Matkailua, kulttuuria ja historiaa

Historiaan ja kulttuuriin painottuva matkailu- ja työblogi

Tag Archives: saarijärven museo

Viimeinen työpäivä ja Toivin juhlat

Viimeinen työpäiväni museolla lähestyy loppuaan. Työharjoitteluaika oli hyvin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas kaikin tavoin. Olen päässyt tekemään kaikenlaista ja ollut mukana kaikenlaisessa työssä, kuten aiemmat postaukseni kertovat. Olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi ja toivon mukaan myös viisaampi. Tästä on taas hyvä jatkaa syksyllä jatkuvia opintoja, kunhan ensin lomailen 3 viikkoa. Alla vielä hieman museolla järjestetyistä Toivi Järvisen puutarhajuhlista.

 

Toivi Järvisen juhlat 1.8. sujuivat rennoissa ja leppoisissa merkeissä. En valitettavasti muistanut ottaa yhtään kuvia, koska tämä helle ja kuumuus on lopullisesti pehmittänyt pääni. Kuvia voi halutessaan katsella Saarijärven museon sivuilta. En tokikaan olisi edes suuremmin ehtinyt ottaa kuvia, koska oli melkoisesti kiirettä kahvion puolella. En muistakaan milloin olisi ollut tämmöistä hässäkkää, sitten ravintolavuosieni. Eihän tämä silti ollut kiirettä lähelläkään verrattuna ravintolassa työskentelyyn, mutta mukavaa kuitenkin, että ihmisiä ja kiirettä oli. Myimme hyvin kahvia, jäätelöä ja virvoitusjuomia.

Pihalla oli monenmoista myyjää ja tapahtumaa. Vanhoja autoja, tatuointistudion esittelijä, korumyyjiä, paikallisia tuotteita, lapsille ohjelmaa ja elävää musiikkia. Tapahtuma alkoi opastuksella Toivi Järvisen taiteilijakotiin ja jatkui musiikilla, josta vastasi paikallinen Dixie Paavot. Myös näyttely oli avoinna koko tapahtuman ajan. Musiikkiesityksen jälkeen oli vielä yksi opastus taiteilijakotiin, koska sinne haluavia ihmisiä oli niin paljon. Tapahtumaan sai pukeutua 50-luvun tyyliin ja oli mukava nähdä, että osa ihmisistä olikin panostanut asuunsa. Ilta oli kaikin puolin mukava ja onnistunut. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja he olivat iloisella tuulella, mikä heijastui myös omaan asiakaspalveluuni. Eräs taiteilijaseuran jäsen oli saanut laskettua noin 300 ihmistä, mikä on todella hyvin. Kelitkin suosivat eikä satanut, vaikka keli olikin suhteellisen hikevää. Kaikin puolin mahtavaa siis!

Toivi Järvisen taiteilijakoti

Tänään pääsin tutustumaan Toivi Järvisen taiteilijakotiin, joka kuuluu museoon ja museon piha-alueeseen, jonka omistaa Saarijärven kaupunki ja Mannilan taidesäätiö. Toivi Järvinen on kotoisin Saarijärven Mannilan tilalta, joka jaettiin tilan lasten kesken 50-luvun lopulla ja Toiville jäi Peltoniemen tila, jolla museo ja taiteilijakoti sijaitsevat. Talo valmistui vuonna 1961 ja on arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelema, joka oli siihen aikaan maaseutupitäjässä harvinaista. Toivi kuoli vuonna 1982 ja hän oli lapseton, jolloin hän testamenttasi omaisuutensa Saarijärvi-seuralle sillä ehdolla, että tontille rakennetaan taidemuseo.

Talo on tällä hetkellä ainoastaan kotimuseona sekä avoinna tilauksesta ja se on kulttuurihistoriallisesti arvokas, sillä vastaavia taloja ei Suomessa montaa ole. Toivi ja hänen miehensä keräsivät runsaasti suomalaista taidetta vuosilta 1880-1980, joten esineistöä on noin 84 esineen verran. Huonekalut ja esineet ovat alkuperäisiä ja ne ovat samoilla paikoilla kuin Toivin siellä asuessa, ainoastaan televisio puuttuu. Toivi jäi leskeksi vuonna 1949, mutta hän ei kuitenkaan ollut yksinäinen, sillä pihapiirissä asui useita vuokralaisia, muun muassa vanhassa Koskelinin talossa.

Olohuonetta ja takka.

Ruokasali.

Keittiö.

Keittiössä siihen aikaan moderni aukko eli ”baaritiski”.

Talo on arkkitehtuurisesti kiinnostava sekä talon ja tilan historia on todella mielenkiintoinen. Suosittelen myös tätäkin kohdetta, mikäli yhtään kiinnostusta löytyy.

Mua haastateltiin myös paikalliseen Sampo-lehteen tänään, juurikin yllä olevasta syystä. Jutun pitäisi olla ensiviikon torstain lehdessä, saa nähdä minkälainen juttu tulee ulos ja kuinka kamalalta näytän lehtikuvassa, jos sellainen siihen nyt sitten tulee, ainakin kuvia otettiin runsaasti. Samaten sain tänään kuulla että mun työt museolla jatkuu vielä 2 viikkoa harjoittelun loppumisen jälkeen, tosi kiva homma, että saan vielä hetken jatkaa.

Säätyläiskotimuseo

Tervehdys pitkästä aikaa!

Tänään käytiin laittamassa säätyläiskotimuseo/Runeberg-museota kuntoon, vihdoin! Pääsin näkemään paikan omin silmin ja olihan se rakennus aivan mahtava. Mua ei niinkään sytyttänyt se asia, että Runeberg asui siellä vuosina 1823-1825, vaan se rakennus itsestään oli niin älyttömän hieno. Rakennus on valmistunut 1780-luvulla ja tällä hetkellä se on restauroitu siihen aikakauteen, kun Runeberg siellä asui.

Säätyläiskotimuseon työntekijä piti mulle historiatuokion, jossa kertoi talon historiasta ja samalla tsekkasin yläkerran Runeberg-näyttelyn. Tämän jälkeen siivoilin museon alakertaa ja sen jälkeen työpäivä jatkui normaalisti päämuseon lipunmyynnissä/kahviossa. Myöhemmin päivällä tein asiakastyytyväisyyskyselyn myös säätyläiskotimuseolle.

Alla muutama maistiainen päivästä.

Säätyläiskotimuseo.

Perheen makuuhuone saliin päin.

Sali.

Opetushuone, jossa Runeberg opetti perheen lapsia.

Runeberg-museota.

Alkuperäinen kaakeliuuni Runebergin huoneessa.

Huomenna jatkuu työt normaalisti päämuseolla ja pian onkin ”juhannustauko”. Jossain vaiheessa kesää käyn vielä Kivikauden kylässä tutustumassa, siitä sitten myöhemmin postausta.

Unelmia ja toimistohommia

Tänään harrastin lehtileikkeiden arkistointia. Se oli oikeasti mukavaa puuhaa, koska tykkään kaikenlaisesta pienestä näpertämisestä. Aamusta myös askertelin mainosständeihin pohjia, että voi laittaa julisteet nätisti esille. Samaten valokuvasin museon pihapiiriä ja perinnekasvipihaa, joista laitan muutaman kuvan tähän postaukseen. Rakastan vanhoja ja historiaa huokuvia rakennuksia ja museon kautta sellaisiin pääsee tutustumaan ihan luvan kanssa, mikä on tosi mahtavaa. Haaveissa olisi, että voisin joskus itse asua vanhassa ja historiallisessa talossa. Vanhoja valokuvia rakennuksista ja ihmisitä tutkin tänään arkistojen kätköistä. Oli siis ihan toimistopäivä tänään, koska museo oli suljettu asiakkailta. Se avautuu taas tulevana torstaina ja ensiviikon jälkeen se on avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Askartelua.

Museon pihapiiriä.

Vanha talo.

Toivi Järvisen taiteilijakoti museon pihapiirissä.

Huomenna taas urakka jatkuu ja haaveissa jo siintää, että lähtisimme laittamaan muita museoita edustuskuntoon ennen niiden avaamista, jotta pääsisin tutustumaan niiden historiaan tarkemmin ja ottamaan valokuvia.

Näyttely auki yleisölle

Eilen 26. päivä näyttely aukeni virallisesti yleisölle avajaisten jälkeisenä päivänä. Vieraita oli jokusia ja suurin osa muualta kuin Saarijrveltä, muun muassa Turusta ja Muuramesta. Kuutti Lavonen selkeästi niittää mainetta ympäri Suomea, josta olikin puhetta museon työntekijöiden kanssa jo aiemmin. Myönnän, etten juurikaan itse ole tällaisen taiteen ystävä, mutta kyseinen näyttely on herättänyt minussakin tunteita ja kunnioitusta. Arvostukseni taidetta ja taiteilijoita kohtaan on selkeästi lisääntynyt museossa työskentelyn ohessa.

Eilen siis avasimme museon ovet ja työhön kuului perushommia kahviossa. Kahvin keittoa, astioiden tiskausta, lipunmyyntiä, asiakaspalvelua, asiakkaiden opastusta ja heidän kysymyksiinsä vastaamista ja niin edelleen. Saarijärven museossa työskennellessä saa tehdä töitä laidasta laitaan ja työnkuvaan kuuluu olla niin sanottu jokapaikan höylä. En pidä sitä huonona asiana, vaan tuleepahan kokemusta kaiken näköisestä touhusta. Ainoa asia mitä meidän työntekijöiden ei tarvitse tehdä, on siivoaminen. Sitä varten museolla käy siivooja noin kahdesti viikossa, joka hoitaa sen puolen. Loistava asia, sillä siivoaminen ei todellakaan ole lähellä sydäntäni.

Tänään on hyvä jatkaa samoissa merkeissä.

Näyttelyn avajaiset

Vihdoin avajaiset! Päivällä puuhailtiin kaikenlaista, että saatiin homma valmiiksi iltaa varten. Taulut ja teokset pojat olivat saaneet jo paikoilleen, viimeiset aamulla. Roudailtiin tavaroita paikoilleen, kahvitettiin lehdistö (kokonaiset 2 henkilöä!), olin mukana kuuntelemassa taiteilijoiden itsensä kertomina teosten tarinoita ja heidän hedelmällistä yhteistyötään, oli valojen viritystä, penkkien paikoilleen laittoa ja kaikenlaista pientä viritystä. Illan tarjoilut olivat Marttojen vastuulla, mutta autoimme heitä hieman järjestelyissä. Tarjolla oli valkoviiniä, vichyä, limsaa ja pommacia sekä suolaisia cocktailpaloja. Pääsimme myös itse maistelemaan antimia.

Avajaisten alettua laskimme kaikki avajaisiin tulleet henkilöt, joita oli noin 140. Melko kiitettävästi siis! Tarjolla oli elävää musiikkia viululla ja cembalolla, näyttelyn teemaan sopivasti klassista. Museonjohtaja Kari Kotilainen aloitti avajaiset puheellaan, jonka jälkeen taiteilijat pääsivät itse avaamaan teostensa tarinaa ja syntyä. Olimme toisen työntekijän kanssa apuna, jos ihmisillä oli jotain kysyttävää tai he halusivat varata/ostaa jonkun teoksen.

Cembalo, johon itse Kuutti Lavonen on tehnyt maalaukset.

Päivä oli melko hikinen ja raskas, mutta oli todella mukavaa päästä juttelemaan ihmisille ja muistamaan, miksi aikoinaan tuli asiakaspalvelualalle lähdettyä. Huomenna jatkuu hieman samoissa merkeissä, kun näyttely virallisesti avataan yleisölle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Näyttelyn rakentamista

Tänään oli tiedossa taas remonttihommia ja taulujen/taideteosten ripustusta. Homma oli aikaa vievää ja melko fyysistä. Maalaamaan enkä seinien pystyttämiseen mukaan päässyt/ehtinyt, mutta maalitahroja sain lattiasta irrotella. Sain myös kertoa omia mielipiteitäni taulujen asettamisesta paikoilleen itse taiteilijoilta. Nälkä pääsi yllättämään taiteilijat iltapäivällä, joten kävin heille hakemassa kaupasta evästä.

Lauantaina alkava uusi näyttely on siis Kuutti Lavosen ja Pentti Hakalan yhteisnäyttely ”Tuleva”. Näyttely on esillä 9.9. saakka Saarijärven museolla. Kuuti Lavonen on Kotkassa syntynyt taidemaalari, taidegraafikko ja valokuvataiteilija. Hän on kirjoittanut myös runokirjan sekä maalannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon kirkkomaalauksia. Pentti Hakala on Saarijärven Lannevedellä syntynyt teollinen muotoilija ja arkkitehti.

Näyttelyn kasausta.

Näyttelyalueen pienoismalli.

Huomenna on sitten kiireinen päivä koska ovat näyttelyn avajaiset. On lehdistön kahvitusta, kutsuvieraiden opastusta ja kaikenlaista puuhaa. Onneksi on aikaa valmistautua henkisesti, sillä menen töihin vasta aamupäivällä, koska avajaiset ovat illalla.