Matkailua, kulttuuria ja historiaa

Emman portfolio ja matkailublogi

Kyrö Distillery Company

Moikka pitkästä aikaa!

Vierailimme eilen 11.10. Jyväskylän ammattikorkeakoulun toimesta Isossakyrössä, Kyrö Distillery Companyn tehtaalla. Kyrö Distillery valmistaa Suomen ainoana alkoholin tekijänä ruisviskiä, joskin tuotanto tässä tuotteessa on vielä alkutekijöissään. Tunnetumpia he ovat tällä hetkellä ginistään, joka todistetusti on maailman parasta. He etenevät brändi edellä, lähinnä suomen alkoholilainsäädännön vuoksi, ja tarkoitus olisi olla maailman tunnetuin tässä kategoriassa jossain vaiheessa. Tunnettavuutta on jo nyt todella paljon ympäri maailmaa.

Kyrö Distillery toimii Isokyrön vanhassa osuusmeijerissä. Rakennus on valmistunut vuonna 1908 ja on aivan upea miljöö alkoholin tislaukselle sekä yritysvierailuille. Hieman laittamista pihapiirissä vielä on, kuten oppaammekin totesi. He ovat ostaneet useita pihapiirissä sijaitsevia rakennuksia ja heillä on suuria visioita myös uusille tuotantorakennuksille sekä varastoille.

Tiloissa toimii myös Kyrön matkailun edistämiskeskus, ravintola ja baari, jossa he valmistavat drinkkejä tuotteistaan. Omaa ravintolaa heillä ei ole, ainakaan vielä, mutta he tilaavat ruoat muilta toimijoilta, jos asiakkaat haluavat nauttia ne heidän tiloissaan.

Upea vanha osuusmeijeri.

Tila ruokailua ja drinkkien nauttimista varten.

Baaritiski.

Viskitislaamosta.

Retki oli todella mielenkiintoinen ja sain tietoa sekä rakennuksen että Isonkyrön historiasta. Uutta tietoa tuli myös Suomen lainsäädännöstä, joka todella jaksaa aina yllättää. Myös se, että Kyrö Distillery tuottaa juomiinsa tulevan ruispirtun Virossa, koska Suomessa ainoa pirtun valmistaja on Altia, ja hekin tekevät pirtunsa ainoastaan ohrasta, eikä heillä ei ainakaan tällä hetkellä ole kiinnostusta eikä resursseja valmistaa tarvittavaa määrää rukiista valmistettua pirtua. Pirtuun tuleva ruis on kuitenkin täysin kotimaista. Myöskin tietyt giniin tulevat mausteet ja yrtit on pakko hankkia ulkomailta, kuten esimerkiksi katajanmarjat, koska sellaisia määriä mitä he tarvitsevat, ei löydy Suomesta.

Reunasta vasemmalta Juuri gin, toisena Napue gin, kolmantena Koskue gin ja neljäntenä Red&Rye likööri.

Kierroksemme jälkeen vuorossa oli ginien maistelu. Sain paljon uutta tietoa miten alkoholia oikeaoppisesti maistellaan ja nautitaan, jotta mahdollisimman paljon tuoksuja tulee esiin. Punainen Red&Rye likööri oli oikein hyvää ja siinä oli raaka-aineina karpaloa ja puolukkaa. Ennen lähtöä oli mahdollisuus nauttia drinkkejä baarista sekä ostaa Kyrö Distillery Companyn tuotteita, kuten laseja, t-paitoja ja käsirasvaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Pohjanmaan suunnilla liikkuu. He ovat avoinna ryhmille tilauksesta, mutta heillä on myös lauantaisin kierroksia, joihin ei tarvitse varausta etukäteen. Enemmän tietoa löytyy nettisivuilta, jonka linkki löytyy tästä alapuolelta.

IN RYE WE TRUST


Kulttuuripäivä Jyväskylässä

Kävin taidemaalari Jonas Heiskan taiteilijakodissa, joka sijaitsee Jyväskylän Älylän kaupunginosassa. Täytyy myöntää, etten ollu edes koskaan kuullutkaan kyseisestä taidemaalarista. Ehkä syynä on se, etten hirveästi ole taidetta harrastanut. Sattumalta törmäsin Jyväskylän museon sivuilla ilmoitukseen, että taiteilijakotiin on elokuussa ti-ke ilmainen sisäänpääsy tiettyinä kellonaikoina. Käytin sitten tottakai tilaisuuden hyväkseni, koska rakastan vanhoja taloja ja niiden arkkitehtuuria.

Jonas Heiska on syntynyt vuonna 1873 silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa Toivakassa. Hän pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta ja opiskeli sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Helsingin yliopiston piirustussalissa. Älylän talon suunnitteli Jonas Heiska yhdessä Antti Halosen kanssa ja se on rakennettu vuonna 1912.

Heti sisään astuessa nenään pelmahti ihana vanhan talon tuoksu. Sain henkilökohtaisen opastuksen oppaalta, koska olin ainoana paikalla. Talo yksityiskohtineen teki muhun suuren vaikutuksen sekä siellä asuneet persoonat Jonas Heiska, hänen vaimonsa Maikki Heiska ja heidän tyttärensä Vappu Heiska, joka oli kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja. Vappu Heiskan kuoltua lapsettomana vuonna 1993, talo siirtyi Jyväskylän kaupungin omistukseen ja sitä kautta museolle.

Taloa ulkoapäin.

Vanhat pariovet.

Vappu Heiskan nukkumaparvi.

Uutta osaa, joka on rakennettu ilmeisesti 1930-luvulla.

Olohuonetta ja ateljeeta.

Uuni ja taideteoksia.

Kävin myös Jyväskylän museon Alvar Aalto -arkistossa, johon oli tänään avoimet ovet. Tapahtuma on osa tällä viikolla olevaa Alvar Aalto -viikkoa, jossa on erilaisia tapahtumia ja opastuksia Alvar Aallon tuotantoon. Arkisto oli täynnä kaikkea mahdollista Alvar Aaltoon liittyvää, vanhoja valokuvia, rakennuspiirrustuksia vuosien varrelta, opinnäytetöitä, kirjoja, kirjeenvaihtoa Alvarin ja Ainon välillä ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Tulihan mulle mahdollisesti myös pieni ajatus omasta opinnäytetyöstä, kun niin kovin innostuin!

Opas kertoi meille, miten hänelle tulee päivittäin Alvar Aaltoon ja hänen tuotantoonsa liittyviä kyselyitä ja niistä 90% ulkomailta. Moni suomalainen eikä edes jyväskyläläinen tiedä, että meillä on tällainen upea arkisto, jota kysellään ulkomaita myöten.

Arkiston hyllyrivejä.

Alvar Aallon suunnittelemia töitä.

Kirja-aarteita.

Suosittelen lämpimästi molempia kohteita, jos vaan yhtään kiinnostaa ja tulee tilaisuus. Avarsi ainakin mun mieltä todella paljon, varsinkin tämä arkisto, kun tajusin miten suuri juttu Alvar Aalto oikeasti on, varsinkin ulkomailla.

Mun Alvar Aalto -viikko jatkuu torstain opastetulla bussikierroksella sekä sunnuntain Open house -tapahtumalla, jossa pääsee sisälle Aallon suunnittelemiin rakennuksiin, joissa ihan tavalliset ihmiset tällä hetkellä asuvat.


Viimeinen työpäivä ja Toivin juhlat

Viimeinen työpäiväni museolla lähestyy loppuaan. Työharjoitteluaika oli hyvin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas kaikin tavoin. Olen päässyt tekemään kaikenlaista ja ollut mukana kaikenlaisessa työssä, kuten aiemmat postaukseni kertovat. Olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi ja toivon mukaan myös viisaampi. Tästä on taas hyvä jatkaa syksyllä jatkuvia opintoja, kunhan ensin lomailen 3 viikkoa. Alla vielä hieman museolla järjestetyistä Toivi Järvisen puutarhajuhlista.

 

Toivi Järvisen juhlat 1.8. sujuivat rennoissa ja leppoisissa merkeissä. En valitettavasti muistanut ottaa yhtään kuvia, koska tämä helle ja kuumuus on lopullisesti pehmittänyt pääni. Kuvia voi halutessaan katsella Saarijärven museon sivuilta. En tokikaan olisi edes suuremmin ehtinyt ottaa kuvia, koska oli melkoisesti kiirettä kahvion puolella. En muistakaan milloin olisi ollut tämmöistä hässäkkää, sitten ravintolavuosieni. Eihän tämä silti ollut kiirettä lähelläkään verrattuna ravintolassa työskentelyyn, mutta mukavaa kuitenkin, että ihmisiä ja kiirettä oli. Myimme hyvin kahvia, jäätelöä ja virvoitusjuomia.

Pihalla oli monenmoista myyjää ja tapahtumaa. Vanhoja autoja, tatuointistudion esittelijä, korumyyjiä, paikallisia tuotteita, lapsille ohjelmaa ja elävää musiikkia. Tapahtuma alkoi opastuksella Toivi Järvisen taiteilijakotiin ja jatkui musiikilla, josta vastasi paikallinen Dixie Paavot. Myös näyttely oli avoinna koko tapahtuman ajan. Musiikkiesityksen jälkeen oli vielä yksi opastus taiteilijakotiin, koska sinne haluavia ihmisiä oli niin paljon. Tapahtumaan sai pukeutua 50-luvun tyyliin ja oli mukava nähdä, että osa ihmisistä olikin panostanut asuunsa. Ilta oli kaikin puolin mukava ja onnistunut. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja he olivat iloisella tuulella, mikä heijastui myös omaan asiakaspalveluuni. Eräs taiteilijaseuran jäsen oli saanut laskettua noin 300 ihmistä, mikä on todella hyvin. Kelitkin suosivat eikä satanut, vaikka keli olikin suhteellisen hikevää. Kaikin puolin mahtavaa siis!


Puola ja Szymbark

Eksyttiin tämmöseen vähän erilaiseen puistoon matkalla Gdanskiin. En vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä sen pääasiallinen tarkotus oikein on. Tärkein asia siellä tuntu olevan tämä väärinpäin oleva talo, joka todella oli mielenkiintoinen. Ei tarvinnu paljoa mennä eteistä pidemmälle kun alko jo päässä heittämään, ihan kun ei muutenkin jo tarpeeks heittäis. Rohkeasti kuitenkin kurkistin yläkertaankin, mutta en pystyny menemään portaitten yläpäätä pidemmälle. Eläimiäkin siellä oli ja historiaa, keskitysleirijunia, vanhoja asuinhirsimökkejä Kanadasta ja bunkkeri.

Sisään tullessa.

Maailman pisin puinen pöytä. Guinnessin ennätys.

Keittiö vanhassa hirsimökissä.

Puistossa on suuri ja todella kaunis hotelli, jossa pystyy järjestämään konferensseja, koulutuksia, häitä ja kaikenlaisia tapahtumia. Harmillisesti suurin puistossa/alueella sijaitsevista rakennuksista ja nähtävyyksistä oli suljettuna, johtuen ilmeisesti siitä ettei vielä ollu sesonkiaika. Alueella sijaitsee myös seikkailurata, johon pääsee sekä lapset että aikuiset kiipeilemään. Oltais haluttu kiivetä puiseen näköalatorniin, joka on 329 metriä korkea, mutta sekin oli tietenkin suljettu.

Juna vangeille.

Sisäänkäynti bunkkeriin.

Bunkkerin sisältä.

Väärinpäin oleva talo.

Talon sisältä.

Mielenkiintoinen kokemus näin ulkomaalaisen turistin silmin, varsinkin kun en yhtään tienny mihin oltiin menossa ja mitä oli odotettavissa. Mikko (rakas poikaystäväni, yllä olevassa kuvassa) oli vaan löytäny tän paikan internetistä ja ajatteli että käydään, kun kerran oli matkan varrella Gdanskiin. Mukava olis ollu päästä joka rakennukseen, mutta aina ei mene niin kuin elokuvissa.

Vähän ollu hidasta tää mun päivittäminen tänne blogiin, mutta jospa saisin vielä aikaseks jutun vielä Gdanskistakin. Työharjottelusta museolta ei päivityksiä ole nyt ollu, koska siellä ei ole tapahtunut mitään erikoista. Ainoastaan se, että sain kun sainkin 2 viikkoa lisää töitä! Ens viikolla siellä on Toivi Järvisen puutarhajuhlat, joista sitten myöhemmin enemmän lisää kuvien kera.


Puolan matka ja Torunin vanha kaupunki

Toisena päivänä kävimme Torunin vanhassa kaupungissa. Kaupunki on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1997. Torunissa on myös vanha linna, joka on rakennettu 1230. Piparit on se juttu, josta kaupunki on tunnettu. Kaupungissa on vähän samaa tuntua kuin Gdanskissa ja tunnelma oli oikein leppoisa. Keli ei kylläkään suosinut ja vettä tuli lähes koko ajan melko reippaasti, mutta sehän ei meidän menoamme haitannut.

Kävimme myös syömässä kaupungissa sijaitsevassa ravintolassa, jonka nimeä en nyt kylläkään enää muista. Mutta huomasin sen eron suomalaisiin ravintoloihin, että tuntui kuin heillä olisi ollut kiire saada meidät pois ravintolasta, vaikka asiakkaita ei ollut edes pöytäämme tulossa. Suomessa ravintolassa saa aivan rauhassa istua vielä jonkin aikaa laskun maksamisen jälkeenkin, eikä kukaan tule ahdistelemaan.

Katunäkymää.

Aukio.

Portti kaupunkiin.

Kuvat ovat vähän huonoja ja niitä on vähän, mutta muutaman onneksi sain laitettua. Kirkot olivat harmillisesti remontissa, joten en emme päässeet käymään niissä. Kaupunki oli ihan käymisen arvoinen, ainakin ruoka oli edullista. Ajomatka meinasi vähän puuduttaa, koska matkat kestävät hieman kauemmin kuin Suomessa, koska tiet eivät ole niin hyvässä kunnossa ja nopeudet ovat matalampia. Ajoimme tarkoituksella pienempiä teitä välttääksemme tietulleja.


Puolan matka ja Malborkin linna

Olimme poikaystäväni kanssa 24.-27.6. Puolassa reissulla ja tutuistuimme upeisiin paikkoihin ja nähtävyyksiin. Ensimmäisenä tässä esittelen Malborkin linnan, jossa kävimme heti ensimmäisenä päivänä, kun laskeuduimme lentokoneella Gdanskiin. Olimme vuokranneet etukäteen auton, joten pääsimme sillä kätevästi mihin halusimme.

Malborkin linna on siis saksalaisen ritarikunnan rakentama, jonka rakennustyöt alkoivat jo 1270-luvulla. Linna on meinannut välissä useaan otteeseen tuhoutuakin, mutta onnekseen se on joka kerta entisöity entiselleen. Toisen maailman sodan aikaan Malborkin kaupunki ja linna tuhoutuivat pahoin ja tällä hetkellä linnassa on nähtävillä vanhaa ja uudempaa rakentamista, vaikka se onkin entisöity täysin vanhaa kunnioittaen.

Sisäänkäynti linnan alueelle.

Vanhoja tyylikkäitä asuja linnan käytävällä.

Upeita yksityiskohtia katon koristeluissa.

Ilmeisesti jonkinlainen kappeli, joka oli todella upea ja tunnelma oli harras.

Sali.

Malborkin linnan pienoismalli, josta näkee linnan valtavan koon.

Piha-aluetta.

Linna oli todella vaikuttava ja oli tosi hauskaa miettiä, että ketä siellä on asunut ja miten siellä on eletty. Linna on todella sokkeloinen ja mietin, että osasivatkohan rakentajatkaan kulkea siellä eksymättä. Olisin halunnut päästä ihan jokaisen oven taakse, mutta näkemistä oli silti todella paljon. Esillä oli myös paljon vanhoja aseita, muun muassa miekkoja, kirveitä ja tykkejä sekä haarniskoita ja muuta sotaan liittyvää. Käymisen arvoinen paikka todellakin!

Hotellimme Stary Browar sijaitsi Koscierzynan pikkukaupungissa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Gdanskista ja sekin oli melko hieno paikka. Hotelli oli tehty vanhaan panimoon ja heillä oli omat oluet ja myös oma pubi hotellissa. Valitettavasti en ottanut hotellistamme yhtään kuvaa, kun en emme sen tarkemmin ehtineet edes kaupunkia tutkia, kun kävimme niin monessa paikassa kolmen päivän aikana.


Toivi Järvisen taiteilijakoti

Tänään pääsin tutustumaan Toivi Järvisen taiteilijakotiin, joka kuuluu museoon ja museon piha-alueeseen, jonka omistaa Saarijärven kaupunki ja Mannilan taidesäätiö. Toivi Järvinen on kotoisin Saarijärven Mannilan tilalta, joka jaettiin tilan lasten kesken 50-luvun lopulla ja Toiville jäi Peltoniemen tila, jolla museo ja taiteilijakoti sijaitsevat. Talo valmistui vuonna 1961 ja on arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelema, joka oli siihen aikaan maaseutupitäjässä harvinaista. Toivi kuoli vuonna 1982 ja hän oli lapseton, jolloin hän testamenttasi omaisuutensa Saarijärvi-seuralle sillä ehdolla, että tontille rakennetaan taidemuseo.

Talo on tällä hetkellä ainoastaan kotimuseona sekä avoinna tilauksesta ja se on kulttuurihistoriallisesti arvokas, sillä vastaavia taloja ei Suomessa montaa ole. Toivi ja hänen miehensä keräsivät runsaasti suomalaista taidetta vuosilta 1880-1980, joten esineistöä on noin 84 esineen verran. Huonekalut ja esineet ovat alkuperäisiä ja ne ovat samoilla paikoilla kuin Toivin siellä asuessa, ainoastaan televisio puuttuu. Toivi jäi leskeksi vuonna 1949, mutta hän ei kuitenkaan ollut yksinäinen, sillä pihapiirissä asui useita vuokralaisia, muun muassa vanhassa Koskelinin talossa.

Olohuonetta ja takka.

Ruokasali.

Keittiö.

Keittiössä siihen aikaan moderni aukko eli ”baaritiski”.

Talo on arkkitehtuurisesti kiinnostava sekä talon ja tilan historia on todella mielenkiintoinen. Suosittelen myös tätäkin kohdetta, mikäli yhtään kiinnostusta löytyy.

Mua haastateltiin myös paikalliseen Sampo-lehteen tänään, juurikin yllä olevasta syystä. Jutun pitäisi olla ensiviikon torstain lehdessä, saa nähdä minkälainen juttu tulee ulos ja kuinka kamalalta näytän lehtikuvassa, jos sellainen siihen nyt sitten tulee, ainakin kuvia otettiin runsaasti. Samaten sain tänään kuulla että mun työt museolla jatkuu vielä 2 viikkoa harjoittelun loppumisen jälkeen, tosi kiva homma, että saan vielä hetken jatkaa.


Kivikauden kylässä

Tänään olin kivikauden kylässä tutkimassa paikkoja. Haravoin ja siistin pihamaata ja polkuja, kävelin vanhan muinaispolun ja kävin Haikankärjessä sekä tein työntekijän opastuksella luusta kaulakorun. Päivä oli lämmin ja mielenkiintoinen. Asiakkaita kävi ihan kiitettävästi ja lapset varsinkin tykkäsivät. Kivikauden kylässä voi kaivaa keramiikkaruukun palasia hiekasta, josta myös aikuiset tuntuvat tykkäävän kovasti, voi meloa ruuhella Summasjärvessä, ampua jousipyssyllä, tutkia ja katsella miten kivikaudella on eletty ja alueelta löytyy myös kivikautinen sauna. Tänä kesänä uusinta uutta ovat QR-koodit eri pisteillä, joista avautuu tarkemmin mitä mikäkin piste tarkoittaa tai mitä siinä/sillä on kivikaudella tehty.

Myymälän matkamuistoja.

Ruuhet, joilla voi meloa.

Kivikautinen talo/maja.

Kaunista keskisuomalaista järvimaisemaa.

Haikankärjestä.

Jos kivikausi ja historia yhtään kiinnostaa, niin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Alueella kannattaa käydä myös upean luonnon ja maisemien takia. Muinaispolku on kaikille ilmainen ja alueella kulkee myös lenkkipolkuja.


Säätyläiskotimuseo

Tervehdys pitkästä aikaa!

Tänään käytiin laittamassa säätyläiskotimuseo/Runeberg-museota kuntoon, vihdoin! Pääsin näkemään paikan omin silmin ja olihan se rakennus aivan mahtava. Mua ei niinkään sytyttänyt se asia, että Runeberg asui siellä vuosina 1823-1825, vaan se rakennus itsestään oli niin älyttömän hieno. Rakennus on valmistunut 1780-luvulla ja tällä hetkellä se on restauroitu siihen aikakauteen, kun Runeberg siellä asui.

Säätyläiskotimuseon työntekijä piti mulle historiatuokion, jossa kertoi talon historiasta ja samalla tsekkasin yläkerran Runeberg-näyttelyn. Tämän jälkeen siivoilin museon alakertaa ja sen jälkeen työpäivä jatkui normaalisti päämuseon lipunmyynnissä/kahviossa. Myöhemmin päivällä tein asiakastyytyväisyyskyselyn myös säätyläiskotimuseolle.

Alla muutama maistiainen päivästä.

Säätyläiskotimuseo.

Perheen makuuhuone saliin päin.

Sali.

Opetushuone, jossa Runeberg opetti perheen lapsia.

Runeberg-museota.

Alkuperäinen kaakeliuuni Runebergin huoneessa.

Huomenna jatkuu työt normaalisti päämuseolla ja pian onkin ”juhannustauko”. Jossain vaiheessa kesää käyn vielä Kivikauden kylässä tutustumassa, siitä sitten myöhemmin postausta.


Unelmia ja toimistohommia

Tänään harrastin lehtileikkeiden arkistointia. Se oli oikeasti mukavaa puuhaa, koska tykkään kaikenlaisesta pienestä näpertämisestä. Aamusta myös askertelin mainosständeihin pohjia, että voi laittaa julisteet nätisti esille. Samaten valokuvasin museon pihapiiriä ja perinnekasvipihaa, joista laitan muutaman kuvan tähän postaukseen. Rakastan vanhoja ja historiaa huokuvia rakennuksia ja museon kautta sellaisiin pääsee tutustumaan ihan luvan kanssa, mikä on tosi mahtavaa. Haaveissa olisi, että voisin joskus itse asua vanhassa ja historiallisessa talossa. Vanhoja valokuvia rakennuksista ja ihmisitä tutkin tänään arkistojen kätköistä. Oli siis ihan toimistopäivä tänään, koska museo oli suljettu asiakkailta. Se avautuu taas tulevana torstaina ja ensiviikon jälkeen se on avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Askartelua.

Museon pihapiiriä.

Vanha talo.

Toivi Järvisen taiteilijakoti museon pihapiirissä.

Huomenna taas urakka jatkuu ja haaveissa jo siintää, että lähtisimme laittamaan muita museoita edustuskuntoon ennen niiden avaamista, jotta pääsisin tutustumaan niiden historiaan tarkemmin ja ottamaan valokuvia.