Avainsana-arkistot: kotipalvelut

Kotityöpalvelut – laatua ja apua arkeen vauvasta vaariin

Riikalea Haverinen, Mari Laakko-Leinonen, Eeva Laitinen, Jaana Tolonen ja Ulla Väisänen

Kotityöpalvelut on ala, joka tarjoaa asiakkaalle laadukkaita palveluita erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää, minkälaisia tarpeita ympäröivä yhteiskunta on alalle luonut ja minkälaisilla palveluilla nämä tarpeet pystytään täyttämään. Lisäksi artikkelissa pohditaan, minkälaista työskentely nykypäivän kotityöpalvelussa on; mitä taitoja, osaamista ja koulutusta alan työntekijältä vaaditaan. Artikkeli pyrkii myös avaamaan näkymiä tulevaisuuteen; miten vaatimukset muuttuvat ja miten niihin pystytään vastaamaan? Entä onko kotityöpalvelu ala, joka työllistää myös tästä eteenpäin?

1 Mitä kotityöpalvelulla tarkoitetaan?

2 Entisajan kotipalvelutyöntekijät

2.1 Piiat ja rengit kartanoiden ja maatalojen apuväkenä

2.2 Kodinhoitajien ammattikunta

3 Päästökirjasta ammattitutkintoon – työntekijän koulutus ja ammattitaitovaatimukset

3.1 Koulutus kotityöpalvelualalle

3.2 Vieras koti – haastava työympäristö

4 Laadukasta ja yksilöllistä kotityöpalvelua erilaisten asiakkaiden tarpeisiin

4.1 Kotityöpalvelun laaja asiakaskunta

4.2 Monipuolisia työtehtäviä asiakkaan kotona

4.3 Kotitalousvähennys ja palvelusetelit

5 Yksityiset kotityöpalvelun tuottajat

5.1 Yritysten ja järjestöjen tarjoamat palvelut

5.2 Kotityöpalvelun laatusertifikaatti

6 Kuka helpottaa arkeamme tulevaisuudessa?

6.1 Väestön ikääntyminen tulevaisuuden haasteena

6.2 Laadukas kotityöpalvelu tulevaisuuden työllistäjänä

7 Yhteenveto

Lähteet

1 Mitä kotityöpalvelulla tarkoitetaan?

Kotityöpalvelu on ammatti- ja elinkeinoala, joka korvaa itse kotona tehtyä työtä. Kotityöpalvelut on määritelty ihmisen ja kodin arjen palveluiksi, joissa ei edellytetä terveydenhoidollista ammattikoulutusta ja joilla tuetaan eri-ikäisten ja erilaisessa elämäntilanteessa ja ympäristössä elävien ihmisten selviämistä jokapäiväisessä elämässään omissa kodeissa. (Varjonen, Aalto & Leskinen 2005, 8; Härkki, Sali, Kivimäki, Tamminen, Varpanen & Leppänen 2007, 5-6.) Kotityöpalvelut hankitaan kodin ulkopuolelta, pääasiassa yksityisiltä palveluntuottajilta.

Kotipalvelulla puolestaan tarkoitetaan niitä julkisen sektorin järjestämiä palveluita, joilla tuetaan avun tarpeessa olevien ihmisten selviytymistä arjessa (Sosiaalihuoltoasetus 607/83). Yleensä tämä kunnallinen kotipalvelu sisältää lähinnä sairaanhoidollisia palveluita ja siitä käytetään myös nimitystä kotihoito (Härkki ym. 2007, 6).

Tilastokeskus jaottelee kotityöt seuraavasti: kotitaloustyöt (ruokataloustyöt, siivous, pyykinpesu), huoltotyöt (mm. remontti ja pihanhuolto), muut kotityöt (mm. asioiden järjestely ja suunnittelu), lastenhoito, ostokset ja asiointi sekä kotitöihin liittyvät matkat (Härkki ym. 2007, 5-6).

Nykyaikaisessa kotityöpalvelussa korostetaan ammattitaidon merkitystä (Härkki ym. 2007, 5-6). Kotipalvelutyöntekijä on oman alansa koulutettu ammattilainen, joka työskentelee asiakkaiden kodeissa jonkin organisaation työtekijänä tai yrittäjänä. Työntekijältä vaaditaan monen asian osaamista. Kotityöpalvelun ammattitutkintoon sisältyykin osa-alueita aina kotisiivouksesta yrittäjyyteen.

takaisin alkuun

 2 Entisajan kotipalvelutyöntekijät

2. 1 Piiat ja rengit kartanoiden ja maatilojen apuväkenä

 Entisaikaan maaseudulla asuvat perheet olivat suuria, eikä kaikille lapsille voitu taata koulutusta. Monelle nuorelle tytölle piikomaan lähtö olikin ainoa vaihtoehto oman elantonsa hankkimiseen. (Kilkki 2006. 7-13.) Piian työtehtäviin on voinut kuulua niin raskaat pelto- ja navettatyöt kuin ruoanlaitto, kodin puhtaanapito, lastenhoito tai seuraneitinä oleminen. Koulusivistys ja oma vapaa-aika jäi usein hyvin vähäiseksi. Monesti piian työura päättyi avioliittoon ja oman talouden perustamiseen. Naimattomiksi jääneet piiat puolestaan saattoivat jatkaa palveluksessa oloaan koko elämänsä ajan. (Rahikainen & Vainio-Korhonen 2006, 24-25.)

1800-luvulla talonemännät tekivät merkintöjä piian työteliäisyydestä ja käytöstavoista päästökirjaan. Päästökirjassa arvioitiin seuraavia ominaisuuksia: terveys, rehellisyys, raittius, ahkeruus, siveys, kotona pysyväisyys, todenpuhuvuus, toimeliaisuus, taitavuus ulkotöissä, taitavuus sisätöissä, kohteliaisuus isäntäväkeä kohtaan, kohteliaisuus kumppaneitaan kohtaan, menestys eläinten kanssa sekä varovaisuus kalujen kanssa. Päästökirjasta kävi ilmi myös erilaiset palkkaedut kuten talosta saatu rahapalkka, ruoat ja muut tarvikkeet. Päästökirja perustui lakiin (Keisarillinen palkkaussäännös isännille ja palkollisille 1865) ja se toimi piian työtodistuksena ja palkkakuittina (Vuorela 1977, 659.)

Renki on ollut tilallisen apumies tai kausirenki, joka tuli apuun esim. heinäntekoon tai viljankorjuuseen. Rengeistä löytyy mainintoja jo 1600-luvulta, jolloin he ovat olleet kartanoiden työvoimana. Piikoja ja renkejä oli suuremmissa maataloissa vielä 1950- ja 1960-luvuilla. Tämän jälkeen yhteiskuntarakenne alkoi muuttua, ja maaseuduilta muutti väkeä kaupunkiin mm. palvelualoille ja tehtaisiin töihin.

takaisin alkuun


2.2 Kodinhoitajien ammattikunta

 Kotityöpalvelujen alkuaikoina 1930-luvulla palvelujen tuottamisesta huolehtivat järjestöt. Alan koulutuksen aloitti Väestöliitto vuonna 1945. Tavoitteena oli luoda sosiaalisesti arvostettu ja mahdollisimman hyvän ammattitaidon omaava kotitaloustyöntekijöiden ammattikunta – kotisisaret. Koulutus oli käytännönläheistä ja keskittyi lähinnä lapsiperheiden tarpeisiin ja se kesti noin kaksi vuotta. Valmistuttuaan opiskelija sai kotisisaren arvon, merkin ja virkapuvun. Väestöliitto jatkoi kodinhoitajakoulutustaan vuoteen 1987 asti. (Kilkki 2006, 7-13; Väestöliitto 2011.)

Koulutuksen avulla monet maaseudun nuoret naiset saivat hankittua itselleen ammatin ja pääsivät ansiotyöhön (Väestöliitto 2011). Perheenäitien työssäkäynti lisääntyi eikä kaikille lapsille riittänyt kunnallista hoitopaikkaa, jolloin yksityisperheet työllistivät monia kotisisaria lapsenhoitajiksi. Työntekijältä edellytettiin kodinhoidollisten taitojen lisäksi myös hyväsydämisyyttä ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. (Kilkki 2006, 7-13.)

Myös kunnallisten kodinhoitajien virkojen määrä alkoi kasvaa, mikä tiesi kotisisarille työpaikkoja (Väestöliitto 2011). Laki kunnallisesta kodinhoitoavusta astui voimaan 1966, jolloin ammatillisen ja eriytyneen kodinhoitotyön kausi alkoi. Lain myötä kunnat saivat mahdollisuuden hakea valtionapua kodinhoitajan palkkaamiseen, jolloin esim. vähävaraisille perheille apu oli maksutonta. (Yle 2011.) Kodinhoitajat huolehtivat lapsiperheistä, kotiavustajat vanhuksista ja johtavat kodinhoitajat johtivat toimintaa. Sosiaalihuollon kenttä eriytyi ja sektoroitui. Apua tarvitsevia saattoivat auttaa yhtäaikaisesti monet eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikunnat. Eri työntekijäryhmillä ei ollut yleensä keskinäistä yhteistyötä, vaan jokainen hoiti omaa erityisaluettaan. Työaikalainsäädäntö vaikutti kodeissa tehtävän työn järjestelyihin, jolloin mm. yötyön määrä väheni. Samalla palvelut muuttuivat osittain maksullisiksi. (Härkki, Kauppinen & Raijas 2000, 16.)

Kotiapulaisten ammattikunta hävisi lähes täysin 1970-luvulla, jolloin perheiden arjen avuksi tulivat pyykki- ja muut kodinkoneet, einekset ja pakasteet sekä kunnallinen päivähoito (Kilkki 2006, 7-13). Samoihin aikoihin laista poistettiin lasten velvollisuus huolehtia vanhemmistaan sekä aviopuolisoiden keskinäinen huolehtimisvelvoite. Huolehtimisvelvoite siirtyi kunnille, mikä asetti uusia haasteita kunnalliselle kotipalvelujärjestelmälle. Koko prosessia pyrittiin nyt yhtenäistämään ja muuttamaan yhteistoiminnallisemmaksi. Tavoitteena oli luoda kokonaisuus, jonka eri osista koottaisiin jokaiselle asiakkaalle hänelle parhaiten sopivat palvelut. Kotipalvelutyöntekijä saisi apua tarvittaessa kotisairaanhoidolta ja sosiaalityöntekijöiltä. Myöhemmin ammatteja yhdistettiin ja ammattinimikkeitä muutettiin, jolloin syntyi lähihoitajan ammattinimike. (Härkki ym. 2000, 16.)

Yhteiskunnan muutokset kuntien ja kaupunkien taloudessa on aiheuttanut sen, että rahakirstun nyörejä on jouduttu tiukentamaan. Tämän seurauksena edellä kirjatut palvelut ovat niukentuneet nykyään huomattavasti. Vielä 1990-luvulla oli lapsiperheillä mahdollisuus saada kotiin kodinhoitaja hoitamaan sairastunutta lasta ja kotiavustaja saattoi käydä auttamassa ikääntyneitä arjen askareissa. Vaikka kotiapulaiset ovat jo osittain historiaa, avustustyö kodeissa jatkuu edelleen, nyt vain eri muodoissa. Ikäihmisten määrän kasvu ja erilaiset verotusratkaisut ovat lisänneet kotiavun tarvetta nykypäivänä. (Rahikainen & Vainio-Korhonen 2006, 30 – 31.)

takaisin alkuun


3 Päästökirjasta ammattitutkintoon – työntekijän koulutus ja mmattitaitovaatimukset

Päästökirjojen ja kotisisarten aikakaudesta on siirrytty eteenpäin, ja nykyään kotipalvelussa työskentelevältä vaaditaan monenlaista osaamista. Yksi yleisemmistä kotityöpalveluista tänä päivänä on siivous. Kodin siivous koostuu monesta pienestä palasta, mutta yksi tärkeimmistä on ammattimaisuus. Alalle koulutetut työntekijät varmistavatkin parhaan mahdollisen laadun. (Hyvä puhtaus 1/2011, s. 7, 22–23, 49, 56.) Usein kotityöpalvelutyöntekijällä tai yrittäjällä onkin taustanaan jokin puhdistuspalvelualaan liittyvä koulutus, kuten toimitilahuoltajan tai laitoshuoltajan koulutus (Työ- ja elinkeinotoimisto 2011). Nykyisen kotityöpalvelualan tarpeisiin vastaavaa koulutusta voi hankkia suorittamalla ammattiopistossa mm. kodinhuoltajan tutkinnon tai kotityöpalvelujen ammattitutkinnon.

Kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto, kodinhuoltaja, on suunnattu peruskoulun suorittaneille kotityöpalvelualasta kiinnostuneille henkilöille tai alalla jo työskenteleville. Koulutus sisältää perusteet kodissa työskentelyyn. Kodinhuoltajan työtehtäviä voivat olla siivous- ja tekstiilihuolto sekä asiakkaan avustaminen päivittäisissä toiminnoissa ja asioinnissa. Lisäksi hänellä voi olla erityistä osaamista liittyen mm. perhejuhliin, lemmikkien tai viherkasvien hoitoon. (Kainuun ammattiopisto 2011; Opetushallitus.)

Kotityöpalvelujen ammattitutkinto on suunnattu henkilöille, joilla on alan soveltuva perustutkinto tai vastaava työssä hankittu osaaminen sekä ovat kiinnostuneita työskentelemään kotitalouksissa. Koulutus on monimuoto-opiskelua ja se on suunniteltu niin, että se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Koulutus koostuu kotityöpalvelujen tuottamisessa vaadittavien erilaisten taitojen opiskelusta. Tutkintoon voi sisältyä mm. seuraavia osia: kodin ruokapalvelut, avustamis- ja asiointipalvelut, kotisiivouspalvelut, kodin tekstiili- ja vaatehuoltopalvelut sekä yrittäjyys kotityöpalvelualalla. (Kainuun ammattiopisto 2011; Opetushallitus.)

takaisin alkuun


3.2 Vieras koti – haastava työympäristö

Vieras koti työympäristönä luo monia ammattitaitovaatimuksia. Asiakaskohteet ja asiakkaiden elämäntilanteet ovat erilaisia ja työtilanteet vaihtelevat. Tämä edellyttää työntekijältä kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Toisen kodissa työskentely vaatii hienovaraisuutta, suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta erilaisuutta kohtaan sekä ehdotonta vaitiolotaitoa. Hyvän ja luottamuksellisen suhteen kehittyminen asiakkaan ja työntekijän välille on työssä menestymisen edellytys. (Työ- ja elinkeinotoimisto 2011.)

Kotityöpalvelussa tärkeää on asiakkaan kuunteleminen ja asiakkaan esittämien tarpeiden mukaisen palvelun tarjoaminen. Kotipalvelutyöntekijän tulee olla oma-aloitteinen, ulospäin suuntautunut, huolellinen, ahkera ja palvelualtis. On osattava tarttua erilaisiin tehtäviin ja suunnitella käytettävissä olevan työajan jakaminen tehtävien suorittamiseen. Myös tilannetaju on arvokas taito: asiakasta on opittava ”lukemaan”: toinen saattaa kaivata juttuseuraa, toinen mielellään seurailee hiljaa sivusta työntekijän työskentelyä. (Työ- ja elinkeinotoimisto 2011.)

takaisin alkuun


4. Laadukasta ja yksilöllistä kotityöpalvelua eilaisten asiakkaiden tarpeisiin

 4.1 Kotityöpalvelun laaja asiakaskunta

Yhteiskuntamme on muuttunut maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja siitä edelleen tietoyhteiskunnaksi. Samalla on tapahtunut suuria muutoksia siinä, mitä palveluita yhteiskunnalta yksityinen henkilö tarvitsee ja mitä hänelle voidaan tarjota. Maatalousyhteiskunnassa sukulaiset huolehtivat toisistaan. Lapset ja vanhukset hoidettiin kotona. Teollistumisen myötä palkkatyö kodin ulkopuolella lisääntyi ja lapsille tarvittiin hoitopaikkoja. Henkilöt, jotka eivät pärjänneet yksin kotona, muuttivat laitoksiin.

Merkittävä piirre nykyisessä yhteiskunnassamme on ikäihmisten määrän lisääntyminen. Tällä hetkellä yksi yhteiskuntamme tavoitteista onkin edistää ikäihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä tarjoamalla oikeita palveluita ikäihmisille. Eri yhteyksissä on painotettu erityisesti kotona asumisen merkitystä. Tärkeänä nähdään myös kuntien ja yksityisen sektorin palveluntuottajien yhteistyön kehittäminen. Monissa hankkeissa yksityinen kotityöpalvelu on nähty yhtenä tärkeänä, julkisia palveluita tukevana tekijänä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008, 2010 & 2011; Työ- ja elinkeinoministeriö 2009.)

Kunnalliset kotipalvelut kohdistuvat pääasiassa vanhuksille ja vammaistalouksiin. Yksityisiltä palveluntarjoajilta hankitaan ostopalveluina lisäpalveluita. (Lith 2003.) Tämän päivän ja tulevaisuuden ikäihmiset ovat valmiita hankkimaan tarvittavat palvelut itse suoraan yksityisiltä kotityöpalveluyrityksiltä. Kynnys pyytää ulkopuolista apua on madaltunut ja taloudelliset resurssit ovat paremmat. Palveluita osataan hakea ja niiltä osataan vaatia laatua. Omaan hyvinvointiin ollaan valmiita panostamaan rahallisesti, kunhan rahalle saadaan vastinetta.

Arjen helpottamiseksi myös työssäkäyvä väestö on valmis ostamaan palveluita yksityisiltä yrittäjiltä. Taloudelliset mahdollisuudet kotityöpalvelun säännölliseen käyttöön ovat monessa taloudessa hyvät. Työelämä on nykyään hyvin kiireistä, ja sen vastapainoksi kotona halutaan rentoutua. Myös lapsiperheissä työn ja kodin yhdistäminen voidaan kokea raskaaksi, ja helpotusta haetaan kotityöpalvelun avulla. Nykyään tavaran ja määrän sijasta haetaan luksusta laadusta, vapaa-ajasta ja yhdessä läheisten kanssa vietetystä ajasta. Esimerkiksi siivouksen ”ulkoistaminen” tuo lisää aikaa omille harrastuksille tai perheen kanssa yhdessäoloon. Huomattava määrä yksityisestä kotityöpalvelusta myydään nykyään suoraan työssäkäyville. (Lith 2009, 49.)

takaisin alkuun


4.2 Monipuolisia työtehtäviä asiakkaan kotona

Monelle iäkkäälle kotityöpalvelu antaa riittävän tuen kotona selviytymiseen. Jo pelkästään viikkosiivouksen teettämisestä kotipalvelutyöntekijällä on iso ja merkittävä apu. Liikkuminen kaupungilla voi olla hankalaa tai pelottavaa yksin, jolloin kotityöpalvelutyöntekijän apu on tarpeen vaikka kauppa- tai muiden asioiden hoitamisessa. Kotityöpalveluun voi kuulua myös ruuanlaittoa asiakkaan kotona. On paljon iäkkäitä asiakkaita, jotka eivät itse enää jaksa laittaa ruokaa, mutta arvostavat kotona tehtyjä aterioita. Siivouksen ja ruuanvalmistuksen lisäksi kotityöpalvelu voi tehdä muitakin kodinhoidollisia tehtäviä kuten pyykkihuoltoa.

Kotityöpalvelun avulla on mahdollista parantaa yksilön elämänlaatua. Tutun kotipalvelutyöntekijän saapuminen ja työn lomassa vaihdetut kuulumiset voivat olla tärkeä sosiaalinen tapahtuma varsinkin yksin elävälle asiakkaalle. Olisi ihanteellista, jos asiakkaan kanssa olisi riittävästi aikaa, jolloin myös keskustelulle pystyisi varaamaan pienen hetken.

Työssäkäyvissä perheissä tarvittavat palvelut ovat yleensä siivous- ja kodinhoitopalveluita tai esimerkiksi sairaan lapsen hoitamista. Monissa perheissä kotityöpalvelutyöntekijä käy asiakkaan ollessa itse töissä. Tällöin luottamuksellisen asiakassuhteen merkitys korostuu entisestään.

Maatalousyhteiskunnassa renki palkattiin taloon maataloustöihin. Tänä päivänä rengin voit tavata kotityöpalveluyrittäjänä, joka tuottaa muun muassa erilaisia talonmies- ja remonttipalveluja tai toimii city- tai digitalkkarina.

takaisin alkuun


4.3 Kotitalousvähennys ja palvelusetelit

Ostaessaan kotiinsa palveluja, asiakas voi vähentää osan kuluista verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Kotitalousvähennys on ollut käytössä koko maassa vuodesta 2001 lähtien. Sen kattavuutta on vähitellen laajennettu ja enimmäismäärää on korotettu. Samalla vähennyksen suosio on vuosien myötä kasvanut. Kotitalousvähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajanasunnon kunnossapito- ja perusparannustyö sekä tietotekniikan neuvonta- ja asennuspalvelut. Henkilökohtaisen kotitalousvähennyksen enimmäismäärä vuonna 2010 on 3 000 euroa. (Veronmaksajat 2011.)

Palveluseteli on yksi tapa järjestää kunnan vastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja. Kunta päättää palvelusetelin arvon ja antaa setelin, asiakkaan tilatessa palvelun hyväksytyltä palveluntuottajalta.

Kotityöpalvelut ovat nopeasti kasvava ja kehittyvä palveluala. Yhteiskunnan tukimuodot, kotitalousvähennys ja palveluseteli, edellyttävät kotitalouspalveluelinkeinolta tarjonnan jatkuvaa ja nopeaa kehittämistä muuttuvien kulutustottumuksien mukaisesti. Kotitaloustöiden ostaminen kotitalousvähennystä hyödyntäen on lisännyt voimakkaasti kotityöpalveluiden ostamista. (Sosiaali- ja terveysministeriö).

takaisin alkuun


5 Yksityiset kotityöpalvelujen tuottajat

5.1 Yritysten ja järjestöjen tarjoamat palvelut

Sosiaalipalveluissa yksityisen toiminnan eli yritysten ja järjestöjen merkitys palvelujen tuottajina on kasvanut. Tämän on mahdollistanut kuntien palvelutuotannon avautuminen kilpailulle sekä lainsäädännön uudistukset, kuten kotitalousvähennysjärjestelmä ja palvelusetelilainsäädäntö. (Lith 2009, 49.) Kotityöpalveluja tarjoavien yritysten määrä on lähes nelinkertaistunut 2000-luvulla. Monet yritykset tarjoavat hyvin laaja-alaisia palveluita, kuten kotisiivousta, ikkunoiden pesua, ruuanlaittoa, lastenhoitoapua sekä piha- ja puutarhatöitä. (Lith 2009, 86.) Kotityöpalvelualan yrittäjänä toimimista ei virallisesti valvo tai määritä mikään instanssi, ellei siihen liity terveydenhoidon osaamista, jolloin laki ammatinharjoittamisesta määrittää ja valvoo yrittäjää. Toisaalta markkinavoimat ovat hyvä konsultti. Periaatteessa kuka tahansa voi perustaa kotityöpalveluyrityksen ja tarjota palvelujaan. Toiminta ei kuitenkaan ole ihan näin villiä, sillä kuluttajat, kotityöpalveluyrityksen asiakkaat eivät kuitenkaan osta palveluja ihan keneltä tahansa.

Kotityöpalvelu kuuluu kustannus- ja hintaherkkiin palveluihin. Palvelun hinnan merkitys on erityisen merkittävää niiden palveluiden kohdalla, jotka kilpailevat itse tekemisen tai ns. harmaan talouden kanssa. Kotityöpalveluyritykseltä vaaditaan ennen kaikkea asiakaslähtöisyyttä ja joustavuutta. Palvelujen saatavuuteen ja hinnoitteluun pitää myös kiinnittää huomiota.

takaisin alkuun


5.2 Kotityöpalvelun laatusertifikaatti

Laatuajattelu on siirtynyt 2000-luvulla työelämässä jokapäiväiseen työhön. Laatu mainitaan monen yrityksen arvoissa. Kotityöpalvelualalla on oma valtakunnallinen laatusertifikaatti, joka on yksityiselle palveluntuottajalle myönnetty tunnustus siitä, että yrityksen toiminta ja palvelut täyttävät valtakunnallisen laatujärjestelmän kriteerit. Laatusertifioitu palveluntuottaja on ammattitaitoinen, kehittymishaluinen ja asiakaslähtöinen. Yritys on sitoutunut kehittämään palvelujaan, yritystoimintaansa ja henkilöstöään suunnitelmallisesti. Yrityksessä ymmärretään, mistä hyvä palvelu ja työn jälki syntyvät. Yrityksessä osataan opastaa ja neuvoa asiakasta kodin hoidossa sekä palvelujen ostossa. Laatusertifioidussa yrityksessä osataan ottaa selville asiakkaan persoonalliset tarpeet ja toiveet sekä laatia ostajan kanssa yksityiskohtainen palvelusopimus.

Kotityöpalveluyrityksille järjestetään ympäri Suomea laatujärjestelmäkoulutuksia. Koulutuksiin osallistuvat yritykset perehdytetään laatujärjestelmän kriteereihin, itsearviointiin sekä laatukäsikirjaan. Koulutuksen ja ulkoisen auditoijan suosituksesta yritys voi hakea sertifiointia. Sertifikaatin myöntää työtehoseuran hallinnoima riippumaton laatulautakunta. Ensimmäiset sertifikaatit myönnettiin marraskuussa 2010. (Teho 6/2010, 4-5.)

Kotityöpalvelualalle on perustettu edunvalvonta- ja jäsenorganisaatio: Suomen Kotityöpalveluyhdistys ry. Yhdistyksen varsinaisina jäseninä ovat sertifioidut yritykset ja auditointioikeudet omaavat oppilaitokset. Lisäksi yhdistykseen kuuluu muita kotityöpalvelualalla toimivia yrityksiä ja yhteisöjä, alan koulutusta tarjoavia oppilaitoksia sekä Työtehoseura ry.

Yhdistyksen tarkoituksena on kehittää ja yhdenmukaistaa yksityisten kotityöpalvelujen tarjontaa valtakunnallisesti sekä edistää palvelujen tasalaatuisuutta ja kysyntää. Yhdistys pyrkii kehittämään yritysten liiketoiminnallista ja ammatillista osaamista sekä edistämään niiden kannattavuutta. Lisäksi tavoitteena on seurata ja valvoa alan yhteisiä etuja, vaikuttaa alan lainsäädäntöön sekä yleisten toimintaedellytysten ja imagon parantamiseen, kehittää kotityöpalvelujen yhteistyötä julkisen sektorin kanssa sekä edistää jäsentensä välistä vuorovaikutus- ja verkostotoimintaa. (Kotityöpalveluyhdistys ry 2011.)

takaisin alkuun


6 Kuka helpottaa arkeamme tulevaisuudessa?

 6.1 Väestön ikääntyminen tulevaisuuden haasteena

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta lisää ennen kaikkea väestön ikääntyminen. Suomessa väestön ikääntyminen on nopeampaa kuin muualla Euroopassa. Vuoteen 2060 mennessä yli 65-vuotiaiden määrän odotetaan lähes kaksinkertaistuvan nykyisestä. Yli 85-vuotiaita ennustetaan tuolloin olevan lähes puoli miljoonaa. (Tilastokeskus 2011.)

Yhteiskunta on uusien haasteiden edessä ikääntymisen myötä. Vanhuksien osuus lisääntyy, joten pystyykö yhteiskunta palvelemaan heitä? Kuntien taloudelliset voimavarat saattavat tulevaisuudessa olla hyvinkin tiukalla, joten palveluita ei ehkä pystytä tarjoamaan julkisen sektorin toimesta kaikille niitä tarvitseville. Palataanko entiseen malliin, jossa sukulaiset ottavat vastuun toisistaan? Pystymmekö tekemään verkostoitumisen myötä yhä enemmän töitä kotona ja samalla huolehtimaan omista vanhemmistamme?

Tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa, lähes mahdotonta. Kuitenkin on hyvin realistista uskoa, että tulevaisuudessa yksityinen sektori ostaa yhä enemmän palveluita koteihinsa. Työssäkäyvien henkilöiden työurat jatkuvat eläkeiän nostamisen myötä. Jääkö silloin enää näillä henkilöillä aikaa ja voimia oman kodin ylläpitämiseen tai omista vanhemmistaan huolehtimiseen? Todennäköisesti halu helpottaa omaa arkea ostamalla palveluita koteihin tulee lisääntymään. Tukeeko yhteiskunta tätä kotitalousvähennysten tai muiden järjestelmien avulla myös jatkossa? Yksityisen sektorin tarjoamien kotityöpalvelujen laadun kehittäminen on asia, johon pitäisi panostaa nyt ja tulevaisuudessa.

takaisin alkuun


6.2
Laadukas kotityöpalvelu tulevaisuuden työllistäjänä

 Historiasta saimme lukea, että piioilla oli mukanaan päästökirja tullessaan töihin taloihin. Laadukkaan palvelun takaaminen on edelleen ja tulee olemaankin palvelun ostamisen ehto. Ihmiset ovat yhä tarkempia, kenet he päästävät kotiinsa.

Alalla työskentelevältä vaaditaan paljon. Laadukkaan työn pohjana on alan koulutus, jota vahvistetaan alan monipuolisella työkokemuksella. Monipuolisten kotitaloustöiden (ruokataloustyöt, siivous, pyykinpesu) hallitseminen yhdistettynä esimerkiksi lastenhoito-, avustus- tai huoltotöihin, kenties jopa kiinteistönhoidon tehtäviin antaa monipuoliset valmiudet laadukkaisiin asiakaspalvelutehtäviin. Monipuolinen työ antaa varmasti haasteita työntekijälle. Se antaa myös mahdollisuuden itsensä jatkuvaan kehittämiseen, johon tulevaisuudessa kenties yhä enemmän panostetaan.

takaisin alkuun


7 Yhteenveto

 Artikkelin alussa kerroimme, että kotityöpalvelutyöntekijöitä on ollut yhteiskunnassamme vuosisatojen ajan. Maatalousyhteiskunnassamme ollut ”piika- ja renkikulttuuri” on muuttunut yhteiskunnan muutoksen myötä kotityöpalveluyritysten kautta hankittaviin palveluihin.

Arjen askareista selviäminen on nykyään haasteellista monessa kodissa. Aikaa pitäisi riittää moneen eri suuntaan: perheelle, työntekoon, opiskeluun, harrastuksiin ja kodinhoitoon. Lisäksi ikä tai oma terveydentila saattavat asettaa rajoituksia kotitöiden tekemiselle. Kotityöpalvelu tarjoaa helpotusta arkeen silloin, kun omat voimavarat eivät riitä. Jokaiselle kodilla on omat tarpeensa, vaihdellen siivouksesta pihatöihin, lastenhoitoon ja kotona tehtäviin avustamispalveluihin.

Yhteiskuntamme ei pysty tarjoamaan apua kaikkiin koteihin, joten se on helpottanut palveluiden ostamista mm. kotitalousvähennyksellä. Nyt ja tulevaisuudessa on selvästi havaittavissa, että palveluita ostavat henkilöt vaativat laadukasta työskentelyä. Kotityöpalvelujen laadusta huolehditaan yhä useammin laatusertifikaatin avulla. Olennaisena osana laatuun kuuluvat koulutetut työntekijät. Kotityöpalvelussa työskentelevä on alalle koulutettu ammattilainen. Uskomme, että tulevaisuudessa kotityöpalvelut tarjoavat monipuolista ja mielekästä työtä yhä useammalle.

takaisin alkuun


Lähteet:

 

Painetut lähteet:

Hyvä puhtaus. Kodinhoidon ja – huollon erikoislehti. 1/2011, s. 7, 22–23, 49, 56.

Härkki, T. Sali, P. Kivimäki, S. Tamminen, R. Varpanen, K. & Leppänen, P. 2007. Kotityöpalvelut ammatiksi. Suomen Siivousteknisen liiton julkaisuja 1:22. Mikkeli.

Kilkki, M. 2006. Kotiapulaiset: Muistoja sadan vuoden ajalta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna: Karisto Oy:n kirjapaino.

Rahikainen, M. & Vainio-Korhonen, K. 2006. Työteliäs ja uskollinen. Naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään. Jyväskylä: Gummerus.

Teho. TSS kotitalousnumero 6/2010.

Varjonen, J, Aalto, K & Leskinen, J. 2005. Kotityön markkinat. Sitran raportteja 45 Helsinki: Edita Prima Oy.

Vuorela, T.1977. Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo: WSOY.

Verkkosivut ja – sivustot:

Härkki, T., Kauppinen, K & Raijas, A. 2000. Kodin palvelut: kunnallisesti, yksityisesti ja yhteistyössä. Suomen maaraportti. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.

http://www.eurofound.europa.eu/pubdocs/2000/107/fi/1/ef00107fi.pdf. Luettu 17.4.2011.

Kainuun ammattiopisto. http://www.kao.fi/suomeksi/Aikuisopisto/Koulutusalat/Matkailu-,_ravitsemis-_ja_talousala/Kotityopalvelut.iw3. Luettu 22.3.2011

Kotityöpalveluyhdistys ry. http://www.kotityopalvelut.fi. Luettu 11.4.2011.

Lith, P. 2003. Lapsiperheet unohdettu kuntien kotipalvelussa. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_03_lapsiperheet.html. Luettu 22.3.2011.

Lith, P. 2009. Yritystoiminta ja yrittäjyyden edellytykset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Strategiset hankkeet.32/ 2009. http://www.tem.fi/files/23173/TEM_32_2009_strategiset_hankkeet.pdf. Luettu 22.3.2011.

Pentikäinen, Leena & Tuomaala Mika. 2009. Osaava työvoima. Tuottavuus. työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Strategiset hankkeet.32/ 2009. http://www.tem.fi/files/23173/TEM_32_2009_strategiset_hankkeet.pdf. Luettu 22.3.2011.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1063089. Luettu 23.3.2011.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Lakiehdotus iäkkäiden palvelujen turvaamiseksi 2011. http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/view/1556920. Luettu 23.3.2011.

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2010.

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-14357.pdf. Luettu 23.3.2011.

Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vaenn/2009/vaenn_2009_2009-09-30_tie_001fi.html. Luettu 23.3.2011.

Työ- ja elinkeinotoimisto 2011 . www.ammattinetti.fi.

Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.tem.fi/files/25766/hyvahanke_kehittamistavoitteet.pdf. Luettu 23.3.2011.

Veronmaksajat. (www.veronmaksajat.fi) luettu 27.3.2011.

Verohallinto. www.vero.fi/ luettu 27.3.2011.

Väestöliitto. Kotisisaret helpottivat lapsiperheiden arkea. http://www.vaestoliitto.fi/vaestoliitto/historia2/kotisisarkoulutus/ luettu 8.3 2011

Ylen elävä arkisto. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=35&t=&a=3925, luettu 8.3 2011; http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=82&t=629&a=895, luettu 8.3 2011; http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=114&a=175, luettu 8.3 2011