohtii Tuominen.
Kainuussa nuorisoikäluokkien pieneneminen tulee korostamaan aikuiskoulutuksen merkitystä ja KAOlla sen merkitys on ymmärretty jo pitkään. Tuominen painottaa, ettei aikuiskoulutus voi, eikä saa olla nuorisokoulutuksen täytettä, vaan sen tulee olla itsenäistä ja tavoiteltavaa toimintaa.

Pöksyvaarassa on tiedostettu, että muutoksia tullessaan tuovat tiedon voimakas lisääntyminen esimerkiksi sosiaalisen median mullistavien vaikutusten kautta, teknologian kehittyminen, koulutuksen laajentuminen alueellisesta jopa globaaliksi, talouden, poliittisen ilmapiirin ja sosiaalisen ympäristön mukanaan tuomat muutokset sekä kuluttajien tottumukset. Osaamisen vaatimusten vahvistuessa myös Pöksyvaaran opettajan on mietittävä, mistä opiskelijat tulevat, mitä he ja ympäröivä yritysmaailma tarvitsee ja nämä huomioiden suunnattava opetustarjontaansa.

Paneuduimme otantatutkimuksemme avulla Kainuun ammattiopiston kulttuurialan yksikön tarpeisiin ja muutoksiin työyhteisössä – arkipäivän ennakointiin. Uskomme, että artikkeli tulee herättämään tunteita, mutta yhtä lailla sen avulla jaetaan työyhteisössä ajatuksia ja toivottavasti lievennetään ennakkoluuloja. Edes Pöksyvaaran opettaja ei ole yksin andragogiikan maailmassa. Muutoksia on tapahtunut yhteiskunnassa aina. Kun yhteiskunta muuttuu, on koulutuksen muututtava sen myötä. Jos Pöksyvaaran opettaja pääsisi keskusteluyhteyteen Pylkkäsen kanssa, hän todistaisi samasta asiasta.
takaisin alkuun

Muuttuva maailma

Aikuisopiskelija on henkilö, joka on iältään 25–64 -vuotias, ja joka on tullut takaisin koulutusjärjestelmän piiriin ensimmäisen koulutusvaiheensa jätettyään. (Kupilainen 2008, 15.) Lain mukaan aikuisuuden määritelmä ei ole yksiselitteinen. Mervi Lätti & Päivi Putkuri ovat pohtineet aikuisuuden määritelmää verkkojulkaisussaan Ohjaus on kuin tekisi palapeliä (2008, 13) seuraavasti: ”Lainsäädännöllisesti (esim. Perustuslaki 731/1999, Vaalilaki 714/1998, Työsopimuslaki 55/2001) aikuiseksi Suomessa luoki-tellaan 18 vuotta täyttäneet täysi-ikäiset, jotka ovat taloudellisesti ja oikeudellisesti täysivaltaisia kansalaisia. Lastensuojelulaissa (L417/2007, 6§) lapsina ja nuorina pidetään alle 21-vuotiaita, joten aikuiseksi voidaan luokitella 21-vuotiaat ja sitä vanhemmat henkilöt. Vastaavasti Nuorisolaissa (L72/2006, 2§) nuorina pidetään alle 29-vuotiaita, mikä tarkoittaa sitä, että aikuisiksi voidaan lukea yli 29-vuotiaat. Aiemmin korkeakoulutusta koskevassa opintotukilaissa (L111/1992, 6§) määriteltiin aikuisopiskelijoiksi 25-vuotiaat ja sitä vanhemmat, jotka olivat oikeutettuja aikuisopintorahaan. Nykyään aikuiskoulutustuen (L1276/2000) myöntämisen perusteena ei ole ikä vaan yksilön asema palkansaajana tai yrittäjänä työmarkkinoilla sekä riittävän pitkä (vähintään viiden vuoden) työhistoria.”.

Toiminnallisen iltapäivän tuloksista aikuisopettajuuden haasteiden ja niihin vastaamisen näkökulmasta nostamme seuraavassa esiin eniten keskustelua herättäneitä asioita.

Pöksyvaara-teemalla kulkeneeseen iltapäivään osallistuneet opettajat näkivät koulutuskentän tulevaisuuden muuttuvana. Koulutus tulee muuntautumaan yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi yhä nopeammalla tahdilla. Uusia osaamisaloja syntyy tarpeen mukaan ja niiden luomisessa käytetään eri alojen tietotaitoja, niitä sekoittaen.

Parhaimmillaan koulutus peilaa nopeasti alueellisiin tarpeisiin ja näin saadaan oppi lähelle työelämää. Painopisteen nähdään muuttuvan ammatillisesta peruskoulutuksesta täydennys- ja täsmäkoulutukseksi. Hallituksen näkemykset elinikäisen oppimisen tavoitteesta saavuttavat myös Kainuun siniset vaarat ja aikuiskoulutus sitäkin kautta lisääntyy, kun resurssit lähteä opiskelemaan mahdollistuvat. Tietoverkot mahdollistavat globaalit työpajat, joihin saadaan asiantuntemusta maailman parhailta osaajilta, joten Pöksyvaara siirtyy virtuaalisesti lähemmäksi kasvukeskuksia.

Virtuaaliset luennot mahdollistavat opiskelijoiden saannin koko Suomen alueelta, joten tiedon, taidon ja osaamisen liikkuvuus on kaksisuuntaista. Opettajan työn nähdään muuntuvan enemmän ohjaajan roolin suuntaan. Erilaiset katsontakannat antavat tiedolle eritasoisia syvyyksiä, jolloin ohjaustilanteista tulee yhä enemmän keskustelevia, muuntuvia ja aktiivisia.

Myös työnkuva laajenee, kun opettaja joutuu ottamaan vastuun koulutuksen suunnittelusta aina markkinointiin saakka. Opettaja on yhä enemmän kiinni tietoverkoissa ja hänen hartioillaan on monenmoiset raportointipaineet. Tätä kautta myös suunnittelu- ja muulle hallintotyölle on varattava resursseja. Koska opetustyö laajenee ja monipuolistuu, tämän päivän opettajalla itselläänkin tulee olla sisäistettynä elinikäisen oppimisen tahtotila. Monialaisuus opettajan työssä on tulevaisuuden tarve ja tavoite.
takaisin alkuun

Mitä haasteita aikuisopettaja kohtaa?

Opettajat haluavat kiinnittää erityistä huomiota aikuisopiskelijoiden selkeitä koulutustavoitteita ja -tarpeita kohtaan. Aikuinen oppijana ei ole tabula rasa –tyylinen oppija, vaan hänellä on aikaisempia kokemuksia työelämästä ja mahdollisesti jo selkeä käsitys tarpeestaan opetukselle. Yleensä aikuinen oppijana tietää, mihin asioihin hän on lähtenyt uutta oppia hakemaan. Oppijan selkeät ammatilliset tavoitteet ovat opetus-työn näkökulmasta haastavia, mutta samalla opetusta palvelevia ja kehittäviä tekijöitä.

Aikuisella oppijalla voi olla vääränlaisia opittuja tapoja ja tietoja opetettavasta alasta. Eräässä puheenvuorossa kerrottiin pöksyvaaralaisesta emännästä, joka oli leiponut pullaa vuosikymmeniä ennen koulunpenkille tulemista. Hänen opetuksessa ja ohjauksessa oli ensisijaisesti tärkeää osoittaa kunnioitus aiemmalle alan työkokemukselle ja samaan aikaan positiivisia voimavaroja käyttäen oli pyrittävä ohjaamaan nykyaikaisiin työtapoihin ja terveyssuosituksien käyttöönottoon. Aikuisopettajan vuorovaikutustaidoilla ja opiskelijalle antamalla arvostuksella voi olla merkittäväkin vaikutus myöhempiin asenteisiin ja itseluottamukseen opiskelussa.

Aikuisopiskelijan kanssa on tärkeää käsitellä aikaisempia oppimistapoja ja -käsityksiä. Opiskelukokemukset voivat olla jopa vuosikymmenien takaa, minkä jälkeen käsitys oppimisprosessista on kokenut suuria mullistuksia. Behavioristinen opetustapa ei ole enää vallitseva menetelmä – ei varsinkaan aikuisten opetuksessa. Tiedonkäsitys muuttuu koko ajan, joten opetuksen tärkeä tavoite on ensimmäiseksi opettaa oppijaa hakemaan tietoa. Tieto ei ole pysyvää vaan se kokee koko ajan muutoksia ja kehittyy.

Monikulttuuristen opiskelijoiden kohdalla oppimiskäsitykset ovat oma haasteensa. Esimerkiksi venäläiset aikuisopiskelijat ovat omassa maassaan vielä viime vuosinakin olleet omien lastensa koulukokemusten myötä siinä uskossa, että opetus on edelleen hyvin autoritaarista ja ulkoa oppimista korostavaa. Aikuisoppijan rooli tiedon hakijana ja käsittelijänä sekä keskusteleva ja oppijan aikaisemmat kokemukset huomioiva opettajuus herättää pitkänkin aikaa ihmetystä. Tulevaisuuden ammattilaisia koulutettaessa konstruktiivinen opetusmenetelmä on tämän päivän vallitseva käsitys, koska tiedon ja taidon ajan tasalla pitämiseksi oppimisen prosessi on valmistumisen jälkeenkin tarpeen.

Opettaja kokee heterogeeniset ryhmät merkittäväksi haasteeksi työssään. Opiskelijoiden ikä sekä aikaisempi koulutus- ja työkokemus sekä kulttuuri luovat ryhmään erilaisia jännitteitä. Opetuksen taso on sovitettava oppiaineittain. Tasoerot voivat olla valtavat. Opettajana usein huomaa pohtivansa, kuinka paljon ja missä asioissa aikaisempaa kokemusta ja oppimisvaikeuksia on mahdollista henkilökohtaistamistyön kautta käsitellä ammattitaidon siitä kärsimättä. Työskentelyyn osallistuneet kulttuurialan opettajat toivat selkeästi esille, että henkilökohtaistamiseen vedoten ei loputtomasti ole mahdollisuutta eikä tarvettakaan joustaa opetuksessa. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ja tutkinnon perusteet on oltava kaikkien opetustyötä tekevien ohjeena, joihin opetus perustuu ryhmästä ja oppijoiden tarpeista riippumatta. Henkilökohtaistaminen koettiin nimenomaan aikuiskoulutuksen selkeäksi haasteeksi.

Tietotekniset valmiudet ovat aikuisilla usein heikommat kuin nuorilla oppijoilla. Ohjelmien käyttöönottoon liittyy monenlaisia pelkoja. Tasoerot ovat usein ryhmän sisällä valtavat, mikä haastaa opettajaa luomaan toimivia opetustapoja ja eriyttämään jokaiselle sopivan opetustavan. ICT-taitojen lisäksi kielten opiskelu on toinen sukupolvien välinen selkeä haaste opetukselle, koska iäkkäämmillä opiskelijoilla ei välttämättä ole minkäänlaista kielten opiskelun taustaa.

Oppijan alhainen tieto- ja taitotaso ei ole ainoa opettajaa haastava asia. Toisinaan tietämys voi olla toisin päin niin, että opiskelijalla on opettajaa enemmän tietoa ja taitoa työelämästä ja ympäröivästä yhteiskunnasta monisäikeisine kontekstiverkostoineen. Eksperttiyden haaste on näin heitetty opettajalle. Tämä tilanne on arkipäivää aikuiskoulutuksen parissa työskenteleville. Opettaja pohtii, miten hän voi vastata työelämässä pitkään toimineen, tutkintoa suorittavan opiskelijan tarpeisiin. Tietääkö opettaja tarpeeksi opettamastaan alasta? Onko hänellä viimeisin saatavilla oleva tieto käsillään?

Aikuinen oppijana voi haastaa pahimmillaan – tai parhaimmillaan opettajan jokaisen sanan ja väittämän. Keskustelujen kautta tulimme siihen tulokseen, että opettajan ensimmäinen tehtävä on uskaltaa laittaa rajat omassa työssään jopa oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Jokaisen oppijan tarpeet, vahvuudet ja kehittymistarpeet huomioidessaan opettaja onnistuu työssään. On tärkeää huomioida oppijat yksilöinä.

Aikuiskouluttajalta vaaditaan hyvää epävarmuuden sietokykyä ja uskoa työnsä mahdollisuuksiin. Opettajan itseluottamus on avainasemassa. Ellei opettaja uskalla ottaa omaa rooliaan aikuisten opettajana, ryhmää on vaikea luotsata oppimisprosessissa. Opettajalta löytyy uskallusta vetää ryhmää ja luoda selkeät pelisäännöt ja raamit oppimiselle, vaikka opiskelijoilla voi olla enemmän elämänkokemusta. Opettaja tietää asiansa ja hänellä on pedagogista osaamista tehtävänsä tukena. Opettajan on lupa olla oma itsensä ja hänellä tulee olla mahdollisuus toteuttaa omia pedagogisia ratkaisuja.
takaisin alkuun

Tukea ja voimavaroja aikuiskouluttajalle

Tärkeä osa työssä jaksamista on työyhteisöltä saatava tuki. Etenkin haastava, asiat kyseenalaistava ja niitä kritisoiva ryhmä on haastava opettajalle. On hyvä, jos opetta-jalla on taustallaan tukeva työyhteisö, jonka kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksiaan. Savonmäen (2007, 139) mukaan yhteistyö ja –toiminnallisuus näkyvät opettajan työn tukena yhteisen tiedon prosessin luomisena ja yhteistoiminnallisena kehittämistyönä. Ajattelutavan muutos kohti yhteisöllistä opettajuutta on haastavaa, kun perinteisesti opettajan tieto on ollut lähtökohtaisesti omaa ja yksityistä. Osallistuminen opetus- ja kasvatustyöhön yhteisyössä kollegoiden kanssa luo mahdollisuuden jakaa tietoja ja kokemuksia.

Tasapainon löytäminen aikuisoppijan kohtaamisessa on tärkeää. Opettajan työelämäyhteydet esimerkiksi näyttötutkintotoiminnan sekä omien työssäoppimisjaksojen kautta on tarpeellista, jotta asiantuntemus ja ammattitaito pysyvät hallinnassa nopeasti muuttuvilla ja kehittyvillä aloilla. Luottamus omiin ajan tasalla oleviin tietoihin auttaa työssä jaksamisessa ja antaa rohkeutta toimia aikuisten opettajana.

Aikuiskouluttajalla on usein valmis työelämäyhteys jo olemassa. Kontaktit ja erilaiset yhteistyöverkostot ovat selkeä tuki opettajan työlle. Verkostoja syntyy myös Pöksyvaarassa aikuisopiskelijoiden kesken ja heidän kauttaan. Parhaimmillaan aikuisopiskelija voi myöhemmin toimia opettajan yhteistyötahona oman yrityksensä tai työpaik-kansa kautta.

Verkostojen kautta opettaja voi ylläpitää ja kehittää omaa ammattiosaamista luottaen siihen, että oma osaaminen riittää aikuisopiskelijankin tarpeeseen. Tärkeää onkin oppia hyödyntämään opiskelijoiden tietotaito ja ohjata opiskelijat uuden tiedon hakuun ja vanhan tiedon päivittämiseen. Opettajuuden haaste ja voimavara on painotuksen siirtyminen ohjaajuuteen, jolloin opettajan pedagoginen ammattitaito näkyy vaihtelevina opetusmetodeina, tiedon hakuun kannustamisena ja suunnan näyttäjänä.

Opiskelijoilta saa arvokasta tietotaitoa hyödynnettäväksi omassa opetustyössään. Ai-kuisten aikaisemmat kokemukset työelämästä tuovat opetustilanteisiin erinomaisia esimerkkejä teorian soveltamisesta käytäntöön. Se, että opettaja osaa hyödyntää opiskelijoiden aikaisempaa taustaa, tuo opiskelijalle onnistumisen elämyksiä ja antaa opettajalle paljon käytännön esimerkkejä tulevia opetustilanteita varten.

Aikuisopiskelija on usein motivoitunut. Hänellä on selkeä halu kehittyä, päivittää tie-tojaan ja luoda uutta ammatillista uraa. Aikuisopiskelijat voivat olla opettajalle mukava, innostava ja sopivasti haastava työkenttä!

Oppijoiden näkeminen voimavarana ja itsensä innoittajana luo positiivisen vireen opetustyöhön. Aikuisten opettaminen haastaa opettajaa kehittämään omaa ammattitaitoaan. Opettaja voi aina oppia oppijoiltansa. Esimerkiksi tiedon hakeminen yhdessä opiskelijoiden kanssa voi olla molemminpuolinen oppimiskokemus. Eri oppimisareenoiden hyväksikäyttäminen prosessissa onkin aikuiskouluttajan työn positiivisia puolia.

Työnohjaus on tärkeää jokaisen opettajan ammatillisen jaksamisen ja kehittymisen kannalta. Myös yhteiset palaverit (ja yhteisöllisyys) kollegoiden kesken nähdään tar-peellisina. Tätä kautta opettaja pystyy vaihtamaan ajatuksia ja jopa negatiiviset opetuskokemukset on helpompi käsitellä. Kokemusten ja tiedon jakaminen helpottaa muuten usein yksinäistä työn taakkaa.

Työyhteisön näkökulmasta pärjäämisessä nousevat esille Järvisen (2009, 145-146) mukaan asenteen ja muutosten hyväksyminen. Luottamus omiin ja työyhteisön muiden jäsenten tietoihin ja taitoihin lisäävät selviytymisen keinoja. Toimiva työyhteisö on voimavarojen a ja o.
takaisin alkuun

Pöksyvaaran laelta näkyy tulevaisuus

Vaikka työelämällä on vahva rooli työelämässä vaadittavan osaamisen kehittäjänä ja välittäjänä, se ei oikeuta koulutuksen järjestäjiä ja opettajia ulkoistamaan kyseisten valmiuksien opettamista ja ohjausta pelkästään työelämälle.” (Räisänen 2006 11.)

Kainuun ammattiopistossa on hyvät resurssit perus- ja aikuisopetuksen tuottamiseen. Ympäröivän yhteiskunnan koulutustarve on välttämätöntä opetuksen jatkumiselle. Valmistuvien opiskelijoiden sijoittuminen lähiseuduille vähenee elinkeinorakenteen muutoksen myötä. Maantieteellisesti kovin kaukana työelämän tarpeesta ei monia perustutkintoon johtavia koulutuksia ole mielekästä toteuttaa. Tämä heijastuu jatkossa koulutusten rahoitukseen ja sitä kautta niiden määrään myös Kainuussa.

Uuteen ammattiin kouluttautumisen tarve lisääntyy jatkossa. Työelämän tarpeet luovat uutta koulutustarvetta, mutta sitä syntyy myös ihmisten henkilökohtaisista intresseistä. Asioita voidaan opiskella myös pelkän mielenkiinnon pohjalta – omaksi iloksi.

Akuuttiin tarpeeseen vastaavan koulutuksen järjestäminen on yhteiskunnallisesti tärkeää. Mielekäs koulutus lisää hyvinvointia, mikä tarkoittaa pienempien opiskelupakettien räätälöintiä ja entistä enemmän henkilökohtaistamista. Kustannukset lisääntyvät ja rahoituksen saaminen on haasteellisempaa. Uusien koulutusten rahoitus kilpailee samoista verorahoista nykyisten koulutusten kanssa. Onko yksi tulevaisuudennäkymistä omakustanteinen koulutus?

Kainuun ammattiopiston kulttuurialan koulutusalajohtaja Maarit Tartia-Kallio näkee tulevaisuudessa suuriakin muutoksia rahoituspohjassa. Valtion osuus kustannuksien maksajana pienenee ja tuloksellisuuden osuus rahoituksessa kasvaa. Tuloksellisuuden mittari on yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Koulutuksen perustehtävä on yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantaminen. Vaikuttavuusmittareita on nyt käytössä vain nuorisopuolella – aikuispuolella niitä pitäisi vielä kehittää.

Maksurakenteen muutos vanhoista ”kurssikeskusajoista” on valtava. Silloin valtio maksoi työelämän tarpeeseen tulevan koulutuksen ja jopa opiskelijoiden ylläpidon. Yhä useammassa tapauksessa työelämä tilaa koulutusta, jonka se itse maksaa. Esimer-kiksi 16 opiskelijaa käsittävä, kuusi kuukautta kestävä koulutus voi maksaa 40 000 €. Oman työsarkansa muodostavat syrjäytyneiden ja eri tavoin työrajoitteisten henkilöiden koulutus, joissa yhteistyökumppaneina ovat esimerkiksi ELY-keskukset.

Oppiminen tapahtui ennen tietyssä fyysisessä (luokka)tilassa, tiettynä aikana. Tilan merkitys poistuu vähitellen. Oppiminen siirtyy työelämän, oppilaitoksen ja henkilö-kohtaisten kontaktien muodostamaan verkostoon. Virtuaalimaailmat ja oppimisympäristöt ovat tällaisia foorumeita. Nämäkin asiat kehittyvät koko ajan ja keskustelu on vielä teknispainotteista. Pääasia kuitenkin on, että toiminta perustuu vuorovaikutukseen, ei ylhäältä kaadettuun tietoon. Ihminen kohtaa ihmisen.

Vaaran laelta näkyy siis bisnes-ajattelun lisääntyminen myös aikuiskoulutuksessa. Tämä tarkoittaa tarkempaa budjetointia ja resurssien kartoitusta. Oppilaitoksen työ-elämäyhteydet muodostuvat tärkeäksi tekijäksi tulevaisuuden suunnittelussa. Lisään-tynyt vuorovaikutus työelämän ja koulutusmaailman välillä tarjoaa elinmahdollisuuksia Pöksyvaaralle myös tulevaisuudessa.

Työelämä tarvitsee osaamista, ei tutkintoja. Tämä tarkoittaa maksajan vaihtumisen lisäksi opetusfilosofian muutosta. Siirtymä kohti oppijakeskeisyyttä on käynnissä – pois opettamisesta oppimisen oppimiseen. Opittavat asiat ovat henkilökohtaisesti rää-tälöityjä aiemmin opitun osaamisen tunnistamisen perusteella. Opettajan työ painottuu ohjaamiseen, valmentamiseen ja personointiin. Tuloksena on paremman motivoitumisen kautta uutta, oikeaa osaamista. Aikuiskoulukseen tämä tuo paljon haasteita. Onko tässä myös Pöksyvaaran tulevaisuus?
takaisin alkuun

Lähteet

Painetut lähteet:
Järvinen, P. 2009. Menestyvän työyhteisön pelisäännöt. Helsinki. WSOY.
Ruohotie, P. 2000. Oppimalla osaamiseen ja menestykseen. Helsinki. Edita.
Savonmäki, P. 2007. Opettajien kollegiaalinen yhteistyö ammattikorkeakoulussa. Jyväskylä. Jyväskylän yliopistopaino.

Internet-lähteet:

Kupilainen ,T. 2008. Aikuiskoulutuksen vuosikirja. Internet-lähde, saatavissa http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2008/liitteet/opm22.pdf?lang=fi (28.2.2011)

Lätti M. & Putkuri P. 2008. Ohjaus on kuin tekisi palapeliä. Näkökulmia aikuisopiskelijan ohjaukseen ammattikorkeakoulussa. Internet-lähde, saatavissa http://www.pkamk.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/C32_verkkojulkaisu.pdf (3.3.2011)

Haastattelut:

Anssi Tuomisen haastattelu 3.4.2011 (sähköposti, Anssi Tuominen ja Marko Karvonen).
Maarit-Tartia Kallion haastattelu 11.4.2011 (Maarit Tartia-Kallio ja Hannu Korhonen).

Kirjoita vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei koskaan jaeta eteenpäin. Pakolliset kentät on merkitty * merkillä

*
*