Kestävän kehityksen opetus luonnonvara- ja ympäristöalalla – Case Seppälä

Jatta Ahlsten, Maire Heikkinen, Suvi Juntunen ja Reetta Karppinen 

Tämän kirjallinen työ on pohjustus Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan kestävän kehityksen opetuksen kehittämiselle. Yksikkömme sai Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiön eli OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatin joulukuussa 2010. Se on todistuksena siitä, että olemme miettineet ja vieneet kestävään kehitykseen (jäljempänä KEKE) liittyviä asioita pitkälle opetuksessamme. Mutta kehitettävää on edelleen. Yksi tärkeä kehittämiskohde on se kuinka varmistamme kaikissa tutkinnoissa ja tutkinnon osissa kestävän kehityksen opetuksen toteutumisen. Eli toisin sanottuna KEKE- opetuksen terävöittäminen. Yhtenä ratkaisuna on oppimispolun rakentaminen. Siinä kuvataan kuinka varmistetaan tärkeiden kestävään kehitykseen liittyvien asioiden opetus jokaisessa tutkinnossa.

Tässä kirjallisessa raportissa tutkimme mistä kestävä kehitys on saanut alkunsa, mitä sillä tarkoitetaan ja mitä se tarkoittaa luonnonvara-alalla. Olemme lisäksi pohtineet kuinka nämä oppimispolut voisi kuvata.

Mitä on kestävä kehitys?
Historiaa ja taustoja
Kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta
Kestävä kehitys luonnonvara-alalla
Kestävä kehitys Seppälässä
KEKE-opetuksen oppimispolku
Pohdinta
Lähteet


Mitä on kestävä kehitys?


Historiaa ja taustoja

Useat kansainväliset perusasiakirjat ovat olleet pohjana kestävälle kehitykselle niin maailman laajuisesti kuin kansallisesti. YK:n ensimmäisessä ympäristökokouksessa Tukholmassa vuonna 1972 pohdittiin maailman laajuisesti yhteisen maailman yhteisiä haasteita. Tuolloin tunnustettiin, etteivät ympäristöongelmat kunnioita valtioiden rajoja ja etsittiin ensimmäisen kerran yhdessä keinoja elinympäristömme suojelemiseksi. Kokouksessa käsiteltiin kolmea laajaa kokonaisuutta. Yhtenä teemana oli luonnonvarojen käyttö, kehitys ja ympäristö sekä myös ympäristönsuojelun kasvatukselliset kysymykset nousivat esille. (Kärppä, Laurila & Lundgren 2010, 9)

YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomissio, jota johti Gro Harlem Brundtland, julkaisi raportin vuonna 1987. Se nosti kestävän kehityksen ajatuksen suureen julkisuuteen. Raportin määritelmän mukaan: ”kestävä kehitys on ihmiskunnan nykyisten tarpeiden tyydyttämistä niin, että tulevilta sukupolvilta ei viedä mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan”. Komission raportti muodosti pohjan YK:n ympäristö- ja kehityskokoukselle Rio de Janeirossa järjestetyssä kokouksessa vuonna 1992. Siellä kestävän kehityksen ajatus tunnustettiin ensimmäistä kertaa korkealla poliittisella tasolla, ja maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä kansallisessa toiminnassaan ja kansainvälisessä yhteistyössä. Kokouksessa hyväksyttiin Agenda 21 -toimintaohjelma, jossa kestävän kehityksen edistämisestä sovittiin ja määriteltiin kansainväliset tavoitteet. Kokouksessa syntyi myös laaja yhteisymmärrys siitä, että ympäristönsuojelu, taloudellinen kasvu ja sosiaaliset, ihmisten hyvinvointiin liittyvät kysymykset liittyvät toisiinsa. (emt. 9.)

Maaliskuussa 2000 EU asetti Lissabonissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa päämääräkseen tulla ”maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi”. Göteborgissa kesäkuussa 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa sovittiin kestävän kehityksen strategiasta ja lisättiin Lissabonin strategiaan ympäristön näkökohta. Ympäristöteknologia on tärkeä kohta Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen välillä, koska se voi lisätä kasvua ja samalla parantaa ympäristön tilaa ja suojella luonnonvaroja. Strategia uudistettiin vuonna 2006. (Euroopan parlamentti 2011.)

Vuonna 2002 YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa koottiin yhteinen toimintasuunnitelma tukemaan Agenda 21 ja siinä määriteltyjä tavoitteita. Johannesburgin kokouksessa sai alkunsa myös hanke kansainvälisen koulutukseen painottuvan projektin aloittamisesta. Vuoden 2002 joulukuussa YK:n yleiskokous julisti kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen 2005–2014. (Kärppä, Laurila & Lundgren 2010, 10.)

Suomi on ollut yksi edelläkävijä kestävän kehityksen tavoitteiden käyttöön ottamisessa kansallisella tasolla. Suomeen perustettiin kansallinen kestävän kehityksen toimikunta jo vuonna 1993. Sen tehtävänä oli edistää yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa ja toimia neuvoa antavana elimenä YK:ta ja erityisesti sen kestävän kehityksen toimikuntaa koskevissa asioissa. (emt.10.)

Suomen kestävän kehityksen toimikunta määritteli 1995 kestävän kehityksen ”maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaksi jatkuvaksi ja ohjatuksi yhteiskunnalliseksi muutokseksi, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.” Toimikunnan mukaan kestävä kehitys sisältää kolme näkökulmaa: ekologisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen. (Lemmetyinen & Miettinen 2011, 3.)

Suomi teki vuonna 1998 ensimmäisten maiden joukossa oman kestävän kehityksen ohjelmansa. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmalla pyrittiin ekologiseen kestävyyteen ja sitä edistävien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen mahdollisuuksien luomiseen. (Kärppä, Laurila & Lundgren 2010, 10.)

Suomen ohjelma kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi valmistui vuonna 2005. Se liittyy YK:n vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksen päätökseen. Ohjelman tavoitteena on edistää energiaa ja materiaaleja säästävää tuotantoa sekä ohjata kuluttajia tekemään kestäviä valintoja. Ohjelmassa kasvatukselle ja koulutukselle on varattu oma lukunsa. Sen mukaan kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus tulee ottaa huomioon oppilaitosten ja korkeakoulujen kaikessa toiminnassa. Ohjelman mukaan kasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä rooli nyky-yhteiskunnan toiminnan muuttamisessa kestävämmäksi ja siinä esitetään monia toimenpide-ehdotuksia koulutukselle ja kasvatukselle. (emt. 10.)

Strategiassa todettiin myös koulutuksen ja kasvatuksen keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoittelussa. Strategiassa asetettiin tavoitteita mm. arvo- ja asennekasvatuksen edistämiseksi, oppilaitosten arkikäytäntöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseksi, yhteistyön lisäämiseksi oppiaineiden välillä ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa, oppimateriaalien kehittämiseksi sekä osallistumis- ja vaikuttamistapojen kehittämiseksi. Valtakunnallisesti tavoitteeksi asetettiin myös kestävän kehityksen toimintaohjelmien laatiminen kaikille kouluille viimeistään vuoden 2010 aikana. (emt. 11.)

Vuonna 2006 julkaistiin strategia ”Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2006 – 2014”. Sen julkaisi Suomen kestävän kehityksen toimikunnan erillinen koulutusjaosto. Se esittää strategiassaan toimenpiteitä mm. opettajien osaamisen ja oppimateriaalien kehittämiseen, yhteistyö- ja kehittämisverkostojen rakentamiseen sekä asettaa tavoitteita mm. oppilaitosten ympäristöasioiden hallinnalle. Näiden lisäksi ammatillisen koulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan mm. kestävän kehityksen merkityksen vahvistaminen näyttötutkinnoissa. Koulutusjaosto esittää myös, että vuoteen 2010 mennessä kaikkiin koulutusorganisaatioihin laaditaan oma kestävän kehityksen toimintaohjelma, joka osa toiminta- ja taloussuunnitelmaa ja laadunhallintaa. Strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että 15 % päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista on saanut ulkoisen tunnuksen tai sertifikaatin kestävän kehityksen toiminnastaan vuoteen 2014 mennessä. (emt. 11.)

Strategiassa tavoitteeksi ammatilliselle koulutukselle asetettiin mm. oppimateriaalin monipuolisen tuotannon kehittäminen, opettajien ja työpaikkaohjaajien täydennyskoulutus sekä kestävän kehityksen huomioon ottaminen ammattitaitokilpailuissa. Tavoitteena on, että 15 prosentilla ammatillisista oppilaitoksista on vuonna 2014 jokin sertifikaatti tai tunnus kestävän kehityksen työn tasosta. Ammatillisia oppilaitoksia kestävän kehityksen toimintaohjelmien rakentamiseen kannustaa myös tammikuussa 2008 vahvistettu ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus. Siinä asetetaan tavoitteita ja suosituksia kestävän kehityksen huomioon ottamisessa oppilaitoksen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. (emt. 12.)

Edellä kuvatut strategiat ja ohjelmat näyttävät, että kestävän kehityksen merkitys Suomen koulutuspolitiikassa on selvästi lujittunut viime vuosina. Kestävä kehitys tulee myös säilymään keskeisenä koulutuksen haasteena sillä sen merkitys työelämässä korostuu tulevaisuudessa. Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävää kehitystä on kuvattu myös ihmiskunnan suurimmaksi oppimishaasteeksi. (emt. 12.)

takaisin alkuun


Kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta

Ekologisesti kestävällä kehityksellä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden eli ekosysteemien toimivuuden säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Ekologista ulottuvuutta voidaan pitää kestävän kehityksen kaikkein tärkeimpänä ulottuvuutena, sillä luonnonvarojen riittävyys, käyttö ja oikeudenmukainen jakaminen asettavat viime kädessä rajat kaikelle ihmisen toiminnalle. (Lemmetyinen & Miettinen 2011, 3.)

Sosiaalisesti kestävän kehityksen tarkoitus on turvata kaikille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman hyvinvointinsa luomiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja elämän perusedellytysten hankkimiseen. Sosiaalisen kestävyyden pitää taata mahdollisuuden tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa. Sosiaalisesti kestävän kehityksen vaatimukseen sisältyy oma elämänhallinta, vastuunotto ja kestävien elämäntapojen tavoittelu. (emt. 3.)

Taloudellisesti kestävä kehitys tarkoittaa teollisuusmaissa erityisesti tuotantotapojen muutoksia ja vastuullista kuluttamista. Kasvu ei saa perustua velkaantumiseen tai luonnonvarojen hävittämiseen. (emt. 4.)

Kulttuurisesti kestävä kehitys mahdollistaa ihmisten vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien monimuotoisuuden säilyttämisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen. Tärkeä osa kulttuurillista moninaisuutta ovat kulttuurin tuntemus, arvostus ja kulttuurinen identiteetti sekä moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus. (emt. 4.)
takaisin alkuun


Kestävä kehitys luonnonvara-alalla

Kestävän kehityksen teemat ovat aina kuuluneet hyvin luontevalla tavalla osaksi luonnonvara- ja ympäristöalan opetusta. Tämä ilman, että on edes ajateltu erityisesti kestävää kehitystä. Eihän sana edes ole ollut tunnetusti käytössä kovin pitkään.

Luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu maaseutuelinkeinon periaatteisiin luonnostaan. Lisäksi toimintaa ohjaa myös monet lait, määräykset ja ohjeet. Vuosi vuodelta, kun tutkimustuloksia on enemmän ja tekniikka on kehittynyt, myös ohjeistus lisääntyy. Tämä on toisaalta hyvä, ja toisaalta jotkut yrittäjät kokevat sen raskaaksi asiaksi. Hyvää siinä on tietenkin se, että joidenkin toimenpiteiden tekeminen ei perustu enää vapaehtoisuuteen vaan pakkoon, tästä esimerkkinä nitraattidirektiivi, joka ohjaa hyvin tarkasti lannanlevitystä pellolle ja lypsylehmien jaloitteluvaatimus.

Luonnonvara- ja ympäristöalaa ohjaa monet lait. Näitä ovat mm. työsuojelulaki, jätelaki, eläinsuojelulaki, metsälaki, hygienialaki yms. Lakien lisäksi on vielä paljon suosituksia, joiden mukaan suositellaan toimittavan. Muun muassa eläinten pitoon liittyy monia tällaisia suosituksia.

 

Kuva 1. Laiduntaminen parantaa merkittävästi eläinten hyvinvointia, se tukee eläinten lajityypillistä käyttäytymistä ja kuuluu osana suomalaiseen kulttuurimaisemaan. Kuvassa Seppälän kyytöt laitumella. Kuva: Reetta Karppinen

takaisin alkuun


Kestävä kehitys Seppälässä

Seppälässä, Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan yksikössä, opiskellaan sekä nuorisoasteella että aikuiskoulutuksessa yhteensä lähes 20:ssa eri tutkinnossa. Kaikissa tutkinnoissa on jo tutkinnonperusteissa mainittu useita seikkoja, jotka kuuluvat kestävään kehitykseen. Opetussuunnitelmissa ja opetuksessa on käsitelty paljonkin kestävää kehitystä, mutta ennen OKKA-säätiön KEKE sertifikaatin hakemista emme osanneet edes ajatella, että esimerkiksi jokavuotisten Maalaismarkkinoiden järjestäminen on myös kestävän kehityksen arvojen mukaista toimintaa.

Kestävän kehityksen teemoista Seppälän käytännön elämässä tärkeimpänä ovat työturvallisuuteen liittyvät asiat, joita korostetaan läpi opiskelun jokaisessa työtehtävässä ja työvaiheessa. Puutteet työturvallisuudessa voivat pahimmillaan maksaa jonkun hengen.

Kuva 2. Isojenkin koneiden kanssa on turvallista työskennellä, kunhan suojavarustus ja toimintatavat ovat oikeat. Kuva: Maire Heikkinen.

Kaikkiin tutkintoihimme kuuluu pakollisena tutkinnonosana yrittäjyys ja opetuksessa on kiinnitetty huomiota taloudellisuuteen ja kannattavuuteen, joiden kautta oikeita materiaalivalintoja ja hävikin välttämistä on käsitelty. Kun jätettä syntyy, se lajitellaan asianmukaisesti ja kierrätetään kaikki mitä voidaan.

Yhteistyötaidot ja työyhteisössä toimiminen ovat tärkeitä teemoja nuorisoasteella. Nuorilla ei vielä itsellä ole omakohtaista kokemusta työelämästä ja työelämässä toimimisen pelisääntöjen opettelussa koululla on merkittävä rooli. Sopeutuminen työelämän lainalaisuuksiin ja toisaalta rohkeus kertoa myös omia mielipiteitään ovat monille opiskelijoillemme yhtä merkittäviä oppimisen haasteita kuin vaikka traktorilla ajamisen opettelu tai jokin muu tekninen taito.

Koneiden ja laitteiden huolto ja asianmukainen käyttö mielletään meillä ennen kaikkea työn taloudellisuuteen ja kannattavuuteen liittyviksi asioiksi. Kannattavuusseikkojen lisäksi kysymyksessä on merkittävä ympäristönäkökohta: kun valitaan oikean kokoiset koneet eri työkohteisiin, säästetään polttoainetta ja työtunteja. Kun koneet huolletaan tarkasti ja asianmukaisesti, niiden käyttöikä pitenee eivätkä ne myöskään pääse esim. valuttamaan ympäristöön öljyä. Huolletut koneet ja laitteet ovat myös turvallisia käyttää.

Eläimistä ja niiden hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu olennaisena osana kaikkiin tutkintoihin, missä eläimiä opiskellaan. Myös julkisuudessa on käyty paljon keskustelua aiheen tiimoilta ja eläinten hyvinvointi on tärkeä asia niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Hieman yllättäen myös tämä aihe liittyy kestävään kehitykseen sekä eläinten hyvinvoinnin, myös maaseudun imagon kannalta. Suomalaisen tuottajan imagon vahvistaminen paitsi luo hyvinvointia eläimille ja ihmisille maaseudulla, myös kaikkien suomalaisten kuluttajien turvallisuudentunnetta kotimaisia elintarvikkeita ja tuotteita käytettäessä. Tämä puolestaan edesauttaa työpaikkojen säilymistä maaseudulla.

Seppälässä järjestetään jo 23. kertaa Maalaismarkkinat, jotka perinteisesti kokoavat kainuulaiset tuottajat ja käsityöläiset Seppälään aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tapahtumasta on tullut vuosien saatossa Kainuun suosituin yleisötapahtuma. Tapahtumassa paitsi kainuulaiset tuottajat ja yhdistyksen saavat tuotteitaan esille, myös markkinavieraat – ja erityisesti lapset pääsevät esimerkiksi maaseudun eläimiin ja koneisiin tutustumaan. Tähänkin saakka olemme ajatelleet tapahtumaa sidosryhmäyhteistyön ja Seppälän imagon ja tunnettuuden kannalta ja nyt tiedämme, että nämä seikat liittyvät vahvasti kestävään kehitykseen.

Kulttuuri ja historia ovat Seppälässä esillä myös jo perinteeksi muodostuneessa jokakeväisessä Toukotöiden siunaus – tapahtumassa, joka toimitetaan ekumeenisena. Samassa tilaisuudessa myös Seppälän karja päästetään kevätlaitumelle. Seppälän karja on uhanalaista itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä. Meillä on siis elävä geenipankkiaines koulutilallamme. Seppälä on vahvasti mukana valtakunnallisessa kyyttöjen tuotteistamishankkeessa, jossa kyytön maidosta ja lihasta kehitetään erilaisia tuotteita markkinoille. Tällä toiminnalla kyyttöjä tehdään tunnetuksi ja uhanalaista rotua saadaan elvytettyä. Myös Seppälän hevoset ovat kaikki nykyään Suomenhevosia, perinteitä vaalien ja kunnioittaen.

Seppälässä on siis opetuksessa ollut useita kestävän kehityksen teemoja. Ajatus sertifioimisesta lähti Kainuun ammattiopiston kestävän kehityksen – tiimin halusta reagoida opetushallituksen vaatimukseen, että vuonna 2010 kaikilla luonnonvara-alan oppilaitoksilla olisi joko sertifikaatti tai ainakin valmius siihen. KAO:n KEKE-tiimi päätti siis lähteä hakemaan sertifikaattia ja tiimi valitsi siihen OKKA -säätiön.  Vaihtoehtona tälle olisi ollut ISO14001standardiin perustuva sertifiointi, joka olisi ollut meille todennäköisesti hankalampi prosessi. OKKA-säätiön  sertifikaatti on kehitetty nimenomaan kouluille.

Sertifikaattiprosessi oli haasteellinen, erityisesti opetuksen itsearviointi oli työläs, koska jokaisen tutkinnon opetussuunnitelmat oli käsiteltävä auki OKKA-säätiön KEKE sertifioinnoin kriteeristön pohjalta ja mietittävä käytännön opetuksen toteutus. Itsearviointia varten perustettiin niin sanotut KEKE – tiimit aloittain (maatalous, puutarha, luonto) ja tiimit kokoontuivat usean kuukauden ajan säännöllisesti tekemään itsearviointia. Hyvän pohjan haasteelliseen työhön antoi se, että kestävän kehityksen projektivastaavalla Eeva-Liisa Mularilla on auditoijan pätevyys.

Seppälälle myönnettiin joulukuussa 2010 ensimmäisenä luonnonvara-alan oppilaitoksena OKKA-säätiön kestävän kehityksen uusien kriteerien mukainen sertifikaatti eli tavoite (OPH:n vaatimus) on täytetty. Käytännössä työ silti vielä jatkuu, tavoitteenamme on kirkastaa kestävän kehityksen teemoja edelleen ja varmistaa, että kaikki asiat käydään varmasti opetuksessa läpi ilman, että niitä varten olisi erillisiä ”KEKE-kursseja”. Olemmekin jo suunnitelleet erilaisia kestävän kehityksen teemapäiviä, jotka ovat helppo ja nopea opetustapa isoille opiskelijamäärille. Lisäksi on mietittävä tapoja, joilla opiskelijoita voidaan ohjata pohtimaan enemmän itsenäisesti kestävään kehitykseen liittyviä asioita.
takaisin alkuun


KEKE-opetuksen oppimispolku

Oppimispolku on tapa, jolla kuvataan oppimisen prosessia; mitä opitaan ja milloin. Seppälässä kestävän kehityksen opetuksen oppimispolkua on alettu rakentamaan niin, että kirjataan auki KEKE-kriteeristöstä tärkeät asiat: mitä ne tarkoittavat missäkin tutkinnon osassa. Tällöin kaikki tärkeät asiat tulee huomioitua ja opettajat muistavat opettaa ne. Oppimispolku on asiakirja joka on kaikkien saatavilla ja se on opetussuunnitelman lisänä.

Jokaisella opiskelijalla on myös oma henkilökohtainen oppimispolkunsa, jonka avulla he oppivat kestävällä tavalla toimimista opiskellessa erilaisiin ammatteihin. Aikuisilla opiskelijoilla on jo elämän kokemusta enemmän kuin nuorilla, joten heille kestävällä tavalla toimiminen arkielämässä on tutumpaa. Valoja ei pidetä turhaan päällä ja sähköä säästetään. Nuoremmat opiskelijat jotka ovat juuri muuttaneet poissa kotoa, vasta opettelevat näitä arkielämän asioita.

Kestävän kehityksen perusteet on hyvä käydä läpi myös teoriatunneilla, mutta erilaiset oppimisympäristöt auttavat hahmottamaan asiat käytännössä. Oppimisympäristöt toimivat myös hyvänä oppimispolkuna. Samat perusasiat toistuvat vaikka siirryttäisiin tallista navettaan, esimerkiksi työturvallisuus, eläinten hyvinvointi, jätteiden lajittelu. Toistojen kautta saavutetaan rutiini ja sitä kautta elämäntapa.

Kuva 3. Kestävän kehityksen elementtejä liittyy kaikkiin opetustilanteisiin. Kuvassa eläintenhoitajat ratsastamassa Seppälän opetushevosilla. Kuva: Suvi Juntunen.

Kestävän elämäntavan oppimisen perusta on kasvattajien ja opettajien osaaminen. Opettajien tehtävä onkin auttaa opiskelijaa sisäistämään näitä tärkeitä taitoja omalla opintopolullaan niin, että kestävällä tavalla toimiminen olisi mukana myös arkielämässä. On tärkeää, että opittaisiin suunnittelemaan ja valitsemaan erilaisia asioita kestävä kehitys huomioiden. Tätä kautta saataisiin aikaan todellisia muutoksia arkielämässä ja sitoutumista kestävään elämäntapaan. (Kestävän kehityksen toiminnan koulutusjaosto 2006, 13-14)..
takaisin alkuun


Pohdinta

Kestävän kehityksen opettaminen on jokaisen opettajan vastuulla. Se ei ole mitään ihmeellistä salakieltä, vaan jokapäiväistä toimintaa. Mitä enemmän opetustyöstä on kokemusta ja mitä tarkemmin itse hallitsee opetettavat asiat, nousevat myös KEKE-asiat kuin itsestään esille. Kestävästä kehityksestä ei ole esimerkiksi meillä luonnonvara-alalla omaa kurssiaan, vaan se opetetaan integroituna, esille nouseekin kysymys kuinka hyvin osaamme opettaa yleiset KEKE-asiat? Kuten esimerkiksi mikä on kasvihuoneilmiö ja mitä tarkoittaa hiilijalanjälki. On tärkeää, että jokaisessa oppilaitoksessa ja joka alalla pysähdyttäisiin miettimään kestävän kehityksen opettamista. Tällöin asiasisältöjä voi miettiä yhdessä, jakaa vastuualueita ja pohtia opetussuunnitelman riittävyyttä.

Kestävän kehityksen opetuksen lähtökohdat on kirjattu vuonna 2006 julkaistuun strategiaan ”Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2006 – 2014”. Tämä antaa osviittaa opetustyöhömme. Alakohtaisesti näitä asioita on kirjattu tutkinnon perusteisiin ja koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Maatalousalan perustutkinto sai vuonna 2009 uudet tutkinnon perusteet. Tässä sanotaan kestävästä kehityksestä: ” Opiskelija tai tutkinnon suorittaja toimii ammattinsa kestävän kehityksen ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten sekä kulttuuristen periaatteiden mukaisesti. Hän noudattaa alan työtehtävissä keskeisiä kestävän kehityksen säädöksiä, määräyksiä ja sopimuksia.” (Opetushallitus 2009, 18.)

Oppimispolkujen kirjoittaminen ja KEKE-opetuksen kehittäminen on iso työ ja siihen tarvitaan kaikkien opettajien panostus. Vain sillä tavalla ymmärrys kestävän kehityksen opetuksen sisällöstä on laaja ja kaikenkattava sekä myös opettajat itse sitoutuvat siihen.

Kestävään kehitykseen kuuluu paljon muutakin kuin vain sähkön ja veden säästäminen sekä jätteiden lajittelu ja kompostointi. Tavallisessa arkielämässä KEKE kuitenkin kulminoituu näihin konkreettisiin asioihin. Kestävän kehityksen yksi tavoite on myös auttaa ymmärtämään ihmisten ja kulttuurien erilaisuutta ja antaa kaikille mahdollisuus onnelliseen elämään. Siinäpä meillä onkin haastetta!
takaisin alkuun


Lähteet

Euroopan parlamentti: Kestävä kehitys ja ympäristökysymykset. http://circa.europa.eu/irc/opoce/fact_sheets/info/data/policies/environment/article_7294_fi.htm. Viitattu 22.6.11

Kestävän kehityksen toiminnan koulutusjaosto 2006. Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006–2014. Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto 15.3.2006. Helsinki. Maaliskuu. 2006.

Kärppä, Jorma, Laurila, Tiina ja Lundgren, Kati 2010. Kestävää ammatillista koulutusta – näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen. Raportit ja selvitykset 2010:7. 2. korjattu painos, Edita Prima Oy, Helsinki http://www.oph.fi/download/125366_Kestavaa_ammatillista_koulutusta.pdf. Viitattu 20.5.2011.

Lemmetyinen, Jani ja Miettinen, Juha 2011: Kestävän kehityksen opas luonnonvara-alan ammatillisille oppilaitoksille. Pohjois-Karjalan Ammattiopisto Kitee, Maaseutuopetus. http://www.pkky.fi/Resource.phx/pkky/projektit/keke/keke.htx.i1615.pdf. Viitattu 6.6.2011.

Maa- ja metsätalousministeriö 2011. Baltic 21 – Itämeren alueen kestävän kehityksen yhteistyö http://www.mmm.fi/fi/index/ministerio/kansainvaliset_asiat/alueellinenyhteistyo/baltic21.html. Viitattu 22.6.2011

Tutkinnon perusteet, maatalousalan perustutkinto 2009. Opetushallitus. Oy Fram ab Vaasa 2009.
takaisin alkuun

Kirjoita vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei koskaan jaeta eteenpäin. Pakolliset kentät on merkitty * merkillä

*
*