Palaute oppimisen apuna

Tiina Keränen ja Virpi Pääkkönen

Tämän artikkelin tavoitteena on pohtia opiskelijoiden saaman palautteen merkitystä motivoivana tekijänä opiskeluun. Miten tärkeäksi opiskelijat kokevat palautteen saamisen? Millaista palautteen pitäisi olla? Riittääkö virallinen palaute eli arvosanojen antaminen? Kenen palautetta pitäisi antaa ja kuinka usein? Toivomme artikkelin herättävän opettajat antamaan välitöntä, spontaania palautetta opiskelijoille sekä kannustavan muita opiskelijoiden kanssa toimivia samaan.

Keskitymme artikkelissa näyttötutkintoperusteiseen ammatilliseen koulutukseen eli niin sanottuun aikuiskoulutukseen. Opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen huomioidaan henkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassa, joten hän voi tarpeen mukaan osallistua valmistavaan koulutukseen ennen näyttötutkintoa. Opiskelija voi myös mennä suoraan näyttötutkintoon osoittamaan ammattitaitonsa ilman valmistavaa koulutusta. Maatalousalan perustutkinnon opinnot (valmistava koulutus) toteutetaan monimuotoisesti eli ne ovat hyvin työssäoppimispainotteiset. Keskimäärin opiskelijat ovat koululla lähipäivillä joka toinen kuukausi viikosta kahteen viikkoon. Muun ajan he ovat työssäoppimassa tai tekevät etätehtäviä. Useimmat opiskelijat harjoittelevat käytännön työtehtäviä useissa alan yrityksissä. Näyttötutkinnot suoritetaan näissä työssäoppimispaikoissa.

Artikkelin aluksi olemme perehtyneet palautteen antamisen merkitykseen opiskelijalle ja dialogin käymisen periaatteisiin. Seuraavissa luvuissa käsittelemme palautteen antamisen mahdollisuuksia valmistavassa koulutuksessa ja näyttötutkintotilaisuuksissa. Lopuksi kerromme palautteen antamisen herättämistä ajatuksista artikkelin kirjoittamisen edetessä.

Artikkelin kirjoittajat,ovat luonnonvara-alan opettajia ja toimivat aikuisryhmien ryhmänohjaajina Kainuun ammattiopistossa.

Sisällys

1 ”Kissa kiitoksella elää”

2 Arviointi näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa

2.1 Valmistavan koulutuksen arviointi

2.2 Työssäoppimisen arviointi

3 Ammattitaidon arviointi tutkintotilaisuuksissa

4 Palautteen antamisen herättämiä ajatuksia

Lähteet

1 ”Kissa kiitoksella elää.”

Rogersin mukaan yksi merkittävä syy oppimisen epäonnistumiseen on se, että opiskelija ei ole saanut palautetta, joko sitä ei ole annettu tarpeeksi tai palaute on annettu väärin. Opiskelijan on vaikea kehittyä ilman palautetta. Aikuisten opiskelu on yleensä vapaaehtoista ja nimenomaan aikuisopiskelijan motivaatiota pitää yllä jatkuva kehittyminen. Palaute on erinomainen keino palkita opiskelijaa suorituksesta. (Rogers 2004, 54–56.)

Kaikki ihmiset kaipaavat kiitosta tehdystä työstä. Kehuista voi oppia vain, jos tietää miksi on onnistunut. Siksi on tärkeää kertoa opiskelijalle miksi hän on onnistunut. Samoin, jos suorituksessa on parannettavaa, on käytävä rakentavaa keskustelua ja autettava opiskelijaa itse havaitsemaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Palaute on annettava yksiselitteisesti ja selkeästi. Se ei saa olla liian yleispätevää tai mitäänsanomatonta. Palaute ei saa vaikuttaa myöskään liian subjektiiviselta. Palaute sisältää tosiasioita ja kuvausta, ei mielipiteitä. Oppijan tulisi voida kehittää toimintaansa palautteen pohjalta. Periaatteena kannattaa pitää sitä, että arvioi suoritusta, ei ihmistä. Opiskelijalle on välitettävä tunne siitä, että häntä arvostetaan ja hänen toivotaan kehittyvän. Palautteen antamisen jälkeen opiskelijaa voi opastaa oikeaan suoritukseen antamalla hänen itse tehdä. Palautteen antaja ei saa tehdä opiskelijan puolesta. (Rogers 2004, 58–63.)

Palautteen tavoitteena on saada opiskelija oppimaan virheistään. Hänet on siis saatava suhtautumaan rakentavasti palautteeseen, jotta opiskelija ymmärtää viestin ja motivoituu uuteen suoritukseen. Palaute on kohdistettava asiaan, jotta sitä ei koeta syyttämisenä ja syyllistämisenä. Väärin annettu palaute voi laukaista vastaanottajassa erilaisia tunnereaktioita kuten puolustautumisen, hyökkäämisen tai alistumisen, jolloin viesti ei mene perille. Korjaavassa palautteessa käytetään usein niin sanottua hampurilaistekniikkaa. Keskustelu aloitetaan positiivisilla asioilla esimerkiksi onnistumisilla myönteisen ilmapiirin synnyttämiseksi. Seuraavaksi käsitellään korjattavat asiat tosiasioihin pohjautuen. Parasta olisi, jos palautteen antaja saa opiskelijan itse huomaamaan miten hän voi tehdä asian paremmin. Palautteen antaminen kannattaa lopettaa myönteiseen ilmapiiriin esimerkiksi palaamalla alun positiivisiin huomioihin. Palautetta antaessa kannattaa huomioida, että kehon kielen on viestittävä samoja asioita kuin lausutut sanat. Yleensä ihmiset reagoivat palautteeseen tunteilla. Tämä tunnereaktio jättää paremmin asian mieleen. (Spiik 2011.)

Palaute on annettava heti suorituksen jälkeen niin pian kuin mahdollista. Virheellinen toiminta on korjattava heti, jotta se ei ehdi muuttua tavaksi. Toisaalta opiskelija voi myös olettaa tehneensä oikein, mikäli häntä ei heti auteta muuttamaan toimintaansa. Opiskelijalle on myös kerrottava, jos kaikki on hyvin. Opiskelija haluaa kuulla myös perustelut uskoakseen kiitoksen. (Rogers 2004, 57.)

Opiskelijat oppivat antamaan rakentavaa palautetta toisilleen, opettajille ja työssäoppimiseohjaajille, jos he ovat itse saaneet rakentavaa ja hyödyllistä palautetta. On varmempaa antaa henkilökohtaista kuin julkista palautetta. Varsinkin korjaava palaute on aina annettava henkilökohtaisesti.  Palautteeseen kuuluu dialogi. Prosessi on kaksisuuntainen. Myös opiskelijalla voi olla ehdotus suorituksen korjaamiseksi. Avoimet kysymykset lisäävät dialogisuutta. Palautteen antaminen vaatii taitoa ja tahdikkuutta. (Rogers 2004, 67–69.)

Useimmat luulevat antavansa palautetta riittävästi. Jokaisella opetuskerralla tulisi löytää tapa antaa palautetta jokaiselle opiskelijalle. Palautetta ei voi koskaan antaa liikaa. (Rogers 2004, 69.)

Harri Keurulainen kertoi luennollaan 20.1.2011 erilaisista palautteen merkitystä koskevista tutkimustuloksista. Palaute on tehokas oppimisen edistä, kun se kohdistuu osaamiseen eikä oppijaan. Virheet ovat hedelmällisiä oppimisen lähteitä. Sillä, onko palaute kirjallista vai suullista, ei ole merkitystä. Kuitenkin opiskelijoiden mielestä suullinen palaute on tehokkaampaa. Suullinen palaute auttaa opiskelijaa ymmärtämään miten hän voi kehittyä. Arvosanoilla ei ole ollut merkitsevää yhteyttä osaamisen kehittymiseen. Varsinkin heikosti menestyvät opiskelijat ovat hyötyneet sanallisesta kommentoinnista. (Keurulainen 2011.)

Keurulainen ehdottaa osaamisen arvioinnin johtaviksi periaatteiksi:

  • Arviointi on osa oppimisprosessia ja sen tulee sellaisenaan tarjota mahdollisuus oppimiseen.
  • Arviointi tapahtuu pääsääntöisesti arvioitavan toiminnan kannalta aidoissa olosuhteissa.
  • Arviointi perustuu yhteistyöhön ja kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus osallistua arviointiin.
  • Arviointiin osallistuvat ovat tietoisia arviointikriteereistä
  • Arviointi tukee ja edistää kykyä itsearviointiin. (Keurulainen 2011.)

takaisin alkuun

2 Arviointi näyttötutkintoon valmentavassa koulutuksessa

2.1 Valmistavan koulutuksen arviointi

Maatalouden perustutkinnon näyttötutkintoperusteinen ammatillinen koulutus toteutetaan Kainuun ammattiopistossa monimuoto-opintoina. Opiskelijat ovat lähiopetuksessa noin 20 ov kaksivuotisen opiskelunsa aikana. Opetusta annetaan eri eläinten hoitamisesta, peltoviljelystä, traktorin ja muiden koneiden käyttämisestä sekä metsänhoitamisesta. Monipuolisuuden vuoksi opiskelijoilla on useita opettajia, joista kukin opettaa vain muutamia päiviä. Etäopetusta on 11 – 16 opintoviikkoa valituista valinnaisaineista riippuen. Kaikki muu opiskeluaika on työssäoppimista, joten työssäoppimisen ohjaajien kannustus ja palaute on ensiarvoisen tärkeää opinnoissa.

Lain mukaan arvioinnin tehtävänä on ohjata, kannustaa ja kehittää oppimista. Tutkinnon osaamistavoitteet ja arviointikriteerit määrittävät oppimisen ja opetuksen suunnittelua ja sitä kautta arviointia. Arvioinnilla on kaksi erilaista merkitystä. Toisaalta sen avulla opiskelijoita ja heidän osaamistaan luokitellaan ja vertaillaan. Vähintään yhtä tärkeää on ohjata ja kehittää opiskelijoiden oppimista. Luokittelua ja vertailua varten arviointivälineinä käytetään testejä, tenttejä ja erilaisia määrällisiä havaintovälineitä. Erilaiset oppimistehtävät, esseet, portfoliot sekä itse- ja vertaisarvioinnit auttavat arvioimaan opiskelijan oppimisen kehittymistä. (Kinnunen & Halmevuo 2003, 8-25.)

Ammatillista koulutusta koskevassa asetuksessa on määrätty, että opiskelijaa on arvioitava riittävän usein koulutuksen aikana ja sen päättyessä. Opiskelijaa ei voi arvioida vain opetusjakson lopuksi, vaan hänen on saatava tietoa kehittymisestään opetusjakson aikana. Tämä antaa myös opettajalle tietoa siitä, miten opetus ja oppiminen tulisi järjestää parempiin tuloksiin pääsemiseksi. Laissa mainitaan myös, että oppimista ja työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti. Kullekin opiskelijalle on käytettävä hänelle parhaiten soveltuvaa arviointimenetelmää. Arviointi on siis henkilökohtaistettava samoin kuin itse opetuskin. Arviointi tehdään mahdollisimman todellisissa työtilanteissa. Tärkeää on myös tiedon soveltaminen. (Kinnunen & Halmevuo 2003, 19–24.)

Opiskelijan arvioiminen ja palautteen antaminen ovat olennainen osa oppimisprosessia. Tämä on yhteistyötä, johon osallistuvat opiskelija itse, opettajat, työpaikkaohjaajat ja muut opiskelijat. Ohjaavan ja kannustavan arvioinnin on oltava jatkuvaa dialogia. Silloin kuunnellaan toisten mielipiteitä ja keskustellaan niistä. Opiskelijaa ohjataan tiedostamaan omat vahvuutensa ja se, mitä hänen on vielä opittava päästäkseen tavoitteisiinsa. Koko prosessin tavoitteena on opiskelijan oppiminen. Itse tämä prosessi antaa opiskelijalle työelämässä tarvittavia elinikäisen oppimisen taitoja. (Kinnunen & Halmevuo 2003, 5-25.)

Taito arvioida itseään on keskeinen taito työelämässä. Työntekijän on kyettävä suunnittelemaan työnsä ja oma kehittymisensä työnantajan antamissa raameissa. Itsearvioinnin tavoitteena on oppia työskentelemään asettamiensa tavoitteiden mukaisesti. Opiskelijaa on ohjattava myös palautteen vastaanottamiseen. Kaikkien arviointiin osallistuvien yhteinen arviointikeskustelu luo mahdollisuuden dialogille, jossa voidaan käsitellä opiskelijan kokemukset, vahvuudet ja kehittämistä vaativat osa-alueet. Myös opiskelija voi antaa palautetta opetuksen kehittämisestä. (Kinnunen & Halmevuo 2003, 26–27.)

takaisin alkuun

2.2 Työssäoppimisen arviointi

Koulutuksen järjestäjä ja opettajat sekä työssäoppimispaikat vastaavat yhdessä siitä,että opiskelija pystyy saavuttamaan tutkinnonperusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset. Työssäoppimispaikoissa ensisijaisen tärkeää on koulutetut ja osaavat työpaikkaohjaajat. Työpaikkaohjaajan osaamisen kulmakiviä ovat hyvä perusosaaminen omalla alalla, laaja tiedon jakaminen ja asioiden yhdisteleminen opiskelijaa kiinnostavalla tavalla. (Hätönen 2010, 6.)

Työpaikkaohjaajan tulee hahmottaa arvioinnin tärkeys opintojen edistymisen vaiheiden mukaan niin, että opiskelija saa arvioinneista mahdollisimman suuren hyödyn. Työssäoppimisen arviointeja tulisi vähimmilläänkin olla kolme. Alussa tehdään lähtötason arviointi, työssäoppimisen aikana tehdään oppimisen arviointia ja lopussa tehdään osaamisen arviointia. (Hätönen 2010, 7.)

Arvioinnin tarkoitus on ohjata, motivoida ja kannustaa opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi arvioinnin tulee tuottaa tietoa opiskelijan osaamisesta hänelle itselleen, opettajille ja jatko-opintoja varten. Arvioinnin kaikilla osapuolilla, opiskelijoilla, työpaikkojen ohjaajilla ja opettajilla, tulisi olla yhteinen suunnitelma tehtävistä ja periaatteista, jotta kaikki arvioisivat samalla tavalla. Opiskelijan kehittymisen tukena ammattilaiseksi kasvamisessa on esimerkiksi hyväksyntä, jota hän kokee työssäoppimispaikoissa. Lisäksi turvallinen, avoin, tasavertainen ja keskusteleva ympäristö kannustavat hyvään minäkuvaan työelämässä. Jotta opiskelija voi kehittää itseään, hänen tulee saada palautetta ja arviointeja. Erityisesti silloin, kun opiskelija epäonnistuu tai on pettynyt itseensä ja suorituksiinsa, palaute on tärkeää. Nuorten kohdalla on kyse myös puhtaasti kasvamisesta eikä pelkästään oppimisesta. (Hätönen 2010, 9.)

Arvioinnin tulee olla selväsanaista perustua tarkasti asiaan. Arvioinnin tulee antaa opiskelijalle tietoja itsensä kehittämiseen ja kasvamiseen ammattilaiseksi. Arvioinnin tulisi antaa opiskelijalle selvä suunta mitä hänen tulisi vielä oppia ja mitkä asiat hän jo hallitsee. Näyttötutkintoon ei saisi ohjata opiskelijaa joka ei jo aikaisemmissa arvioinneissa ole osoittautunut valmiiksi työtehtäviin juuri tässä tutkinnonosassa. Arviointien pääpaino pidetään aina loppuvaiheen arvioinneissa, ei niinkään alkuvaiheessa. (Hätönen 2010, 9.)

takaisin alkuun

3 Ammattitaidon arviointi tutkintotilaisuuksissa

Tutkinnonsuorittajat osoittavat tutkintotilaisuuksissa osaamisensa tutkinnon perusteiden ja henkilökohtaisen suunnitelman perusteella. Kattavan ja luotettavan arvioinnin saamiseksi käytetään työelämän todellisia työtehtäviä, joita täydennetään tarvittaessa kirjallisilla, suullisilla ja videoiduilla tehtävillä. Arvioija kokoaa havainnot ja täydentävät tehtävät tutkintotilaisuuksissa ja tekee niistä yhteenvedon arviointilomakkeeseen kolmikantaa varten. (Opetushallitus 2011, 29–30.)

Arviointimenetelmät ammattitaidon arvioinneissa tulee miettiä tarkkaan. Kuinka tutkinnon suorittaja on näyttänyt osaamisensa, joka kyseisen tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksissa edellytetään. Arvioinneissa käytetään monipuolisesti ennalta sovittuja arviointimenetelmiä, jotka sopivat laadullisesti kyseisen tutkinnon osan arviointiin. Mahdollisimman monipuolisella arvioinnilla saadaan luotettava tulos huomioiden tutkinnon perusteiden sisältö. (Opetushallitus 2011, 37.)

Tehtävään perehdytetyt arvioijat arvioivat opiskelijan tutkintosuorituksen opiskelijalle laaditun suunnitelman mukaisesti. Arvioinnin tulee kattaa kaikki tutkinnon perusteiden sisältö ja olla suunnitelmallista. Tutkinnonsuorittajan tulee olla ennen suoritustaan tietoinen arviointiperusteista ja myös mahdollisuus itsearviointiin on annettava kaikille tutkinnonsuorittajille. Perehdytetyt arvioijat, jotka näyttötutkinnon järjestäjä on valinnut, arvioivat tutkintosuorituksen järjestämissopimuksen mukaisesti. (Opetushallitus 2011, 37.)

Kolmikantainen arvioijaryhmä tekee tutkintosuorituksesta tutkinnonperusteisiin pohjautuvan kattavan ja luotettavan yhteenvedon eli arviointiesityksen, joka toimitetaan tutkintotoimikunnalle. Kolmikantaisessa arviointiryhmässä jäsenet edustavat työntekijöitä, työnantajia, opettajia ja alalla toimivia itsenäisiä ammatinharjoittajia. (Opetushallitus 2011, 37.)

Esitys arvioinnista tehdään arviointiaineiston pohjalta joka on kerätty tutkinnonsuorittajan kaikista aineistoista kyseisen tutkinnon osan aikana. Vähimmillään riittävät arvioinnit ja itsearviointi, lisäksi voidaan liittää asiakirjoja jotka on mainittu tutkinnonperusteissa, todistukset erillispätevyyksistä esim. EA-kortti, aiemmin tunnistettu osaaminen ja mahdolliset suulliset haastattelut joko videoituna tai paperilla. (Opetushallitus 2011, 37–38.)

Näyttötutkinnon järjestäjä tekee tutkinnon tai sen osien suorittamisesta arviointipöytäkirjan, jonka arvioijat allekirjoittavat. Tutkinnonsuorittaja voi tiedon saaneena henkilönä allekirjoittaa myös arviointiesityksen. Hyvässä arviointiprosessissa tutkinnonsuorittaja saa kirjallisen palautteen lisäksi myös suullisen palautteen joko arvioijalta tai kolmikannalta. Palautteen antaminen on hyvä tehdä esimerkiksi arviointiesityksen jälkeen. Arviointiesitys lähetetään yhteenvetotaulukkona tutkintotoimikunnalle. Kun tutkinnonsuorittaja on suorittanut tarvitsemat tutkinnonosat, hänelle haetaan tutkintotoimikunnalta tutkintotodistus. (Opetushallitus 2011, 38.)

Tarvittaessa tutkinnonsuorittaja voi hakea arvioinnin oikaisua tutkintotoimikunnan päätökseen. Opiskelijalla on kaksi viikkoa aikaa valittaa siitä kun hän on saanut tutkintotoimikunnalta tutkinnonjärjestäjän tiedon päätöksestä. Näyttötutkinnonjärjestäjän tulee selvittää valituskäytänteet tutkinnonsuorittajalle ennen tutkinnonsuoritusta. Opiskelijalla on oikeus saada itseään koskevat kirjalliset dokumentit arvioinnista ja muista asiakirjoista. Oikaisupyyntö on tehtävä kirjallisena, jonka jälkeen toimikunta kuulee arvioijia. Jos virhe löytyy, niin toimikunta oikaisee ja tekee uuden päätöksen arvioinnista. Arvioinnista annettuun päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. (Opetushallitus 2011, 38–39.)

Tutkinnon arvioijat edustavat työnantajia, työntekijöitä, opetusalaa ja itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tutkinnonperusteissa voi olla poikkeavia määräyksiä, esimerkiksi yrittäjän ammattitutkinnossa, yritysneuvojan ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnoissa. Arvioija edustaa kolmikannassa vain yhtä yhteisöä, joka on hänen pääasiallinen toimialueensa. Arvioijista tehdään sopimus näyttötutkinnon järjestämissopimuksessa. Arvioijalla tulee olla vahva ammattitaito ja hänen tulee tuntea tutkinnon perusteet sekä arvioinnin keskeiset periaatteet. (Opetushallitus 2011, 39.)

Arvioijia valitessa tulee myös miettiä esteellisyys kysymyksiä.  Esimerkiksi opettaja, joka on opettanut tutkinnonsuorittajaa valmistavassa koulutuksessa, on esteellinen. Samoin työssäoppimisenohjaaja ei voi arvioida opiskelijaa tutkinnon osassa, jonka aikana hän on ohjannut opiskelijaa. (Opetushallitus 2011, 39.)

Näyttötutkinnon järjestäjän tehtävä on perehdyttää arvioijia yleisesti kaikkiin tutkinnon osiin ja erityisen hyvin perehdytys tehdään niihin tutkinnon osiin, joihin arvioijaa varmasti käytetään. Tavoitteena arvijoiden opastuksessa ovat tutkinnonsuorittajan oikeudenmukainen ja ammattitaitoinen arviointi, lisätä osaamista arvioinnissa, parantaa yhteistyötä työelämän ja arvioijien välillä, kehittää toiminnan laadukkuutta. Perehdyttämisen tulee olla systemaattista ja säännöllistä, näyttötutkintojärjestelmässä tapahtuvat muutokset tulee saada arvioijille oikein ja nopeasti käyttöön. (Opetushallitus 2011, 39–40.)

Näyttötutkintomestari on näyttötutkintojärjestelmän, tutkintojen ja arvioinnin asiantuntija. Tutkintojen järjestäjän varassa on huolehtia, että arviointitilaisuuksiin osallistuu aina vähintään yksi näyttötutkintomestari. Myös henkilöllä, joka on vastuuhenkilönä oppilaitoksen tutkintotilaisuuksista, tulisi olla näyttötutkintomestarin koulutus. (Opetushallitus 2011, 40.)

Näyttötutkintomestareiden koulutuksen tarkoitus on edistää toiminnan joustavuutta, luotettavuutta ja tutkintojen vastaavuutta työelämän tarpeisiin nähden. Koulutuksen laajuus on 25 opintopistettä ja se toteutetaan opetushallituksen vahvistaman koulutusohjelman mukaan. Suurin osa tutkinnonsuorittajista on opetuksen edustajia, mutta työelämän edustajia pitäisi kannustaa osallistumaan enemmän näyttötutkintomestarikoulutukseen. Tutkintotodistuksen saa, kun on osoittanut osaamisensa koulutusohjelman vaatimusten mukaisesti. (Opetushallitus 2011, 40–41.)

takaisin alkuun

4 Palautteen antamisen herättämiä ajatuksia

Idea artikkelin kirjoittamiseen lähti viime tammikuun seminaarista, jolloin Harri Keurulainen alusti arvioinnista ja palautteen merkityksestä. Teema sai pohtimaan omaa toimintaa opettajana. Rogersin mukaan palaute motivoi opiskelijaa saattamaan opinnot loppuun. Sen avulla opiskelijoiden itsetunto kohoaa ja heidän osaamisensa kehittyy. Miten palaute kannattaa antaa, jotta opiskelija käsittää, että kaikenlainen palaute auttaa häntä kehittymään ammattilaiseksi? Arvioinnin aikana dialogin pitäisi käynnistää opiskelijassa muutosprosessin. Opiskelijan tulisi palautteen perusteella pystyä kehittämään suoritustaan. Liian kauniisti paketoidusta palautteesta voi opiskelijalla jäädä kehittämiskohteet huomaamatta. Palautteen antaminen on siis taitolaji.

Opettajan persoonallisuus vaikuttaa palautteen antamisen toteutumiseen. Suomalainen käytäntö on, onnistumisista ei anneta palautetta. Negatiivisista havainnoista kerrotaan, muttei välttämättä suoraan kyseessä olevalle henkilölle. Useimpien on tietoisesti ruvettava opettelemaan palautteen antamista. Rogersin mukaan hyvä tavoite on, että palautetta pitäisi antaa jossain muodossa joka opetustuokio kaikille opiskelijoille.

Mikäli valmistavan koulutuksen arviointikeskustelu voidaan toteuttaa lainsäädännön mukaisesti, se edistää huomattavasti opiskelijan ammattitaidon kehittymistä. Arviontikeskustelu kannattaa ottaa luontevaksi osaksi opiskelijoiden kanssa käytävää keskustelua. Esimerkiksi opintojen henkilökohtaistamiskeskusteluissa voidaan keskustella myös jo toteutuneista opinnoista. Samoin työssäoppimisen ohjaamiseen kannattaa varata aikaa. Täytyy olla aikaa työpaikkaohjaajan opastamiseen ja palautteen antamisen kannustamiseen. Opettaja voi vaikka osallistua palautekeskusteluun. Opiskelijapalautteesta on ilmennyt, että monetkaan eivät ole saaneet suullista palautetta työssäoppimispaikoissa, vaan kirjallisen arvioinnin jakson päättyessä.

Näyttötutkintotilaisuudet ovat hyvin etukäteen suunniteltuja. Sekä opiskelija että arvioijat tietävät etukäteen tilaisuuden tavoitteet. Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alalla on tapana, että suorituksen jälkeen opiskelija saa rauhassa kirjata oman itsearviointinsa. Samaan aikaan arvioija kirjaa omat havaintonsa. Tämän jälkeen keskustellaan missä opiskelija onnistui ja missä olisi ollut parantamisen varaa. Paras käytäntö kolmikannan arvioinnin antamiseksi on mahdollisimman pian tutkinnon suorituksen jälkeen.

Opettajilla ja ryhmänohjaajilla on monta mahdollisuutta palautteen antamiseen pääsääntöisesti kaksi vuotta kestävien maatalousalan perustutkinnon aikuisopintojen aikana. He tarvitsevat herkkyyttä havaitakseen parhaimmat palautteenantotilanteet.

takaisin alkuun

Lähteet

Hätönen, H. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. Helsinki: Vipuvoimaa EU:lta 2007-2013.

Keurulainen, H. 2011. Koulutuspäällikkö Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu. Oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Luento 20.1.2011.

Kinnunen, E. & Halmevuo, T. (toim.). 2003. Opiskelijan arvioinnin opas ammatilliseen koulutukseen. Helsinki: Opetushallitus.

Opetushallitus. 2011. Näyttötutkinto-opas näyttötutkinnon järjestäjien ja tutkintotoimikuntien käyttöön. Oppaat ja käsikirjat 2011: 4. Viitattu 4.9.2011. http://www.oph.fi/download/133192_Nayttotutkinto-opas_k.pdf

Rogers, J. 2004. Aikuisoppiminen. Helsinki: Finn Lectura.

Spiik, K.-M. Korjaava palaute. Viitattu 4.9.2011. http://www.spiik.fi/tyokalut/korjava.pdf

takaisin alkuun

Kirjoita vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei koskaan jaeta eteenpäin. Pakolliset kentät on merkitty * merkillä

*
*