Kohti unelmaa!

Moikka,

mun nimi on Kikka ja olen 39 vuotias nainen Virolahdelta. Aloitin toimintaterapian polkuopinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tänä syksynä. Olen aikaisemmalta ammatiltani sosiononomi (AMK) ja olen tehnyt yli 10 vuotta töitä varhaiskasvatuksen parissa lastentarhanopettajana, nyt noin kuukauden varhaiskasvatuksen opettajana 😉

Ajatus uuteen ammattiin kouluttautumisesta oli pyörinyt mielessäni jo useita vuosia, mutta olin jo hieman luopunut ajatuksesta, kun viime keväänä sain kuulla kaveriltani polkuopinnoista! Silloin vanha unelma heräsi uudestaan eloon ja päätin, että polkuopinnot olisi minun väylä päästä opiskelemaan toimintaterapeutiksi! Ilmottautumispäivänä olin tietokonella jo hyvissä ajoin lämmittelemässä sormiani ja tällä kertaa tähdet oli kohdallaan ja sain opiskelupaikan!!! Voi sitä onnentunnetta, minusta tulisi opiskelija! 🙂

Nyt opintoja on takana kaksi kuukautta. Ensimmäinen opintojakso on käyty ja toinen alkamassa. Fiilikset näiden kuukausien aikana ovat olleet pääasiassa hyvät, mutta on joukkoon mahtuneet muutamat ”ahdistuskohtauksetkin,” lähinnä ajankäyttöön liittyen. Alussa tuskaa tuotti kaikkien uusien tietojärjestelmien käytön opettelu, koska opiskelemme monimuoto-opintoja, niin opinnot suoritetaan pääsääntöisesti kaikki tietokoneen avulla. Pikku hiljaa kuitenkin järjestelmät on tulleet tutuiksi eivätkä ne tuota enää niin paljon harmaita hiuksia, kuin alussa. Myös se, että näin alussa ei vielä tiedä, mikä on vaadittu taso ja kuinka paljon opinnot oikeasti vaativat työtunteja per opintojakso, on mietityttänyt…

Vielä se, että teen kokopäivätyötä opiskelujen ohessa, ei ole käynyt liian raskaaksi. Mutta toki se vaatii itseltä aika paljon suunnittelua ja itsekuria, että saa hoidettua kaikki vaaditut tehtävät aikataulujen mukaisesti. Olen huomannut itselleni toimivaksi toimintatavaksi tehdä itselleni joka viikko ns. ”lukujärjestys”, että mitä tehtäviä pitää olla tehtynä mikäkin viikko. Näin olen pysynyt hyvin aikatauluissa eikä tehtävien tekeminen ole jäänyt viime hetkeen. Mutta, yhtä tärkeänä olen kokenut sen, että aikataulutan itselleni viikkoihin myös ”omaa aikaa” eli aikaa harrastuksille ja hyvinvoinnille. Olen oppinut kantapään kautta sen, miten tärkeää on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Armollisuus itseä kohtaan ei ole aina helppoa, mutta sitäkin voi oppia.

Mulle tärkeitä asioita, jotka auttavat mua jaksamaan on meidän aivan mahtava ja ihana koira. Jeti on kaksi vuotias Staffordshirenbullterrieri. Jetin kanssa metsässä liikkuminen on lähes joka päiväistä. Harrastamme myös yhdessä agilityä. Se on uusi harrastus ja se vei meidät mennessään heti. Siinä yhdessä rataa suorittaessa ei työ tai opiskelumurheet käy mielessäkään. Harrastan myös teatteria pienessä maalaisharrastelijateatterissa ja se on myös sellainen harrastus mikä saa ajatukset muualle. Ja kolmantena tärkeänä harrastuksena on matkustaminen. Ja tietenkin liikunta on tärkeä hyvinvoinnin ylläpitäjä, mutta koska aika on rajallista niin välillä jostain on tingittävä…

 

Mutta, näillä ajatuksilla ja tunnelmilla etiä päin sanoi mummo lumessa 🙂

Kikka