Avainsana-arkistot: monikulttuurisuus

Ammatillisen koulutuksen näkymiä Kainuussa – käsityöläisyys, tekemällä oppinen ja monikulttuurisuus

Sirpa Flinkman, yhteisöpedagogi, aikuiskoulutuslehtori, Haapaveden opisto

Tarja Karjalainen, tietotekniikan DI, tietojärjestelmät osaamisalueen koulutusohjelmavastaava, Kajaanin AMK

Taina Karppinen, verhoilijamestari, verhoilualan yrittäjä

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) 2011-2016 luonnoksessa hallitus asettaa tavoitteeksi, että Suomessa on maailman osaavin kansa vuonna 2020. Tulevaisuuden iso haaste on osaavan työvoiman riittävyys etenkin harvaan asutuilla alueilla kuten Kainuussa. Yksi tärkeä tapa vaikuttaa on Kainuun koulutuksen suuntaaminen ”oikeisiin asioihin” ja koulutuksen säilyttäminen Kainuussa.

Koulutuksen merkitys alueen kehittymiseen on tunnustettu tosiasia. Alueilla on omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat myös alueen koulutustarpeisiin ja koulutussuunnitteluun. Kainuun erityispiirteitä ovat muun muassa vähäväkisyys, väestön ikääntyminen ja väestön alhainen koulutusaste. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut mieltävät oman osuutensa aluekehitystyössä, mutta ammattikoulutuksella on monin paikoin vielä kehitettävää oman roolin löytämiseksi. Kainuun ammattiopisto on esimerkki hyvin toimivasta ammattikoulutuksen aluekehitystä tukevasta toiminnasta. (Räisänen & Hietala 2008.)

Tässä artikkelissa tarkastelemme Kainuun koulutuksen tulevaisuutta kolmesta eri näkökulmasta. Taina Karppinen kuvaa omassa osassaan huoltansa käsityöammattien säilymisestä ja erityisesti verhoilijakoulutuksen tulevaisuusnäkymistä sekä alan koulutuksen mahdollisuuksista Kainuussa. Tarja Karjalainen keskittyy tutkimaan Kajaanin ammattikorkeakoulun uuden strategisen valinnan, tekemällä oppimisen, vaikutuksia opetussuunnitelmatyön kannalta. Hän pohtii osiossaan muun muassa tekemällä oppimisen tuomia muutoksia etenkin opettajan rooliin ja arkeen. Sirpa Flinkman puolestaan miettii monikulttuurisen toiminnanohjauksen menetelmien teoreettista opettamista nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien perustutkintoa suorittaville aikuisopiskelijoille alueelliset tarpeet huomioiden.

Sisällys

1  Käsityöammatit muutoksessa – verhoilijan ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden näkymiä

1.1  Verhoilijat työllistyvät tulevaisuudessakin

1.2  Koulutuksesta työelämään

1.3  Verhoilualan koulutusta Kainuuseen?

2  Tekemällä oppiminen opetussuunnitelmatyössä

2.1  Yhteiskunnan ja työelämän muutos sekä muuttuneen maailma vaateet

2.2  Tekemällä oppimisen tavoitteet

2.3  Opiskelijan ja opettajan roolit

3   Monikulttuurisen toiminnan ohjaus osana Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutusta

3.1  Alueellisten tarpeiden huomiointi – monikulttuurinen Kainuu

3.2  Monikulttuurisen toiminnan ohjaus – opintokokonaisuuden suunnittelu alueelliset tarpeet huomioiden

4  Yhteenveto

Lähteet

 

1  Käsityöammatit muutoksessa – verhoilijan ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden näkymiä

Monet vanhat käsityöammatit ovat joko kokonaan häviämässä tai muuttumassa lähinnä harrastustoiminnaksi. Halpatuonti ja teollisen tuotannon siirtyminen halvan työvoiman maihin ovat vaikeuttaneet työllistymistä perinteisillä käsityöaloilla. Näin on käynyt esimerkiksi jalkine- ja vaatetusalalla. Työpaikkojen väheneminen on luonnollisesti vaikuttanut myös alan opiskelupaikkojen vähenemiseen ja ammattitaitoisia tekijöitä alkaa olla vaikea löytää. Nähtävissä on myös koulutuksen keskittyminen Etelä-Suomeen. Kuinka käy käsityöammattien tulevaisuudessa? Häviääkö Suomesta ja varsinkin maakunnista käsin tekemisen taito? Esimerkiksi olen seuraavassa ottanut lähempään tarkasteluun verhoilijan perinteisen käsityöammatin sekä alan ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet Kainuussa.

takaisin alkuun

1.1 Verhoilijat työllistyvät tulevaisuudessakin

Käsityöammateilla on pitkät perinteet, joita luonnollisesti kunnioitetaan ja vaalitaan. Ammatin säilymisen kannalta on välttämätöntä pysyä ajan ja kulutustottumusten vaatimusten mukana. Verhoilijankin työnkuva on muuttunut aikojen saatossa melkoisesti. Muutokseen on sopeuduttu ja etsitty uusia työtapoja vanhojen rinnalle.

Nykypäivänä kiinnostus sisustamiseen ja vanhojen huonekalujen kunnostamiseen on lisääntynyt. Verhoilijan työnkuva on laajentunut erilaisten sisustustekstiilien ompeluun ja kokonaisvaltaisempaan sisustusten toteuttamiseen. Yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta haetaan sisustuksissa ja se tuonee myös jatkossa verhoilijoille työtä.

Ekologisuus ja kestävä kehitys ovat nykypäivän sanoja. Kierrätettävyys arvona on näkynyt jo jonkin aikaa asiakkaiden asenteissa yrityksessäni. Kalusteiden uudelleen verhoilua suositaan myös ympäristökysymysten vuoksi. Perinteisessä verhoilussa käytettävät luonnon materiaalit, kalusteiden pitkäikäisyys ja uudelleen verhoiltavuus ovat arvossaan myös tulevaisuudessa.

Käsityöammateissa yrittäjyys on merkittävä, usein jopa ainoa mahdollinen työllistymistapa. Yritykset alalla ovat useimmiten mikroyrityksiä työllistäen yrittäjän itsensä tai korkeintaan alle kymmenen työntekijää (Luutonen & Äyväri 2002, 13). Näin on myös verhoilijoiden kohdalla. Vaikka huonekaluteollisuus on alan suurin työllistäjä, pienyrittäjyys on sitä keskeisempi työllistymistapa mitä käsityömäisempää verhoilutyö on.

takaisin alkuun

1.2 Koulutuksesta työelämään

Ammatillinen osaaminen on kaiken perusta toimipa sitten työntekijänä tai yrittäjänä. Alan jakaantuminen perinteiseen, teolliseen ja ajoneuvoverhoiluun, kolmeen materiaaleiltaan ja toimintaympäristöiltään hyvinkin erilaiseen osa-alueeseen, asettaa verhoilijan ammattiin kouluttautuvalle haasteita.

Verhoilijoiden koulutusta järjestetään perustutkintotasoisena ammatillisissa oppilaitoksissa sekä opetussuunnitelma- että näyttötutkintoperusteisenä koulutuksena. Lisäksi järjestetään verhoilijan ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Koulutuksissa suuntautumisvaihtoehdoksi voidaan valita perinteinen verhoilu, teollinen verhoilu tai ajoneuvoverhoilu. Verhoilijan työnkuvan muuttuminen näkyy myös alan koulutuksessa: verhoilijan ja sisustajan perustutkinnot on yhdistetty verhoilu- ja sisustusalan perustutkinnoksi, jossa verhoilija ja sisustaja ovat omina koulutusohjelminaan (Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet 2009).

Käsityöammatit ovat taitoammatteja ja taidon kehittyminen ammattilaisen tasolle vaatii vuosien työkokemuksen. Nykyaikana verhoilualan koulutukseen tulevilla kädentaidot voivat olla hyvinkin alkeellisella tasolla. Käsin tekeminen kodeissa on vähentynyt ja taitoaineiden tuntimääriä peruskoulussa on vähennetty (Luutonen & Äyväri 2002, 207). On mahdollista, ettei ammatillisessa oppilaitoksessa aloittava opiskelija tunne edes perustyökaluja. Näin ollen on selvää, ettei vasta valmistunut perustutkinnon suorittanut verhoilija, ole vielä kolmen vuoden opintojen jälkeen valmis ammattilainen puhumattakaan, että hänellä olisi valmiuksia ryhtyä alan yrittäjäksi. Vasta ammattitutkintotasolla voidaan puhua ammattilaisesta.

Oppisopimus tarjoaisi luontevan tavan perustutkinnon suorittaneelle hioa taitojaan ammattitutkintoa vastaavalle tasolle kokeneen ammattilaisen opastuksella. Toisaalta se tarjoaisi yrityksille oivan mahdollisuuden hankkia tarpeisiinsa osaavaa työvoimaa. On hämmästyttävää, ettei oppisopimusjärjestelmää ole pystytty kehittämään nykyistä toimivammaksi. Tällä hetkellä koulutuskorvaus koetaan yrittäjien keskuudessa täysin riittämättömäksi tehtyyn työhön nähden. Oppiminenhan painottuu pääasiassa työpaikalle. Oppisopimuksessa yrittäjä tekee oppilaan kanssa koulutusajan kestävän määräaikaisen työsopimuksen ja oppilaalle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa sivukuluineen. Kuitenkin työn tekeminen sujuu oppilaalta hitaasti ja yrittäjän omaa työaikaa kuluu oppilaan ohjaamiseen.

Oppipoika-kisälli -mestariperinteeseen nojautuva näyttötutkintojärjestelmä on aina ollut kädentaitoaloilla merkittävä ja arvostettu tapa osoittaa taitonsa ja kehittää ammatillista osaamistaan. Verhoilualalla näyttötutkinnot ovat lähes ainoa ammatillinen jatkokoulutuskanava. Verhoilijamestarin erikoisammattitutkinto on alan korkein tutkinto, joka oikeuttaa myös ammatillisen opettajan opintoihin. Näyttötutkintoon valmistavalla koulutuksella on merkittävä osa verhoilijoiden koulutuksessa ja sen kehittämiseen tulisi mielestäni panostaa. Näyttötutkinnoissa toteutuu hyvin myös paljon puhuttu työelämälähtöisyys koulutuksessa: työelämän edustajat ovat mukana arvioimassa ja valvomassa tutkintoja.

Yrittäjyyttä korostetaan nykyään kaikessa koulutuksessa. Luutonen ja Äyväri esittävät Sitran käsityöyrittäjyyttä koskevassa raportissaan (2002) jopa kokonaan yrittäjyyteen tähtäävien opintolinjojen perustamista. Kuten edellä todettiin, käsityöaloilla yrittäjyys on merkittävä työllistymisen tapa, joten aiheellista lienee jo koulutuksessa ottaa huomioon yrittäjyys eräänä työllistymisen vaihtoehtona.

Käsityöyrittäjyys on useimmiten pienyrittäjyyttä, joka poikkeaa luonteeltaan teollisesta valmistamisesta. Yrittäjyyskasvatuksessa käsi- ja taideteollisilla aloilla voitaisiinkin paneutua enemmän näihin erityispiirteisiin. Ennen kaikkea käsityöyritysten kannattavuuteen ja verkostoitumismahdollisuuksiin tulisi kiinnittää huomiota. Hyvänä esimerkkinä toimivasta yrittäjyyskasvatuksesta on mm. Kainuun ammattiopistossa toteutettu Nuori Yrittäjyys -malli. Siinä opiskelijat perustavat opintojensa aikana vuodeksi oikean yrityksen. Kokeilemalla yrittäjyyttä turvallisessa kouluympäristössä konkretisoituu käytännön kautta mistä yrittämisessä on oikeasti kysymys.

takaisin alkuun

1.3 Verhoilualan koulutusta Kainuuseen?

Kainuussa ei verhoilualan koulutuksen perinnettä ole, vaan koulutus on keskittynyt Etelä-Suomeen ja Pohjanmaalle. Kuitenkin Kajaanissa toimi 1990-luvulta aina viime vuoteen asti valtakunnallisestikin mittava verhoiltuja huonekaluja valmistava yritys. Talouselämä-lehden (2006) haastattelussa yrityksen toimitusjohtaja kertoi osaavan työvoiman saatavuuden olevan ongelma. Työntekijöitä koulutettiin jatkuvasti valtion tukemilla työllisyyskursseilla. Käytäntö herätti alalla närää, mutta ilman kurssitusta ei hänen mukaansa Kainuussa olisi suurta sohvatehdasta. Mietityttämään onkin jäänyt olisiko ammatillisen koulutuksen järjestäminen ollut järkevämpää kuin työvoimapoliittinen ”pikakurssitus” vuosi vuoden perään.

Kainuu on elänyt vuosisatoja puusta. Paperiteollisuuden alasajon myötä alueella on ryhdytty hakemaan vaihtoehtoisia puun jatkojalostuksen muotoja. Hyvänä esimerkkinä tästä on maakunnallisen kehittämisyhtiön, Kainuun Edun, vetämä KAINU – Huonekaluteollisuuden kehittämishanke.  Tavoitteena on ollut kainuulaisten huonekalu- ja puuteollisuuden pk-yritysten menestysedellytysten parantaminen, paikallisten yritysten liiketoimintavolyymin lisääminen sekä yhteistyön parantaminen tuotannossa, markkinoinnissa ja myynnissä ja yritysten tuotteistamisosaamisen parantaminen huippuasiantuntijoiden avustuksella. Muotoilu ja design toteutettiin kainuulaisuutta korostaen, mihin oleellisesti kuuluvat mm. tarinaperinne, omaleimainen kulttuuri ja kainuulaiset materiaalit. (Kainuun Etu Oy, 2011)

Projektin tuloksena syntyi KAINU -mallisto, jonka suunnittelijoina toimivat sisustusarkkitehti Kaarlo Holmberg ja tekstiilisuunnittelija Elina Helenius. Malliston huonekalut ja sisustustekstiilit ovat saaneet paljon huomiota niin Suomessa kuin ulkomailla. KAINU-mallistoon kuuluva pöytä palkittiin Habitare-messuilla vuoden parhaana. Mahdollisuuksia menestykseen on siis myös kainuulaisella huonekaluteollisuudella. Avaimina tähän lienevät verkostoituminen, alueen omaleimaisuuteen pohjaava suunnittelu ja laadukas toteutus.

Huonekaluja valmistavia yrityksiä ja mahdollisuuksia Kainuun alueelta löytyy. Huonekalualan keskeisten ammattien puuseppien ja verhoilijoiden ammatillinen koulutus sen sijaan puuttuu. Jos kainuulaista huonekalujen valmistusta elinkeinona halutaan vahvistaa osana puunjalostusasteen nostamisen strategiaa, tulisi alan osaamista Kainuussa lisätä. Ilman osaavaa tekijää ei laadukasta tuotetta voida valmistaa.

Verhoilualan koulutus tällä hetkellä perustutkintotasolla on mielestäni liian erikoistunutta, eikä vastaa kovin hyvin Kainuun tarpeita. Oma kokemukseni verhoilualan yrittäjänä on osoittanut, että täällä verhoilija ei voi erikoistua vain esimerkiksi perinteiseen verhoiluun. Tarvitaan laaja-alaisempaa ammattitaitoa. Yrittäjäksi ryhtyvän verhoilijan tulisi hallita ainakin perustiedot verhoilualan eri osa-alueilta pystyäkseen valikoimaan kulloiseenkin työtehtävään sopivimmat materiaalit ja työtavat. Onko siis tarkoituksenmukaista erikoistua jo perustutkintotasolla niin kapea-alaisesti, kuin verhoilijan ja sisustajan perustutkinnon perusteissa on määritelty? Mielestäni perustutkinnossa tulisi keskittyä enemmän alan yleiseen hallintaan ja perustaitojen harjoitteluun, minkä jälkeen voitaisiin valita omien vahvuuksien mukainen erikoistumisalue.

Verhoilijoiden koulutus kuuluu tällä hetkellä tekniikan ja liikenteen alan tutkintoihin. Toisaalta verhoilu suuntautumisvaihtoehtona mainitaan myös käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon perusteissa (Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet, 2009). Artesaaniopinnoissa valinnan mahdollisuuksia alueellisesti räätälöidymmän koulutuksen suunnitteluun olisi enemmän. Kajaanissa verhoilualan koulutus olisi helposti toteutettavissa Kainuun ammattiopiston kulttuurialalla. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) 2011-2016 linjauksissa käsi- ja taideteollisuusalan koulutusten aloituspaikkoja tullaan kuitenkin vähentämään n. 40 % vuoteen 2016 mennessä, joten käytännössä uusien alan tutkintojen perustaminen lienee mahdotonta. Verhoilualan koulutuksen järjestämistä, ainakin jossain muodossa, tulisi kuitenkin alueellisen kehittämisen kannalta mielestäni tutkia.

takaisin alkuun

2  Tekemällä oppiminen opetussuunnitelmatyössä

Opetussuunnitelma kuvaa sanallisesti mitä tietoa oppilaille on tarkoitus opettaa. Eri aikakausina opetussuunnitelmia on tehty erilaisista lähtökohdista katsoen. Oppijan kannalta opetussuunnitelmasta tulisi näkyä mitä tietoja ja taitoja kurssilla saadaan ja mitkä ovat ne vaatimukset, jotka täyttämällä kurssista saa suoritusmerkinnän. Opettaja puolestaan tutkailee suunnitelmaa siltä kannalta, että mitä tietoja mahdollisesti laajastakin aihealueesta juuri kyseisellä kurssilla käsitellään ja miten kurssi liittyy opintokokonaisuuteen. Yhteiskunta puolestaan pyrkii toisinaan säätelemään opetuksen laatua/tasoa antamalla raamituksia opetussuunnitelmille mm. koulutuksen kokonaislaajuus ja yleiset kompetenssit. (Antikainen, Rinne & Koski 2006.)

Ammattikorkeakoululaissa sanotaan, että ammattikorkeakoulun tulee toimia yhteistyössä alueen yritysten kanssa (Ammattikorkeakoululaki 2003, Luku 1, 5§). Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU) 2011-2016 luonnoksessa todetaan, että ammattikorkeakoulujen tärkeitä tehtäviä ovat työelämäyhteydet ja aluevaikuttavuus. Lisäksi KESU luonnoksessa mainitaan, että ammattikorkeakoulujen tulee kehittää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaansa (TKI) niin, että se mahdollisimman hyvin palvelee alueen pk-yrityksiä ja palvelusektoria.

Tekemällä oppiminen on jotain sellaista, josta opettajillakin on useita erilaisia käsityksiä ja ei voida suoralta kädeltä sanoa, että joku näistä käsityksistä olisi väärä ja toinen oikea. Osa mieltää tekemällä oppimiseksi sen, että opiskelijat oppivat asioita teoreettisen luennoinnin sijasta/rinnalla itsenäisesti tai ryhmissä tehtäviä tekemällä ja ongelmia ratkomalla. Isommassa mittakaavassa ja ulkoisten tekijöiden näkökulmasta tekemällä oppimiseksi luetaan T&K –toiminnan sitominen osaksi opetusta, jolloin mukana tulee olla toimeksiantaja. Tässä osiossa tekemällä oppimista käsitellään T&K –toiminnan opetukseen sitomisen kannalta.

takaisin alkuun

2.1 Yhteiskunnan ja työelämän muutos sekä muuttuneen maailma vaateet

Koulutuksen tulee vastata entistä enemmän ja paremmin Kainuun nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Tekemällä oppimisen projektien kautta saatava konkreettinen yhteistyö paikallisten yritysten kanssa, auttaa suuntaamaan koulutusta paremmin alueen tarpeisiin. Samalla opiskelijoille saadaan paremmat valmiudet työelämän vaateisiin ja myös luodaan parempi pohja uudelle yrittäjyydelle.

Koulutuslaitoksen tulisi pystyä pysymään tietoisena ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen tarpeista uusien työntekijöiden osaamisen suhteen. Koulutusohjelmien rakenteita, kurssisisältöjä ja koulutusmenetelmiä on uudistettava siten, että valmistuvilla opiskeli-joilla on hyvät mahdollisuudet tulla alati muuttuvan yhteiskunnan täysivaltaisiksi ja hyötyä tuottaviksi jäseniksi. (Antikainen, Rinne & Koski 2006.)

Vähenevien oppilasmäärien ja moninaistuvien koulutuksellisten haasteiden myötä mm. verkostojen luomisen merkitys korostuu. Oppilaitosten on astuttava ulos maailmaan ja haettava kumppaneita läheltä ja kaukaa. Myös oppilaitosten sisällä on pystyttävä näkemään laajempia kokonaisuuksia ja opettajien on tultava poteroistaan ja yksityisiltä hiekkalaatikoiltaan yhdelle yhteiselle leikkikentälle leikkimään jaetuilla leluilla.

Oppilaitos voi antaa koulutuksellaan oppilaille tiettyjen aihealueiden kompetenssia, joka muuttuu ammattitaidoksi, jos työelämän kvalifikaatiovaatimukset kohtaavat työntekijän kompetenssin. On myös ymmärrettävä, että koulutus ei voi olla vain juuri kyseisen ajankohdan työelämän vaatimuksien mukaista, koska koulutuksen antamien kompetenssien on pädettävä vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Mahdollisia aukkoja hetkellisten vaatimusten suhteen voidaan paikata harjoittelun, harjoitustöiden ja opinnäytetyön suuntauksilla. (Keurulainen 2006, 2-5.)

takaisin alkuun

2.2 Tekemällä oppimisen tavoitteet

Kun opetusmaailmassa otetaan käyttöön uusia menetelmiä tai toteutustapoja, tulisi lähtökohtana olla tulokset joita saavutetaan. Noiden tulosten tulisi vielä olla opiskelijan näkökulmasta katsoen hyviä eli ei tulisi tehdä muutoksia muutoksen tai ulkoisen paineen vuoksi vaan, jotta saavutetaan opiskelijan kannalta jotain uutta ja parempaa.

Tekemällä oppimisen voi nähdä opiskelijan kannalta hyvänä asiana, jos toteutus tehdään onnistuneesti. Kainuun yrityksiltä tulleiden toimeksiantojen toteuttaminen ja sitä kautta uusien asioiden oppiminen on mielekäs tapa oppia ja lisäksi opiskelija saa käsityksen sen hetken työelämän ongelmista ja luo kontakteja yrityksiin. Tekemällä oppimisella pystyttäneen vastaamaan myös ulkoisten tekijöiden koulutukselle ja sen tuloksellisuudelle luomiin paineisiin.

takaisin alkuun

2.3 Opiskelijan ja opettajan roolit

Jokainen oppilaitos muodostaa oman yhteisönsä ja tavat toimia kyseisessä yhteisössä. Lisäksi koulutuksessa näkyvät eri ammattialojen muodostamien yhteisöjen tavat toimia ja niiden sosiaaliset rakenteet.

Yhteiskunnan jäseniltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä tietyssä asemassa ja tilanteessa. Nämä roolit sitovat yksilöitä monella tapaa. Rooli voi myös olla itse valittu tapa toimia yhteiskunnassa. Nyky-yhteiskunnassa ihmisen sosiaalinen asema ja yksilöllisyys ovat keskenään ristiriidassa, koska yhteiskunta asettaa paljon sosiaalisen aseman mukaisia vaatimuksia, jotka eivät välttämättä salli yksilöllistä ajattelua ja toimintaa. (Antikainen, Rinne & Koski 2006.)

Nykypäivän ammattikorkeakouluopettajan rooli on hyvin haasteellinen monessakin mielessä, on vastattava aluekehittämisen, tutkimuksen ja pedagogiikan vaateisiin. Tekemällä oppimisen tuominen opettajan arkeen on haasteellista. Vastassa ovat uuden pelkääminen, vanhoista tavoista luopumisen vaikeus, ja monet muut ihmisen toiminta-tapoihin liittyvät seikat. Kaiken keskellä olisi vielä muistettava, että vastuu oppimisesta on oppijalla itsellään, mutta koulutusvastuu ja pedagogisten ratkaisujen valinta jää edelleen opettajan harteille. Laadukkaan oppimisen taustalla ovat oppimista edistävät pedagogiset ja didaktiset ratkaisut eli opettajan opetustyö. (Ora-Hyytiäinen & Rajalahti 2009, 7-14.)

Tekemällä oppimiseen liittyy jaettua opettajuutta eli opettajat joutuvat ulos perinteisestä yksilötyöstä yhdessä ohjaamaan opiskelijan kehittymistä asiantuntijaksi. Jotta tällainen jaettu johtajuus mahdollistuisi, opettajat tarvitsevat selkeät roolijaot. Myös lähiesimiehen rooli korostuu, kun opettajuus kokee muutoksen ja erityisen tärkeää on lähiesimiehen selkeä sitoutuminen päätöksiin ja henkilöstö sitouttaminen niihin. Erityisesti uudenlaisissa oppimisympäristöissä korostuu hyvän ja positiivisen oppimisilmapiirin luomisen tärkeys. Oppimista edistävät tekijät tulevat hyvin esille kuviossa 1. (Ora-Hyytiäinen & Rajalahti  2009, 24-33.)

takaisin alkuun

Kuvio 1.  Oppimista edistäviä tekijöitä (Ora-Hyytiäinen & Rajalahti 2009, 33).

Opiskelijaprojekteissa ja niiden tuotosten arvioinneissa on olemassa riski siitä, että tehdään toimeksiannon mukainen toteutus, mutta opiskelijan asiantuntijuuden kasvu ja pedagogiset näkemykset jäävät lapsipuolen asemaan eli todellista oppimista ei välttämättä synnykään tai se saattaa olla opetussuunnitelman tavoitteista poikkeavaa. Tämä omalta osaltaan vaatii opettajilta asiantuntijuutta ja myös kykyä nähdä ja ymmärtää nämä oppimisen haasteet sekä työelämän ja oppilaitoksen näkemyksien mahdollinen ristiriita.

takaisin alkuun

3  Monikulttuurisen toiminnan ohjaus osana Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutusta

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutuksen tulee vastata tämän päivän muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin. Viimeaikaisempia haasteita opetustyölle ovat olleet nuorisolain uudistukset, jotka ovat koskeneet moniammatillista yhteistyötä ja erityisnuorisotyötä. Kolmas haasteellinen osa-alue on monikulttuurinen nuorisotyö.

Nuorisolaki korostaa nuorisotyön kasvatuksellisuutta sekä kansainvälistä ja monikulttuurista nuorisotoimintaa. Suomen perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä ja velvoitetaan edistämään ihmisten yhdenvertaisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa (2007-2011) yhdeksi tavoitteeksi on asetettu kaikkeen yhdenvertaisuutta loukkaavaan ja syrjintää edistävään toimintaan puuttuminen. Ohjelman mukaan yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä edistetään vahvistamalla nuorten myönteisiä asenteita monikulttuurisuutta ja eri vähemmistöjä kohtaan.

Monikulttuurinen nuorisotyö on suhteellisen uusi käsite ja se vaatii tekijöiltään monikulttuurisuuden tuntemista, sekä haastaa tekijöitään tuomaan yhteen erikulttuureista tulevia ihmisiä.

Monikulttuurinen nuorisotyö ei ole tällä hetkellä Suomessa kovinkaan suunnitelmallista. Nuorisolain mukaan nuorisotalojen palvelut ovat kaikille avoimia ja kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Monikulttuuristen nuorten mukaan tämä ei kuitenkaan riitä, sillä esimerkiksi Somaliasta tullut nuori ei välttämättä tiedä, mikä on nuorisotalo tai nuoren vanhemmilla ei ole lainkaan tietoa siitä, mistä nuorisotyössä on kyse.

takaisin alkuun

3.1 Alueellisten tarpeiden huomiointi – monikulttuurinen Kainuu

Kajaanin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen mukaan, suurin osa Kajaanissa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä omaa pakolaistaustan.

Monikulttuurisuus alkoi näkyä Kajaanissa selvemmin sen jälkeen, kun Kajaanin vastaanottokeskus perustettiin vuonna 1999. Paikkakunnalla vakinaisesti asuvien ulkomaalaisten määrä on kolminkertaistunut vuoden 2002 jälkeen, jolloin kaupunki solmi Kainuun TE-keskuksen kanssa sopimuksen sadan pakolaisen sijoittamisesta kuntaan vuosittain. Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten suhteellisen suuri määrä lisää palveluiden kysyntää varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Tämä asettaa tulevaisuuden haasteita koko Kainuussa tehtävälle nuorisotyölle.

Vuonna 2009 Kainuussa oli yhteensä 82 634 asukasta, 526 asukasta vähemmän kuin edellisvuonna. Ulkomaalaisia oli 1315 henkilöä eli 1,6 % väestöstä, 116 henkilöä enemmän kuin edellisvuonna. Kuviossa 2 näkyy ulkomaalaisväestön ikä- ja sukupuolijakauma.

Kuvio 2. Ulkomaalaisten ikä- ja sukupuolijakauma Kainuussa 2009 (Kainuun Ely-keskus).

Kajaanissa aloitettiin syksyllä 2010 Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksen. Alueellisen koulutuksen toteutuksesta vastaa Haapaveden opisto. Alkujaan koulutusta tarjottiin eri kulttuuritaustoista tuleville henkilöille. Ongelmaksi syntyi kuitenkin suomen kielen taito. Tämänhetkinen koulutusryhmä koostuukin pääosin kantaväestöön kuuluvista henkilöistä.

takaisin alkuun

3.2 Monikulttuurisen toiminnan ohjaus – opintokokonaisuuden suunnittelu alueelliset tarpeet huomioiden

Kainuulaiset tarpeet huomioiden opintoihin sisällytettiin 14,5 opintoviikon valinnainen osio monikulttuurisen toiminnan ohjaus. Teoreettisen osuuden lisäksi se tutkinnon osa sisältää viiden opintoviikon harjoittelun monikulttuurisessa toimintaympäristössä. Teoriaosuudessa käsitellään kaikkiaan kahdeksan erilaista aihekokonaisuutta, jotka ovat kukin vähintään yhden opintoviikon mittaisia. Opintokokonaisuuden suunnittelu- ja toteuttamisvaiheessa on hyvä tehdä tiivistä yhteistyötä monikulttuurista työtä tekevien työelämän yhteistyökumppanien kanssa.

Opintokokonaisuus aloitetaan kulttuurien tuntemuksen osiolla, jonka jälkeen nuoriso-ohjaajan tulisi osata ottaa huomioon uskonnoltaan ja kulttuuristaustaltaan erilaisia ihmisiä ja heidän toimintatapojaan. Myös suomalaisten vähemmistökulttuurien tuntemus on tärkeää, puhumattakaan maamme maantieteellisten erojen tuomista kulttuurieroista. Näiden asioiden läpikäyminen on tärkeää, jotta opiskelija pystyy työskentelemään ammatin edellyttämällä tavalla monikulttuurisessa toimintaympäristössä esimerkiksi perheen tai nuoren tukihenkilönä tai eri kulttuureista tulevien äitien ryhmänvetäjänä.

Kainuussa asui ulkomaalaisia 70 eri maasta vuonna 2009. Taulukossa 1 näkyy suurimpien ryhmien kotimaat.

Taulukko 1. Kainuun ulkomaalaisten kotimaat.

Ymmärtääkseen muita kulttuureita on opiskelijan hyvä tutustua myös oman maansa historiaan ja niihin tekijöihin, jotka ovat muovanneet maan kulttuurisia arvoja. Omien kulttuuristen arvojen tunnistamisen osion muina työmenetelminä voidaan käyttää myös draaman keinoja sekä kirjallisuusterapiaa. Tässä osiossa on tarkoitus sukeltaa oman minän syövereihin. Osion läpikäyminen auttaa havainnoimaan omaa käyttäytymistä erilaisissa toimintaympäristöissä. Samalla opiskelija oppii aiheeseen liittyviä työmenetelmiä esimerkiksi rasistisen käyttäytymiseen liittyen.

Kulttuurien välisen vuorovaikutuksen osuudessa on oleellista vierailla Kajaanin monikulttuurisessa Monika-keskuksessa, sekä tutustua muihin paikallisiin toimijoihin, jotka kohtaavat toiminnassaan eri kulttuureista tulevia henkilöitä.

Kulttuuri-identiteetin merkitys yksilölle jaksoon on hyvä pyytää maahanmuuttajataustaisia vieraita kertomaan omasta historiastaan ja elämästään suomalaisessa yhteiskunnassa. Millaista on elää esimerkiksi somalialaisena ja islaminuskoisena Kajaanissa? Jakson tarkoituksena on auttaa opiskelijoita huomioimaan eri kulttuureista tulevia ihmisiä heidän suunnitellessaan toimintaa tai ohjatessaan yksilöä tai ryhmää.

Monikulttuurisuus suomalaisessa yhteiskunnan osioon kuuluu olennaisesti tutustuminen Kainuun kotouttamisohjelmaan ja kotouttamista edistäviin palveluihin, sekä erilaisiin tukitoimiin.

Opintoihin liittyen opiskelijoilla on ollut aikaisemmin tutkinnon osat, ohjauksen menetelmät ja ohjaus eri toimintaympäristöissä. Tästä syystä ohjausmenetelmien valintojen osuudessa kiinnitetään enemmän huomiota ohjaustilanteiden myönteisen ilmapiirin luomiseen ja kulttuurien välisten vuorovaikutusten edistämiseen. Opiskelijoiden tulisi pystyä valitsemaan ohjausmenetelmät ottaen huomioon ryhmän jäsenten erilaiset kulttuuriset lähtökohdat.

Kansainvälinen toimintaympäristön osuudessa opiskelija tutustuu kansainvälisen nuorisotyön pääperiaatteisiin, sekä erilaisiin valtakunnallisiin ja paikallisiin toimijoihin, jotka harjoittavat kansainvälistä nuorisotyötä. Tässä osiossa on mahdollista toteuttaa myös ns. ”kulttuurikahvila” -harjoittelu monikulttuurisissa tilanteissa.

Opintokokonaisuuteen kuuluu myös monikulttuurisen projektin valmistaminen. Tässä osiossa on hyvä tutustua aluksi erilaisiin monikulttuurisiin projekteihin, joita Suomessa on tehty viimeisten vuosien aikana.

Opintokokonaisuuden suoritettuaan opiskelijalla tulisi olla valmiudet lähteä työharjoitteluun ja näyttää osaamisensa näyttötutkintona harjoittelun lopussa.

”Ihmisarvo on ehdoton, jakamaton ja kaikille ihmisille yhtäläinen Se ei vaihtele yksilön ominaisuuksista, iästä, rodusta, uskonnosta tai taustasta riippuen” (Fry 1997).

takaisin alkuun

4  Yhteenveto

Aluekehityksen ja alueen elinvoimaisuuden näkökulmasta Kainuussa tulisi miettiä moninaisesti koulutuksen mahdollisuuksia alueen kehittymisen ja olemassa olon mahdollistajana. Artikkelissamme olemme esittäneet tähän erilaisia näkökulmia.

Käsityöammattien ja etenkin puun jatkojalostukseen liittyvien puuseppien ja verhoilijoiden koulutusta tulisi saada alueelle, jotta alueen yksi voimavara eli metsä saadaan hyödynnettyä elinkeinoelämän nostattajana. Korkeakoulusektorilla tärkeää on koulutuksen säilyminen alueella: jos sitä ei ole, nuorisosta liian iso osa lähtee pois alueelta. Kiristyvässä koulutuskilpailussa tekemisen meininki ja siihen panostaminen opetus-suunnitelmatasolta lähtien antaa hyvän kilpailuaseman isoihin koulutuslaitoksiin verrattuna. Samalla saadaan keinoja palvella aluetta ja alueen yrityksiä mahdollisimman hyvin. Monikulttuurisuus tulee myös nähdä alueen voimavarana, ei heikkoutena. Meillä on nyt oiva tilaisuus tehdä Kainuuta tunnetuksi uudenlaisella koulutuksella, jota voidaan myöhemmin siirtää toimintamallina muillekin alueille. Maahanmuuttajien sitouttamisessa alueen voimavaraksi nuorisotyön osuus on merkittävässä roolissa, lasten kautta tietoisuus leviää myös aikuisväestöön.

Uskomme, että Kainuun pystytään säilyttämään elinvoimaisena ja houkuttelevana alueena, kunhan ymmärretään huomioida alueen vahvuudet ja toimia ennakkoluulottomasti ”etulinjassa”, kuten tähänkin saakka on monissa asioissa toimittu.

takaisin alkuun

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351

Antikainen, A., Rinne, R., Koski, L. 2006. Kasvatussosiologia. WSOY Oppimateriaa-lit Oy. Helsinki.

Hakala, S., Kukkakallio E. & Ylönen P. 1999. Perinteinen verhoilu. Jyväskylä, Gum-merus Kirjapaino Oy.

Kainuun Ely-keskus, Ulkomaalainen väestö Kainuussa 2009-2010. Suunnittelija Mari Jääskeläinen, luento 15.7.2010.

Kainuun Etu Oy. http://www.kainuunetu.fi/fi/98f61380-0fee-4d11-91ca-91b3377715f8/067272ca-0cc2-4dea-835b-31fe7abc868d

Kajaanin kaupunki, nuorisotyö (2010), Mamu nuoren HEKS-hanke

Keurulainen, H. 2006. Osaamisen arviointi. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Koulutus ja tutkimus 2011–2016. Opetus-ja kulttuuriministeriö. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/KESUluonnos_13092011.pdf

Luutonen, Marketta & Äyväri, Anne (toim.) 2002. Käsin tehty tulevaisuus. Näkökul-mia käsityöyrittäjyyteen. Helsinki: Sitra ja Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito.

Nuorisolaki

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto 2009, Opetushallitus

Opetusministeriö. 2008. Koulutus ja tutkimus vuosina 2008-12. Kehittämissuunnitel-ma. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf

Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet 2009. Opetushallitus. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/tekniikan_ja_liikenteen_ala

Ora-Hyytiäinen, E., Rajalahti, E. (toim.) 2009. Opettajuus Learning by Developing –toimintamallissa

Räisänen, A. & Hietala, R. (toim.) 2008. Yhteisiin pöytiin. Ammatillisen koulutuksen aluekehitysvaikutukset. Arviointiraportti. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 28. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Talouselämä-lehti. 19.6.2006. Suomi-huonekalu taistelee elämästään. http://www.talouselama.fi/uutiset/suomihuonekalu+taistelee+elamastaan/a159983